Miten on mahdollista, että niin monet suomalaiset eivät osaa lausua edes sanaa is?

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielessä on vain yksi ässä, englannissa useita. Itse opin eri ässät vaihto-oppilasvuonna.

Ylipäätään aika harvoin suomalaisella olisi vaikeuksia tulla ymmärretyksi siksi, että sanoo "is" eikä "iz". Sen sijaan B ja P oikeasti tuottavat vaikeuksia kuulijalle. Suomalainen ei osaa sanoa "path" eikä "bath", vaan aina jotain siltä väliltä.

Mitä? Path on path ja bath on bath, miten voisi olla jotain siltä väliltä englannissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen pakkomielle suomalaisilla on tämän ääntämisen suhteen. Jos haluat kieltä puhua, pitää ääntämisen olla täydellistä? Itse teen paljon töitä mm. intiasta, pakistanista yms tulevien ihmisten kanssa. He puhuvat hyvää englantia, mutta kyllä siinä kuulee se heidän oma tausta. Eivätkä he stressaa vaikka heillä on omanlainen aksentti kun puhutaan englantia. Ollaan joskus puhuttu tästä ilmiöstä, eikä heillä ole samanlaista täydellisyyden tavoittelua ääntämisen suhteen. Se riittää että toinen ymmärtää.

Meillä ranskanopettaja huusi että tuo ei ole ranskaa, jos luki tunnilla ääneen huonosti. Jotain vaatimustasoa peruskouluunkin.

Tuo onkin hyvä opetustyyli, huutaa oppilaille jotka opettelee ääntämistä. Sillä tavallahan sitä kannustetaan muutenkin arkaa kansaa puhumaan kieliä.

Hän huusi melkein kaiken, mitä sanoi. Ja ihmiset oppivat. Siellä vaadittiin asioita tunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkoittaa, että sen ässän kuuluu olla enemmän suriseva kuin matkisit ampiaista. Ei heleä kirkas s vaan sellainen zzzzz. Hankala selittää.

Miten niin hankala selittää? Juurihan sinä selitit.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oma kielikorvansa, niin oppilailla kuin opettajilla. Englantia on miljoonia murteita.  Suomea luetaan varsin pitkälle niin kuin kirjoitetaan, joten jos paperilla lukee "is" niin se on sitten "is", totta kai se vaikuttaa. Suomalaisen englannista noin yleisesti ottaen saa aika hyvin selvän.  

Ääntämistään voi harjoittaa kuuntelemalla, toistamalla, puhumalla ja lukemalla ääneen. 

Mun mielestä tämä ei ole ollenkaan niin iso ongelma kuin se, että kotimaiseen telkkariin ja radioon näyttää nykyään olevan puhevika pääsyn edellytyksenä.

Mitä englannin murteet tähän liittyvät? Aloittajahan väitti, että ruotsin kielen jäätä tarkoittavassa sanassa ei tulisi lausua s-äännettä.

Vierailija kirjoitti:

Puheessa sanat ketjuttuvat eli niitä ei lausuta yksittäisinä. Edellä ja jäljessä tulevat sanat vaikuttavat ääntämiseen. Olla-verbiä harvoin yleensäkään lausutaan kovin korostetusti, joten eipä se ässäkään juuri kuulu soinnillisena, siis |iz|, jossa z:lla merkitään soinnillista ässää.

Jos on kuuro tai puhuja kelvoton.

Niin, se kuuluu lausua hieman pidempänä ja hieman erilaisella s-äänteellä kuin normaali suomalainen 's'. esim. :( "Tom 'iiizz'  a boy" )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oma kielikorvansa, niin oppilailla kuin opettajilla. Englantia on miljoonia murteita.  Suomea luetaan varsin pitkälle niin kuin kirjoitetaan, joten jos paperilla lukee "is" niin se on sitten "is", totta kai se vaikuttaa. Suomalaisen englannista noin yleisesti ottaen saa aika hyvin selvän.  

Ääntämistään voi harjoittaa kuuntelemalla, toistamalla, puhumalla ja lukemalla ääneen. 

Mun mielestä tämä ei ole ollenkaan niin iso ongelma kuin se, että kotimaiseen telkkariin ja radioon näyttää nykyään olevan puhevika pääsyn edellytyksenä.

Mitä englannin murteet tähän liittyvät? Aloittajahan väitti, että ruotsin kielen jäätä tarkoittavassa sanassa ei tulisi lausua s-äännettä.

Englanti kyseessä. Ihmiset lausuvat Vot is joor neim, siis ihan vot niinkuin volvo ja is niinkuin isä.

Tätä ketjua kun lukee, niin ymmärtää, miten se on mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielessä on vain yksi ässä, englannissa useita. Itse opin eri ässät vaihto-oppilasvuonna.

Ylipäätään aika harvoin suomalaisella olisi vaikeuksia tulla ymmärretyksi siksi, että sanoo "is" eikä "iz". Sen sijaan B ja P oikeasti tuottavat vaikeuksia kuulijalle. Suomalainen ei osaa sanoa "path" eikä "bath", vaan aina jotain siltä väliltä.

Mitä? Path on path ja bath on bath, miten voisi olla jotain siltä väliltä englannissa?

Banaanikin on kyllä joillekin vaikea lausua, mutta se on tosiaan yleensä sitten panaani eikä jotain siltä väliltä.

Bath ja path ovat sikäli vaikeita, että olisi kiva olla yhdenmukainen lausumisessaan, nyt tulee lausuttua vuoroin brittiläisittäin ja vuoroin amerikkalaisittain. Mutta en olekaan asunut ulkomailla.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielessä on vain yksi ässä, englannissa useita. Itse opin eri ässät vaihto-oppilasvuonna.

Ylipäätään aika harvoin suomalaisella olisi vaikeuksia tulla ymmärretyksi siksi, että sanoo "is" eikä "iz". Sen sijaan B ja P oikeasti tuottavat vaikeuksia kuulijalle. Suomalainen ei osaa sanoa "path" eikä "bath", vaan aina jotain siltä väliltä.

Mitä? Path on path ja bath on bath, miten voisi olla jotain siltä väliltä englannissa?

Banaanikin on kyllä joillekin vaikea lausua, mutta se on tosiaan yleensä sitten panaani eikä jotain siltä väliltä.

Bath ja path ovat sikäli vaikeita, että olisi kiva olla yhdenmukainen lausumisessaan, nyt tulee lausuttua vuoroin brittiläisittäin ja vuoroin amerikkalaisittain. Mutta en olekaan asunut ulkomailla.

-ohis

Kyllä täytyy olla jotain vikaa, jos ei pysty banaania lausumaan. Jotain rajaa oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielessä on vain yksi ässä, englannissa useita. Itse opin eri ässät vaihto-oppilasvuonna.

Ylipäätään aika harvoin suomalaisella olisi vaikeuksia tulla ymmärretyksi siksi, että sanoo "is" eikä "iz". Sen sijaan B ja P oikeasti tuottavat vaikeuksia kuulijalle. Suomalainen ei osaa sanoa "path" eikä "bath", vaan aina jotain siltä väliltä.

Mitä? Path on path ja bath on bath, miten voisi olla jotain siltä väliltä englannissa?

Banaanikin on kyllä joillekin vaikea lausua, mutta se on tosiaan yleensä sitten panaani eikä jotain siltä väliltä.

Bath ja path ovat sikäli vaikeita, että olisi kiva olla yhdenmukainen lausumisessaan, nyt tulee lausuttua vuoroin brittiläisittäin ja vuoroin amerikkalaisittain. Mutta en olekaan asunut ulkomailla.

-ohis

Kyllä täytyy olla jotain vikaa, jos ei pysty banaania lausumaan. Jotain rajaa oikeasti.

Et koskaan kuuntele, miten normaalit ihmiset arjessa puhuvat? Se on usein just panaani ja olummppialaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomen kielessä on vain yksi ässä, englannissa useita. Itse opin eri ässät vaihto-oppilasvuonna.

Ylipäätään aika harvoin suomalaisella olisi vaikeuksia tulla ymmärretyksi siksi, että sanoo "is" eikä "iz". Sen sijaan B ja P oikeasti tuottavat vaikeuksia kuulijalle. Suomalainen ei osaa sanoa "path" eikä "bath", vaan aina jotain siltä väliltä.

Mitä? Path on path ja bath on bath, miten voisi olla jotain siltä väliltä englannissa?

Banaanikin on kyllä joillekin vaikea lausua, mutta se on tosiaan yleensä sitten panaani eikä jotain siltä väliltä.

Bath ja path ovat sikäli vaikeita, että olisi kiva olla yhdenmukainen lausumisessaan, nyt tulee lausuttua vuoroin brittiläisittäin ja vuoroin amerikkalaisittain. Mutta en olekaan asunut ulkomailla.

-ohis

Kyllä täytyy olla jotain vikaa, jos ei pysty banaania lausumaan. Jotain rajaa oikeasti.

Et koskaan kuuntele, miten normaalit ihmiset arjessa puhuvat? Se on usein just panaani ja olummppialaiset.

Millaisten ihmisten kanssa olet tekemisissä?!

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella opetellaan kielen perusteet, myöhemmin vasta keskitytään kunnolla ääntämiseen ja fonetiikkaan.

Ei todellakaan näin jos tarkoituksena on oppia puhumaan hyvää englantia ja oikea ääntämys. Nimenomaan ääntämisen suhteen on erityisen tärkeää aloittaa harjoittelu mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska silloin pystyy vielä helposti oppimaan uusia äänteitä mitä omassa äidinkielessä ei ole.

Ala-asteella nimenomaan pitäisi keskittyä siihen puhumiseen ja ääntämisen opetteluun ja unohtaa kaikki kieliopillinen pilkunviilaus, niihin voidaan mennä sitten myöhemmin. Eihän äidinkieltäkään opita vauvana mitään kielioppia opiskelemalla tai sanalistoja tankkaamalla. 

Mutta jos heti alusta lähtien ala-asteella opetellaan väärä tapa ääntää jos ajatellaan ettei sillä niin väliä vielä tässä vaiheessa, niin sitä on sitten todella vaikea korjata 5-10 vuotta myöhemmin. Ja esim. aikuiselle voi olla todella haastavaa oppia jotain uusia äänteitä mitä ei ole elämässään ennen koskaan opetellut, pieni lapsi oppii ne hetkessä. Tämä kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella opetellaan kielen perusteet, myöhemmin vasta keskitytään kunnolla ääntämiseen ja fonetiikkaan.

Ei todellakaan näin jos tarkoituksena on oppia puhumaan hyvää englantia ja oikea ääntämys. Nimenomaan ääntämisen suhteen on erityisen tärkeää aloittaa harjoittelu mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska silloin pystyy vielä helposti oppimaan uusia äänteitä mitä omassa äidinkielessä ei ole.

Ala-asteella nimenomaan pitäisi keskittyä siihen puhumiseen ja ääntämisen opetteluun ja unohtaa kaikki kieliopillinen pilkunviilaus, niihin voidaan mennä sitten myöhemmin. Eihän äidinkieltäkään opita vauvana mitään kielioppia opiskelemalla tai sanalistoja tankkaamalla. 

Mutta jos heti alusta lähtien ala-asteella opetellaan väärä tapa ääntää jos ajatellaan ettei sillä niin väliä vielä tässä vaiheessa, niin sitä on sitten todella vaikea korjata 5-10 vuotta myöhemmin. Ja esim. aikuiselle voi olla todella haastavaa oppia jotain uusia äänteitä mitä ei ole elämässään ennen koskaan opetellut, pieni lapsi oppii ne hetkessä. Tämä kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Juuri näin!!! Ensin ääntämys. Kieliopin viilaus myöhemmin! Virheellisesti opittua ääntämystä voi olla mahdotonta enää korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että mamma-juntit jopa PUOLUSTAVAT sitä, että joku ääntää se ässällä. No, kerran metsäläinen, aina metsäläinen.

Tästä saa olla huolissaan muttei siitä että suomeen tulee yhä enemmän huonosti puhuttua suomea tai että teinit tai edes av:laiset eivät jaksa lukea pitkiä lauseita..

Pohjimmiltaan ihan samoista asioista tässä on kysymys. Tänä päivänä ei uskalleta vaatia enää yhtään mitään ja riittää että kaikki painetaan puolivillaisella vaan ja sitten selitellään miten "ei tarvitse olla täydellinen", "kyse on vasta pienistä lapsista" jne...

Totutetaan lapset jo heti pienestä pitäen siihen, ettei tarvitse nähdä vaivaa minkään eteen. Jos on mahdollista esim. oppia lausumaan englantia kunnolla, niin miksi pitää tyytyä rallienglantiin vaikka se ajaisikin asiansa?

Ja samalla tavalla kun toimitaan jokaikisessä oppiaineessa heti peruskoulun alusta lähtien niin vaikutukset kertaantuu ja tarvitseeko ihmetellä, miksi esimerkiksi suomen kilpailukyky on mitä on ja valtiontalous kyntää pohjamudissa?

Hih hih, kylläpä jotkut jaksaa ja toiset sitten vielä lähtee siihen mukaan!

Rallienkkukin on parempi kuin se, ettei uskalleta sanoa mitään jos ei osaa täydellisesti.

Että tämmöinen avaus tällä kertaa.. hohhoijaa..

T: Kieltenopettaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen pakkomielle suomalaisilla on tämän ääntämisen suhteen. Jos haluat kieltä puhua, pitää ääntämisen olla täydellistä? Itse teen paljon töitä mm. intiasta, pakistanista yms tulevien ihmisten kanssa. He puhuvat hyvää englantia, mutta kyllä siinä kuulee se heidän oma tausta. Eivätkä he stressaa vaikka heillä on omanlainen aksentti kun puhutaan englantia. Ollaan joskus puhuttu tästä ilmiöstä, eikä heillä ole samanlaista täydellisyyden tavoittelua ääntämisen suhteen. Se riittää että toinen ymmärtää.

Aksentti on eri asia. Ennen aksenttia tulee osata kieli. Jotta kieltä voisi osata edes vähän, sitä tulee osata ääntää. Meillä ranskanopettaja huusi että tuo ei ole ranskaa, jos luki tunnilla ääneen huonosti. Jotain vaatimustasoa peruskouluunkin.

No nyt ymmärrän miksi ranskaa muutaman vuoden opiskellut kaverini ei pystynyt sanomaan mitään ranskaksi, kun oltiin siellä matkalla.

Monelta on koulussa pilattu kyky puhua kieltä. Henkilö saattaa osata kieltä hyvinkin, mutta ei vain pysty puhumaan, koska koulussa on vaadittu virheettömyyttä ja siitä on jäänyt kammo kielen käyttämiseen.

Aloittajan kanssa aivan samaa mieltä. Ihmeellistä on se, että näin moni tässäkin ketjussa kuvittelee is-sanan ääntämykseksi "is". Siinä on siis soinnillinen s-kirjain, se mitä täällä ei osattu selittää.

Vielä hirveämpää on, kun suomalaiset ääntävät verbin has "häs".

P:n ja b:n ero puolestaan on englannissa valtava. Moni suomalainen ei myöskään tajua, että englannin p-kirjainta ei äännettä kuten suomessa, vaan siinä on mukana aspiraatio, se siis ääntyy niin kuin siinä olisi mukana h-kirjain: ph.