Lue keskustelun säännöt.
Mitä tunsit, kun pelkäsit olevasi raskaana ja raskaustesti näytti negaa?
04.10.2017 |
Mulla oli selkeitä raskausoireita ja jotenkin olin jo varma, että olen raskaana. Piinailin reilun viikon ja jotenkin ajatukseen rupesi tottumaan, että vauva on tulossa. Mietin jo käytännön järjestelyjä (tiedän, ajattelen aivan liikaa..). Tajusin, että kaikki järjestyisi kyllä.
Eilen tein raskaustestin ja se oli nega. Tuli pettynyt olo, olin eilen tosi herkässä mielentilassa ja itkin pienistäkin asioista. Pieni helpotus tuli, kun menkat alkoivat ja mietin, että nyt ei tarvitse luopua niistä asioista joista ajattelin luopuvani. Mutta yllätyin tuosta pettymyksen tunteesta, koska se oli niin voimakas.
Puhuin miehelle tunteesta ja hän sanoi, että tunsi vähän samalla tavalla. Helpotus, mutta pienoinen pettymys.
En tiedä miten tästä eteenpäin. Ottaako käyttöön ehkäisy joka on niin luotettava, ettei raskautta tarvitse edes ajatella. Nyt oli käytössä keskeytetty yhdyntää ja tärppipäivinä kortsu. Vai pitääkö ruveta miettimään olisiko vauva tervetullut meille?
Kommentit (16)
Minä olin tuossa tilanteessa kaksi viikkoa sitten. Päällimmäinen tunne oli helpotus ja toisaalta sellainen, että "no en tietenkään ole raskaana, ihan hölmö olit kun panikoit". Mutta sitten kuitenkin oli vähän sellainenkin olo, että voikohan tähän testiin nyt varmasti luottaa ja voiko olla niin huono tuuri, että testituloskin olisi vielä jotenkin virheellinen ja voinko haastaa jonkun oikeuteen virheellisestä testituloksesta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin. Seuraavana päivänä soitin lääkäriajan sterilisaatiota varten.
kakkonen
Kuulostaa vähän siltä ap että saattais olla teille ajankohtanen keskustelu.
Jutelkaa miehen kanssa oisko oikee hetki vaikka vuoden päästä. Jos helpotus oli en usko että heti kanttii lähtee ehkäsyä jättämään pois!
Joka kerta olen tuntenut sekä surua että helpotusta. Haluaisin kovasti jo lapsen, mutta tiedostan samalla, että varsinkaan tähän elämäntilanteeseen lapsi ei olisi mikään ihanteellisin hankinta.
Siis kävi aivan samoin. Oli oireita jos jonkinlaisia, ja pelkäsin, että olisin raskaana (terveyteni kannalta olisi vaarallista ja joutuisin seurantaan, joten pelästyin). Tein testin, ja näytti negan. Helpotuin, mutta hitto samalla iski pettymys. Olin ehtinyt jo miettiä, mitä yllätysraskaus olisi tarkoittanut ja jopa ajattelin, että olisi sittenkin ihana asia. Nyt harmittaa ja ihmetyttää tuo pettymyksen tunne. On nää hormonit ja ihmiselämä omituisia asioita :). Mutta voin sanoa, että nyt käymme miehen kanssa asioita läpi, jos sittenkin tehtäisiin lapsi, tarkalla seurannalla. Vauvakuume kun iski sitten täysin puskista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negatiivinen testitulos oli äärimmäinen helpotus. Olin jo panikoinut ja itkeskellyt kuvitellessani, miten mies alkaisi vänkäämään aborttia vastaan, ei tukisi minua siinä yhtään ja ehkä syyllistäisikin joskus tulevaisuudessa riitojen yhteydessä. Pelkäsin, että taivun painostuksen alla herkässä mielentilassa pitämään lapsen ja lopputuloksena olisi katastrofi jota katuisin loppuelämäni.
Sterilisaation ikävaatimuksen täyttymistä odotan.
Mulla vaikutti varmaan tuohon reaktioon paljon se, että mies puhui niin ihanasti mahdollisesta raskaudesta. Vaikka hänkin oli sitä mieltä suhteen alussa, että lapsia ei enää halua. Mutta oli kuitenkin sitä mieltä, että jos olisin raskaana ollut, niin olisi halunnut, että olisimme vauvan pitäneet.
Kyllä nuo hormonit varmaan laittaa välillä pään sekaisin. Ihanaa huomata, että en ole ollut ainut:) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aivan äärimmäisen helpottunut, en osaa edes kuvailla sitä tunnetta. Ajatukset ennen testiä olivat sitä luokkaa, että miten abortti tehdään ja sattuuko se jne. En edes hetkeäkään ajatellut, että pitäisin lapsen jos olisin raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin aikoinaan että oon raskaana ja PETYIN aivan valtavasti kun en ollutkaan. Itkin katkerasti ja mies osti todennäköisesti helpotuksen ruusuja. Tuosta episodista olin raskaana n viiden kuukauden kuluttua ja voi sitä ilon ja onnenpäivää ja mies oli shokissa. Ikää oli paljon. Kaikki meni hienosti ja poika tuli maailmaan keisarinkyydillä.
Vierailija kirjoitti:
Luulin aikoinaan että oon raskaana ja PETYIN aivan valtavasti kun en ollutkaan. Itkin katkerasti ja mies osti todennäköisesti helpotuksen ruusuja. Tuosta episodista olin raskaana n viiden kuukauden kuluttua ja voi sitä ilon ja onnenpäivää ja mies oli shokissa. Ikää oli paljon. Kaikki meni hienosti ja poika tuli maailmaan keisarinkyydillä.
Saanko udella olitko minkä ikäinen, kun poikasi syntyi? Itsekkin olen yli 40 vuotias. Oliko teillä tuossa välissä ehkäisyä käytössä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana valtava helpotus, nykyään pieni pettymys vaikken toista lasta ihan vielä ehkä haluakaan. Jotenkin sitä jo silittelee mahaa ja miettii tarkemmin syömisiään jne..
Näiden keskustelujen lukeminen ei auta nyt kyllä yhtään mun vauvakuumetta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin iso helpotus, ettei voi sanoin kuvailla. Tein testin täristen ja melkein jännityksestä oksentaen, paniikissa monen huonosti nukutun yön jälkeen. Helpotusitku pääsi ja menkatkin alkoivat sitten heti seuraavana päivänä. Varmaan pelko oli niin iso, että menkatkin myöhästyivät entisestään.
Helpottunut. Muutaman vuoden ajan oltiin tarkoituksella ilman ehkäisyä. Kun olin joka kuukausi niin helpottunut, että hyppelin ilosta, tajusin että en missään tapauksessa halua olla koskaan raskaana. Tuo ajanjakso on ainoa poikkeus vela-päätöksestäni ja kiitän kaikkia jumalia, etten raskautunut.
Samanlaiset tuntemukset vuosia sitten. Luulin vihaavani lapsia/lapsiperhe-elämää, mutta tällainen väärä hälytys aiheutti odottamattoman pettymyksen tunteen. Jatkoimme kyllä ehkäisyä, mutta myöhemmin nämä ajatukset alkoivat vaivata enemmänkin. Nyt lapsettomuushoidoissa.