Lue keskustelun säännöt.
häirtisiskö teitä, jos miehenne kävisi vieraan naisen kanssa kahdestaan kahvilla?
03.10.2017 |
Kyse lapsemme harrasteryhmän äidistä. Esim eilen lasten lätkäharkkojen aikaan olivat käyneet kahdestaan läheisessä kahvilassa. Näin käynyt pari kertaa aiemminkin. Pojat pelanneet nyt hiukan yli vuoden samassa joukkueessa ja tämä nainen on toistunut melko usein mieheni puheissa ja välillä olen epäillyt miehen olevan tähän kyseiseen naiseen ihastunut.
Kommentit (82)
Voi se pettää vaikka kuinka luottaisi, minä en luota kehenkään 100 %, edes itseeni. Ongelma on siinä kun moni ei kerro pettäneensä. Ja itse sitten altistuu taudeille tietämättään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni perusteella en ole puolisosta yhtään mustasukkainen vain silloin, jos koen olevani parempitasoisempi kuin hän ja siis pidän häntä vähän huonompana tai jos suhteesta puuttuu aito intohimo ja romanttinen rakkaus. Nämä jotka eivät hermostu mistään puolison kiinnostuksenosoituksista muihin, luultavasti ovat jonkinlaisissa kämppissuhteissa tai enemmän järkiliitoissa. Tai sitten väheksyvät ja jopa hieman halveksivat puolisoaan, jos ovat alkaneet nähdä hänet itse kriittisessä valossa eivätkä hahmota, että puoliso voikin olla jonkun muun mielestä upea ja tavoiteltava saalis.
Tai sitten jos itse on joku maailmanmissi ja tämä kahvitteluseura sotanorsu ei mustasukkaisuus myöskään nosta päätään.
Miesten onneksi naiset ovat huonoja arvioimaan kilpailuasetelmia ja toisten naisten viehättävyyttä miesten silmissä. Sähisevät mustasukkaisina ja pitävät uhkana tietyn tyyppisiä naisia, kun todellisuudessa mies käy kuumana juuri niihin, jotka vaimon silmissä ovat vaarattomia, rumia hiirulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kunnes arki koittaa uudenkin kanssa jos siihen vaihtaa. Kolmatta etsimään...
Kyllä. Moni mies ei vaan osaa ajatella näin pitkälle. Se nainen on aina täysin erilainen kuin kukaan ketä on koskaan tavannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni perusteella en ole puolisosta yhtään mustasukkainen vain silloin, jos koen olevani parempitasoisempi kuin hän ja siis pidän häntä vähän huonompana tai jos suhteesta puuttuu aito intohimo ja romanttinen rakkaus. Nämä jotka eivät hermostu mistään puolison kiinnostuksenosoituksista muihin, luultavasti ovat jonkinlaisissa kämppissuhteissa tai enemmän järkiliitoissa. Tai sitten väheksyvät ja jopa hieman halveksivat puolisoaan, jos ovat alkaneet nähdä hänet itse kriittisessä valossa eivätkä hahmota, että puoliso voikin olla jonkun muun mielestä upea ja tavoiteltava saalis.
Tai sitten jos itse on joku maailmanmissi ja tämä kahvitteluseura sotanorsu ei mustasukkaisuus myöskään nosta päätään.
Miesten onneksi naiset ovat huonoja arvioimaan kilpailuasetelmia ja toisten naisten viehättävyyttä miesten silmissä. Sähisevät mustasukkaisina ja pitävät uhkana tietyn tyyppisiä naisia, kun todellisuudessa mies käy kuumana juuri niihin, jotka vaimon silmissä ovat vaarattomia, rumia hiirulaisia.
Samoin miehet eivät osaa arvioida, onko joku muu mies vaimon mieleen. Ihmisten maut ovat joskus yllättäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikaisemmin on ollut pettämistä, häiritsisi. Jos on ollut luotettava, niin satunnaisesti kahvilla käynti ei haittaisi. Jos siitä tuntuisi tulevan hänelle hurjan tärkeää, alkaisi hälytyskellot soida (esim. laittautuisi tavallista paremmin, ei voisi käydä harkkojen aikana hoitamassa jotain pikkuasiaa kun tahtoo nähdä tämän naisen, haluaisi olla enemmänkin tämän kanssa). Ja vähän voisi ihmetyttää, jos koskaan ei muiden vanhempien kanssa haluaisi olla, vaikka siihenkin olisi mahdollisuus.
Voithan kysyä asiasta ihan suoraan ja sanoa vaikka, että on ok niin kauan kuin syvää ihastusta ei ole ilmassa, kunhan osaa viheltää pelin poikki ajoissa. Tai sitten voit kokeilla että harmittaako miestä hirveästi, jos ehdotat, että joskus sinä vietkin lapsen harrastuksiin.
Minusta tuntuisi kummallisesta, jos vastauksista sukupuolta pitäisi vältellä kuin ruttoa. Mutta tietysti siinä on riskinsä, jos tapailu on tiivistä ja kahden kesken vielä.
Vierailija kirjoitti:
Kahville? kirjoitti:
Jos toiseen ei voi luottaa, tulee mustasukkaiseksi. Miksei voi luottaa? No vaikka siksi ettei koe avoimuutta ja tunneyhteyttä omassa parisuhteessa tai joitain lupauksia on aiemmin petetty. Tällaisessa parisuhteessa epäilisin kahvittelun johtavan muuhunkin, koska oletan että jollekulle se mies sitten haluaisi olla avoin ja tunne etsii purkautumiskanavaa, kunnes sen löytää.
Puhukaa tunteistanne. Onko sulla hyvä olla tässä? Muuttaisitko jotain jos voisit?
Olisko tämä tunneyhteys ja tunteidensa avaaminen ja runsas keskustelu enemmän naisten kuin miesten toive parisuhteessa...
Väitän ettei ole sukupuolesta kiinni. Toiset kaahaa läpi elämänsä sen kummemmin tunteilematta tai peittävät pohjimmaisen tunteen vaikka huumorilla. Ne jotka saa kiinni omista tunteistaan, odottaa sitä myös puoliskoltaan. Joku tantra ei esim. onnistu, jos vaan ajattelee suoritusta. Ja sielunkumppanuus ei onnistu myöskään ellei ole todella auki sille toiselle ihmiselle. Kivaa voi olla yhdessä ja tekemistä riittää, mutta syvempi yhteys on aika vaikea saavuttaa. Ja toiset ei kai sitä edes halua ja on "ihan onnellisia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teillä on omituisia miehiä, jos pelkkä jutteleminen kahvikupin ääressä tarkoittaa automaattisesti suhteen ja pettämisen mahdollisuutta. En ikipäivänä olisi ottanut ketään, joka on niin kamala häntäheikki, ettei saa housuja pysymään jalassa jos joku vähänkään raottaa ovea.
Ja tietysti se on itsestäänselvää, että pitkässä parisuhteessa luotetaan siihen omaan puolisoon, eikä olla kyttäämässä joka ikistä tuttavuutta ja vaihdettua sanaa. Hulluksihan siinä tulisi jos ei normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä saa olla ilman että puoliso kiljuu pettämistä.
En minä ottanut pettäjää. Kiltin, luotettavan, minua kunnioittavan ja arvostavan ja ahkeran otin. Sitten se yhtäkkiä halusi lenkille. Oikein tulenpalavan tärkeä lenkillemeno. (Ei kuulunut siis normirutiineihin.) Pyysin auttamaan puutarhassa, mutta ei sit halunnut. Tottakai annoin mennä, kun kerran oli toiselle niin tärkeää. Menikin lastenhoitajamme kanssa lenkille. Ja toisella kertaa saunomaan hänen luokseen. "Kiinni jäi" aika nopeasti ja siitä alkoi perhehelvetti. Että kyllä ne muutokset toisen käyttäytymisessä on vihje jostain epärehellisestä pelistä, PAITSI jos muutoksesta keskustellaan ja sieltä paljastuu syitä ja muutoshalu (lääkäri käski lenkkeillä ja mä nyt sit yritän). Muuttuahan ihminen saa ja se on yleensä vaan hyvä juttu. Puhetaidot olisi meidänkin kriisin ehkäissyt.
Vierailija kirjoitti:
Voi se pettää vaikka kuinka luottaisi, minä en luota kehenkään 100 %, edes itseeni. Ongelma on siinä kun moni ei kerro pettäneensä. Ja itse sitten altistuu taudeille tietämättään.
Miten tämä näkyy parisuhteessasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö? Siis käyvät ajankuluksi kahvilla lätkätreenien aikana, kun eivät aina jaksa koko aika tapittaa mitä kaukalossa tapahtuu ja mahdollisesti kuunnella toisten vanhempien huutelua ja kiroilua? Enpä nyt osaisi tuollaisesta olla huolissani.
Itselläni oli hieman samantapainen tuttavuus yhden ystävän miehen kanssa, kun lapsemme olivat leikki-ikäisiä, olimme molemmat perheet samassa rytmissä ja aina leikkipuistossa väärään aikaan tai myöhään illalla, jolloin siellä ei ollut muita. Tuo mies oli itselleni ihan pelastus, en olisi ikimaailmassa jaksanut roikkua leikkipuistossa ja muissa ulkoilupaikoissa niin pitkään ilman häntä. Tuli juteltua vaikka mistä asioista noiden vuosien aikana ja jossain välissä tuntui että tunnen tämän miehen paljon paremmin kuin vaimonsa, joka alun perin oli se ensimmäinen tuttu tästä perheestä, koska vaimo oli aina kiireinen töidensä kanssa ja mies luuhasi ulkona lasten kanssa.
Enpä ole edes ajatellut, että moisesta pitäisi olla mustasukkainen. Käyn itse päivittäin kahvilla ja/tai syömässä lounaalla miespuolisten työkavereiden kanssa, joko kahdestaan milloin kenenkin kanssa tai isommalla porukalla. Muuten olisin syömättä ja juomatta kaikki päivät tai sitten menisin yksin, sillä kaikki työkaverini ovat miehiä. Onneksi oma mies ei ole vetänyt pulttia tuosta, eikä siihen olisi aihettakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kahvilla käydään esim sen takia, että odotetaan jotain tai on jokin bisnes josta pitää puhua - ei häiritse
Jos kahvilla käydään, koska toisesta tykkää - niin häiritsee. (Olen niitä, joiden eksä rakastui työkaveriin)
Vierailija kirjoitti:
Tuo mies oli itselleni ihan pelastus, en olisi ikimaailmassa jaksanut roikkua leikkipuistossa ja muissa ulkoilupaikoissa niin pitkään ilman häntä. Tuli juteltua vaikka mistä asioista noiden vuosien aikana ja jossain välissä tuntui että tunnen tämän miehen paljon paremmin kuin vaimonsa, joka alun perin oli se ensimmäinen tuttu tästä perheestä, koska vaimo oli aina kiireinen töidensä kanssa ja mies luuhasi ulkona lasten kanssa.
Ööö itsellesi. Siis sun mielestä tämän pitäisi olla vaimon näkökulmasta harmiton juttu? Minusta siinä on monta syytä huoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mies oli itselleni ihan pelastus, en olisi ikimaailmassa jaksanut roikkua leikkipuistossa ja muissa ulkoilupaikoissa niin pitkään ilman häntä. Tuli juteltua vaikka mistä asioista noiden vuosien aikana ja jossain välissä tuntui että tunnen tämän miehen paljon paremmin kuin vaimonsa, joka alun perin oli se ensimmäinen tuttu tästä perheestä, koska vaimo oli aina kiireinen töidensä kanssa ja mies luuhasi ulkona lasten kanssa.
Ööö itsellesi. Siis sun mielestä tämän pitäisi olla vaimon näkökulmasta harmiton juttu? Minusta siinä on monta syytä huoleen.
No todellakin näen harrastuksen aikaisen kahvittelun harmittomana juttuna. Ei ne jääkiekkoilijoiden vanhemmat ole aina niin innostuneita siitä lajista, se voi olla ihan puuduttavaa pakkopullaa joutua kuskaamaan lasta harjoituksiin monta kertaa viikossa ja sitten virumaan siellä paikan päällä tylsistyneenä. Joku toinen vanhempi, joka ei myöskään siitä lätkästä jaksa intoilla, voi olla ihan pelastus ja auttaa kuskaajavanhempaan säilymään järjissään.
Toki oma tilanne oli sillä tavalla erilainen että olin kaikki päivät lapsen kanssa, siinä tilanteessa arvosti jo kenen tahansa aikuisen seuraa. Mutta oli myös iso henkireikä päästä juttelemaan jonkun kanssa, jonka kanssa ylipäätään viitsii jutella. Tämä ap:n mies varmaan tapaa aikuisia työpaikallaan joten hän ei ole ihan niin pahasti aikuista juttuseuraa vailla.
Mutta tuo harrastuksissa notkuminen voi olla todella puuduttavaa ja jos keksii itselleen siksi aikaa jotain mukavaa ajankulua, niin se on vain plussaa ja auttaa jaksamaan ne kuskaukset. En siis näe minkään valtakunnan ongelmaa siinä, että mies tuossa tilanteessa kahvittelee joskus jonkun toisen vanhemman kanssa. Jos joku näkee tässä ongelmaa, niin se ongelma on ihan jossain muualla kuin siinä kahvittelussa. Nämä samat tyypit varmaan vauhkoontuvat miehen työmatkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mies oli itselleni ihan pelastus, en olisi ikimaailmassa jaksanut roikkua leikkipuistossa ja muissa ulkoilupaikoissa niin pitkään ilman häntä. Tuli juteltua vaikka mistä asioista noiden vuosien aikana ja jossain välissä tuntui että tunnen tämän miehen paljon paremmin kuin vaimonsa, joka alun perin oli se ensimmäinen tuttu tästä perheestä, koska vaimo oli aina kiireinen töidensä kanssa ja mies luuhasi ulkona lasten kanssa.
Ööö itsellesi. Siis sun mielestä tämän pitäisi olla vaimon näkökulmasta harmiton juttu? Minusta siinä on monta syytä huoleen.
Ystävyys ja ystävystyminen ovat syyt huoleen?? Eikö ihmisellä nyt saa ystäviä enää olla edes?
Naapuriin ilmestyi eron jälkeen uudeksi puolisoksi lapsen harrastusryhmän yh-äiti. Niin nopealla aikataululla, että hieman ihmetytti.
Jotenkin järkyttävää, jos ei saa ystävystyä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minulla on paljon miespuoleisia ystäviä, keskustelemme samalla tavalla kuin naistenkin kanssa. Puhumme parisuhteista ja analysoimme ja mietimme. Ei eroa mitenkään.
Myös mieheni on ystävystynyt parin naisen kanssa ja varmasti keskustelee heidän kanssaan. Se on hänen oikeutensa ihan aikuisena ihmisenä - päättää omat ystävät. Ei ole mikään teinipoika, jonka äiti sanoo, ettei tuon kanssa saa leikkiä enää.
Ystävät ovat äärimmäisen tärkeitä eikä parisuhde saisi koskaan haitata ystävyyssuhteita.
Ei tietenkään. Itsekin käyn muiden miesten kanssa kahdestaan kahvilla, lounaalla ja oluella.
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei halua, että käyn lounaalla kaksistaan kenenkään miehen kanssa. Jos kahvittelisin jonkun saman miehen kanssa kaksisteen säännöllisesti, niin tulisi kriisi.
Täällä on aina kumman vapaamielisiä kommentoijia. Kaikki käy ja mistään ei pidä olla koskaan mustasukkainen. Oletteko itse niitä pettäjiä vai onko puolisonne niin kammottava näky, ettei hänestä tarvitse olla yhtään mustis?
Tuollainen mustasukkaisuus ylittäisi minun sietokykyni rajat. Jos mieheni yrittäisi kontrolloida menojani, niin se olisi adios!
Kyllä teillä on omituisia miehiä, jos pelkkä jutteleminen kahvikupin ääressä tarkoittaa automaattisesti suhteen ja pettämisen mahdollisuutta. En ikipäivänä olisi ottanut ketään, joka on niin kamala häntäheikki, ettei saa housuja pysymään jalassa jos joku vähänkään raottaa ovea.
Ja tietysti se on itsestäänselvää, että pitkässä parisuhteessa luotetaan siihen omaan puolisoon, eikä olla kyttäämässä joka ikistä tuttavuutta ja vaihdettua sanaa. Hulluksihan siinä tulisi jos ei normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä saa olla ilman että puoliso kiljuu pettämistä.