Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen joululahjat
Kysytäänpäs nyt tälläistäkin kun tänään sain tiukan puhelun miniältä. Pojan vaimolla ensimmäisestä liitosta 2 lasta 12 ja 10 v ja poikani kanssa lapset 7 ja 3v Niin ostatteko mummut ja vaarit kaikille samanarvoset lahjat vai niille omille paremmat. Olen ostanut omille lapsenlapsille noin 100€ arvoset joulu ja synttärilahjat ja miniän lapsille noin 20€ arvoset lahjat. Tänään sain tosiaan puhelun jossa miniä sanoi että kaikille on oltava saman arvoset lahjat tai ei oteta lahjoja ollenkaan vastaan. Lapset saavat myös isän puolen isovanhemmilta lahjat. Kuinka teillä toimitaan?
Kommentit (772)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.
On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy puhua vielä pojalle viikonloppuna asiasta. Mieheni kanssa puhuttiin että ostetaanko sitten vaan pienet lahjat kaikille ettei tule riitaa. Kesällä olisin vienyt omat lapsenlapset myös sirkukseen mutta miniä ei antanut kun olisi pitänyt viedä sitten kaikki.
ApTietyssä mielessä koko katras on nyt poikasi lapsia. Joten itse noudattaisin hänen päätöstään, ja kohtelisin resurssieni rajoissa kaikkia samalla tavoin. Jos siis samaa mieltä miniäsi kanssa. Eli ainakin lasten tietäen saman arvoinen lahja kaikille. Osakeet yms., mitä lapsi ei ymmärtä, ovat eri asia. Kysy pojalta, miten äitipuolen suku hoitaa tilanteen omien "bonuslapsenlapsiensa" suhteen. Tuleeko sieltä samat lahjat ja sirkusreissut kaikille? Vai ovatko biologiset lapsenlapset erityisasemassa? Oikeudenmukaisinta kai kaikille lapsille, että jokaista huomioidaan yhtälailla. PS: tahditonta ja outoa muuten miniältäsi ottaa puheeksi poikasi puolesta...
Ei ole!!! Tuo on juuri sitä ajattelumallia, jolla lähivanhemmat yrittävät vieraannuttaa lapset etävanhemmasta, yleensä lasten isästä. Näillä lapsilla on ihan omakin isä tai isät, aloittajan poika ei ole lasten isä.
Miten ihmeessä tämäkin ketju liittyy nyt vieraannuttamiseen? Uudessa liitossa ihmisen kanssa, jolla on lapsia, myös he kuuluvat perheeseesi. Jos menet naimisiin naisen kanssa, jolla on jo lapsia, sinun on parasta ajatella itseäsi myös kyseisten lasten eräänlaisena isänä. Kaveriko pitäisi olla, vai mikä? Veli?
Luepas nyt ketju ja aloittajan viesti.: Aloittajan pojalla on lapsia, joiden isoäiti hän on. Kyseisen pojan uudella vaimolla on myös muita lapsia, joiden isoäiti hän ei ole ( ainakaan biologisesti tai jurisesti, ehkei vielä kokemuksensa kautta sosiaslisetikaan). Näiden lasten äitipuoli, siis pojan uusi vaimo, on sitä mieltä, että mummun annettava kaikille samat lahjat, reissut yms. Avioliiton myötä pojalla siis sekä omia, biologisia lapsia, että lapsipuolia. Ja keskustellaan mummon joululahjoihin käytettävn summan jakamisesta lasten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Vierailija kirjoitti:
En ole ostanut poikani vaimon lapsille lahjoja koskaan. Eivät ole minun sukua tai muita läheisiä. Meillä yritti tuota samaa tämä miniä ettei oteta vastaan mutta toimitin lahjat lastenlasten äidille ja sitä kautta sitten saivat ne lahjat kun ei tämä miniä uskalla siitä mussuttaa jos äiti on ostanut vaikka naama mutrulla onkin kun pojan vanhan liiton lapset saa aina enemmän. Vuodesta riippuen yleensä laitan 200-300e/lapsi lahjoihin ja sitten vielä joulunalusrahaa hieman. Katson että minulla on oikeus hemmotella lapsenlapsiani kun haluan ja miten haluan.
Oliko sen miniän naama norsunvitulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy puhua vielä pojalle viikonloppuna asiasta. Mieheni kanssa puhuttiin että ostetaanko sitten vaan pienet lahjat kaikille ettei tule riitaa. Kesällä olisin vienyt omat lapsenlapset myös sirkukseen mutta miniä ei antanut kun olisi pitänyt viedä sitten kaikki.
ApTietyssä mielessä koko katras on nyt poikasi lapsia. Joten itse noudattaisin hänen päätöstään, ja kohtelisin resurssieni rajoissa kaikkia samalla tavoin. Jos siis samaa mieltä miniäsi kanssa. Eli ainakin lasten tietäen saman arvoinen lahja kaikille. Osakeet yms., mitä lapsi ei ymmärtä, ovat eri asia. Kysy pojalta, miten äitipuolen suku hoitaa tilanteen omien "bonuslapsenlapsiensa" suhteen. Tuleeko sieltä samat lahjat ja sirkusreissut kaikille? Vai ovatko biologiset lapsenlapset erityisasemassa? Oikeudenmukaisinta kai kaikille lapsille, että jokaista huomioidaan yhtälailla. PS: tahditonta ja outoa muuten miniältäsi ottaa puheeksi poikasi puolesta...
Ei ole!!! Tuo on juuri sitä ajattelumallia, jolla lähivanhemmat yrittävät vieraannuttaa lapset etävanhemmasta, yleensä lasten isästä. Näillä lapsilla on ihan omakin isä tai isät, aloittajan poika ei ole lasten isä.
Miten ihmeessä tämäkin ketju liittyy nyt vieraannuttamiseen? Uudessa liitossa ihmisen kanssa, jolla on lapsia, myös he kuuluvat perheeseesi. Jos menet naimisiin naisen kanssa, jolla on jo lapsia, sinun on parasta ajatella itseäsi myös kyseisten lasten eräänlaisena isänä. Kaveriko pitäisi olla, vai mikä? Veli?
Luepas nyt ketju ja aloittajan viesti.: Aloittajan pojalla on lapsia, joiden isoäiti hän on. Kyseisen pojan uudella vaimolla on myös muita lapsia, joiden isoäiti hän ei ole ( ainakaan biologisesti tai jurisesti, ehkei vielä kokemuksensa kautta sosiaslisetikaan). Näiden lasten äitipuoli, siis pojan uusi vaimo, on sitä mieltä, että mummun annettava kaikille samat lahjat, reissut yms. Avioliiton myötä pojalla siis sekä omia, biologisia lapsia, että lapsipuolia. Ja keskustellaan mummon joululahjoihin käytettävn summan jakamisesta lasten kesken.
Vain tuon yhden kommentti, ei varsinainen aloitus. Kun uusperhe alkaa leikkiä ydinperhettä, niin siinä syrjäytetään lapsen oma biologinen vanhempi ja omat biologiset sukulaiset. Tuodaan lapselle uusi isä, uusi mummi, uudet serkut jne. Tämän seurauksena lapsen oikea isä, oikea mummi, oikeat serkut jne jäävät vähemmälle ja yhteydenpito heihin saattaa jossain vaiheessa loppua kokonaan, jos lapset alkavat ihan oikeasti pitää äitinsä uutta puolisoa isänään ja tämän sukua omana sukunaan. Oman isän ja isän sukulaisten luokse meneminen muuttuu lapsen kasvaessa lapselle vaikeaksi ja mahdollisesti jopa epämiellyttäväksi, koska lapsi kokee uusperheen olevan ydinperhe ja hänen kuuluvan sinne eikä oikean etävanhempansa sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy puhua vielä pojalle viikonloppuna asiasta. Mieheni kanssa puhuttiin että ostetaanko sitten vaan pienet lahjat kaikille ettei tule riitaa. Kesällä olisin vienyt omat lapsenlapset myös sirkukseen mutta miniä ei antanut kun olisi pitänyt viedä sitten kaikki.
ApTietyssä mielessä koko katras on nyt poikasi lapsia. Joten itse noudattaisin hänen päätöstään, ja kohtelisin resurssieni rajoissa kaikkia samalla tavoin. Jos siis samaa mieltä miniäsi kanssa. Eli ainakin lasten tietäen saman arvoinen lahja kaikille. Osakeet yms., mitä lapsi ei ymmärtä, ovat eri asia. Kysy pojalta, miten äitipuolen suku hoitaa tilanteen omien "bonuslapsenlapsiensa" suhteen. Tuleeko sieltä samat lahjat ja sirkusreissut kaikille? Vai ovatko biologiset lapsenlapset erityisasemassa? Oikeudenmukaisinta kai kaikille lapsille, että jokaista huomioidaan yhtälailla. PS: tahditonta ja outoa muuten miniältäsi ottaa puheeksi poikasi puolesta...
Ei ole!!! Tuo on juuri sitä ajattelumallia, jolla lähivanhemmat yrittävät vieraannuttaa lapset etävanhemmasta, yleensä lasten isästä. Näillä lapsilla on ihan omakin isä tai isät, aloittajan poika ei ole lasten isä.
Miten ihmeessä tämäkin ketju liittyy nyt vieraannuttamiseen? Uudessa liitossa ihmisen kanssa, jolla on lapsia, myös he kuuluvat perheeseesi. Jos menet naimisiin naisen kanssa, jolla on jo lapsia, sinun on parasta ajatella itseäsi myös kyseisten lasten eräänlaisena isänä. Kaveriko pitäisi olla, vai mikä? Veli?
Luepas nyt ketju ja aloittajan viesti.: Aloittajan pojalla on lapsia, joiden isoäiti hän on. Kyseisen pojan uudella vaimolla on myös muita lapsia, joiden isoäiti hän ei ole ( ainakaan biologisesti tai jurisesti, ehkei vielä kokemuksensa kautta sosiaslisetikaan). Näiden lasten äitipuoli, siis pojan uusi vaimo, on sitä mieltä, että mummun annettava kaikille samat lahjat, reissut yms. Avioliiton myötä pojalla siis sekä omia, biologisia lapsia, että lapsipuolia. Ja keskustellaan mummon joululahjoihin käytettävn summan jakamisesta lasten kesken.
Kasvattaja mutta ei eräänlainen isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy puhua vielä pojalle viikonloppuna asiasta. Mieheni kanssa puhuttiin että ostetaanko sitten vaan pienet lahjat kaikille ettei tule riitaa. Kesällä olisin vienyt omat lapsenlapset myös sirkukseen mutta miniä ei antanut kun olisi pitänyt viedä sitten kaikki.
ApTietyssä mielessä koko katras on nyt poikasi lapsia. Joten itse noudattaisin hänen päätöstään, ja kohtelisin resurssieni rajoissa kaikkia samalla tavoin. Jos siis samaa mieltä miniäsi kanssa. Eli ainakin lasten tietäen saman arvoinen lahja kaikille. Osakeet yms., mitä lapsi ei ymmärtä, ovat eri asia. Kysy pojalta, miten äitipuolen suku hoitaa tilanteen omien "bonuslapsenlapsiensa" suhteen. Tuleeko sieltä samat lahjat ja sirkusreissut kaikille? Vai ovatko biologiset lapsenlapset erityisasemassa? Oikeudenmukaisinta kai kaikille lapsille, että jokaista huomioidaan yhtälailla. PS: tahditonta ja outoa muuten miniältäsi ottaa puheeksi poikasi puolesta...
Ei ole!!! Tuo on juuri sitä ajattelumallia, jolla lähivanhemmat yrittävät vieraannuttaa lapset etävanhemmasta, yleensä lasten isästä. Näillä lapsilla on ihan omakin isä tai isät, aloittajan poika ei ole lasten isä.
Miten ihmeessä tämäkin ketju liittyy nyt vieraannuttamiseen? Uudessa liitossa ihmisen kanssa, jolla on lapsia, myös he kuuluvat perheeseesi. Jos menet naimisiin naisen kanssa, jolla on jo lapsia, sinun on parasta ajatella itseäsi myös kyseisten lasten eräänlaisena isänä. Kaveriko pitäisi olla, vai mikä? Veli?
Luepas nyt ketju ja aloittajan viesti.: Aloittajan pojalla on lapsia, joiden isoäiti hän on. Kyseisen pojan uudella vaimolla on myös muita lapsia, joiden isoäiti hän ei ole ( ainakaan biologisesti tai jurisesti, ehkei vielä kokemuksensa kautta sosiaslisetikaan). Näiden lasten äitipuoli, siis pojan uusi vaimo, on sitä mieltä, että mummun annettava kaikille samat lahjat, reissut yms. Avioliiton myötä pojalla siis sekä omia, biologisia lapsia, että lapsipuolia. Ja keskustellaan mummon joululahjoihin käytettävn summan jakamisesta lasten kesken.
Vain tuon yhden kommentti, ei varsinainen aloitus. Kun uusperhe alkaa leikkiä ydinperhettä, niin siinä syrjäytetään lapsen oma biologinen vanhempi ja omat biologiset sukulaiset. Tuodaan lapselle uusi isä, uusi mummi, uudet serkut jne. Tämän seurauksena lapsen oikea isä, oikea mummi, oikeat serkut jne jäävät vähemmälle ja yhteydenpito heihin saattaa jossain vaiheessa loppua kokonaan, jos lapset alkavat ihan oikeasti pitää äitinsä uutta puolisoa isänään ja tämän sukua omana sukunaan. Oman isän ja isän sukulaisten luokse meneminen muuttuu lapsen kasvaessa lapselle vaikeaksi ja mahdollisesti jopa epämiellyttäväksi, koska lapsi kokee uusperheen olevan ydinperhe ja hänen kuuluvan sinne eikä oikean etävanhempansa sukuun.
Valitettavan monen etäisän kohtalo nykypäivän Suomessa. Jossain vaiheessa lapsiaan rakastavat isät luovuttavat eivätkä vaadi enää lapsiaan luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy puhua vielä pojalle viikonloppuna asiasta. Mieheni kanssa puhuttiin että ostetaanko sitten vaan pienet lahjat kaikille ettei tule riitaa. Kesällä olisin vienyt omat lapsenlapset myös sirkukseen mutta miniä ei antanut kun olisi pitänyt viedä sitten kaikki.
ApTietyssä mielessä koko katras on nyt poikasi lapsia. Joten itse noudattaisin hänen päätöstään, ja kohtelisin resurssieni rajoissa kaikkia samalla tavoin. Jos siis samaa mieltä miniäsi kanssa. Eli ainakin lasten tietäen saman arvoinen lahja kaikille. Osakeet yms., mitä lapsi ei ymmärtä, ovat eri asia. Kysy pojalta, miten äitipuolen suku hoitaa tilanteen omien "bonuslapsenlapsiensa" suhteen. Tuleeko sieltä samat lahjat ja sirkusreissut kaikille? Vai ovatko biologiset lapsenlapset erityisasemassa? Oikeudenmukaisinta kai kaikille lapsille, että jokaista huomioidaan yhtälailla. PS: tahditonta ja outoa muuten miniältäsi ottaa puheeksi poikasi puolesta...
Ei ole!!! Tuo on juuri sitä ajattelumallia, jolla lähivanhemmat yrittävät vieraannuttaa lapset etävanhemmasta, yleensä lasten isästä. Näillä lapsilla on ihan omakin isä tai isät, aloittajan poika ei ole lasten isä.
Miten ihmeessä tämäkin ketju liittyy nyt vieraannuttamiseen? Uudessa liitossa ihmisen kanssa, jolla on lapsia, myös he kuuluvat perheeseesi. Jos menet naimisiin naisen kanssa, jolla on jo lapsia, sinun on parasta ajatella itseäsi myös kyseisten lasten eräänlaisena isänä. Kaveriko pitäisi olla, vai mikä? Veli?
Luepas nyt ketju ja aloittajan viesti.: Aloittajan pojalla on lapsia, joiden isoäiti hän on. Kyseisen pojan uudella vaimolla on myös muita lapsia, joiden isoäiti hän ei ole ( ainakaan biologisesti tai jurisesti, ehkei vielä kokemuksensa kautta sosiaslisetikaan). Näiden lasten äitipuoli, siis pojan uusi vaimo, on sitä mieltä, että mummun annettava kaikille samat lahjat, reissut yms. Avioliiton myötä pojalla siis sekä omia, biologisia lapsia, että lapsipuolia. Ja keskustellaan mummon joululahjoihin käytettävn summan jakamisesta lasten kesken.
Vain tuon yhden kommentti, ei varsinainen aloitus. Kun uusperhe alkaa leikkiä ydinperhettä, niin siinä syrjäytetään lapsen oma biologinen vanhempi ja omat biologiset sukulaiset. Tuodaan lapselle uusi isä, uusi mummi, uudet serkut jne. Tämän seurauksena lapsen oikea isä, oikea mummi, oikeat serkut jne jäävät vähemmälle ja yhteydenpito heihin saattaa jossain vaiheessa loppua kokonaan, jos lapset alkavat ihan oikeasti pitää äitinsä uutta puolisoa isänään ja tämän sukua omana sukunaan. Oman isän ja isän sukulaisten luokse meneminen muuttuu lapsen kasvaessa lapselle vaikeaksi ja mahdollisesti jopa epämiellyttäväksi, koska lapsi kokee uusperheen olevan ydinperhe ja hänen kuuluvan sinne eikä oikean etävanhempansa sukuun.
Ei todellakaan välttämättä syrjäytetä, vaan tuodaan vain lisää. Maailmassa on vaikka kuinka paljon lapsia, jotka elävät hyvin kiinteästi kahdessa omassa perheessään, sekä biologisia että uusia sosiaalisia vanhempia rakastaen.
Älkää yleistäkö yksittäisiä huonoja kokemuksia koskemaan kaikkia tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä hei, ainako tämä ketju täällä vaan on. Tänään ollaan puhuttu sekä pojan että miniän kanssa ja kaikki kertoi oman mielipiteensä asiaan. Poika ymmärsi meidän kannan asiaan miniä yritti vielä hangata vastaan.
Jatkamme niinkuin ennenkin ihan senkin takia että serkukset( tyttäreni lapset) saavat samoin ei tule serkuksille mitään kinaa. Sovittiin että olen miniän lapsille Päivi enkä mummu niinkun olen halunnutkin. Otan välillä mukaan puistoon yms. mutta ne kalliimmat reissut teen niiden omien kanssa niitäkin kun kerran on 5 kappaletta. Annan niiden kirottujen pyjamien sijasta jouluna 20€ rahaa kuoressa saavat sitten ostaa mitä haluavat alennusmyynnistä.
Kyllä miniä pyysi purkaustaan lopuksi anteeksi ikänä en ole hänen lapsille näyttänyt hapanta naamaa ja olen ollut ystävällinen. Uskon että huonompiakin "mummuja" on eipä miniän oma äitikään lapsia juurikaan ota luokseen.Hyvä että olet saanut puhua asiat kasvokkain ja ne sun kannalta meni nyt niin kuin toivoitkin.
Toisaalta, mun käy tilanteessa sääliksi lapsia, jotka varmaan on olleet kiintyneet sinuun. Ja toisaalta, ihan rehellisesti uskon, että olet toiminnallasi nyt lyönyt korjaamattoman kiilan poikaasi ja miniäsi väleihin, kun tuo poikasi vaikuttaa ottaneen "sinun puolesi" tilanteessa vaimoaan vastaan, sellaista on vaikea, jopa mahdoton unohtaa ja se syö parisuhteen me-henkeä tehokkaasti. Toivottavasti "voitto" tilanteessa on sen arvoista?
Entä jos tämä johtaa jatkuvaan kiistaan siellä pojan perheesä, tulee ero ja sen jälkeen sun poika onkin vkoloppuisä ja sun tapaamiset niihin omiin mussukoihin vähenee satunnaiseen joskus viikonloppuisin tapahtuvaan pikaiseen näkemiseen? Ja sit sun poika löytää uuden vaimon, joka raahaa teille omat lapsensa, joita päädyt näkemään useammin kuin omia lapsenlapsia, kun ymmärrettävästi miniällä ei tämän jälkeen varmaan hirveästi kiinnostusta ole lasten ja sinun väleihin panostaa?
Ja tämä kaikki siksi, ettet vointu ostaa kahdelle, sinut pienestä saakka tunteneelle lapselle, jotka ovat biologisesti lastenlastesi sisaruksia, muutaman kympin lahjaa tasavertaisesti omien lastenlastesi kanssa?
Mulla olisi aika erilaiset prioriteetit elämässä, mut onnea vaan valitsemallesi tielle. Toivottavasti kuvailemani tilanne ei ikinä toteudu kuitenkaan teidän kohdallanne.
Juuri näin. Oikeasti läheisistään välittävä ihminen olisi kohdellut lapsenlapsia tasavertaisesti tukeakseen heidän välejään, ja toisaalta pyrkinyt olemaan synnyttämättä eripuraa pojan ja tämän vaimon välille. Fiksu äiti osaa tukea lastensa (terveitä) parisuhteita, koska se on lasten oman edun mukaista.
Ja mitä tulee yllä olevaan purkaukseen siitä, etteivätkö nonusvanhemmat olisi lasten vanhempia: Höpsis. Lapsella voi vallan mainiosti olla useita vanhempia. Läheiseksi muodostuva bonusisä on isä ihan siinä missä bioisäkin. Samoin äiti. Ei se ole vieraannuttamista: se on perhe-elämää ja rakkautta. Eihän ydinperheessäkään kukaan täysijärkinen väittäisi äidin kilpailevan isän kanssa lapsesta, ja sanoisi, että lapsi saa kiintyä vain toiseen. Ei vanhempien määrän tarvitse olla yksi tai kaksi.
Jos parisuhde kaatuu siihen, että perheen isän äiti ei anna lahjoja perheen äidin lapsille (jotka eivät ole sen isän lapsia), niin eipä se suhde ole kovin kaksisissa kantimissa ollut alunperinkään. Jos isovanhemmat joutuvat tukemaan lapsenlapsensa perheen aikuisia näiden parisuhteessa, niin ei se kovin terveeltä vaikuta. Aikuiset ihmiset ymmärtävät, että lapsenlapsi on rakkaampi kuin vieras lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Ensimmäisestä vaimosta onkin tuossa vaiheessa jo tullut ex-vaimo. Eli sinusta lasten biologisesta isästäkin tulee lapsilleen ex-isä ja äidin uudesta miehestä isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-äitien kannattaa lisätä deitti-ilmoituksiinsa "en etsi lapsilleni isää" lisäksi "enkä isovanhempia" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy puhua vielä pojalle viikonloppuna asiasta. Mieheni kanssa puhuttiin että ostetaanko sitten vaan pienet lahjat kaikille ettei tule riitaa. Kesällä olisin vienyt omat lapsenlapset myös sirkukseen mutta miniä ei antanut kun olisi pitänyt viedä sitten kaikki.
ApTietyssä mielessä koko katras on nyt poikasi lapsia. Joten itse noudattaisin hänen päätöstään, ja kohtelisin resurssieni rajoissa kaikkia samalla tavoin. Jos siis samaa mieltä miniäsi kanssa. Eli ainakin lasten tietäen saman arvoinen lahja kaikille. Osakeet yms., mitä lapsi ei ymmärtä, ovat eri asia. Kysy pojalta, miten äitipuolen suku hoitaa tilanteen omien "bonuslapsenlapsiensa" suhteen. Tuleeko sieltä samat lahjat ja sirkusreissut kaikille? Vai ovatko biologiset lapsenlapset erityisasemassa? Oikeudenmukaisinta kai kaikille lapsille, että jokaista huomioidaan yhtälailla. PS: tahditonta ja outoa muuten miniältäsi ottaa puheeksi poikasi puolesta...
Ei ole!!! Tuo on juuri sitä ajattelumallia, jolla lähivanhemmat yrittävät vieraannuttaa lapset etävanhemmasta, yleensä lasten isästä. Näillä lapsilla on ihan omakin isä tai isät, aloittajan poika ei ole lasten isä.
Miten ihmeessä tämäkin ketju liittyy nyt vieraannuttamiseen? Uudessa liitossa ihmisen kanssa, jolla on lapsia, myös he kuuluvat perheeseesi. Jos menet naimisiin naisen kanssa, jolla on jo lapsia, sinun on parasta ajatella itseäsi myös kyseisten lasten eräänlaisena isänä. Kaveriko pitäisi olla, vai mikä? Veli?
Luepas nyt ketju ja aloittajan viesti.: Aloittajan pojalla on lapsia, joiden isoäiti hän on. Kyseisen pojan uudella vaimolla on myös muita lapsia, joiden isoäiti hän ei ole ( ainakaan biologisesti tai jurisesti, ehkei vielä kokemuksensa kautta sosiaslisetikaan). Näiden lasten äitipuoli, siis pojan uusi vaimo, on sitä mieltä, että mummun annettava kaikille samat lahjat, reissut yms. Avioliiton myötä pojalla siis sekä omia, biologisia lapsia, että lapsipuolia. Ja keskustellaan mummon joululahjoihin käytettävn summan jakamisesta lasten kesken.
Vain tuon yhden kommentti, ei varsinainen aloitus. Kun uusperhe alkaa leikkiä ydinperhettä, niin siinä syrjäytetään lapsen oma biologinen vanhempi ja omat biologiset sukulaiset. Tuodaan lapselle uusi isä, uusi mummi, uudet serkut jne. Tämän seurauksena lapsen oikea isä, oikea mummi, oikeat serkut jne jäävät vähemmälle ja yhteydenpito heihin saattaa jossain vaiheessa loppua kokonaan, jos lapset alkavat ihan oikeasti pitää äitinsä uutta puolisoa isänään ja tämän sukua omana sukunaan. Oman isän ja isän sukulaisten luokse meneminen muuttuu lapsen kasvaessa lapselle vaikeaksi ja mahdollisesti jopa epämiellyttäväksi, koska lapsi kokee uusperheen olevan ydinperhe ja hänen kuuluvan sinne eikä oikean etävanhempansa sukuun.
Ei todellakaan välttämättä syrjäytetä, vaan tuodaan vain lisää. Maailmassa on vaikka kuinka paljon lapsia, jotka elävät hyvin kiinteästi kahdessa omassa perheessään, sekä biologisia että uusia sosiaalisia vanhempia rakastaen.
Älkää yleistäkö yksittäisiä huonoja kokemuksia koskemaan kaikkia tapauksia.
Entä Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Ensimmäisestä vaimosta onkin tuossa vaiheessa jo tullut ex-vaimo. Eli sinusta lasten biologisesta isästäkin tulee lapsilleen ex-isä ja äidin uudesta miehestä isä?
Ei, vaan isiä voi olla kaksi.
Tän ketjun luettuani en voi kuin toivoa, että oma poikani ei koskaan haksahtaisi yksinhuoltajaäitiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Ensimmäisestä vaimosta onkin tuossa vaiheessa jo tullut ex-vaimo. Eli sinusta lasten biologisesta isästäkin tulee lapsilleen ex-isä ja äidin uudesta miehestä isä?
Ei, vaan isiä voi olla kaksi.
Miksei sitten voi olla useampia vaimojakin?
Vierailija kirjoitti:
Tän ketjun luettuani en voi kuin toivoa, että oma poikani ei koskaan haksahtaisi yksinhuoltajaäitiin.
Samaa toivon minäkin toivottavasti poikani löytää lapsettoman naisen itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen eri mieltä. Lapsella voi olla vaikka kuinka paljon välittäviä aikuisia elämässään, mutta isä on isä ja äiti on äiti. Äidin uusi mies Matti voi olla lapselle Matti, ei tarvitse olla isä. Olen läheltä seurannut erään tytön elämää, jolla oli ensimmäisen 12 elinvuotensa aikana 4 eri isää aina sen mukaan, kenen kanssa äitinsä milloinkin oli naimisissa. Teini-iässä tyttö oli sekaisin kuin seinäkello eikä ollut oikein rivillä, kuka on hänen OIKEA isänsä. Lapsen päätä ei kannata sekoittaa väittämällä sukulaisuussuhteiksi sellaisia läheisiäkään ihmissuhteita, jotka eivät ole sukulaisuussuhteita ja jotka poistuvat lapsen elämästä heti, kun lähivanhempi päättää siirtyä seuraavaan puolisoon.
Höpö höpö. Se, että joku ei osaa hoitaa parisuhteitaan ja luoda lapselle turvallisia ja pysyviä kiintymyssuhteita ei mitenkään perustele sitä, etteikö joku, joka osaa, voisi olla lapselle isä tai äiti ihan siinä missä bioisä-
tai äitikin. Ei uusperheasetelmasta ole mitenkään pääteltävissä asetelman pysyvyys; ja myös valitettavan moni ydinperheiden vanhempi hylkää lapsensa. Todellinen vanhemmuus on sosiaalista laatua, ja se on myös ainoa järkevä vanhemmuuden kriteeri.On loukkaavaa sekä lasta että (bonus)vanhempaa kohtaan vähätellä hyvinhoidetun ja merkityksellisen vanhemmuussuhteen laatua.
Huithapelit, tunnekylmät tai epäluotettavat vanhemmat ovat sitten asia erikseen, mutta he tosiaan ovat huonoja biostatuksestaan tai sen puutteesta riippumatta - ihan niin kuin tästäkin ketjusta näkyy.
Kerro mulle, miksi äidin uusi mies Matti ei voi olla lapsille Matti? Miksi tätä pitää kutsua isäksi ja miksi Matin pitäisi pitää lapsia omina lapsinaan, vaikka lapsilla on isäkin? Voihan Matti kohdella puolisonsa lapsia silti samalla tavalla kuin omiaan. Miksi lapsille ei voi olla rehellinen? Mitä hyötyä sinä koet lapsille valehtelusta?
Ihan samasta syystä kuin lapsen biologisesta isästä Pekasta on todennäköisesti tärkeää olla isä ja tulla kutsutuksi isäksi. Isyys on kukttuurisesti tärkeä instituutio, jolla on syviä sosiaalisia ja symbolisia ulottuvuuksia. Käsite pitää sisällään ison latauksen rakkautta ja kertoo heti kuulijalle suhteen tyypistä ja merkityksestä.
Siksi on myös suhteen vähättelyä kieltää, etteikö isän roolissa oleva ihminen olisi isä. Jos hän on ja hoitaa roolinsa hyvin, hän on isä. Samoin kuin vaikka järjestyksessä toinen vaimo voi olla aivan loistavasti vaimo kaikissa käsitteen syvissä merkityksissä, vaikka jotkut konservatiiviuskonnolliset pyrkivät kieltämään avioeron ja kiistämään uusien puolisojen aseman täysin.
Ensimmäisestä vaimosta onkin tuossa vaiheessa jo tullut ex-vaimo. Eli sinusta lasten biologisesta isästäkin tulee lapsilleen ex-isä ja äidin uudesta miehestä isä?
Ei, vaan isiä voi olla kaksi.
Entä jos joku isistä ei halua että hänen lapsellaan on useampi isä? Kuka asian ratkaisee?
Kuten keskustelun pituudesta näkyy, monelle omakohtainen aihe, vanhempina, isovanhempina, ystävinä tai sukulaisina.
Uusioperheen lasten näkökulmasta voi varmasti tuntua epäoikeudenmukaiselta, jos vain äidin tai isän biologiset lapset, tai vain yhteiset lapset saavat sitä tai tätä. Siksi asiat pitäisi pystyä lähisuvussa puhumaan. Ymmärrän hyvin, että biologiset sukulaiset eivät usein anna exille ja nyxille ja heidän lapsilleen yhtä paljon, kuin omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Toisaalta, jos asia hiertää perhesopua, lahjoista voi saaja myös kieltäytyä. Ja lahjojahan ei ole pakko antaa, ei vaikka haluaisi, jos aiheuttaa perheriitaa.
Miten olisi lahjakortti yhteispottiin + jtn minimaalista, esim. karkkipussi, per nuppi? Noin olen ite antanut, kun hankala tilanne saajalla.
Omat vanhempani eivät muista lapsiamme jouluna, kuten eivät muitakaan lastenlapsiaan. Tämä johtuu siitä että lastenlapsia on niin monta (16), ja se on mielestäni täysin ymmärrettävää pienituloisille ihmisille jotka ovat muutenkin etäisiä lastemme kanssa. Lukumäärä olisi heille kohtuuton jo näinkin, saatika jos pitäisi ruveta uusperheiden lisälapsia muistamaan.
Oletetaan että isovanhemmilla on 2 omaa lastenlasta ja uusperheen kautta tulisi yksi lisälapsi, niin silloin on tuo yksi helpompi huomioida tasavertaisesti esim. lahjoissa (tokikaan mitään pakkoa tai velvoitetta tähän ei ole). Mutta jos niitä omia lastenlapsia on vaikkapa 6, ja lisälapsia tulisi 4, on se jo aika iso lisäys. Nyt elän itse ydinperheessä, mutta lapsena elin sekavassa uusperhekuviossa ja sisarukseni ovat myös muodostaneet uusperheitä. Ei olisi lapsena tullut mieleenikään että siskoni isän vanhemmat muistaisivat minua tai muita sisaruksiani jouluna tai syntymäpäivinä. Siskoni oli hyvätuloisen isän ainokainen ja hänellä ollut hyvinkin erilaiset eväät elämään, eikä koskaan ole käynyt mielessänikään että sitä olisi kenenkään pitänyt meille muille jotenkin tasoittaa. Elämässä nyt vain on monia muuttujia, kaikilla ei ole samat lähtökohdat eikä sille voi mitään. Eivätkä ne lapset ole typeriä, kyllä he ymmärtävät erilaista näkökulmaa asiaan, kunhan heidän kanssaan asiasta keskustellaan.
Miksi isovanhemmilla olisi minkäänlaista velvollisuutta lahjoa lisälapsia samanarvoisilla lahjoilla kuin biologisiaan? Jos joku kohtelee kuin omaansa, se on hienoa ja ihanaa, mutta ei sellaista voi keneltäkään vaatia. Jokaisella on omat isovanhemmat, jos he eivät "lahjo" samalla tavalla kuin toiset, tai ovat jo poisnukkuneita, niin en ymmärrä miten toisia isovanhempia voidaan pitää vastuullisina kompensoimaan sitä mitä joku toinen ei tai ei voi hoitaa.
AP kuulostat todella läsnäolevalta ja anteliaalta isoäidiltä. En tiedä milloin siitä on tullut itsestäänselvyys että isovanhemmat osallistuvat lastenlastensa elämään, maksavat harrastuksia, antavat lahjoja, vievät syyslomareissuun jne. Minusta se on paljon annettu ja toivon että saatte myös kiitosta ja arvostusta siitä. Lastenlapsesi ovat onnekkaita, että heillä on isoäiti joka on tehnyt töitä muodostaakseen läheisen suhteen, antaa heille aikaansa ja välittää heistä.