Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy puhua vielä pojalle viikonloppuna asiasta. Mieheni kanssa puhuttiin että ostetaanko sitten vaan pienet lahjat kaikille ettei tule riitaa. Kesällä olisin vienyt omat lapsenlapset myös sirkukseen mutta miniä ei antanut kun olisi pitänyt viedä sitten kaikki.
ApTietyssä mielessä koko katras on nyt poikasi lapsia. Joten itse noudattaisin hänen päätöstään, ja kohtelisin resurssieni rajoissa kaikkia samalla tavoin. Jos siis samaa mieltä miniäsi kanssa. Eli ainakin lasten tietäen saman arvoinen lahja kaikille. Osakeet yms., mitä lapsi ei ymmärtä, ovat eri asia. Kysy pojalta, miten äitipuolen suku hoitaa tilanteen omien "bonuslapsenlapsiensa" suhteen. Tuleeko sieltä samat lahjat ja sirkusreissut kaikille? Vai ovatko biologiset lapsenlapset erityisasemassa? Oikeudenmukaisinta kai kaikille lapsille, että jokaista huomioidaan yhtälailla. PS: tahditonta ja outoa muuten miniältäsi ottaa puheeksi poikasi puolesta...
Ei ole!!! Tuo on juuri sitä ajattelumallia, jolla lähivanhemmat yrittävät vieraannuttaa lapset etävanhemmasta, yleensä lasten isästä. Näillä lapsilla on ihan omakin isä tai isät, aloittajan poika ei ole lasten isä.
Miten ihmeessä tämäkin ketju liittyy nyt vieraannuttamiseen? Uudessa liitossa ihmisen kanssa, jolla on lapsia, myös he kuuluvat perheeseesi. Jos menet naimisiin naisen kanssa, jolla on jo lapsia, sinun on parasta ajatella itseäsi myös kyseisten lasten eräänlaisena isänä. Kaveriko pitäisi olla, vai mikä? Veli?
Luepas nyt ketju ja aloittajan viesti.: Aloittajan pojalla on lapsia, joiden isoäiti hän on. Kyseisen pojan uudella vaimolla on myös muita lapsia, joiden isoäiti hän ei ole ( ainakaan biologisesti tai jurisesti, ehkei vielä kokemuksensa kautta sosiaslisetikaan). Näiden lasten äitipuoli, siis pojan uusi vaimo, on sitä mieltä, että mummun annettava kaikille samat lahjat, reissut yms. Avioliiton myötä pojalla siis sekä omia, biologisia lapsia, että lapsipuolia. Ja keskustellaan mummon joululahjoihin käytettävn summan jakamisesta lasten kesken.
Näin voi tietenkin jotkut äidit kuvitella perusteessaan uusperheen, mutta se on vain kulissia ja viedä puolustuskyvyttömältä lapselta oikeuden omaan sukujuuriin - biologisiin isään ja isovanhempiin, vaikka pitäisi tukea niitä, vaikka onkin perustanut toisen miehen kanssa perheen.
Ap. pojalla avioliitto ei takaa mitään juridisia oikeuksia, eikä velvollisuuksia naisen edell.liitosta syntyneisiin lapsiin, vaan ne edelleen on lapsen biologisella vanhemmalla, myös isällä ja kaikki lasta koskevat päätökset tekevät lapsen vanhemmat, ellei ap. poika ole virallisesti adoptoinut lapsia.
On uskomatonta, että tästä asiasta edes keskustellaan ja jotkut haluavat elää vielä jossakin uusperheen kuplassa, vaikka lasten eri isijä ja äitejä vilisee eri parisuhteista.
Jotkut naiset eivät sotke ainoastaan isiä, vaan mummojenkin pitää hakea oikeutta ja pyytää, että häntä ei-biologiset lastenlapset kutsu mummoksi vaan etunimellä, niin kuin ap. tapauksessa.
Uusperhe ei ydinperheeksi muutu, vaikka jotkut mammat niin kuvittelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Ensimmäisestä vaimosta onkin tuossa vaiheessa jo tullut ex-vaimo. Eli sinusta lasten biologisesta isästäkin tulee lapsilleen ex-isä ja äidin uudesta miehestä isä?
Ei, vaan isiä voi olla kaksi.
Sääli nykyajan lapsia, kun ne eivät edes tiedä kuinka monta isää heillä on, kun se riippuu miten äiti jaksaa tehtailla uusperheitä, kenenkin kanssa. Lapsen elämässä 18v. ikävuoteen mennessä kuviossa voi olla vaikka kymmenen isää.
Eikö ole vaara, että pienemmät kutsuvat kaikkia miespuolisia isäkseen tai ukikseen.
Ja kenellä "isällä" on juridinen puoli, päättää ja huolehtia lasta koskevia asioita ja päätöksiä, vaikka päättävätkä tämä kaikki isät kimpassa.
Jo on maailma mallillaan uusperheissä ja missä on lapsen oikeudet omaan sukujuuriinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Ensimmäisestä vaimosta onkin tuossa vaiheessa jo tullut ex-vaimo. Eli sinusta lasten biologisesta isästäkin tulee lapsilleen ex-isä ja äidin uudesta miehestä isä?
Ei, vaan isiä voi olla kaksi.
Ja samalla logiikalla lapsella voi olla kaksi tai useampi äiti.
Jos sun mies löytäisi uuden naisen ja eroaisitte, niin sinusta olisi ihan ok. jos miehesi naisystävää lapsesi kutsuisivat äidiksi?
Minusta jokaisella lapsella on yksinoikeus käyttää isä tai äiti nimitystä vain niistä, jotka ovat olleet lapsen syntymähetkellä.
Yleensä ei edes adoptioperheissä tai sijoitettuna olevalta lapselta oleteta käyttävän äiti tai isä nimitystä, vaan lapsi päättää siitä myöhemmin, kun itse haluaa. Ja uusperheissä ollaan vielä hatarammalla pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Ensimmäisestä vaimosta onkin tuossa vaiheessa jo tullut ex-vaimo. Eli sinusta lasten biologisesta isästäkin tulee lapsilleen ex-isä ja äidin uudesta miehestä isä?
Ei, vaan isiä voi olla kaksi.
Koskeehan tämä myös äitejä? Entä missä vaiheessa äitiys syntyy? Jos miehesi rakastuu työpaikkansa kauniiseen nuoreen naiseen ja aloittaa suhteen tämän kanssa, tuleeko naisesta heti sinun lastesi äiti? Vai onko nainen silloin esim "salaäiti"? Vai muuttuuko hän lastesi äidiksi ja sinun lapsesi hänen lapsikseen silloin, kun miehesi uskottomuus selviää sinulle, heität miehen pihalle yhteisestä kodistanne ja mies muuttaa tämän nuoren naisen luokse? Vai onko nainen vielä siinä vaiheessa esim "tuleva äiti"? Ja vasta avioeronne jälkeen hänestä tulee varsinainen äiti sinun lapsillesi? Entä, jos miehesi ja tämän nuoren naisen suhde ei kestäkään kuin pari vuotta, onko nainen heidän eronsa jälkeen edelleenkin lastesi äiti?
Olen uusperheellinen, enkä ole ennen tätä ketjua tiennytkään, kuinka vaikeaa tämä voi olla. Miksiköhän en ole itse sitä huomannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Ensimmäisestä vaimosta onkin tuossa vaiheessa jo tullut ex-vaimo. Eli sinusta lasten biologisesta isästäkin tulee lapsilleen ex-isä ja äidin uudesta miehestä isä?
Ei, vaan isiä voi olla kaksi.
Laissa lapsen huollosta huoltajuus vanhemmuus määritellään melko selkeästi joko yhdelle tai kahdelle vanhemmalle . Onko lapsella tällöin äitiä huoltajana ollenkaan? Onko toinen tai kenties molemmat isät adoptoineet lapsen?
Mitä vikaa pyjamissa? Mun äiti ostaa lapsille joka vuosi pyjamat ja meille lapsille ja puolisoille myös. Ei meidän lapset ole siitä valittaneet. Yleensä mennyt heti käyttöön. Muuhun en ota kantaa, kun riippuu niin monesta asiasta. Luulen, ettei munkaan anoppi anna aivan tasan kaikille lapsenlapsilleen lahjoja. Ensimmäinen on saattanut saada ensin kalliimpia lahjoja. Eri asia ostaa yhdelle kuin nyt kahdeksalle. Mutta kuulkaas en välitä! Ihana anoppi silti. Voisitko ap viedä niitä omia lastenlapsia tapahtumiin silloin kun toiset ovat isällään. Silloin ei tulisi paha mieli lapsille. Ja tosiaan säästää lapsille tilille rahaa. Tavaraa tulee kuitenkin muuten niin paljon. Minusta ei ole isovanhempien tehtävä auttaa perheen toimeentulossa. Ilmeisesti aika moni käy aikuisenakin vanhempien kukkarolla???
Sen ymmärrän että tulee lapsille paha mieli jos joku saa jouluna huomattavasti enemmän lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä.
Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v
Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat.
Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat.
Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat.
Kuinka teillä toimitaan?
Minusta isovanhempien ja muiden sukulaisten kannattaa kuunnella perheen toiveita. Jos perhe toivoo että kaikille joululahjat on samanarvoisia tai niitä ei ole ollenkaan sitä kannattaa noudattaa.
Isovanhempaa lahjan ostaminen tai ostamatta jättäminen ei sinusta pojan puolison lapsille tee, eikä se poista tai vahvista isovanhenmuuttasi poikasi lasten suhteen.
Kun tämä ketju on nyt kääntynyt tähän niin kerronpa yhden tapauksen lähipiiristä.
Serkkuni meni yhteen naisen kanssa jolla oli ennestään alle vuoden vanha lapsi ja saivat yhteisen lapsen kun esikoinen oli alle 3v.
Oli isä molemmille oma isä ei pitänyt yhteyttä. Myöskin koko suku kohteli lapsia samanarvosesti. Kunnes erosivat kun lapset oli ala- koulu iässä. Nainen päätti että isompi ei saa tulla serkulleni kun ei ole kerran isä tapasi sitten vaan nuorempaa lasta, kunnes vuoden päästä kun nainen tapasi uuden miehen niin sitten rupesi kelkka kääntymään ja sanoi että pitää ottaa molemmat pojat luokseen. Serkkuni oli jo siinä vaiheessa niin loukkaantunut että ei suostunut siihen. Mutta lapsi pitäisi saada pois uuden rakkauden tieltä. Nyt erosta on kulunut muutama vuosi ja nuorempi poika on muuttanut pysyvästi serkulleni ja isompaa heitellään sinne kuka hänet vaan huolii että äiti pääsee reissaan ja juhliin uuden miehensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä.
Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v
Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat.
Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat.
Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat.
Kuinka teillä toimitaan?Minusta isovanhempien ja muiden sukulaisten kannattaa kuunnella perheen toiveita. Jos perhe toivoo että kaikille joululahjat on samanarvoisia tai niitä ei ole ollenkaan sitä kannattaa noudattaa.
Isovanhempaa lahjan ostaminen tai ostamatta jättäminen ei sinusta pojan puolison lapsille tee, eikä se poista tai vahvista isovanhenmuuttasi poikasi lasten suhteen.
Jos luit koko ketjun, niin aloittajan tapauksessa lasten tasapuolista kohtelua vaadittiin ainoastaan aloittajalta, ei näiden lasten muilta isovanhemmilta. Miniän lasten isovanhemmilta ei vaadittu samaa kuin aloittajalta vaan he saavat edelleenkin ostaa lahjat vain omille lapsenlapsilleen. Aloittaja on sentään ostanut jotain myös miniänsä lapsille, mutta näiden lasten isovanhemmat eivät aloittajan lapsenlapsille yhtään mitään. Eikö tässä nyt miniä eriarvoista isovanhempia? Jos miniä eriarvoistaa isovanhemmat, miksi isovanhemmatkin eivät silloin saisi eriarvoistaa lapsensa perheessä asuvia lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä.
Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v
Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat.
Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat.
Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat.
Kuinka teillä toimitaan?Minusta isovanhempien ja muiden sukulaisten kannattaa kuunnella perheen toiveita. Jos perhe toivoo että kaikille joululahjat on samanarvoisia tai niitä ei ole ollenkaan sitä kannattaa noudattaa.
Isovanhempaa lahjan ostaminen tai ostamatta jättäminen ei sinusta pojan puolison lapsille tee, eikä se poista tai vahvista isovanhenmuuttasi poikasi lasten suhteen.Jos luit koko ketjun, niin aloittajan tapauksessa lasten tasapuolista kohtelua vaadittiin ainoastaan aloittajalta, ei näiden lasten muilta isovanhemmilta. Miniän lasten isovanhemmilta ei vaadittu samaa kuin aloittajalta vaan he saavat edelleenkin ostaa lahjat vain omille lapsenlapsilleen. Aloittaja on sentään ostanut jotain myös miniänsä lapsille, mutta näiden lasten isovanhemmat eivät aloittajan lapsenlapsille yhtään mitään. Eikö tässä nyt miniä eriarvoista isovanhempia? Jos miniä eriarvoistaa isovanhemmat, miksi isovanhemmatkin eivät silloin saisi eriarvoistaa lapsensa perheessä asuvia lapsia?
Eriarvoistamista ei ulkopuolinen pysty estämään. Ja tottakai isovanhemmat voi olla kuuntelematta perheen toiveita, minä vain en näe siinä mitään hyötyä.
Ap asemassa yrittäisin ehkä pojan kanssa puhua tilanteesta, eikö hän koe sitä ongelmalliseksi. Sekä toisaalta tukea niitä omia lasten lapsiani ehkä jollakin muulla tavalla. Voiko miniä estää lapsia esim. vierailemassa isovanhempien luona, meillä tuon ikäiset lapset osaa jo jonkin verran pitää isovanhempien yhteyttä omatoimisesti tai isovanhemmat soittaa suoraan lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa kun puolisonne vanhemmat vanhenevat ja sairastuvat, teidän ei kuulu auttaa heitä, koska he eivät ole teidän verisukulaisia.
Viohan asian näinkin ajatella tätä ketjua mukaillen.
Minä uskon lasten tasa-arvoiseen kohteluun perheessä 100%, mutta siitä ovat ensisijaisesti vastuussa vanhemmat. He arvoivat kokonaistilanteen ja tekevät tasauksen jos sille on tarvetta.
On ihanaa jos löytyy hienoaja uusioisovanhempia, jotka toivottavat uudenkin puolison lapset kaikin puolin tervetulleiksi. Hyvä jos näin on, mutta pakko ei ole. Pelisäännöt ja keskustelu ovat aivain kaikkeen, mutta toki se ei aina onnistu jokaisen kanssa ja kohdalla.
Hienotunteinen pitää olla. Karmea oli se ketjussa kerrottu esimerkki futismatkasta, mille poikapuoli/pojanpoikapuoli, ei päässyt mukaan. Sallittakoon reissu ilman tätä poikaa, mutta olisi se pitänyt ainakin hienotunteisesti ja hiljaa hoitaa. Ja isäpuoli olisi voinut ajoissa uuden puolisonsa kanssa suunnitella, kuinka tilanne hoidetaan ja saisiko poikapuoli jotain omien sukulaistensa kanssa tms.
Vanhemmat joutuvat ydinperheissäkin tasaamaan (eri kummit, eri lahjat jne). Miksi se ei toimisi uusioperheessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun puolisonne vanhemmat vanhenevat ja sairastuvat, teidän ei kuulu auttaa heitä, koska he eivät ole teidän verisukulaisia.
Viohan asian näinkin ajatella tätä ketjua mukaillen.
Kyllä minä ainakin ajattelen että ensisijaisesti se kuuluu heidän lapsilleen. Puoliso ja hänen sisaruksensa päättävät kuinka toimitaan ja ovat vastuussa hoidon järjestämisestä. Jos puoliso ja sisarukset apua pyytävät vasta sitten päätän mitkä on minun resurssin olla apuna.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa kun puolisonne vanhemmat vanhenevat ja sairastuvat, teidän ei kuulu auttaa heitä, koska he eivät ole teidän verisukulaisia.
Viohan asian näinkin ajatella tätä ketjua mukaillen.
Kohtele läheistesi sukulaisia kuten he kohtelevat lähellään olevia ei verisukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Ensimmäisestä vaimosta onkin tuossa vaiheessa jo tullut ex-vaimo. Eli sinusta lasten biologisesta isästäkin tulee lapsilleen ex-isä ja äidin uudesta miehestä isä?
Ei, vaan isiä voi olla kaksi.
Koskeehan tämä myös äitejä? Entä missä vaiheessa äitiys syntyy? Jos miehesi rakastuu työpaikkansa kauniiseen nuoreen naiseen ja aloittaa suhteen tämän kanssa, tuleeko naisesta heti sinun lastesi äiti? Vai onko nainen silloin esim "salaäiti"? Vai muuttuuko hän lastesi äidiksi ja sinun lapsesi hänen lapsikseen silloin, kun miehesi uskottomuus selviää sinulle, heität miehen pihalle yhteisestä kodistanne ja mies muuttaa tämän nuoren naisen luokse? Vai onko nainen vielä siinä vaiheessa esim "tuleva äiti"? Ja vasta avioeronne jälkeen hänestä tulee varsinainen äiti sinun lapsillesi? Entä, jos miehesi ja tämän nuoren naisen suhde ei kestäkään kuin pari vuotta, onko nainen heidän eronsa jälkeen edelleenkin lastesi äiti?
Käsittämätöntä keskustelua. Tottakai lapsella voi olla kaksi äitiä. Kyse ei kuitenkaan ole mistään isän työpaikkaromanssin partnerista, vaan äitiys syntyy kiinteässä ja rakastavassa sosiaalisessa suhteessa lapseen. Äiti on se, joka kokee lapsen lapsekseen, ja jonka lapsi kokee äidikseen.
En ole tätä palstaa juurikaan ennen lueskellut, ja täytyy sanoa, että hyökkäävän tyhmyyden ja katkeruudensekaisen pahantahtoisuuden määrä tässäkin ketjussa on yllättänyt. Millainen otos tässä on suomalaisista? Onneksi joukkoon mahtuu fiksujakin ääniä. Saa tämä kuitenkin miettimään, elänkö arkeani jossakin onnellisessa kuplassa, vai mahtaako ympärilläni olla ihmisiä, jotka salaa ajattelevat näin myrkyllisesti. Kamala ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Ensimmäisestä vaimosta onkin tuossa vaiheessa jo tullut ex-vaimo. Eli sinusta lasten biologisesta isästäkin tulee lapsilleen ex-isä ja äidin uudesta miehestä isä?
Ei, vaan isiä voi olla kaksi.
Koskeehan tämä myös äitejä? Entä missä vaiheessa äitiys syntyy? Jos miehesi rakastuu työpaikkansa kauniiseen nuoreen naiseen ja aloittaa suhteen tämän kanssa, tuleeko naisesta heti sinun lastesi äiti? Vai onko nainen silloin esim "salaäiti"? Vai muuttuuko hän lastesi äidiksi ja sinun lapsesi hänen lapsikseen silloin, kun miehesi uskottomuus selviää sinulle, heität miehen pihalle yhteisestä kodistanne ja mies muuttaa tämän nuoren naisen luokse? Vai onko nainen vielä siinä vaiheessa esim "tuleva äiti"? Ja vasta avioeronne jälkeen hänestä tulee varsinainen äiti sinun lapsillesi? Entä, jos miehesi ja tämän nuoren naisen suhde ei kestäkään kuin pari vuotta, onko nainen heidän eronsa jälkeen edelleenkin lastesi äiti?
Käsittämätöntä keskustelua. Tottakai lapsella voi olla kaksi äitiä. Kyse ei kuitenkaan ole mistään isän työpaikkaromanssin partnerista, vaan äitiys syntyy kiinteässä ja rakastavassa sosiaalisessa suhteessa lapseen. Äiti on se, joka kokee lapsen lapsekseen, ja jonka lapsi kokee äidikseen.
En ole tätä palstaa juurikaan ennen lueskellut, ja täytyy sanoa, että hyökkäävän tyhmyyden ja katkeruudensekaisen pahantahtoisuuden määrä tässäkin ketjussa on yllättänyt. Millainen otos tässä on suomalaisista? Onneksi joukkoon mahtuu fiksujakin ääniä. Saa tämä kuitenkin miettimään, elänkö arkeani jossakin onnellisessa kuplassa, vai mahtaako ympärilläni olla ihmisiä, jotka salaa ajattelevat näin myrkyllisesti. Kamala ajatus.
Olen aika varma, että suurin osa eronneista naisista ei todellakaan halua, että ex-miehen uusi vaimo kutsuu itseään lasten äidiksi ja lapsia omiksi lapsikseen. Suurin osa äideistä ei halua, että nämä exiensä uudet vaimot tulevat lastensa päiväkodin tai koulun vanhempainiltoihin, puhumattakaan, että antaisivat näille naisille tiedonsaantioikeudet lastensa terveystietoihin ja päätösvaltaa mm siihen, saako lapsi ryhtyä kasvissyöjäksi, mitä rokotuksia lapselle annetaan ja mitä ei, missä iässä lapselle voi hankkia e-pillerit, mitä vieraita kieliä lapsia alkaa koulussa opiskella, saako lapsi erota kirkosta tai liittyä kirkkoon jne jne jne. Äidit haluavat edelleenkin tehdä lapsiaan koskevat päätökset itse ja korkeintaan (jos on yhteishuoltajuus) yhdessä lapsen biologisen ja/tai juridisen isän kanssa. Eivät isän uuden vaimon kanssa.
Mun esikoinen kutsuu miestäni (isäpuoltaan siis) isäksi. Ihan omasta tahdostaan ja itse on sen aloittanut. Vaikka hänellä onkin bioisä jota tapaa. Bioisällä uuden puolison kanssa lapsia joita esikoinen kutsuu normaalisti sisaruksikseen mutta perheen äitiä kutsuu etunimellä (paitsi puhuessaan pikkusisarusten kanssa). Mieheni ja minun yhteistä lasta kutsuu niin ikään sisaruksekseen. Taitaa esikoisen puhelimessa olla mieheni tallennettuna nimellä isä ja bioisä taas etunimellä. Tämä johtunee siitä että mieheni on ollut esikoisen elämässä parivuotiaasta asti eikä sovittuja isäviikonloppuja vietetty isän kanssa vaan isän äidin (on siis oikeasti viettänyt enemmän aikaa mieheni kuin bioisän kanssa). Eli on siis jäänyt bioisä etäiseksi. Miehen sukulaisille on päivänselvää että meidän perhe koostuu neljästä ihmisestä vaikkei tuo yksi olekaan heille verisukua. Lahjoja ei kyllä tule kamalasti kun ollaan muutenkin pidetty linjaa jotta lahjotaan lähinnä vain perheen kesken (pl jos on synttärikutsut). Bioisä on taas jättanyt lahjojen hankinnan uudelle puolisolle sillä seurauksella, että heidän yhteisille lapsille on jouluisin hankittu kasa kaikenlaista ja osa vähän kalliimpaa kun taas esikoinen on saanut esim. Robinin cd:n (ei tykkää ko artistista).
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen kutsuu miestäni (isäpuoltaan siis) isäksi. Ihan omasta tahdostaan ja itse on sen aloittanut. Vaikka hänellä onkin bioisä jota tapaa. Bioisällä uuden puolison kanssa lapsia joita esikoinen kutsuu normaalisti sisaruksikseen mutta perheen äitiä kutsuu etunimellä (paitsi puhuessaan pikkusisarusten kanssa). Mieheni ja minun yhteistä lasta kutsuu niin ikään sisaruksekseen. Taitaa esikoisen puhelimessa olla mieheni tallennettuna nimellä isä ja bioisä taas etunimellä. Tämä johtunee siitä että mieheni on ollut esikoisen elämässä parivuotiaasta asti eikä sovittuja isäviikonloppuja vietetty isän kanssa vaan isän äidin (on siis oikeasti viettänyt enemmän aikaa mieheni kuin bioisän kanssa). Eli on siis jäänyt bioisä etäiseksi. Miehen sukulaisille on päivänselvää että meidän perhe koostuu neljästä ihmisestä vaikkei tuo yksi olekaan heille verisukua. Lahjoja ei kyllä tule kamalasti kun ollaan muutenkin pidetty linjaa jotta lahjotaan lähinnä vain perheen kesken (pl jos on synttärikutsut). Bioisä on taas jättanyt lahjojen hankinnan uudelle puolisolle sillä seurauksella, että heidän yhteisille lapsille on jouluisin hankittu kasa kaikenlaista ja osa vähän kalliimpaa kun taas esikoinen on saanut esim. Robinin cd:n (ei tykkää ko artistista).
Onhan miehesi lisännyt esikoisesi myös testamenttiinsa? Kaverillani oli samanlainen tilanne kuin teillä ja kun "isä" yllättäen kuoli tytön ollessa 17 v, tyttö oli vihainen ja järkyttynyt, kun pienemmät sisarukset saivat perintöä ja hän ei saanut yhtään mitään. Kummasti rupesi sen jälkeen oma bioisä kiinnostamaan.
Näiden taas arvo huutelijoiden logiikalla tietenkin se uusi perhe. Kun kaikkien pitää kato tukea sitä uutta perhettä viimeisellä rippusella energiaa ja rahaa.