Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa kohtelun muuttuminen avioeron myötä
02.10.2017 |
Lapsemme ovat nyt olleet muutamassa päiväkodissa ja ekan kerran olen kohdannut jopa aavistuksen vihamielistä suhtautumista ja silmätikuksi joutumista sen jälkeen, kun erosin puolisostani. Nyt olen sitten ilmeisesti ongelmapesäke, kun olen yh.
Avioliittomme oli aivan kamala ja exäni oli väkivaltainen, mutta päiväkodissa katsottiin kaikenlaista lasten oireilua läpi sormien niin kauan, kun olin naimisissa. Nyt pienestäkin jutusta puututaan, vaikka lapset käyttäytyvät huomattavasti tasapainoisemmin kuin aiemmin.
Olen välillä yrittänyt soittaa lastentarhanopettajalle, mutta hän ei vastaa tai soita takaisin ja päädyn puhumaan jonkun muun (hoitajan) kanssa. Hän suhtautuu muhun jotenkin jähmeästi ja jättää ilmoitttamatta asioita. Aiemmissa päiväkodeissa puheluun vastasi aina joku ja jos jätti soittopyynnön, niin se pyydetty soitti ja oli iloinen ja avoin. Nyt ei ole edes kunnon keskusteluyhteyttä. En ymmärrä. :'(
Kommentit (31)
Miksi päiväkodit ovat vaihtuneet ja vertaatko nyt jotain uutta päiväkotia edellisiin? Siellä uudessahan on eri ihmiset, jotka käyttäytyy eritavalla. Miksi luulet että tuo liittyisi mitenkään parisuhdestatukseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, huvittavaa oli, kun päiväkodissa lapseni oli aina tosi reipas, sosiaalinen ja ikätasoaan edellä suunnilleen kaikissa asioissa. Kerran oli sitten päivän aikana ikävöinyt äitiä. Siskoni oli mennyt hakemaan lasta sovitusti (olin silloin töissä). Lastentarhanopettaja oli kommentoinut siskolleni lapsen itkuisuutta ja miettinyt "oliskohan se sitte tuo erohomma".
Ensinnäkin, siskoni toki tiesi asiasta, mutta hyvinkin olisi voinut olla tietämättä. Asiaa ei olisi tarvinnut tai saanut kommentoida mitenkään. Huvitti enkä viitsinyt tehdä asiasta numeroa. Minusta omien havaintojeni mukaan ainakin kotona lapset voivat paremmin kuin ennen eroa eikä heidän tarvitse kuunnella riitoja tai nähdä minkäänlaista väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Oli kuitenkin niin ihana mies, että naimisiin menit ja lapsiakin teit...
Hävytön kommentti.
Mies teki tässä vanhanaikaiset: teeskenteli seurusteluajan, näytteli rakastunutta ja liehitteli, vaikka hänellä ei ollut muita tunteita kuin kiihkeä halu saada naisuhri saman katon alle kitumaan. Heti kun asutaan virallisesti yhdessä ja nainen on kahlitti lapsella - tällainen mies muuttuu kuin taikaiskusta hirviöksi.
Saa raivareita, roikkuu naisen kurkussa, vie rahat ja heiluttaa nyrkkejään, ja jos hän menettää uhrinsa - nainen pääsee pakoon ja eroaa - tämä "isä" aloittaa mustamaalaamisen ja äidin massiivisen häirinnän.
Itsellä meni yli 2 vuotta eron jälkeen niin, että exä soitteli innokkaana koko ajan viranomaisille ja yritti soittaa minulle, kunnes kaikki hitaammatkin neuvolantädit tajusivat että hulluhan tuo on.
Sain rauhassa erota, sain lähestymiakiellon itselle ja lapsille ja elämä alkoi ja lasten lapsuudesta tuli vihdoin aurinkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi päiväkodit ovat vaihtuneet ja vertaatko nyt jotain uutta päiväkotia edellisiin? Siellä uudessahan on eri ihmiset, jotka käyttäytyy eritavalla. Miksi luulet että tuo liittyisi mitenkään parisuhdestatukseesi?
Muuton takia ja siksi kun saimme ensimmäisen päiväkotipaikan toiselta puolelta kaupunkia. Kaupunki on sama. Ensivaikutelma päiväkodista oli ihan vastaava/"normaali". Suhtautuminen vain on huomattavan erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli kuitenkin niin ihana mies, että naimisiin menit ja lapsiakin teit...
Hävytön kommentti.
Mies teki tässä vanhanaikaiset: teeskenteli seurusteluajan, näytteli rakastunutta ja liehitteli, vaikka hänellä ei ollut muita tunteita kuin kiihkeä halu saada naisuhri saman katon alle kitumaan. Heti kun asutaan virallisesti yhdessä ja nainen on kahlitti lapsella - tällainen mies muuttuu kuin taikaiskusta hirviöksi.
Saa raivareita, roikkuu naisen kurkussa, vie rahat ja heiluttaa nyrkkejään, ja jos hän menettää uhrinsa - nainen pääsee pakoon ja eroaa - tämä "isä" aloittaa mustamaalaamisen ja äidin massiivisen häirinnän.
Itsellä meni yli 2 vuotta eron jälkeen niin, että exä soitteli innokkaana koko ajan viranomaisille ja yritti soittaa minulle, kunnes kaikki hitaammatkin neuvolantädit tajusivat että hulluhan tuo on.
Sain rauhassa erota, sain lähestymiakiellon itselle ja lapsille ja elämä alkoi ja lasten lapsuudesta tuli vihdoin aurinkoinen.
Olet oikeassa. Tuo loppuosa tuossa meni meillä eri tavalla, sillä itse tein todella suuria myönnytyksiä erossa ja olen antanut exälle vapauksia. Tosin jos avioliiton aikainen tyyli palaisi, niin sitten pitää ottaa kovemmat keinot käyttöön tai jos hän aloittaisi mustamaalauskampanjan minua vastaan. Mieheni on kyllä sellainen, että sain olla aika fakiiri, että sain hänet pysymään melko rauhallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vieraannuttamista?
Mitä tarkoitat? Ei ole vieraannuttamista isästään ainakaan. Lapset viettävät arjen kanssani ja viikonloput isänsä kanssa. Olen hyvissä väleissä exäni kanssa kaikesta ikävästä huolimatta.
Et sinä ole yh, olet lähivanhempi. Ja olet väleissä exäsi kanssa vain koska pelkäät häntä ja edelleen määrää elämästäsi väkivallalla uhkaillen, patjallanukkuja. Lopeta meille ja varsinkin itsellesi valehtelu tästä asiasta. Romuta kulissit. Joko olet varannut ajan lastenvalvojalle elareiden uudelleenlaskentaa varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita esimiehelleen.
Kieltämättä olisi kiinnostavaa puhua pk:n johtajan kanssa. Ja ehkä exäänikin harmittaa tämä sama asia. Hän on huomattavasti kovempi luu (älykäs ja sujuvasanainen, vaikkakin parisuhdemielessä äärimmäisen itsekäs ja epämiellyttävä), joten ehkä pyydän häntä soittamaan. T. Ap
Kuule, et pyydä siltä exältäs apua yhtään mihinkään. Sun on aika hoitaa noi asiat itse, tajuatko??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi erosit?
Väkivallan ja nöyryyttämisen takia. Hassua vain, että olen nyt jotenkin huonompi ja epäilyttävämpi ihminen kuin silloin, kun asuin sen hirviöexäni kanssa. Yritin jaksaa ja kestää pari-kolme vuotta liiankin pitkään. Onko totta, että yh-äutejä todella pidetään epäilyttävänä, kevytkenkäisenä roskasakkina? Jos joskus menemme vielä uuteen päiväkotiin tai kun lapset menevät kouluun, lienee pakko keksiä joku kulissisuhde, ettei saa enää niin alentuvaa kohtelua osakseen. Olen siis muuten työssäkäyvä, keskituloinen, siististi pukeutuva ja kohtelias.
Näinhän se menee. Eron jälkeen naapurien rouvat lopetti tervehtimisen, miehet kyllä tervehti. Surullista, miten kaikki kääntää selkänsä eron myötä. Tsemppiä.
Ei kukaan lopettanut tervehtimästä enkä saanut kylmää tai asiatonta kohtelua. Tai sitten en vain huomannut, mutta kaksi naapurin miestä osoittivat eron myötä huomattavaa kiinnostusta mua kohtaan. Toinen tosin oli sinkku, joten ehkä ihan ymmärrettävää hakea pesää siitä naapurista (eikö olekin helppoa..) mutta toinen on naimisissa ja se oli kieltämättä aika häiritsevää.
Kyllä vastaavaa ilmenee.
Meillä lapset olivat päiväkodissa vain silloin tällöin. Pari hoitajaa kohteli minua kuin spitaalista, olettivat minun olevan nuori, työtön, lusmuileva teiniäiti.
Kieltämättä olinhan minä nuoren näköinen, pienikokoinen ja hento nainen.
Myöhemmin heille selvisi, että olen toiminut sairaanhoitajana jo liki kymmenen vuotta, kuten toimin silloinkin, voi sitä lirkutuksen määrää siitä eteenpäin, suorastaan oksetti moinen kaksinaamaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TY kirjoitti:
Joo, huvittavaa oli, kun päiväkodissa lapseni oli aina tosi reipas, sosiaalinen ja ikätasoaan edellä suunnilleen kaikissa asioissa. Kerran oli sitten päivän aikana ikävöinyt äitiä. Siskoni oli mennyt hakemaan lasta sovitusti (olin silloin töissä). Lastentarhanopettaja oli kommentoinut siskolleni lapsen itkuisuutta ja miettinyt "oliskohan se sitte tuo erohomma".
Ensinnäkin, siskoni toki tiesi asiasta, mutta hyvinkin olisi voinut olla tietämättä. Asiaa ei olisi tarvinnut tai saanut kommentoida mitenkään. Huvitti enkä viitsinyt tehdä asiasta numeroa. Minusta omien havaintojeni mukaan ainakin kotona lapset voivat paremmin kuin ennen eroa eikä heidän tarvitse kuunnella riitoja tai nähdä minkäänlaista väkivaltaa.
Eikö mielestäsi lapsen ikävä tai itkuisuus sitten voi olla seurausta erosta? Mielestäni hyvinkin mahdollista että näin voi olla, ja ihan ok ajatus ltolta. Vaikka joo, ei varmaan olis tarvinnut sanoa vieraalle mutta ei nyt niin paha minusta.
Hän oli sellainen joskus -- ei ole ollut enää moneen vuoteen tosin.