Jos kerran tiedetään, että ihmiset tulee lajina tuhoutumaan viimeistään kun maapallo tuhoutuu

Vierailija kirjoitti:

Tykkään tämäntyyppisistä pohdiskeluista, mutta itse en ole ikinä pohjimmiltaan ymmärtänyt miksi osalle ihmisistä elo on turhaa, koska maapallo tuhoutuu, ihmislaji tuhoutuu, koska olemme vain mitättömän pieni osa universumia.

Yksilö on se joka kokee tai on kokematta oman merkityksellisyytensä. Yksilön suuruudella ei ole mielestäni mitään väliä - jos hiekanjyvä pitää itseään merkityksellisenä, sitä se on, itselleen. Ei ole mitään väliä sillä että hiekanjyvä tuhoutuu eikä se vaikuta mihinkään eikä "jää historiaan".

Vain yksilön kokemuksella itsestään on oikea merkitys. Hiekanjyvä toimi elinaikanaan niinkuin itse parhaaksi näki, eli omien kykyjensä mukaan mahdollisimman mukavan elämän, josta sai ajoittain mielihyvää. Se ei ole keneltäkään pois, eikä sillä ole väliä, että kukaan ei sitä muista.

Kauniisti kirjoitettu. Mutta mitä merkitystä sillä hiekanjyvällä on edes itselleen, että elääkö se montako vuosikymmentä. Miksi hiekanjyvä haluaisi kärsiä yhtään hetkeä, jos se voi päättää elämänsä onnellisellakin hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n aloitus on kuin minun kirjoittamani. En pysty ymmärtämään miten kukaan näkee elämässään merkitystä. Mielestäni he, jotka väittävät elämällä olevan merkityksen ovat sokeita tai tyhmiä.

Minua ei huvita tehdä mitään, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Voisin elää, jos olisin rikas ja voisin vain tehdä mitä haluan. Nyt joudun tuhlaamaan päiväni jossain paskassa työssä odottaen, että loma alkaa. Ja jos olen saanut kerättyä rahaa, voin tehdä jotain kivaa. Haluaisin vain ampua itseni.

Jos sinua ei huvita tehdä mitään koska millään ei ole merkitystä, niin miten kuitenkin on asioita joita tekisit jos sinulla olisi rahaa? Eli oikeastaan sinua masentaa elämäntilanteesi eikä se ettei millään ole merkitystä. Jos sinulla olisi parempi elämäntilanne eli enemmän rahaa, tekisit asioita joita haluat etkä miettisi onko niillä merkitystä vai ei.

Totta kai miettisin, ettei millään ole merkitystä. Se fakta ei katoa mihinkään. Mutta silloin voisin tehdä kaikkia asioita ihan vaan sen takia, että haluan. Voisin lentää toiselle puolelle maailmaa silloin kun haluan shoppaamaan tai syömään. Minun ei tarvitsisi olla töissä tai kokata.

Nyt joudun ensin olemaan töissä ja sitten matkustamaan yli tunnin kotiin ja sitten pitää kokata ja siivota. Sitten onkin pari tuntia vapaata ennen kuin pitää mennä nukkumaan, että jaksaisi samaa paskaa huomenna. Myönnettäköön, että olen pahasti velkaantunut pikavipeillä ja näillä näkymin takaisin maksuun menee vuosia, koska teen osa-aikatöitä ja olen ulosotossa.

Elämän merkityksettömyyden kestää, jos saisin käyttää aikani täysin vapaasti. Voihan sitä sanoa, että työskentelemällä ahkerasti pääsen eroon veloistani, mutta en halua työskennellä ahkerasti. Maailmassa on ihmisiä, joiden ei tarvitse tehdä töitä ja he elävät luksuselämää ja haluan olla yksi heistä. Ehkä siis tapan itseni ja katson saanko paremmat kortit seuraavassa elämässä. Todennäköisesti eloni kuitenkin loppuu enkä välitä enää mistään.

Minäkin haluaisin elää luksuselämää töitä tekemättä, mutta jos uskoo seuraaviin elämiin niin kuulemma siellä aloitetaan sitten samasta pisteestä mihin tässä on jääty, eli jos tässä elämässä oli tarkoitus oppia joku juttu siitä että on köyhä vaikka haluaisi olla rikas, niin jos ei opi sitä vaan tappaa itsensä niin seuraavassa elämässä on samassa jamassa. Koska pidän tätä mahdollisena skenaariona niin mieluummin olen tappamatta itseäni, kyllähän täältä lähtö tulee kuitenkin jossain vaiheessa, vaikka viikon päästä.

Eikö moderaattorien kuulu tehdä ilmoitus poliisille tai jonnekin jos joku uhkaa tappaa itsensä? Kirjoittajan ip osoite vai mikä lie kaiketi heillä tiedossa. Luulisi olevan jokin heitteillejättörikos jättää asia huomiotta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö moderaattorien kuulu tehdä ilmoitus poliisille tai jonnekin jos joku uhkaa tappaa itsensä? Kirjoittajan ip osoite vai mikä lie kaiketi heillä tiedossa. Luulisi olevan jokin heitteillejättörikos jättää asia huomiotta.

Todellakin, poliisille vähän hommia.

Niin kauan kuin meillä ei ole faktista tietoa avaruuden olemuksesta, on asiaan ottaa vaikeaa kantaa.  Kyllä, pystytään havainnoimaan ja teorisoimaan erinäisiä asioita, mutta ihan OIKEASTI kukaan tutkijoista ei ollut big bangin aikaan täällä eikä varmuudella tiedä, tuleeko avaruuden laajeneminen koskaan loppumaan. Vai onko laajeneminen vain illuusio. Oliko koko big bangia oikeasti. Onko Jumala sittenkin olemassa. Haluan olla optimisti ja kokea että maailmankaikkeus on ja ei voi vain lopulta kadota. Koska ajattelen, olen, ja sitä rataa. 

Joten, koska loppua ei pystytä todistamaan, silloin ollaan meidän tiedossa olevien asioiden armoilla. Maapallon aika loppuu aikanaan. Sitä ennen maailmassa pitäisi pystyä elämään ilmastonmuutoksen jälkeen tai huolimatta siitä niin kauan, että ihmiskunta voi tietoisesti asuttautua muualle ennen kissa-hiiri-leikin päättymistä sattuman voittoon (meteoriparvi, auringon ongelmat, musta aukko, ...). Jotta siihen päästään, teknologisen kehityksen pitää kehittyä huomattavasti, varallisuuden pitää kumuloitua riittävästi jotta tutkimusta tarvittavilla aloilla voidaan edistää, ja asia pitää ottaa riittävän vakavasti. Nykyisellä teknologian kehitysvauhdilla ei lainkaan mahdoton ajatus. Propsit Elon Muskille.

Jos ja kun sinne asti päästään niin toivoisin omien itseäni fiksumpien jälkeläisten ^10000, tai ihmisistä seuraavan lajin, olevan muuttavien mukana ja elävän oikean elämän Star Warsia. Ennen sitä, toivon, että voin tehdä tästä pallosta vähän paremman paikan  näille matkaa jatkaville jälkeläisille. Vaikka on yksi miljardeista, muutokseen tarvitaan aina vain yksi, jota seuraa toinen, jota seuraa kolmas. Ilman pieniä muutoksia mikään ei muutu ja kehitys ei kehity. Toivon myös että näkisin itse vielä uskomattomia asioita - meidän isovanhempien ajoista on menty niin paljon eteenpäin, että olen utelias mitä ihmiskunta keksii ennen omaa kuolemaa.

Kiitos.

t. ap

Eikö ikuisuus olisi vähintään yhtä turhaa?

Jos eläisit ikuisesti, ei voisi olla mitään, mitä et olisi jo tehnyt äärettömän monta kertaa aikaisemmin. Eläisit ikuisessa hulluuden ansassa, helvetissä.

Hienoa, olet herännyt. Nyt tee vallankumous.

“A human being is a part of the whole called by us universe, a part limited in time and space. He experiences himself, his thoughts and feeling as something separated from the rest, a kind of optical delusion of his consciousness. This delusion is a kind of prison for us, restricting us to our personal desires and to affection for a few persons nearest to us. Our task must be to free ourselves from this prison by widening our circle of compassion to embrace all living creatures and the whole of nature in its beauty.”

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, olet herännyt. Nyt tee vallankumous.

Mikä vallankumous?

Jos merkityksiä etsii ainoastaan omasta navastaan ja sen säilyvyydestä sellaisenaan ikuisesti alkaa kaikki näyttää turhalta. Sitten voi oman pienuuden vääristellä suuruudeksi jauhamalla Universumin mittaamattomasta suuruudesta vaikka tosiasiassa sekin tehdään vain oman navan koon määrittelemiseksi uudelleen. Sen äärettömästä pienuudesta tuleekin yllättäen merkityksellistä koska se pienuus on peruste sille ettei edelleenkään tee yhtään mitään.

Palatakseni Nietzscheen hän ennusti tällaisten kaikesta kaiken tietävien, historian läpitunkemien ja absoluuttisen saamattomien sekä vailla mitään pyrkimyksiä olevien "viimeisten ihmisten" synnyn jo 1900-luvun alussa. Hänelle he olivat pahinta mahdollista ihmiselämän tuhlausta. Ja niin minullekin.

Kaaosmaagi kirjoitti:

Jos merkityksiä etsii ainoastaan omasta navastaan ja sen säilyvyydestä sellaisenaan ikuisesti alkaa kaikki näyttää turhalta. Sitten voi oman pienuuden vääristellä suuruudeksi jauhamalla Universumin mittaamattomasta suuruudesta vaikka tosiasiassa sekin tehdään vain oman navan koon määrittelemiseksi uudelleen. Sen äärettömästä pienuudesta tuleekin yllättäen merkityksellistä koska se pienuus on peruste sille ettei edelleenkään tee yhtään mitään.

Palatakseni Nietzscheen hän ennusti tällaisten kaikesta kaiken tietävien, historian läpitunkemien ja absoluuttisen saamattomien sekä vailla mitään pyrkimyksiä olevien "viimeisten ihmisten" synnyn jo 1900-luvun alussa. Hänelle he olivat pahinta mahdollista ihmiselämän tuhlausta. Ja niin minullekin.

Mistä sitä merkitystä pitäisi sitten etsiä? Onko kaikki merkitys vain subjektiivista? Vai onko se jotain "ole merkityksellinen lähimmäisillemme" -skeidaa? Vai jätä jotain merkityksellistä jälkipolville?

Kaaosmaagi kirjoitti:

Jos merkityksiä etsii ainoastaan omasta navastaan ja sen säilyvyydestä sellaisenaan ikuisesti alkaa kaikki näyttää turhalta. Sitten voi oman pienuuden vääristellä suuruudeksi jauhamalla Universumin mittaamattomasta suuruudesta vaikka tosiasiassa sekin tehdään vain oman navan koon määrittelemiseksi uudelleen. Sen äärettömästä pienuudesta tuleekin yllättäen merkityksellistä koska se pienuus on peruste sille ettei edelleenkään tee yhtään mitään.

Palatakseni Nietzscheen hän ennusti tällaisten kaikesta kaiken tietävien, historian läpitunkemien ja absoluuttisen saamattomien sekä vailla mitään pyrkimyksiä olevien "viimeisten ihmisten" synnyn jo 1900-luvun alussa. Hänelle he olivat pahinta mahdollista ihmiselämän tuhlausta. Ja niin minullekin.

Miten niin oman navan säilymisestä sellaisenaan? Jos ihmiskunnalla tai yleisemmin tietoisuudella on jotain toivoa säilyä jossain muodossa, silloin voi ymmärtää että yksilön ponnistelut tässä ajassa ovat tarpeen. Jos on vain ajan kysymys milloin kaikki tietoisuus katoaa, siinä hetkessä kun niin käy katoaa kaikki, ihan kaikki. Ei ole enää paikkaa, ei aikaa, koska ei ole kokijaa. Missä mielessä mitään on olemassa, jos kukaan ei ole sitä toteamassa. Missä mielessä universumi, joka on tuhoutunut jättämättä mitään jälkeä mihinkään, on ikinä ollut olemassa. Jos sitä ei ole ollut olemassa, millään mitä sen aikana on tapahtunut, ei ole merkitystä.

On teorioita multiversumeista. Voin luoda universumin kuvittelemalla tyhjiöstä tiivistyvän, eristetyn kuplan, kuvittelemalla sinne jotain kuhinaa sisälle ja sitten poksauttamalla sen kuplan täydelliseen olemattomuuteen. Siinä tuli ja meni se universumi. Missä mielessä se oli olemassa? Se oli olemassa, koska minä ajattelin sitä. Sitä ei voi enää tehdä olemattomaksi, tässä universumissa. Tekin ajattelitte nyt, kun luitte siitä. Se oli pelkkänä mielikuvituksenakin enemmän olemassa tässä meidän universumissa, kuin mitä meidän universumimme tulee olemaan itsensä ulkopuolella katoamisensa jälkeen, koska kukaan ei tule tätä enää sen jälkeen ajattelemaan.

Jos ihminen on ainoa tietoinen laji tässä universumissa, tai jos muut tietoiset lajit ei tule ikinä tietämään meistä, silloin ihmisen tuhoutuminen on sama kuin universumin katoaminen. Millään mitä olemme tehneet, kuhisseet täällä, ei ole merkitystä.