Miksi ihmiset kävelevät päälle Helsingissä?
En tiedä kävelläänkö muilla paikkakunnilla yhtäläisesti, mutta ainakin Hgissä kävellään.
Mikä siinä on, että valtaosa ihmisistä ilmeisesti kuvittelee olevansa niin korkea-arvoisia henkilöitä ettei heidän tarvitse väistää ketään?
Kommentit (46)
Tämä ei nyt tapahtunut Helsingin keskustassa vaan leveällä pyörä/jalankulkutiellä laitakaupungilla. Olin kahden koiran kanssa kävelemässä jalankulkutien vasemmassa reunassa. Sillä puolella on puskat ja koirista siis kaikki kiinnostava nuuhkittava. Vastaani tulee samalla puolella reilu 50-v hölkkääjä mies, suora tie, näkee minut ainakin sadan metrin päästä. Juoksee suoraan kohti. Juoksee kohti, juoksee kohti ja olisi todellakin juossut päin jos en olisi koirineni väistänyt häntä pensaikkoon. Toisella puolella olisi ollut 5 metriä tyhjää tietä. Mielestäni hän vielä virnuili jotenkin veemäisesti minulle ohi kiitäessään.
Ihmiset nyt vaan on niin hiton itsekkäitä ja ilkeitä nykyään toisille. Omista "oikeuksista" pidetään kiinni, vaikka joskus olisi ihan ystävällistä huomoida muita pienillä arkipäiväisillä eleillä. Kenenkään matka ei pitene eikä kukaan myöhästy mistään, jos ottaa askeleen sivuun että saa väistettyä toisen ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt tapahtunut Helsingin keskustassa vaan leveällä pyörä/jalankulkutiellä laitakaupungilla. Olin kahden koiran kanssa kävelemässä jalankulkutien vasemmassa reunassa. Sillä puolella on puskat ja koirista siis kaikki kiinnostava nuuhkittava. Vastaani tulee samalla puolella reilu 50-v hölkkääjä mies, suora tie, näkee minut ainakin sadan metrin päästä. Juoksee suoraan kohti. Juoksee kohti, juoksee kohti ja olisi todellakin juossut päin jos en olisi koirineni väistänyt häntä pensaikkoon. Toisella puolella olisi ollut 5 metriä tyhjää tietä. Mielestäni hän vielä virnuili jotenkin veemäisesti minulle ohi kiitäessään.
Ihmiset nyt vaan on niin hiton itsekkäitä ja ilkeitä nykyään toisille. Omista "oikeuksista" pidetään kiinni, vaikka joskus olisi ihan ystävällistä huomoida muita pienillä arkipäiväisillä eleillä. Kenenkään matka ei pitene eikä kukaan myöhästy mistään, jos ottaa askeleen sivuun että saa väistettyä toisen ihmisen.
Yleensä jalankulkuväylilläkin on ainakin sanaton sopimus oikeanpuoleisesta liikenteestä, eli olit väärällä puolella. Toisaalta; sopu sijaa antaa ja juoksija olisi aivan hyvin voinut tehdä koukkauksen, jos ruuhkaa ei ollut, mutta päätti "kouluttaa".
Vierailija kirjoitti:
Ei minun päälle vaan ole kävelty helsingissä.
T. 193cm 100kg
Mä kävelin, mut ethän sä tilaa vievä kaappi huomannu. Purasin nilkastakin, jos ihmettelit kutinaa.
t. Pieni ihminen, jonka jyräsit eilen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt tapahtunut Helsingin keskustassa vaan leveällä pyörä/jalankulkutiellä laitakaupungilla. Olin kahden koiran kanssa kävelemässä jalankulkutien vasemmassa reunassa. Sillä puolella on puskat ja koirista siis kaikki kiinnostava nuuhkittava. Vastaani tulee samalla puolella reilu 50-v hölkkääjä mies, suora tie, näkee minut ainakin sadan metrin päästä. Juoksee suoraan kohti. Juoksee kohti, juoksee kohti ja olisi todellakin juossut päin jos en olisi koirineni väistänyt häntä pensaikkoon. Toisella puolella olisi ollut 5 metriä tyhjää tietä. Mielestäni hän vielä virnuili jotenkin veemäisesti minulle ohi kiitäessään.
Ihmiset nyt vaan on niin hiton itsekkäitä ja ilkeitä nykyään toisille. Omista "oikeuksista" pidetään kiinni, vaikka joskus olisi ihan ystävällistä huomoida muita pienillä arkipäiväisillä eleillä. Kenenkään matka ei pitene eikä kukaan myöhästy mistään, jos ottaa askeleen sivuun että saa väistettyä toisen ihmisen.Yleensä jalankulkuväylilläkin on ainakin sanaton sopimus oikeanpuoleisesta liikenteestä, eli olit väärällä puolella. Toisaalta; sopu sijaa antaa ja juoksija olisi aivan hyvin voinut tehdä koukkauksen, jos ruuhkaa ei ollut, mutta päätti "kouluttaa".
No tuo ei kylläkään pidä paikkaansa. Jalankulkuväylällä saa käyttää kumpaa puolta tahansa. Ja jos on mukana koirat, tyhmempikin ymmärtää että niiden kanssa on kivempi kulkea sillä pusikkopuolella kuin autotien puolella.
Stadilaisilla on kylkiviiva-aisti ja myös näkökentän reuna-alue tehokkaassa käytössä.
Siksi maalaisesta saattaa näyttää, että ne tulevat suoraan päin, mutta väistö tapahtuu aina sulavasti täydessä vauhdissakin n.30 cm ennen kohtaamista.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt tapahtunut Helsingin keskustassa vaan leveällä pyörä/jalankulkutiellä laitakaupungilla. Olin kahden koiran kanssa kävelemässä jalankulkutien vasemmassa reunassa. Sillä puolella on puskat ja koirista siis kaikki kiinnostava nuuhkittava. Vastaani tulee samalla puolella reilu 50-v hölkkääjä mies, suora tie, näkee minut ainakin sadan metrin päästä. Juoksee suoraan kohti. Juoksee kohti, juoksee kohti ja olisi todellakin juossut päin jos en olisi koirineni väistänyt häntä pensaikkoon. Toisella puolella olisi ollut 5 metriä tyhjää tietä. Mielestäni hän vielä virnuili jotenkin veemäisesti minulle ohi kiitäessään.
Ihmiset nyt vaan on niin hiton itsekkäitä ja ilkeitä nykyään toisille. Omista "oikeuksista" pidetään kiinni, vaikka joskus olisi ihan ystävällistä huomoida muita pienillä arkipäiväisillä eleillä. Kenenkään matka ei pitene eikä kukaan myöhästy mistään, jos ottaa askeleen sivuun että saa väistettyä toisen ihmisen.
Minäkin aina koiria taluttaessa ihmettelen näitä koiratta kulkevia, joilla ilmeisesti on myös jonkinlainen tarve nuuhkia pissat ja kakat tienlaidasta, kun pitää juuri sitä rataa päästä kulkemaan. En yleensä tuollaisia rupea väistämään, ei ole kukaan vielä ihan päälle saakka tullut. Tuijotan yleensä painostavasti suoraan silmiin, jos joku alkaa liian ahdistavasti kohti tulemaan, naamalla saattaa olla outo virne tms. Ja kai mulla on sen verran isot koiratkin, ettei kukaan ole senkään vuoksi koittanut. Ei tulisi itselleni ainakaan mieleen juosta vieraita koiria liki, jos itse olisin se hölkkääjä.
Joskus menneet hölkkääjät ja pyöräilijät niin likeltä kyllä ohi, että olen joutunut ihmettelemään heidän tyhmyyttään/itsesuojeluvaiston puutettaan. Tätä kyllä tapahtui enempi Tampereella kuin Helsingissä, eritoten pyöräilijöiden kanssa. Koirani ovat asiallisia, mutta mistä he tietävät, ettei minulla ole pyöräilijöitä/juoksijoita kohti hyökkivä pelkopurija? Jään aina mielessäni odottamaan, koska nuo tahvot saavat hampaat ensi kertaa kankkuunsa, kun ohittavat jonkun omiani hermoheikomman ison koiran, jolla se nopeasti liikkuva pyörä tai juokseva ihminen herättääkin saalistusvietin.
Muutenkin, lenkkeilen pääosin tiettömillä metsäpoluilla, siellä tulee huomattavasti vähemmän kaiken maailman idiootteja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Stadilaisilla on kylkiviiva-aisti ja myös näkökentän reuna-alue tehokkaassa käytössä.
Siksi maalaisesta saattaa näyttää, että ne tulevat suoraan päin, mutta väistö tapahtuu aina sulavasti täydessä vauhdissakin n.30 cm ennen kohtaamista.
Haha, tää on totta! Huomaan muualla, kuinka ihmiset parkkeeraavat Prisman käytäville juttelujoukoiksi, eikä kukaan tajua, että siellä takavasemmalla joku pyrkisi ohitse. Ei näy näkökentän reunamilla mitään liikettä.
Keski-ikäiset miehet harrastaa tuota, kävelevät esim. kaksi rinnakkain ja vievät melkein koko tilan. Olen yleensä kiltisti väistänyt mutta nyt on alkanut ketuttaa niin paljon että jatkossa kävelen rauhassa päin.
Kerran eräässä ostoskeskuksessa oli tilanne jos harteikas mieheni kulki edellä ja minä lapsen kanssa perässä. Vastaan tullut keskellä käytävää kävellyt "herrasmies" väisti kyllä miestäni mutta minua ja lasta ei.
Minua autoilijana yleensä ahdistaa yrittää kävellä esim. Itäkeskuksessa. Ei tietoakaan samoista liikennesäännöistä kuin vaikka moottoritiellä, jossa vastaantuleva liikenne on toisella puolen väylää ja hitaampi liikenne kulkee oikeassa reunassa. Välillä joutuu ohittamaan milloin miltäkin puolelta ja jostain saattaa tulla vastaantulija - kun olet vaikka ohittamassa oikealta vasemmalla kulkuväylällä löntystelevää tyyppiä. Tai vastaan kävelee rintama vastaantulijoita ja mietit, keneen heistä haluat törmätä. Kaoottista.
Olen huomannut, että pyrin kävellessäkin kulkemaan oikeaa laitaa esim. ostoskeskuksessa (maantien reunassa jalankulkijana tietenkin vasenta) ja sitten ahdistaa, kun tyypit kulkee, missä sattuu.
Synnyin ja kasvoin Helsingissä, asuin aikuisena muutaman vuoden maalla ja nyt asuttuani taas pari vuotta pk-seudulla huomaan kaipaavani takaisin maalle. Ahdistava paikka tuo Helsinki, onneksi ei ihan sinne sentään tarvinnut takaisin muuttaa. Karmii tarpeeksi, kun joutuu käymään siellä minäminä-ihmisten keskellä. :(
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä on kiire
Tämä ja todennäköisesti myös se junttius joka on helsingissä käsin kosketeltavaa.
En mä kävele päin kun vain vahingossa, jos tupeksitaan tiellä. Molemmat väistää ja ihmisjoukossa luoviminen on taitolaji. Toinen juttu myös on nämä äkkipysähtelijät, jotka töksähtää jalkakäytävällä napsuttamaan sytkäriä tai missä tahansa muualla räpläämään kännykkää. Ja ne urpot jotka jää oviaukkoihin ja portaiden yläpäähän seisoskelemaan. Aargh.
Mä olen aina asunu Helsingissä, enkä kyllä törmäile täällä ihmisiin. Mutta se oli outoa, kun kävin päivän shoppailuretkellä Turussa, niin muutaman tunnin aikana meinasi useampikin ihminen kävellä suoraan päälle. Turulla ja mulla ei oikein synkannut...😬
Minusta on erittäin huonoa ajan hallintaa, jos aikataulu menee sekaisin MINUUTIN myöhästymisestä.Pitää lähteä vaikka 15 min. ennen kuin yleensä, niin ehtii.
Olen opiskellut Helsingissä, enkä silloinkaan mennyt mukaan tuohon kiireeseen. Juostaan liikennevaloihin ja valoista pois, juostaan bussiin, juniin. Ei ihme, että on stressikäytä punaisella.
Nyt kun opinnot ovat takana päin, viihdyn täällä yli 100 km:n päässä Helsingistä. Kuuluu linnunlaulu, kurjet lentää etelään. Saa ihastella ruskan sävyjä, ei kiirettä. Autolla ovelta ovelle, aina ehtii ja ruuhkia ei juuri ole, tosin muutama auto voi ajaa peräkkäin.
stressikäyrä punaisella siellä Helsingissä...
Eikä kävellä päälle. Ihmisiä on vaan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Stadilaiset kulkee tiettyä vauhtia, jos tupeksii ja haahuilee niin jää helposti alle. Älä ainakaan mene Kampin E-kerrokseen haahuilemaan, ja jos, niin kulje siellä kauppojen puolella reunassa äläkä keskellä väylää.
Rullaportaissa seisotaan oikealla, ei keskellä, ei vasemmalla.
Jalkakäytävällä ei kuljeta neljän ihmisen kanssa rintarinnan.
Ja joskus se minuuttikin on erittäin tärkeä, jos missaa jatkoyhteytensä (työ)matka voipi kestää 10-30 minuuttia pidempään.
Juuri tuo on se pahin rysä. Valitettavasti asun siellä päin ja pakko päivittäin kulkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä on kiire
Tämä ja todennäköisesti myös se junttius joka on helsingissä käsin kosketeltavaa.
Niin köyhillähän on ensisijaisesti töihin kiire. Eiköhän työmatkalaiset ensisijaisesti nuo ruuhkat aiheuta.
Vierailija kirjoitti:
Stadilaiset kulkee tiettyä vauhtia, jos tupeksii ja haahuilee niin jää helposti alle. Älä ainakaan mene Kampin E-kerrokseen haahuilemaan, ja jos, niin kulje siellä kauppojen puolella reunassa äläkä keskellä väylää.
Rullaportaissa seisotaan oikealla, ei keskellä, ei vasemmalla.
Jalkakäytävällä ei kuljeta neljän ihmisen kanssa rintarinnan.
Ja joskus se minuuttikin on erittäin tärkeä, jos missaa jatkoyhteytensä (työ)matka voipi kestää 10-30 minuuttia pidempään.
Junamatka stadista kesti mulla ainakin ennen 1h-1,5h pidempään, jos missasi ekan junan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on erittäin huonoa ajan hallintaa, jos aikataulu menee sekaisin MINUUTIN myöhästymisestä.Pitää lähteä vaikka 15 min. ennen kuin yleensä, niin ehtii.
Olen opiskellut Helsingissä, enkä silloinkaan mennyt mukaan tuohon kiireeseen. Juostaan liikennevaloihin ja valoista pois, juostaan bussiin, juniin. Ei ihme, että on stressikäytä punaisella.
Nyt kun opinnot ovat takana päin, viihdyn täällä yli 100 km:n päässä Helsingistä. Kuuluu linnunlaulu, kurjet lentää etelään. Saa ihastella ruskan sävyjä, ei kiirettä. Autolla ovelta ovelle, aina ehtii ja ruuhkia ei juuri ole, tosin muutama auto voi ajaa peräkkäin.
Joo mäkin opiskelin Hesassa. Bussi kulki 5 minuutin välein Hoasin kämpän ohi. Sitten jouduin töihin Hesaan, enkä määrännyt enää itse aikatauluistani. Jouduin VR:n kanssa naimisiin, ja tuo tunnin odotusaika tuli hyvin tutuksi.
Kävelen Helsingin keskustassa päivittäin ruuhka-aikoihin eikä päälleni koskaan ole kävelty, vaikka olen pienikokoinen.