Lue keskustelun säännöt.
Mikä lahko hyväksyisi eronneen yh-äidin?
02.10.2017 |
En tule enää saamaan puolisoa tai rakkautta elämääni, joten haluaisin tulla Jumalan rakastamaksi. Elämässäni on ollut kamalia tapahtumia ja olen ollut väkivallan uhri ja painostuksen ja nöyryytyksen kohde miesten taholta. Naisetkaan eivät minusta voi välittää, sillä olen liian epätäydellinen kenellekään puolisoksi. Mitä teen? Haluan olla vihdoinkin taas onnellinen ja tuntea, etten ole enää koskaan hyljeksitty ja yksin. Auttakaa minua.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Aloita menemällä töihin. Kyllä se säännöllinen päivärytmi ja kaljanjuonnin lopettaminen virkistää kummasti. Saatat jopa saada työkavereita.
Ok Ap. Aloitetaan vaikka tästä viestistä. Tämän viestin kirjoittaja on ilkeä. Ohita tällaiset ihmiset äläkä anele heiltä rakkautta. He eivät kykene muuhun kuin ilkeilyyn ja ovat onnettomia. Pian huomaat, että sinun on helpompi hengittää kun ympärilläsi on ystävällisiä ja kivoja ihmisiä. Heistä voit sitten alkaa rauhassa etsiä sitä oikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lahko ottaisi siipiensä suojaan tällaisia aloituksia tehtailevat peräkammarin pojat. Miesparat. :'(
En mä ole peräkammarin poika, vaan Helsingissä asuva sinkkunainen. Mutta ei mulla ole voimia tai kykyjä löytää ihmisistä rakkautta elämääni enää.
Onko eronnut lasten vanhempi muka sinkku?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lahko ottaisi siipiensä suojaan tällaisia aloituksia tehtailevat peräkammarin pojat. Miesparat. :'(
En mä ole peräkammarin poika, vaan Helsingissä asuva sinkkunainen. Mutta ei mulla ole voimia tai kykyjä löytää ihmisistä rakkautta elämääni enää.
Onko eronnut lasten vanhempi muka sinkku?
Sori, en ole virallisessa merkityksessä sinkku eli naimaton, vaan "sinkku" puhekielisessä nykymerkityksessä eli yksinäinen, ilman puolisoa elävä aikuinen, jolla on lapsia. Siis naimatonhan ei voi enää koskaan olla virallisesti uudelleen, jos on kerran mennyt eroamaan. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita menemällä töihin. Kyllä se säännöllinen päivärytmi ja kaljanjuonnin lopettaminen virkistää kummasti. Saatat jopa saada työkavereita.
Ok Ap. Aloitetaan vaikka tästä viestistä. Tämän viestin kirjoittaja on ilkeä. Ohita tällaiset ihmiset äläkä anele heiltä rakkautta. He eivät kykene muuhun kuin ilkeilyyn ja ovat onnettomia. Pian huomaat, että sinun on helpompi hengittää kun ympärilläsi on ystävällisiä ja kivoja ihmisiä. Heistä voit sitten alkaa rauhassa etsiä sitä oikeaa.
Mulla ei ole jotenkin vastustus- ja puolustuskykyä ilkeyttä vastaan, vaan ne tehoavat muhun jopa paremmin kuin muut. Huomaan ja otan itseeni kaiken pahan, ilkeän ja vinoilevan. T. Ap
Kyllä sinut varmaan kaikki kristilliset suuntaukset ottaisivat ilomielin vastaan, älä pelkää.
Tutustu kirkkojen ja yhteisöjen oppeihin, ja mieti rehellisesti ilman itsesäälissä rypemistä minkä mukaan oikeasti haluat elää (jos vaikka naiset kiinnostuvat sinusta). Ja käy jumalanpalveluksissa, jotta näet millaista siellä on konkreettisesti.
Vinkkejä: Ortodoksit antaisivat sinun mennä vielä naimisiin.
Katolilaiset periaatteessa eivät, mutta käytännössä ehkä kuitenkin.
Molemmat isoja, järkeviä kirkkoja, mutta luterilaisuutta tiukempia. Toisaalta mahdollisuus uskonnolle omistautumiseen ehkä parempi kuin luterilaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tuskin saa apua täällä kosteiden pubi-iltojen ja yhden illan juttujen ammattilaisten (= tavallinen suomi-yh) keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuu Sleylle. Armo riittää :) Kaikilla meillä on menneisyys. Myös ihan perinteistä luterilaista jumalanpalvelusta voi kokeilla, nekin on usein ihan hyviä.
Vierailija kirjoitti:
En tule enää saamaan puolisoa tai rakkautta elämääni, joten haluaisin tulla Jumalan rakastamaksi. Elämässäni on ollut kamalia tapahtumia ja olen ollut väkivallan uhri ja painostuksen ja nöyryytyksen kohde miesten taholta. Naisetkaan eivät minusta voi välittää, sillä olen liian epätäydellinen kenellekään puolisoksi. Mitä teen? Haluan olla vihdoinkin taas onnellinen ja tuntea, etten ole enää koskaan hyljeksitty ja yksin. Auttakaa minua.
Epätäydellisyydessä juuri piilee Jumalan ja ihmisen salaperäinen ja hieno yhteys.
Jos lahkolta on kysyttävä hyväksyntää asialle joka noin henkilökohtainen, he ovat tekopyhiä.
Huonommuuden tunne on sinun itsesi voitettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet lahkot ja herätysliikkeet hyväksyvät riveihinsä kenet vain. Menneisyys nähdään eksyksissä vietettynä aikana ja annetaan anteeksi, mutta se ei tarkoita etteivätkö mahdolliset ahdasmieliset arvolataukset ja lahkon sisäinen sosiaalinen kontrolli koskettaisi sinua myöhemmin. Se ei välttämättä tee hyvää.
Jos kaipaat Jumalaa, mikset kokeilisi ev.lut-kirkkoa? Miksi haluat nimenomaan johonkin lahkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet lahkot ja herätysliikkeet hyväksyvät riveihinsä kenet vain. Menneisyys nähdään eksyksissä vietettynä aikana ja annetaan anteeksi, mutta se ei tarkoita etteivätkö mahdolliset ahdasmieliset arvolataukset ja lahkon sisäinen sosiaalinen kontrolli koskettaisi sinua myöhemmin. Se ei välttämättä tee hyvää.
Jos kaipaat Jumalaa, mikset kokeilisi ev.lut-kirkkoa? Miksi haluat nimenomaan johonkin lahkoon?
Mietin lahkoa siksi, kun haluaisin päästä johonkin tiiviimpään yhteisöön, joka olisi mulle ydinperheen ja rakkaudenkorvike. Kun siis ei mulla ole puolisoa, eikä nykynäkymieni perusteella tule olemaankaan enää loppurlämäni aikana. Haluaisin jotenkin uppoutua sellaiseen hyvään fiilikseen ja yhteisöllisyyteen. Olen tosi väsynyt olemaan niin yksinäinen.
Haluaisin tehdä muille hyvää, jos siis mut hyväksyttäisiin puutteistani (en ole kaunis ja olen eronnut sekä tehnyt muitakin virheitä elämässäni) huolimatta. Olen luotettava, lojaali ja vilpitön sekä auttavainen ja ahkera; haluaisin auttaa muita hyvinkin paljon, jos mut vain hyväksyttäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet lahkot ja herätysliikkeet hyväksyvät riveihinsä kenet vain. Menneisyys nähdään eksyksissä vietettynä aikana ja annetaan anteeksi, mutta se ei tarkoita etteivätkö mahdolliset ahdasmieliset arvolataukset ja lahkon sisäinen sosiaalinen kontrolli koskettaisi sinua myöhemmin. Se ei välttämättä tee hyvää.
Jos kaipaat Jumalaa, mikset kokeilisi ev.lut-kirkkoa? Miksi haluat nimenomaan johonkin lahkoon?
Mietin lahkoa siksi, kun haluaisin päästä johonkin tiiviimpään yhteisöön, joka olisi mulle ydinperheen ja rakkaudenkorvike. Kun siis ei mulla ole puolisoa, eikä nykynäkymieni perusteella tule olemaankaan enää loppurlämäni aikana. Haluaisin jotenkin uppoutua sellaiseen hyvään fiilikseen ja yhteisöllisyyteen. Olen tosi väsynyt olemaan niin yksinäinen.
Haluaisin tehdä muille hyvää, jos siis mut hyväksyttäisiin puutteistani (en ole kaunis ja olen eronnut sekä tehnyt muitakin virheitä elämässäni) huolimatta. Olen luotettava, lojaali ja vilpitön sekä auttavainen ja ahkera; haluaisin auttaa muita hyvinkin paljon, jos mut vain hyväksyttäisiin.
Aivan, ymmärrän. Sellainen tarve voikin tulla vastatuksi pienemmässä uskonnollisessa yhteisössä, mutta varjopuolena on vaara, ettei se perheenomainen yhteisörakkaus olekaan pyyteetöntä. Jos vakaumuksesi muuttuu tai huomaat, että sinulta vaaditaankin liikoja ryhmän sisällä (tarkoittaen sitä, ettet koekaan voivasi olla oma, inhimillinen itsesi, vaan sinun pitäisi koko ajan näytellä "parempaa") ne ystävyydet eivät välttämättä kestä. Sellainen voi olla ihan äärettömän kivuliasta ja tuhoisaa psyykelle.
Siksi suosittelin luterilaista kirkkoa. Senkin seurakunnista löytyy kaikenlaista toimintaa, joka tukee kaipaamaasi yhteisöllisyyttä.
Mutta onhan noissa pienemmissäkin liikkeissä eroja. Jos lähdet siihen kelkkaan, ole ainakin varovainen ja tutki niitä etukäteen. Älä ajattele, ettet kelpaisi. Kelpaat varmasti. Mieti ennemmin, vastaako liikkeen arvomaailma ja toimintatavat omaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen ev.lut. kirkon tarjoamista ap:lle, koska jokainen Raamattua lukenut ja kyseisen kirkon sekoiluja seurannut tietää, että se kirkko on väärien profeettojen johtama.
Tarjoa itsesi AA:han ja antaudu kokonaan. Siellä piisaa "Mersu-Erkkejä" ja menestys on taattu.
Psykiatrista apua tämä ap tarttee, sillä on oikeasti sen verran isoja ongelmia eikä halua niitä selvittää. Ap, mikään ulkoa tuleva ei sun oloa paranna kuin hetkeksi kun sä et ole suostuvainen tekemään töitä sisimpäsi selvittämiseksi. Nytkin etsit vain ulkoista. Mihin tahansa menetkin, viet ongelmasi mukanasi joten mikään ei auta ellet hoida päätäsi ja itsetunto-ongelmiasi kuntoon. Se vaatii raakaa työtä ja siihen sinä et ole valmis, siksi pakenet todellisuutta haaveisiin, saavuttamattomiin ihastuksiin ja nyt uskontoon. Teet väärin, et ole aito tai rehellinen. Minäkuvasi pitää muuttua jotta tulet onnelliseksi eikä se onnistu pakenemalla.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole jotenkin vastustus- ja puolustuskykyä ilkeyttä vastaan, vaan ne tehoavat muhun jopa paremmin kuin muut. Huomaan ja otan itseeni kaiken pahan, ilkeän ja vinoilevan. T. Ap
Hakeudu toki johonkin seurakuntaan jos se tuntuu helpottavalta. Tee kuitenkin itsellesi selväksi mitä etsit, koska muuten voi olla että törmäät vain uuteen pettymykseen. Uskonnollisuus ei tee kenestäkään täydellisen rakastavaa ja hyväksyvää, ja koska monet asiat tuntuvat sinulla liittyvän ihmissuhteisiin ja tunteisiin, samankaltaista ongelmaa on varmaan edesspäin myös missä tahansa uskonlahkossa, jos et tee töitä itsesi kanssa. Syvä tunne hyväksynnän ja huomion, hoivan tarpeeseen voi joskus näkyä ulospäin liiallisena tarvitsevuutena, joka voi saada toisissa aikuisissa aikaan vastareaktion.
Sun tapa puhua itsestäsi ja kokemuksistasi pisti minut miettimään, että olisiko taustalla vähän epävakaisuutta (tunteiden intensiivisyys, suuri tarvitsevuus ja odotukset toisia / hoivaa ja hyväksyntää kohtaan, oman arvon kierrättäminen muiden hyväksynnän kautta jne). Jos vaihtoehtoina tunnet olevasi joko täysin pilalla tai sitten kilvoittelet Jumalan täydellistä rakkautta, mennään kyllä aika laidasta laitaan on/off -meiningillä, joka on epävakaudelle leimallista. Hyvä uutinen on se, että tätä voi hoitaa ja olotilasta toipua, tiedän omasta kokemuksesta.
Tsekkaa:
"Kun he tuntevat hylkäämisen olevan tulossa, olipa se sitten todellinen tai kuvitteellinen, he tekevät epätoivoisen yrityksen estääkseen sitä tapahtumasta.Tällöin itsetuhoinen käytös ja itsemurhauhkaukset alkavat.
Ihmissuhteet ovat intensiivisiä ja niihin liittyy usein alussa toisen henkilön ihannointi, joka myöhemmin muuttuu halveksinnaksi.
Heillä on vaikeuksia tunnistaa itsensä, eli he eivät tiedä keitä he ovat, ja he yrittävät epätoivoisesti löytää paikkansa maailmassa.
He ovat äärimmäisen impulsiivisia, mikä johtaa siihen että he satuttavat itseään, kärsivät syömishäiriöistä tai käyttävät huumeita.
Monet ihmiset jotka kärsivät epävakaasta persoonallisuushäiriöstä sanovat että he tuntevat kroonista sisäistä tyhjyyttä jota he yrittävät täyttää erilaisilla tavoilla."
https://mielenihmeet.fi/epavakaa-persoonallisuus-elama-mustana-ja-valko…
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Sä olet arvokas ja tärkeä ihminen, mutta sun on myös tärkeä oppia näkemään miten paljon voit itseäsi auttaa. Muiden (terapeutin, hoitotahon, seurakunnankin) tuki auttaa, mutta se ei toimi niin, että vastuu ja työ on täysin heillä ja sinä vain antaudut hyväksyttäväksi. Pystyt paljon enempään kuin tiedätkään.
Osa kommenteista on hyviä :) Mä menisin vapaaseurakuntaan. Monessa kaupungissa ne on ihania ja lämpimiä yhteisöjä :)
Mitä jos mussa ei vain ihan oikeasti ole mitään hyvää? Ei minussa ole mitään hyvää. Olen täysin epäonnistunut kaikilla tavoilla elämässäni.
T. Ap