Miten olette kokeneet "hylkäämisen" avioliitossa?

Mies valitsi viinan perheen sijaan.

Tietty ensikipuilun jälkeen oli ihan jees, että ukko vietti illat ja viikonloput autotallissa "puuhastelemassa" mutta lopulta johti eroon.

Välinpitämättömyyden koin jossakin vaiheessa jonkinlaisena hylkäämisen. En tiedä en puhuisi mistään uudelleen löytämisestä mutta ymmärrämme ehkä toisiamme nykyisin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyyden koin jossakin vaiheessa jonkinlaisena hylkäämisen. En tiedä en puhuisi mistään uudelleen löytämisestä mutta ymmärrämme ehkä toisiamme nykyisin paremmin.

Eikö tuo välinpitämättömyys ole vähän sama asia kuin hylkääminen? Jos sinua ei ikäänkuin ole olemassa?

Eksä hylkäsi aina, kun olimme eri mieltä. Aloitti mykkäkoulun tai syylisti.

Kauanko yksinäisyyttä pitää sietää parisuhteessa? Minä olin yksin vuosia, nyt kun sain miehen selkä seinää vasten ja tunnustamaan että ei ollut enää välittänyt haluaakin hän yhtäkkiä taas jatkaa yhdessä. En ymmärrä!

Vierailija kirjoitti:

Kauanko yksinäisyyttä pitää sietää parisuhteessa? Minä olin yksin vuosia, nyt kun sain miehen selkä seinää vasten ja tunnustamaan että ei ollut enää välittänyt haluaakin hän yhtäkkiä taas jatkaa yhdessä. En ymmärrä!

Luulenpa että sama meno jatkuu jos nyt et eroa. Mies on varmaankin vaan hätääntynyt, kun tajuaa ilmaisen kotipiian mahdollisesti lähtevän.

Mielenkiintoinen avaus. Voisitteko myös kertoa, millaiset asiat koette hylkäämisenä. Meillä useita lapsia ja mies alkoi tekemään kahta työtä. Toisesta työstä saadut rahat käytti omiin harrastuksiin. Koin tämän hylkäämisenä ja suorastaan hyväksikäyttönä. (Teen itse kokoaikatyötä)

Mies suuttuu, kun laitan nyt rajat hänen toiminnalleen. Vaadin kahdenkeskistä aikaa ja perheen yhteistä aikaa myös. Kahden työn tekemistä en enää hyväksi.

Seksissä vaadin myös itselleni orgasmin jatkossa. Olen opetellut käyttämään erilaisia apuvälineitä ja otan omasta orgamistani täyden vastuun, mutta miehen osallistuttava toimintaa.

Aloitan yksin pariterapia, koska koen, että meidän perhe-elämä on ollut "hullua" ja haluan ulkopuolisen kanssa keskustella asiasta. Miehen mielestä ongelmia on vain minun korvien välissä. Lähipiiristä en tukea saa, koska meidän ongelmia ei pidetä oikeina. Väkivalta, uskottomuus ja alkoholismi ovat vain niitä oikeita ongelmia lähipiirini mielestä.

Mies on ollut 20 vuotta tyytyväinen ja hänen mielestään meillä on kaikki hyvin. Avioeron harkinta-aika on alkanut, katsotaan, miten käy.

Omat tunteet ja reaktiot välillä yllättää. Viime viikolla oli sellainen tunne että haluaisin enemmän lämpöä ja läheisyyttä. Loukkaannuin ihan käsittämättömän paljon kun ukko ennemmin katsoi pornoa ja veti käteen, kuin olisi tullut kanssani ajoissa sänkyyn ja nukkumaan. Minulla on ollut ihan paska olo monta päivää ja asiasta on keskusteltu moneen otteeseen. Vasta nyt, tasan viikko siitä kun koin että äijä vetää ennemmin käteen kun panee minua, olemme saaneet asiat puitua halki poikki ja pinoon. Tänä aamuna mies lähti töihin, ja minä annoin vinkin että illalla peitto heiluu. Katsotaan huomenna miten homma etenee. Satun rakastamaan tuota miestä ihan sikana, kabtiedän että se ei tietoisesti ikinä loukkaisi minua.

Up

Minun on vaikea käsittää että miehet jatkavat suhteessa vaikka selkeästi eivät saa siitä mitään - seksiä, läheisyyttä, tukea, romantiikkaa jne - omasta tahdostaan! Jos miestä ei kiinnosta em. asiat niin miksi pilata toisenkin elämä ja itsetunto? Kyllähän nainen huomaa lopulta että toinen on hylännyt.

Vierailija kirjoitti:

Omat tunteet ja reaktiot välillä yllättää. Viime viikolla oli sellainen tunne että haluaisin enemmän lämpöä ja läheisyyttä. Loukkaannuin ihan käsittämättömän paljon kun ukko ennemmin katsoi pornoa ja veti käteen, kuin olisi tullut kanssani ajoissa sänkyyn ja nukkumaan. Minulla on ollut ihan paska olo monta päivää ja asiasta on keskusteltu moneen otteeseen. Vasta nyt, tasan viikko siitä kun koin että äijä vetää ennemmin käteen kun panee minua, olemme saaneet asiat puitua halki poikki ja pinoon. Tänä aamuna mies lähti töihin, ja minä annoin vinkin että illalla peitto heiluu. Katsotaan huomenna miten homma etenee. Satun rakastamaan tuota miestä ihan sikana, kabtiedän että se ei tietoisesti ikinä loukkaisi minua.

Sama! Olen alkanut vaatimaan ja aion saada haluamani, joko mieheni kanssa tai sitten jonkun muun! Ymmärrän väliaikaiset hankaluudet mutta kun ne muuttuvat jatkuvaksi niin ne ovat hylkäämistä ja toisen alistamista ja satuttamista.

up

Mieheni lopetti fyysisen suhteen täysin. Loppui seksi, halaukset, suukot. Yksinkertaisesti torjui kädellä lähestymisen ja pyristeli irti, jos ehdin halata. Halusi nukkua sohvalla ja vetosi siihen, että sänky on huono. Ei suostunut yhdessä lenkille. Ei halunnut ravintolaan treffeille, ei halunnut mitään yhteistä tekemistä. Ehdotin, että oltaisiin yhdessä tehty netissä mll:n perisuhdetesti. Ei suostunut. Yritin tehdä testiä yksin ja purskahdin itkuun, kun tajusin, että parisuhde oli niin hakoteillä.

Kämppäkavereina elettiin kaksi vuotta. Lopetettiin puhuminen jossain vaiheessa. Kärsin tilanteesta todella. Ero oli mielessä jatkuvasti, mutta sen toteuttaminen tuntui hankalalta, kun oli lapset ja asuntolaina. Lopulta tilanne meni siihen, että ihastuin toiseen mieheen. Tajusin etten rakastanut aviomiestäni enää. Homma oli selvä, ja hain eroa, hankin asunnon.

Selvä on, että rakkaus miehen taholta loppui. Kun muutin pois niin hänellä oli jo uusi suhde heti parissa viikossa. Ei ollut munaa miehellä kertoa tunteiden loppumisesta. Ero olisi ollut paljon parempi silloin ennen kuin siihen kolmas osapuoli sotkeentui.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni lopetti fyysisen suhteen täysin. Loppui seksi, halaukset, suukot. Yksinkertaisesti torjui kädellä lähestymisen ja pyristeli irti, jos ehdin halata. Halusi nukkua sohvalla ja vetosi siihen, että sänky on huono. Ei suostunut yhdessä lenkille. Ei halunnut ravintolaan treffeille, ei halunnut mitään yhteistä tekemistä. Ehdotin, että oltaisiin yhdessä tehty netissä mll:n perisuhdetesti. Ei suostunut. Yritin tehdä testiä yksin ja purskahdin itkuun, kun tajusin, että parisuhde oli niin hakoteillä.

Kämppäkavereina elettiin kaksi vuotta. Lopetettiin puhuminen jossain vaiheessa. Kärsin tilanteesta todella. Ero oli mielessä jatkuvasti, mutta sen toteuttaminen tuntui hankalalta, kun oli lapset ja asuntolaina. Lopulta tilanne meni siihen, että ihastuin toiseen mieheen. Tajusin etten rakastanut aviomiestäni enää. Homma oli selvä, ja hain eroa, hankin asunnon.

Selvä on, että rakkaus miehen taholta loppui. Kun muutin pois niin hänellä oli jo uusi suhde heti parissa viikossa. Ei ollut munaa miehellä kertoa tunteiden loppumisesta. Ero olisi ollut paljon parempi silloin ennen kuin siihen kolmas osapuoli sotkeentui.

Haha! Meilläkin oli "sänky huono" :DD Kuinka pitkälle voi miehen epärehellisyys mennä??

Pahin hylkääminen tapahtui lapsemme ollessa noin puolivuotias. Olin umpipoikki huonosti nukkuvan ja allergisen vauvan kanssa ja väsyneenä itkin että en jaksa enää. Mies siihen totesi että kyllä hyvä äiti jaksaa, sulta pitää ottaa lapsi pois jos et jaksa. Olimme perhe enkä voinut tukeutua aviomieheeni ja lapsen isään silloin kun sitä eniten olisin tarvinnut eikä hän halunnut ottaa yhtään ylimääräistä vastuuta mistään. Erottiin sitten lapsen ollessa vuoden ikäinen.

Ne sanat jäi kaikumaan päähän ja vielä kolme vuotta myöhemminkin ne kummittelee mielessä.

Onko miesten parisuhdekäsitys täysin eri maailmasta? Vaikea käsittää näitä "hiljaisia hylkääjiä". Miksi eivät tee asialle jotain jos ovat tyytymättömiä? Lähde menemään tai sano että nyt on käynyt seksi tai elämä tylsäksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko miesten parisuhdekäsitys täysin eri maailmasta? Vaikea käsittää näitä "hiljaisia hylkääjiä". Miksi eivät tee asialle jotain jos ovat tyytymättömiä? Lähde menemään tai sano että nyt on käynyt seksi tai elämä tylsäksi.

Muutos pelottaa, lisäksi usein vaimo hoitaa pääosan kotitöistä ja lapsenhoidosta. Joidenkin on vaikea seistä itsenäisinä ja vastuullisina aikuisina ilman toisen tukea.

Voi käydä myös toisin päin, ei kannata yleistää.

Vaimo ei enää halua läheisyyttä. Suukkoja ja halauksia, seksikin jos oikein kuulemma pakotat.

up

Niin varmaan sekä mies että nainen voi hylätä toisen suhteessa. Kuka henkisesti ja kuka fyysisesti tai sekäettä. Surullista. Toisesta tulee tylsä itsestäänselvyys. Miksi se hylkääjä jää tyytymättömänä, eikä tee asialle mitään, ei mee jakeluun!! Onko täällä kukaan joka on ollut tuo hylkääjä, mitä ajattelit? Etkö uskonut tai eikö kiinnostanut että tekosi satuttaa toista joka yhä luulee tai toivoo parisuhteelta jotain?