Lue keskustelun säännöt.
Mikä lahko hyväksyisi eronneen yh-äidin?
02.10.2017 |
En tule enää saamaan puolisoa tai rakkautta elämääni, joten haluaisin tulla Jumalan rakastamaksi. Elämässäni on ollut kamalia tapahtumia ja olen ollut väkivallan uhri ja painostuksen ja nöyryytyksen kohde miesten taholta. Naisetkaan eivät minusta voi välittää, sillä olen liian epätäydellinen kenellekään puolisoksi. Mitä teen? Haluan olla vihdoinkin taas onnellinen ja tuntea, etten ole enää koskaan hyljeksitty ja yksin. Auttakaa minua.
Kommentit (60)
Ja siis kieltämättä hävettää tutustua keneenkään juuri siksi, kun häpeän perhekuvioitani. Lisäksi itsetuntoni on niin huono, etten viitsi "ängetä" kenenkään seuraan kovinkaan aktiivisesti. Tunnen itseni niin noloksi, tyhmäksi, kömpelöksi, rumaksi ja surkeaksi. En keksi mitään hauskaa sanottavaa, vaikka välillä yritän kätkeä pelkojani juuri siihen, että yritän olla tosi hauska muka ja "heittää rentoa läppää". Sisimmässäni toivoisin kuolevani pois täältä asap. Siksi olisi mukavaa löytää sellainen paikka, jossa ei katsota "koiraa karvoihin", vaan hyväksytään kaikenlaiset ihmiset. Siis oon mä ihan hoikka jne., mutta ei se auta. Ihmiset vain ovat niin julmia keskimäärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis en provoa todellakaan. Mulla on tosi paha olla, muttei ketään, kenelle voisin puhua. Omat vanhempani eivät kestä kuunnella suruani ja paras kaverinikaan ei jaksa kuunnella, kun oon ollut tosi ahdistunut jo pidempään. Muualla jotenkuten vedän sitten roolia. T. Ap
Ymmärräthän, ettei yksinäisyytesi johdu siitä, että olet eronnut tai yksinhuoltaja? Tilanteesi olisi ilmeisesti sama ilman lastakin, koska ystäväsi ja verkostosi ovat ulkomailla. Hyvä, että yrität hakea ystäviä, mutten ymmärrä miksi sinun pitäisi kääntyä jonkin lahkon puoleen? Ennemmin hakeutuisin seurakunnan tapahtumiin tai ihan vain erilaisiin harrastusryhmiin. Voimia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän, ettei yksinäisyytesi johdu siitä, että olet eronnut tai yksinhuoltaja? Tilanteesi olisi ilmeisesti sama ilman lastakin, koska ystäväsi ja verkostosi ovat ulkomailla. Hyvä, että yrität hakea ystäviä, mutten ymmärrä miksi sinun pitäisi kääntyä jonkin lahkon puoleen? Ennemmin hakeutuisin seurakunnan tapahtumiin tai ihan vain erilaisiin harrastusryhmiin. Voimia sinulle.
Olet varmastikin oikeassa. Epätoivoissani ajattelin vain, että joku todella tiivis ja aktiivinen lahko voisi ottaa mut "siipiensä suojaan" ja yhtäkkiä olisikin ihmisiä ympärillä ja rakkautta. Ettei tarvitsisi olla yksin. Kun siis normaaleissa harrastuksissa ym. helposti pidän etäisyyttä ihmisiin, sillä pelkään, että he halveksivat. Olen toki muille ystävällinen, mutta puolustaudun mahdolliselta torjumiselta ja loukkaamiselta pitämällä etäisyyttä. Olen nykyään kuin kovia kokenut löytökissa tms., joka on vähän säikky ja varovainen. Oon niin traumatisoitunut, että tarvitsisin irtioton kaikesta vanhasta. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Katolinen kirkko
Ei katolinen kirkko ole lahko. Ja tietääkseni katolisessa kirkossa ei hyväksytä avioeroja lainkaan. Millä perusteella kuvailtu henkilö voisi olla siellä hyväksytty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaisiko jos alkaisit rakentaa minuuttasi uudelleen, etkä määrittelisi itseäsi minkä ulkopuolisen kuten parisuhdestatuksen kautta? Jos ulkopuoliset ihmiset määrittelevät sinut sen perusteella, että olet eronnut, kierrä heidät kaukaa. Joskus eronneet itsekin tekevät näin ja heidän seuransa on kyllä ankeaa. Muiden motivaatio voi olla tarve alistaa sinua ja nostaa itseään. Jos jokin lahko tai seurakunta lähestyy sinua tällä kulmalla, jättäisin väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpottaisiko jos alkaisit rakentaa minuuttasi uudelleen, etkä määrittelisi itseäsi minkä ulkopuolisen kuten parisuhdestatuksen kautta? Jos ulkopuoliset ihmiset määrittelevät sinut sen perusteella, että olet eronnut, kierrä heidät kaukaa. Joskus eronneet itsekin tekevät näin ja heidän seuransa on kyllä ankeaa. Muiden motivaatio voi olla tarve alistaa sinua ja nostaa itseään. Jos jokin lahko tai seurakunta lähestyy sinua tällä kulmalla, jättäisin väliin.
Millä tavalla käytännössä voisin rakentaa sitä minuuttani? Muhun auttaisi sellainen, että innostuisin jostain asiasta, niin sen innostuksen siivittämänä saisin voimia moneenkin asiaan.
Rakastuin yhteen ihmiseen yksipuolisesti melkein vuosi sitten ja muistan sitä mielettömän suurta energisyyttä, jonka ihan aluksi sain siitä rakastumisen tunteesta. Silloin oli vähän flirttiäkin, mikä viritti sitä energiaani lisää. Pakithan minä sitten sain, enkä enää aio keneenkään ihmiseen ihastua. Minun aikani taitaa olla siinä mielessä mennyttä. Juna meni jo.
Ne jotkut onnekkaat olkoot parisuhteissaan ja nuoremmat tapailkoot toisiaan, mutta ymmärrän, että minun aikani niissä asioissa on mennyttä. En tule enää koskaan kokemaan romanttista ja fyysistä rakkautta. Ja minun on hyväksyttävä vain se. Minun on löydettävä rakkaus jostain muualta.
On todella vaikeaa rakentaa jotain aivan tyhjästä. Tai siis mun pitää ymmärtää rakkaus aivan uudella tasolla ja ravita sitä kaipaustani uusin tavoin. Ihminen ei sellaista pysty minulle antamaan, enkä enää edes aio toivoa sellaista. En kestäisi enää yhtäkään pettymystä. Se on minulta poissuljettua. Jos minulla olisi vielä toivoa muuten (Jumalan kautta), olisin onnellisempi taas. T. Ap
Lahkoissa menet vaan enemmän rikki. Been there, done that. Jos etsit Jumalaa oikeasti, et tarvitse siihen mitään lahkoa - jos haluat jonkun rakkautta niin etsitkö sitä hänen tutuiltaan ja muilta hang aroundeilta? No et. Eli ei mitään lahkoa.
Suosittelen Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen -opetuksia, voit ladata netistä ilmaiseksi. Hän käy koko Raamatun läpi - opit tuntemaan Jumalan. Jos ei Jumala taas kiinnosta niin vielä vähemmän tarvitset sitä lahkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä: tarvitset mielestäni myös terapiaa.
t 30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan aluks lakkaisit etsimästä sitä rakkautta itsesi ulkopuolelta ja opettelisit hyväksymään itsesi ja rakastamaan itseäsi ja lopettaisit sen huomion kerjäämisen tällä palstalla.
Voi kun olisi joku, jota saisi silitellä, paijailla ja pusutella. Olen todella turhautunut. Mutta rakkaus on vain nuoria ja kauniita varten. Ei yli kolmekymppisille, jolla on raskausarpien runtelema vatsa. :'( Olen luovuttanut ja haluan täyttää sen hellyydentarpeeni jollain muulla. Jos Jumala minua rakastaisi, en olisi enää koskaan yksin, eikä mun tarvitsisi surra sen vuoksi, kun en voi ketään enää saada ikäni ja puutteitteni tähden.
Tän on pakko olla trolli, ei oikeasti noin tyhmiä ihmisiä ole. Ei sua voi rakastaa jollet rakasta itseäsi pöhkö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpottaisiko jos alkaisit rakentaa minuuttasi uudelleen, etkä määrittelisi itseäsi minkä ulkopuolisen kuten parisuhdestatuksen kautta? Jos ulkopuoliset ihmiset määrittelevät sinut sen perusteella, että olet eronnut, kierrä heidät kaukaa. Joskus eronneet itsekin tekevät näin ja heidän seuransa on kyllä ankeaa. Muiden motivaatio voi olla tarve alistaa sinua ja nostaa itseään. Jos jokin lahko tai seurakunta lähestyy sinua tällä kulmalla, jättäisin väliin.
Millä tavalla käytännössä voisin rakentaa sitä minuuttani? Muhun auttaisi sellainen, että innostuisin jostain asiasta, niin sen innostuksen siivittämänä saisin voimia moneenkin asiaan.
Rakastuin yhteen ihmiseen yksipuolisesti melkein vuosi sitten ja muistan sitä mielettömän suurta energisyyttä, jonka ihan aluksi sain siitä rakastumisen tunteesta. Silloin oli vähän flirttiäkin, mikä viritti sitä energiaani lisää. Pakithan minä sitten sain, enkä enää aio keneenkään ihmiseen ihastua. Minun aikani taitaa olla siinä mielessä mennyttä. Juna meni jo.
Ne jotkut onnekkaat olkoot parisuhteissaan ja nuoremmat tapailkoot toisiaan, mutta ymmärrän, että minun aikani niissä asioissa on mennyttä. En tule enää koskaan kokemaan romanttista ja fyysistä rakkautta. Ja minun on hyväksyttävä vain se. Minun on löydettävä rakkaus jostain muualta.
On todella vaikeaa rakentaa jotain aivan tyhjästä. Tai siis mun pitää ymmärtää rakkaus aivan uudella tasolla ja ravita sitä kaipaustani uusin tavoin. Ihminen ei sellaista pysty minulle antamaan, enkä enää edes aio toivoa sellaista. En kestäisi enää yhtäkään pettymystä. Se on minulta poissuljettua. Jos minulla olisi vielä toivoa muuten (Jumalan kautta), olisin onnellisempi taas. T. Ap
Sinulla menee puurot ja vellit sekaisin, ei ihme, että olet hämmentynyt. Minuutesi rakentamiseen et tarvitse rakkautta tai parisuhdetta. Opettele tuntemaan itsesi, mistä pidät ja mitä tykkäät tehdä. Unohda miehet ja parisuhteet kokonaan. Haet onnea ja onnellisuutta, niin kuin moni muukin, itsesi ulkopuolelta. Onni löytyy itsestä. Vasta sitten kun tiedät kuka olet ja mitä haluat elämältäsi (muutakin kuin rakkauden ja parisuhteen) olet valmis parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan aluks lakkaisit etsimästä sitä rakkautta itsesi ulkopuolelta ja opettelisit hyväksymään itsesi ja rakastamaan itseäsi ja lopettaisit sen huomion kerjäämisen tällä palstalla.
Voi kun olisi joku, jota saisi silitellä, paijailla ja pusutella. Olen todella turhautunut. Mutta rakkaus on vain nuoria ja kauniita varten. Ei yli kolmekymppisille, jolla on raskausarpien runtelema vatsa. :'( Olen luovuttanut ja haluan täyttää sen hellyydentarpeeni jollain muulla. Jos Jumala minua rakastaisi, en olisi enää koskaan yksin, eikä mun tarvitsisi surra sen vuoksi, kun en voi ketään enää saada ikäni ja puutteitteni tähden.
Tän on pakko olla trolli, ei oikeasti noin tyhmiä ihmisiä ole. Ei sua voi rakastaa jollet rakasta itseäsi pöhkö!
Olen sen jo huomannut, ettei mua voi kukaan rakastaa. Sen vuoksi haluaisin tuntea, että Jumala rakastaa, kun kukaan muu ei rakasta. Olen synnynnäisesti sellainen, etten täytä yleisiä suomalaisia kauneuskriteerejä (olen ruma ja mulla on liian erikoiset piirteet kasvoissa ja vartalossa), joten puolison löytäminen oli ihan nuorenakin vaikeaa. Nykyään se on mahdotonta. Aukulaisetkin ovat hyljeksineet mua pienestä pitäen ulkonäköni vuoksi ja muistuttelevat siitä edelleenkin. Olen hoikka ja pukeudin asiallisesti/tyylikkäästi ja pidän hiuksiani nätisti, mutta ei se auta, jos on liian iso nenä, liian pieni leuka tai voimakkaat poskipäät jne. Eikä laihduttaminen auta, jos lantion luusto on leveä (muuten sitten olenkin siro). Olen friikinnäköinen rumilus, tein mitä vain.
Tämä ei ole trollikirjoitus. Olen tosissani ja olen harmiteölut ulkonäköäni teinistä lähtien sekä tuskaillut yksipuolisten ihastumisten kanssa 18-vuotiaasta lähtien. Ainoat miessuhteet ovat olleet minua hyväksikäyttäneiden miesten kanssa; aviomieheni häpesi ja inhosi minua, mutta otti, kun ei vaikean luonteensa vuoksi parempaakaan onnistunut saamaan. Olen valuvikainen onneton tapaus. Älkää haukkuko mua enempää. T. Ap
Rahaa jos sulla on yli 100000e ylimääräistä niin takuulla kaikki kristityt yhteisöt tarvitsevat rahojasi/persoonaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helpottaisiko jos alkaisit rakentaa minuuttasi uudelleen, etkä määrittelisi itseäsi minkä ulkopuolisen kuten parisuhdestatuksen kautta? Jos ulkopuoliset ihmiset määrittelevät sinut sen perusteella, että olet eronnut, kierrä heidät kaukaa. Joskus eronneet itsekin tekevät näin ja heidän seuransa on kyllä ankeaa. Muiden motivaatio voi olla tarve alistaa sinua ja nostaa itseään. Jos jokin lahko tai seurakunta lähestyy sinua tällä kulmalla, jättäisin väliin.
Millä tavalla käytännössä voisin rakentaa sitä minuuttani? Muhun auttaisi sellainen, että innostuisin jostain asiasta, niin sen innostuksen siivittämänä saisin voimia moneenkin asiaan.
Rakastuin yhteen ihmiseen yksipuolisesti melkein vuosi sitten ja muistan sitä mielettömän suurta energisyyttä, jonka ihan aluksi sain siitä rakastumisen tunteesta. Silloin oli vähän flirttiäkin, mikä viritti sitä energiaani lisää. Pakithan minä sitten sain, enkä enää aio keneenkään ihmiseen ihastua. Minun aikani taitaa olla siinä mielessä mennyttä. Juna meni jo.
Ne jotkut onnekkaat olkoot parisuhteissaan ja nuoremmat tapailkoot toisiaan, mutta ymmärrän, että minun aikani niissä asioissa on mennyttä. En tule enää koskaan kokemaan romanttista ja fyysistä rakkautta. Ja minun on hyväksyttävä vain se. Minun on löydettävä rakkaus jostain muualta.
On todella vaikeaa rakentaa jotain aivan tyhjästä. Tai siis mun pitää ymmärtää rakkaus aivan uudella tasolla ja ravita sitä kaipaustani uusin tavoin. Ihminen ei sellaista pysty minulle antamaan, enkä enää edes aio toivoa sellaista. En kestäisi enää yhtäkään pettymystä. Se on minulta poissuljettua. Jos minulla olisi vielä toivoa muuten (Jumalan kautta), olisin onnellisempi taas. T. Ap
Sinulla menee puurot ja vellit sekaisin, ei ihme, että olet hämmentynyt. Minuutesi rakentamiseen et tarvitse rakkautta tai parisuhdetta. Opettele tuntemaan itsesi, mistä pidät ja mitä tykkäät tehdä. Unohda miehet ja parisuhteet kokonaan. Haet onnea ja onnellisuutta, niin kuin moni muukin, itsesi ulkopuolelta. Onni löytyy itsestä. Vasta sitten kun tiedät kuka olet ja mitä haluat elämältäsi (muutakin kuin rakkauden ja parisuhteen) olet valmis parisuhteeseen.
Löytyy se onni toki itsestä. Mutta miten mä voisin oppia rakastamaan itseäni, kun mua ei ole kukaan koskaan rakastanut? Rakkaus vaikuttaa olevan sellainen asia, ettei sitä vain voi ottaa tyhjästä, vaan sitä pitää saada jostain, jotta sitä voi edes antaa itselleen. Olen sitä yrittänyt kerjätä (=yksipuoliset ihastumiset -- ei tietenkään mitään vastakaikua), mutta en ole saanut mistään.
Ne muka musta kiinnostuneet miehet olivat itse niin vaikeita tapauksia, että eivät saaneet pidettyä kaunista naista itsellään, joten ottivat mut paremman puutteessa. Mutta eivät he koskaan mua rakastaneet.
Vanhempanikaan eivät ole mua rakastaneet, ainakaan äitini. Äitini on tunnustanutkin, että kohteli mua mekaanisesti, kylmän etäisesti ja jopa väkivaltaisesti ihan syntymästäni lähtien ja ettei hän ihan oikeasti ole koskaan kyennyt rakastamaan mua. T. Ap
Aloita menemällä töihin. Kyllä se säännöllinen päivärytmi ja kaljanjuonnin lopettaminen virkistää kummasti. Saatat jopa saada työkavereita.
Jospa aloittaisit itsesi hyväksymisestä. Ei kukaan ulkopuolinen voi täyttää tyhjyyttäsi ja itsehalveksuntaasi.
Olet yhtä arvokas ihminen kuin muutkin. Olet tehnyt omat virheesi, mutta elämä jatkuu. Anna anteeksi itsellesi. Opettele näkemään hyvää sinussa ja siitten muut alkavat tehdä samaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloita menemällä töihin. Kyllä se säännöllinen päivärytmi ja kaljanjuonnin lopettaminen virkistää kummasti. Saatat jopa saada työkavereita.
Käyn töissä (nyt tosin oon lomalla). En ole juonut olutta moneen kuukauteen, enkä muutenkaan käytä alkoholia. Päivärytminikin on säännöllinen (noin klo 00 menen nukkumaan ja herään noin klo 7). T. Ap
Ei mulla ole Suomessa asuvia vapaa-ajan ystäviä lainkaan...siis sellaisia, joiden kanssa olisin oikeasti tekemisissä. Työkaverit ovat kivoja, mutten ole heidän kanssaan tekemisissä vapaa-ajalla, enkä heitäkään välttämättä näe aina kovinkaan usein, sillä he voivat olla toisella paikkakunnalla jne. Olen jonkun verran tekemisissä vanhempieni kanssa (lähinnä puhelimitse), mutta yatäväni asuvat ulkomailla. Heidän kanssaan kommunikoin lähinnä chattaamalla ja Skypellä.