Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, kuolen!
03.10.2017 |
Aivan kamala olo. Makaan sängyssä, oksennan. Syön ja oksennan uudestaan. Jatkuva päänsärky ja kuvotus. En pysty tekemään muuta kuin tuijottamaan seinää ja satunnaisesti tv:n helppoja ohjelmia.
Meneekö tämä ikinä ohi? Auttaako tähän mikään? Miten te muutte olette tästä ajasta selvinneet? Jotain toivoa tarvitsisin tähän hetkeen.
Kommentit (14)
Se loppuu viimeistään synnärillä, mutta tod.näk.jo paljon aiemmin. Sinä selviät, et ole yksin.
T. Aikoinaan samassa tilanteessa ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä auta kun olla ja kärsiä. Juot vettä ja itse söin omenoita. Ota raskausvitamiinit ennen nukkumaan menoa
Lääkärillä kävin, mutta eivät he sielläkään osaa mitään apuja antaa. Tuumasivat, että menee ajan kanssa ohitse ja kirjoittavat sairaslomaa. Ei ole kuulemma mitään lääkkeitä tai toimenpiteitä, jotka tilanteessa auttaisi.
Ap
Taas lisää seksijätettä tähän maailmaan.
Mä olen samassa pisteessä, raskauspahoinvointi on hirveää! Olen ollut nyt viikon sairaslomalla. Oksennan parin tunnin välein. Toivottavasti tämä loppuu kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on kamalaa. Ja kakkoskierroksella kun oli vielä se taapero siinä jaloissa pyörimässä. Karseeta. .
Mutta siis. Voimia. Loppuu viimeistään synnytykseen, tod.näk. aiemmin. Itsellä ekasta loppu rv 13 ja toisesta rv 16.
Itselläni loppui oksentaminen vasta synnytyssalissa. Jouduin osastollekin muutamaan otteeseen voimakkaan pahoinvoinnin takia.
Yritä syödä pieniä määriä kerrallaan. Aloita vaikka jostain ruokalusikallisesta ensin ja katso pysyykö sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas lisää seksijätettä tähän maailmaan.
Voi että pikkuista kun oppi uuden sanan lidl keskustelusta. Meinaatko nyt viljellä sitä ympäriinsä kuten 3v joka oppi uuden sanan?
Minulla kesti kaksi kuukautta. Lepo auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile akupuktio ranneketta , saa apteekista.
Toimi minulla
Raskaana, saat lapsen! Kaikilla odotus ei ole helppo tai hehkeä. Voimia, tiedän tunteen. Täällä loppui vasta synnärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin 24 vuotiaana raskaana ensimmäisen ja viimeisen kerran. Sem verran kauheaa oli. Opiskelin ja kärsin raskauspahoinvoinnista. Olin hoikka 161cm ja jotain 46 kg ja maksimissaan loppuvaiheessa jotain 57kg.
Raskauspahoinvointiani ei otettu tosissaan,lopulta kun pääsin sairaalan tiputukseen painoin vain jotain 43kg. Neuvolassa suhtautuminen oli tyyliin " ei raskaus ole sairaus. Yritin sanoa että mikään ei pysy sisällä ja opiskelussa huippaa(hoitajaksi opiskelin). Tuon takia eräs näyttökin meni opiskelussa pilalle ja minua haukuttiin koulussakin epäsopivaksi.
Onneksi lopulta pyörryin koulun vessaan ja kun virkosin soitin terveysasemalle ja sanoin ett änyt on sellainen piste etten pystyssä pysy. sanoivat sitten että " no tuu käymään sitten" tympeällä äänellä. Joo paino oli 43kg, kuivunut olin,ketoaineita oli,matala verenpaina ja hemoglobiini oli.
En oo koskaan unohtanut noitten ärsyttävien akkojen " raskaus ei oo sairaus" juttuja ja kun pyysin jotain lappua kouluun niin sama juttu!! Ne ei vaan tajunneet et oksenkin kaikki ulos vaikka sanoin! Silti piti opiskella,muistan vieläkin simien pyörittelyn.
Onneksi oli viimeinen kärsimys ja tyttö lapsi jota toivoinkin, toivottavasti joskus unohtuu.
nainen78 kirjoitti:
Minä olin 24 vuotiaana raskaana ensimmäisen ja viimeisen kerran. Sem verran kauheaa oli. Opiskelin ja kärsin raskauspahoinvoinnista. Olin hoikka 161cm ja jotain 46 kg ja maksimissaan loppuvaiheessa jotain 57kg.
Raskauspahoinvointiani ei otettu tosissaan,lopulta kun pääsin sairaalan tiputukseen painoin vain jotain 43kg. Neuvolassa suhtautuminen oli tyyliin " ei raskaus ole sairaus. Yritin sanoa että mikään ei pysy sisällä ja opiskelussa huippaa(hoitajaksi opiskelin). Tuon takia eräs näyttökin meni opiskelussa pilalle ja minua haukuttiin koulussakin epäsopivaksi.
Onneksi lopulta pyörryin koulun vessaan ja kun virkosin soitin terveysasemalle ja sanoin ett änyt on sellainen piste etten pystyssä pysy. sanoivat sitten että " no tuu käymään sitten" tympeällä äänellä. Joo paino oli 43kg, kuivunut olin,ketoaineita oli,matala verenpaina ja hemoglobiini oli.
En oo koskaan unohtanut noitten ärsyttävien akkojen " raskaus ei oo sairaus" juttuja ja kun pyysin jotain lappua kouluun niin sama juttu!! Ne ei vaan tajunneet et oksenkin kaikki ulos vaikka sanoin! Silti piti opiskella,muistan vieläkin simien pyörittelyn.
Onneksi oli viimeinen kärsimys ja tyttö lapsi jota toivoinkin, toivottavasti joskus unohtuu.
Ai kauheeta! Mulla on onneksi ollut tosi ymmärtäväistä hoitohenkilökuntaa. En tiedä kuinka kestäisin jos törmäisin tän olon lisäksi tuollaiseen kohteluun. En pystyisi töihin tai muuhunkaan, pystyasennossa oleminen on ihan kärsimystä. Makuultaan selviän jotenkuten.
Ap
Minulla keskti yhdeksän kuukautta ja loppui synnytykseen kuin seinään. Kannattaa hakeutua lääkäriin jos olo käy sietämättömäksi.