Parisuhde kriisissä, koska en tahdo kertoa avovaimostani perheelleni ja ystävilleni

Oletko kertonut hänelle, että ne ystäväsi ja perheesi todennäköisesti hylkäävät sinut jos kerrot? Siltikö hän tahtoo sinun kertovan suhteestanne? Jos, niin hän ei ajattele sinun parastasi, joten ero on paras vaihtoehto.

Ei se ole pikkuasia, jos vaadit avovaimoasi olemaan osaksi kaapissa. Jos itse haluat elää elämäsi siten, niin sinulla on totta kai siihen täysi oikeus. Mutta yhtä lailla avovaimollasi on oikeus elää sellaista elämää, kuin hän haluaa eli elämää, jossa hänen ei tarvitse piilotella rakastumistaan keneltäkään. Jos se ei ole mahdollista sinun kanssasi, niin sitten jonkun toisen kanssa.

Miten näet suhteenne tulevaisuuden? Onko se väliaikainen järjestely vai näetkö että olisitte yhdessä 10-20 vuoden päästäkin? Jos näet niin eikö perheesi alkaisi jossain välissä ihmettelemään, että miten sinä vieläkin kämppäät sen yhden naisen kanssa, kai heilläkin lamppu väistämättä syttyy ennemmin tai myöhemmin? Toisin sanoen jos olet suhteessa tosissasi, niin et voi välttyä siltä että perheesi saa tietää asiasta jossain välissä joka tapauksessa.

Ap tosiaan ei itse vaikuta olevan suhteessa tosissaan, koska haluaa välttämättä pitää kulissia yllä.

Siis häh? Ensin ap kertoo ettei avovaimo ole ennen ollut naisten kanssa ja sitten lopussa avovaimo on kuitenkin ollut koko ikänsä naisten kanssa.

Olen kertonut avovaimolleni, että perheeni ja ne ystäväni todennäköisesti katkaisisivat välit minuun jos saavat tietää meistä. Hän ei vaan tunnu uskovan sitä ja väittää heidän muka hyväksyvän meidät lopulta.

Toivoisin meidän olevan ikuisesti yhdessä. Perheeni asuu kaukana muualla, joten en näe syytä, miksi suhde muka vahingossa tulisi heille ilmi.

En pysty käsittämään, miksi pilata muuten niin hyvä rakkaus tällaisella asialla. Vietämme kuitenkin kaupungilla samalla tavalla parisuhdeiltoja kuten kaikki muutkin, emme mitenkään julkisesti elä kaapissa, vaikkei perheeni ja muutama ystäväni suhteestamme tiedäkään. Minusta avovaimoni vaatimukset tuntuvat kohtuuttomilta. Tietysti kertoisin kaikille, mikäli he olisivat suvaitsevaisia ihmisiä. Mutta kun he eivät ole,

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis häh? Ensin ap kertoo ettei avovaimo ole ennen ollut naisten kanssa ja sitten lopussa avovaimo on kuitenkin ollut koko ikänsä naisten kanssa.

Siis avovaimoni on ollut naisten kanssa ennenkin, minä itse taas en oikeastaan, ellei jotain pieniä säätöjä lasketa mukaan. Minä olen ollut jopa aviossa miehen kanssa ja siksi perheeni varmasti pitääkin minua täysin heterona.

Ap

No mä en jatkaisi suhdetta jossa mun kerrottaisiin olevan kämppis. 

Kuulostat vähän itsekkäältä. Haluat syödä ja säästää kakkua samanaikaisesti.

Mitä tulevaisuutta teidän suhteellanne sitten on? Aiotteko koskaan mennä naimisiin tai hankkia lapsia? 

Enemmänkin heittäisin pallon sinulle, että olet tosiaan aikuinen kolmekymppinen joka ei vieläkään uskalla kertoa oikeaa tilannettaan vanhemmilleen. Miksi?

Ap: avovaimo on sinun perheesi. 

Jos ei ole, niin en ihmettele, että hän miettii muuttoa.

Salaaminen on raskasta sinullekin (vaikka et tiedä muusta) ja epäreilua avovaimoasi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

No mä en jatkaisi suhdetta jossa mun kerrottaisiin olevan kämppis. 

Joo, ei ole todellakaan ihme, että avovaimolla on sellainen tunne, että häntä hävetään. Ja kuka nyt haluaisi olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka aiheuttaa jatkuvasti tunteen, että sussa on jotakin hävettävää ja peiteltävää? Minusta avovaimo toimii oikein fiksusti oman mielenterveytensä kannalta, että suunnittelee lähtöä tuollaisesta suhteesta. Varmasti tulisi vaikuttamaan itsetuntoon. Parempi lähteä nyt, kun itsetuntoa on vielä jäljellä. Saa paremman suhteen, jossa arvostetaan ja rakastetaan eikä hävetä näyttää sitä.

Käytöksesi kuulostaa, että et ole sinut sen suhteen, että olet parisuhteessa naisen kanssa. Kyllä mä ymmärtän täysin naisystäväsi harmituksen. Vai toimisitko samalla tavalla myös miehen kanssa? Eli et kertoisi suhteesta kellekään läheisellesi ja valehtelet hänen olevan vain kämppis? Luuletko tosissasi, että tuollainen voisi toimia loppuelämän? En ihmetele, jos naisystäväsi päättäisi pian lähteä lätkimään.

Tuntuisi tosi alentavalta joutua teeskentelemään kenellekään, että on elämänsä rakkauden kämppis. Suhteesta valehtelu jos mikä on teinimäistä käytöstä. Ja kuulostaa siltä että pidät takaporttia auki - jos suhde kaatuu, voit palata takaisin heteroelämään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, eikä perheesi koskaan kuulisi nykyisestä suhteesta mitään. En todellakaan jäisi tällaiseen kuvioon.

T. Lesbo

Teidän pitää molempien voida elää itsenne näköistä elämää. Jos se ei yhdessä onnistu, lienee parempi erota. Ei se ole mitään lapsellista kiukuttelua, että haluaa parisuhteen, jossa ollaan ihan julkisesti keskenään parisuhteessa. Toisaalta ei varmaan ole helppoa pelätä menettävänsä perheensäkään. Mutta ei puolisosi toive yhtään sen lapsellisempi ole kuin sinunkaan.

Miten olisi kompromissi: ette kerro lapsuuden perheellesi, jos he kerran kaukana asuvat eivätkä arjessa ole läsnä, mutta kerrotte niille ystävillesi, jotka eivät vielä tiedä? Näin ei sentään jokapäiväisessä elämässä tarvitsisi elää piilossa ja itseään häveten. Jos ystäväsi hylkäävät sinut tämän takia, olivatko he ystävyytesi arvoisia ihmisiä ensinkään? Vanhempiaan ja sukuaan ei voi valita, mutta ystävät voi. Ei sellaisten ihmisten kanssa tarvitse ystäviä olla, joille pitää esittää jotain muuta kuin on, jotka eivät sinua hyväksy omana itsenäsi.

Miksi ap haluat elämääsi ihmisiä jotka eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet ja joille joudut valehtelemaan pitääksesi heidät tyytyväisenä? Kehtaatkin kutsua avovaimoasi lapselliseksi. Joko haluat parisuhteen tai sitten et. Ei avovaimosi tarvi tyytyä puolitiehen jossa ollaan kaapissa koska sinä häpeät häntä. Jos olisin avovaimosi olisin jo eronnut sinusta.

Onko hän ruma tai lihava? Siinä tapauksessa ymmärrän kyllä.

Ajattelepa ap, että olisit avoliitossa miehen kanssa, jota rakastat. Mieskin sanoisi rakastavansa sinua kaikesta sydämestään, mutta vanhemmilleen ja kavereilleen hän kertoisi sinun olevan pelkkä kämppäkaveri, ei nainen jota hän rakastaa. Sinua ennen hän olisi kuitenkin ollut avoimesti avioliitossa jonkun toisen naisen kanssa, jota hän ei hävennyt puolisokseen tunnustaa.

Miltä tällainen sinusta tuntuisi? Olisitko ihan ok tällaisessa järjestelyssä, kumppanina jota ei rakastetuksi ja kumppaniksi tunnusteta? Vai tuntuisiko sinusta ehkä siltä, että miehesi ei tosissaan sinuun ole sitoutunut eikä haluakaan sitoutua?

Itse tiedän, että en suostuisi elämään parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei myöntäisi minua puolisokseen.

Väliaikaistahan tällaisen salailun pitää olla, jos loppuelämän suhteesta avovaimosi kanssa haaveilet. Et sinä loppuelämääsi voi kuitenkaan näin isoa asiaa salata. Ei mikään parisuhde kestä loputtomiin tällaista ristiriitaa puolisoiden toiveissa. Kysymys on nähdäkseni lähinnä siitä, missä vaiheessa tulet ulos kaapista. Nyt kun näyttää siltä, että avovaimosi ei enää jaksa odottaa, niin sinun kannattaa varmaan miettiä kumpi sinulle on tärkeämpää, onnellinen elämä hänen kanssaan vaiko heterouden kulissi.

Ymmärrän että avovaimosi ei tunne oloaan hyväksi. Hän on sinulle avopuoliso, mutta hän ei ole olemassa kenellekään muulle kuin sinulle. Hän on piiloteltava, hävettävä asia jota et kehtaa tunnustaa olevan olemassa. Tietenkään hän ei voi olla onnellinen sellaisessa asemassa!

Oletko kertonut hänelle että todennäköisesti sinuun katkaistaan välit jos kerrot? 

Mikä saa sinut ajattelemaan että haluat esittää olevasi jotain muuta (hetero) kuin olet, jotta kelpaisit sukulaisillesi? Tarvitseeko sinun kelvata heille? Nyt valinnoillasi kannatat heidän ahdasmielisyyttään ja alistut siihen. Ja he jatkavat ahdasmielisyyttään ilman edes ajatusta että hiukan muokkaisivat ajatusmaailmaansa.