Parisuhde kriisissä, koska en tahdo kertoa avovaimostani perheelleni ja ystävilleni

Ehkä tämä on vähän väärä foorumi avautua tästä, mutta pakko saada purkaa johonkin. Minä olen bi ja olen ollut jo avioliitossakin miehen kanssa. Avovaimoni taas ei ole ikinä ollut naisten kanssa. Me ollaan tunnettu lukiosta asti ihanan avovaimoni kanssa ja oltiin siis kymmenisen vuotta vaan läheisiä ystäviä kunnes rakastuimme ja avioeroni jälkeen aloitimme lopulta suhteen. En ole ikinä katunut sitä päätöstä päivääkään, sillä hän on sielunkumppanini ja rakastan häntä aivan valtavasti.

Alusta asti ongelmana on kuitenkin ollut se, että avovaimoni kokee minun häpeävän häntä. Tämä siksi, koska en ole vieläkään kertonut suhteestamme perheelleni. Perheeni luulee meidän olevan pelkkiä kämppiksiä keskenämme. Meillä on kuitenkin monia yhteisiä ystäviä, jotka tietävät suhteestamme ja kaikki avovaimoni ystävät tietävät myös. Monelle yhteiselle ystävällemme hän on itseasiassa kertonut jopa ilman lupaani sillä tavalla vaan töksäyttäen. Hänelle suhteestamme kertominen on aina ollut itsestäänselvää, koska hän on ollut koko ikänsä naisten kanssa. Minulle taas hän on ensimmäinen kunnollinen naissuhde, mikäli jotain säätöjä ei lasketa. En ole ikinä ollut edes poikaystävien kohdalla se, joka kertoo kaikille tutuille mitä kaikkea ihanaa teimme kumppanini kanssa jne, koska pidän niitä yksityisasioinani. Ystävät ovat tietysti asia erikseen.

Kuten sanoin, moni yhteinen ystävämme tietää meistä ja kaikki avovaimoni omat ystävät. Tuntuu vain, ettei mikään riitä hänelle. Miksi melkein kolmekymppisten ihmisten pitäisi kuuluttaa parisuhdettaan joka taholle ihan kuin pahaiset teinit? Perheeni ja ne ystävät, jotka eivät tiedä suhteestamme, ovat ahdasmielisiä. Perheeni todennäköisesti tulisi jopa katkaisemaan välit minuun. Tuntuu kohtuuttomalta, kun tästäkin huolimatta avovaimoni kovasti vaatii minua kertomaan perheelleni meistä. Se tuntuu ihan kuin sadismilta. Tahtooko hän minun menettävän perheeni vain hänen lapsellisen tahtotilansa vuoksi? Parisuhteemme on kahdenkesken kuin satua, kaikki toimii täydellisesti. Sitten se pitää turhaan pilata tällaisella pikkuasialla.

Eilen tilanne eskaloitui, kun löysin avovaimoni selaamasta vuokra-asuntoja ja hän töksäytti harkitsevansa muuttavansa omilleen, ellen kerro lopuille ystävilleni ja perheelleni suhteestamme. Olen ollut aivan sekaisin sen jälkeen. Hän on minulle rakkainta maailmassa ja olen aivan neuvoton. Lisäksi en olisi uskonut hänen ikinä menevän näin pitkälle, että oikeasti harkitsee eroa tämän asian takia. Neuvokaa jotain? Miten pelastaisin parisuhteeni? ;(