Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten tunnistaa 3-vuotiaan psykopaatin? Ja mitä voi asialle tehdä?
04.10.2017 |
Pelkään, että lapseni on epätavallisen epäempaattinen ja kylmä. Ex-mieheni ja hänen äitinsä sekä osin isänsäkin ovat hyvin kylmiä, epäempaattisia, tunneköyhiä ja manipuloivia. Aluksi mies teeskenteli normaalia pari vuotta ja vaikutti muuten älykkäältä, joten erehdyin hankkimaan jälkikasvua hänen kanssaan. Olen melko varma, että täysin kylmällä ja julmalla tavalla neljän seinän sisällä väkivaltainen ja nöyryyttävä exäni on ns. valkokauluspsykopaatti.
Valitettavasti huomaan lapsessa vastaavia piirteitä eli manipulointia, väkivaltaisuutta (kun aikuisen silmä välttää) ja tunnekylmyyttä. Lapsi olisi esim. valmis juttujensa perusteella vaihtamaan molemmat vanhempansa joihinkin suosikkitavaroihinsa. Päiväkodista haettaessa kerran näin, että hän silmänräpäyksessä kiusasikin toisia lapsia ja huitoi käsillään sekä nappasi toisen lapsen lelut. Olin järkyttynyt ja toki toruin, mutten silti käsitä. Lasta on kohdeltu aina hellästi ja hän on ollut enemmän minun seurassa kuin kylmän isänsä seurassa. Itse olin samanikäisenä täysin erilainen. Mitä tässä voisi tehdä? :/
Kommentit (33)
Voit vielä pelastaa lapsesi.
Lapset sanovat vaikka mitä joten se ei mitään kerro. Jos kiduttaa kotieläimiä niin se kertoo jotain.
Eli paljon läheisyyttä ja rakkautta.
Eli vaikka tulisi ongelmalapsi niin ei psykopaatti kun on saanut lapsena läheisyyttä ja rakkautta.
Ei kukaan itsestään sellaiseksi tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaan aikaan kun fyysinen kuritus on kielletty ja vähentynyt, lasten empatiakyvyttömyys ja väkivalta esim. eläimiä kohtaan on lisääntynyt.
pieksä se demoni ulos siitä ipanasa ja jos ei muutu niin heitä roskiin
Tuon ikäisen saa vielä jälkiabortoida suon silmäkkeeseen. Monet ovat tehneet juuri niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu itse mahdollisimman nopeasti ammattilaisen kanssa keskustelemaan tilanteestasi.
On täysin mahdollista, että olet oikeassa ja että lapsilla on vähintään geneettinen alttius tunnekylmyyteen. Suurin vaara tällä hetkellä kuitenkin on, että alat omista syistäsi nähdä lapset tietynlaisina ja vuorovaikutuksenne häiriintyy. Ennustuksestasi voi lopulta tulla itse itsensä toteuttava kierre.
Lapsillasi on välittävä lämmin äiti ja myös sinun geenejäsi. Voi olla, että heistä ei koskaan tule kaikkein lämpimimpiä ihmisiä, mutta heistä voi kuitenkin tulla ihan normaalisti toimivia sellaisia. Jatka empatian opettamista ja osoittamista.
Tuli mieleen muuten, että on ihan tutkittu, että fiktiivisten tekstien lukeminen parantaa empatiakykyä. Lue siis lapsille paljon ja pohtikaa yhdessä, miltä henkilöistä tuntuu missäkin tilanteessa ja miten he itse toimisivat jne.
Olet joka tapauksessa niin vaikeassa tilanteessa ja kannat niin raskaita ajatuksia, että sinun on alettava etsiä tukea itsellesi, jotta voi auttaa lapsiasi. Voimia.
Sanoisin että aika mahdotonta on tunnistaa psykopaatti 3-vuotiaana, eiköhän ne melkein sellaisia ole kaikki mikäli noita esimerkkejäsi ajatellaan.
Kakkosellekin sanoisin että olet ihan varmasti väärässä. Melko sairaita tyyppejä tiedän, ja kotiolot ovat varmasti olleet hyvät, aikuisenakin nämä persoonallisuushäiriöisiltä vaikuttavat, tai jopa jonkin diagnoosin oikeasti saaneet, ovat suorastaan palvottuja mammanpoikia joissa "ei ole mitään vikaa", mamman mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan kun fyysinen kuritus on kielletty ja vähentynyt, lasten empatiakyvyttömyys ja väkivalta esim. eläimiä kohtaan on lisääntynyt.
Laitapa lähdettä tälle jöötille.
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu itse mahdollisimman nopeasti ammattilaisen kanssa keskustelemaan tilanteestasi.
On täysin mahdollista, että olet oikeassa ja että lapsilla on vähintään geneettinen alttius tunnekylmyyteen. Suurin vaara tällä hetkellä kuitenkin on, että alat omista syistäsi nähdä lapset tietynlaisina ja vuorovaikutuksenne häiriintyy. Ennustuksestasi voi lopulta tulla itse itsensä toteuttava kierre.
Lapsillasi on välittävä lämmin äiti ja myös sinun geenejäsi. Voi olla, että heistä ei koskaan tule kaikkein lämpimimpiä ihmisiä, mutta heistä voi kuitenkin tulla ihan normaalisti toimivia sellaisia. Jatka empatian opettamista ja osoittamista.
Tuli mieleen muuten, että on ihan tutkittu, että fiktiivisten tekstien lukeminen parantaa empatiakykyä. Lue siis lapsille paljon ja pohtikaa yhdessä, miltä henkilöistä tuntuu missäkin tilanteessa ja miten he itse toimisivat jne.
Olet joka tapauksessa niin vaikeassa tilanteessa ja kannat niin raskaita ajatuksia, että sinun on alettava etsiä tukea itsellesi, jotta voi auttaa lapsiasi. Voimia.
Tässä tulee yksi virhe...empatiaa ei voi opettaa.
Lapsi oppii sen kautta mitä vanhemmat ovat. Lapsion mestari lukemaan opetuksen alta aikuisen todelluset mielipiteet.
Siksi hienoja fraaseja lausuvan vanhemman lapsi voi hyvin hakata eläintä.
Eräs mues, eronnut ja epäonnistunut sanoi minulle viisauden kun odotin lastani.
" Parasta vain heti olla oma itsensä, et kuitenkaan jaksa kauan teeskennellä".
Totta, elämä ollut niin kovaa, että teeskentely ei ole onnistunut. Toisaalta olosuhteetkin vaikuttavat stressiin ja siihen miten jaksaa olla.
Mutta siis siloiteltu oikeaoppinen kasvatus, jos pinnan alla kytee kaikenlaista voi olla täysin tehoton.
Jos vanhempi itse pinnan alla halveksii ja omaa tiettyjä arvoja niin ne sisäiset arvot välittyvät.
Tai jos nainen lepertelee rakkaudesta ja arvoista, mutta riippuu väkivaltaisen sadistisen hullun kanssa kertoo sekin jotain.
Siis millaisista ihmisistä äiti välittää ja keitä arvostaa.
Sukusalaisuudet onsitten oma juttunsa..
Rehellisesti paskapää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu itse mahdollisimman nopeasti ammattilaisen kanssa keskustelemaan tilanteestasi.
On täysin mahdollista, että olet oikeassa ja että lapsilla on vähintään geneettinen alttius tunnekylmyyteen. Suurin vaara tällä hetkellä kuitenkin on, että alat omista syistäsi nähdä lapset tietynlaisina ja vuorovaikutuksenne häiriintyy. Ennustuksestasi voi lopulta tulla itse itsensä toteuttava kierre.
Lapsillasi on välittävä lämmin äiti ja myös sinun geenejäsi. Voi olla, että heistä ei koskaan tule kaikkein lämpimimpiä ihmisiä, mutta heistä voi kuitenkin tulla ihan normaalisti toimivia sellaisia. Jatka empatian opettamista ja osoittamista.
Tuli mieleen muuten, että on ihan tutkittu, että fiktiivisten tekstien lukeminen parantaa empatiakykyä. Lue siis lapsille paljon ja pohtikaa yhdessä, miltä henkilöistä tuntuu missäkin tilanteessa ja miten he itse toimisivat jne.
Olet joka tapauksessa niin vaikeassa tilanteessa ja kannat niin raskaita ajatuksia, että sinun on alettava etsiä tukea itsellesi, jotta voi auttaa lapsiasi. Voimia.
Tässä tulee yksi virhe...empatiaa ei voi opettaa.
Lapsi oppii sen kautta mitä vanhemmat ovat. Lapsion mestari lukemaan opetuksen alta aikuisen todelluset mielipiteet.
Siksi hienoja fraaseja lausuvan vanhemman lapsi voi hyvin hakata eläintä.Eräs mues, eronnut ja epäonnistunut sanoi minulle viisauden kun odotin lastani.
" Parasta vain heti olla oma itsensä, et kuitenkaan jaksa kauan teeskennellä".
Totta, elämä ollut niin kovaa, että teeskentely ei ole onnistunut. Toisaalta olosuhteetkin vaikuttavat stressiin ja siihen miten jaksaa olla.
Mutta siis siloiteltu oikeaoppinen kasvatus, jos pinnan alla kytee kaikenlaista voi olla täysin tehoton.
Jos vanhempi itse pinnan alla halveksii ja omaa tiettyjä arvoja niin ne sisäiset arvot välittyvät.
Tai jos nainen lepertelee rakkaudesta ja arvoista, mutta riippuu väkivaltaisen sadistisen hullun kanssa kertoo sekin jotain.
Siis millaisista ihmisistä äiti välittää ja keitä arvostaa.
Sukusalaisuudet onsitten oma juttunsa..
Rehellisesti paskapää.
No lapsen kasvattaminen ja opettaminen ei ole luennoimista. Esimerkiksi se on empatian opettamista, että sanoittaa lapsen omia tunteita ja lohduttaa häntä. En ymmärrä koko viestiäsi. Ei kai nyt kukaan kuvittele, että pikkulapsia kasvatetaan niin, että niille valehdellaan ja hoetaan korulauseita.
Vierailija kirjoitti:
Älkää ottako lemmikkejä. Ikinä.
En aiokaan hankkia lemmikkiä nykytilanteessa joka tapauksessa ainakaan moneen vuoteen. Mutta jos olisi lemmikki, niin pitäisin sitä jatkuvasti silmällä ja kantaisin hoitovastuun aina itse (toki muutenkin, mutta erityisesti tällaisessa epäilyssä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavaa. Ja varmasti särkee sinun, empaattisen ihmisen, sydämen. Minuunkin sattuisi ja paljon.
Uskon, että löydätte ratkaisun ja muksustasi kasvaa fiksu ja empatiakykyinen ihminen. Voimia!
Hei kuule sun pitää kasvattaa sitä lasta ei vain elää itse empaattisena. Tutustu lapsen kehitysvaiheisiin, osa ko käytöksestä kuuluu ikään ja osa voi olla turvattomuuden ja rajojen puutetta. Se on 99% todennäköisempää kuin se että lapsesi on psykopaatti.
Kuka lapseen uskoisi ellei oma äiti?Jos et näe häntä kauniina ja hyvänä asenne kyllä siirtyy käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekana varmistaisin ettei vika ole ap:n omassa päässä. Alun kuvauksessa ei ollut mitään, jota normaali 3-vuotias ei tekisi.
Todennäköisesti tunnistat lapsestasi vain omat piirteesi. Olet mielestäsi empatian perikuva ja "ihana ihminen", siksi peilatessa löydät nämä virheet, jotka itsessäsi on, lapsestasi.
Hakeudu hoitoon.
3-vuotiasta ei lähdetä diagnosoimaan yhtään miksikään. Mutta ap:lla on vainoharha. Kiireesti ammattiauttajalle, hep. Ymmärrän, että haluaisit ulkoistaa vastuun jollekin toiselle taholle, esim. ex-miehelle. Olisi niin helppoa todeta että lapsi nyt vaan on tuollainen, se johtuu isästä, itse en mitään voi.
Voit kuitenkin ottaa järjen käteen, ja miettiä mikä on tärkeintä perus 3-vuotiaalle: karkki, lelut, piirretyt. Ei 3-vuotias mieti että äiti varmaan pahoitti mielensä kun löin tarhassa kaveria viikko sitten. Muistathan, että 3-vuotiaan homma ei ole tehdä äidistä onnellista, eikä tukea ja olla turvana äidille, vaan sinun tehtävä on kasvattaa tasapainoinen lapsi, pitää hänet turvassa vaikka oletkin epäonnistunut isävalinnassa täysin.
Mene sinne psykiatrille, hoida pääsi kuntoon, ja ala kantamaaan vastuuta huonojen päätöstesi seuraamuksista, mitkä tulevat lapsellekin olemaan aikas isot ja ikävä, erityisesti jos exäsi vaatii tapaamisoikeuksia lapseen.
Ihan kun oisin lukenut tämän aiemminkin täältä. Mutta opeta lapsellesi empatiaa. Töissäni olen nähnyt 4vuotiaan jatkuvasti valehtelevan ja kommervenkkejä tekevän tytön. semmoiset kauheat tyhjät silmät, sai raivareita, onnistui leikkaamaan hiukset "uhriltaan", aiheutti pienen vesivahingon ja laittoi tietysti samaisen uhrin syyksi. hommasi kaksi kilttiä tyttöä kaverikseen joita oli helppo ohjailla, välillä hylkäsi ilkeästi sanoin toisen ja vaihteli näitä Bestiksiään.
Kannattaa muistaa, että nature-nurture-suhde on nykykäsityksen mukaan suunnilleen 50-50. Ja vielä kun tuosta "nature"-osuudesta sinulta tulee puolet, erittäin hyvällä kasvatuksella lapsellasi ei ole hätäpäivää. Keskity kasvatuksessa tavallista enemmän toisen näkökulman asettumisen opetteluun, jos lapsen luonto huolettaa.
No ei tuossa mitään minun mielestä aivan kamalaa ole. Melko perus kolmevuotias. Meilläkin kolmevuotias koittaa silmän välttäessä mätkiä joskus veljeään, on tottunut pitämään puolensa (vie lelut käsistä jos haluaa ja ottaa omansa takaisin, ei tule ensimmäisenä äidille itkemään). Osaa jo valehdella, ei tykkää vauvoista ja välillä tulee ihan jäätävän kylmää ulosantia tmv. Empatiaakin tosin löytyy; isoveljensä ollessa viikko sitten sairaana silitti tämän hiuksia ja pussaili poskelle. Halaa paljon ja näyttää tunteita. Mutta tuon ikäinen nyt on tuulella käyvä laidasta laitaan muutenkin.
Olisiko isoin ongelma se, että lapsi on niin erilainen, kuin ap itse oli pienenä?
Ekaluokkalaiseni kanssa nimittäin tuskastelen sitä, miten huolimaton lapsi osaa olla. Tallessa ei pysy hanskat ja pipot tai muutenkaan ei ole niin tarkka kuuntelemaan annettuja ohjeita jne. Itse kun olen aina ollut näissä asioissa hyvin tunnollinen. Ehkä tässä tullut tosiaan enemmän isäänsä ;)
Alue: Aihe vapaa
Olin pelännyt ko. seikkaa jo esikoisen syntymästä lähtien ja yritin tunnistaa piirteitä empatiasta. Sama tilanne on ollut kuopuksen kohdalla, mutta hänpä ei olekaan kovin empaattinen.
Yritän auttaa häntä näkemään toisen ihmisen näkökulmaa asioissa ja opetan pyytämään anteeksi sekä selitän jatkuvasti suunnilleen suu vaahdossa siitä, miten päiväkotikavereita ei kiusata...ja silti. :(
Pelkään todellakin, että hänellä on geneettinen alttius siihen ja tarvitsisin kohta järeää ammattiapua lapsen auttamiseksi. Olen nimittäin lukenut parista tapauksesta, joissa intensiivinen monivuotinen terapia on auttanut "parantumaan" psykopatiasta, jos se on aloitettu varhaislapsuudessa.