Miten on mahdollista, että niin monet suomalaiset eivät osaa lausua edes sanaa is?

Miten se voidaan sallia kouluissa? Pitäisi olla niin, että jos ei lausu oikein, ei suoritusta hyväksytä. Se pitäisi siis opettaa. Miksi asiaa ei opeteta? Suurin osa ei kuitenkaan ole mitään kehitysvammaisia, jotka hekin oppivat kyllä yleensä lausumaan oikein.

Saisko mallia oikeasta lausunnasta jos "is" ei käy?

Suurin osa alle 40v suomalaisnaisista ei osaa ääntää ässää vaan suhauttaa sen lespaten, suomenkieleen ei sellainen kuulu.

Mikä ihmeen pakkomielle suomalaisilla on tämän ääntämisen suhteen. Jos haluat kieltä puhua, pitää ääntämisen olla täydellistä? Itse teen paljon töitä mm. intiasta, pakistanista yms tulevien ihmisten kanssa. He puhuvat hyvää englantia, mutta kyllä siinä kuulee se heidän oma tausta. Eivätkä he stressaa vaikka heillä on omanlainen aksentti kun puhutaan englantia. Ollaan joskus puhuttu tästä ilmiöstä, eikä heillä ole samanlaista täydellisyyden tavoittelua ääntämisen suhteen. Se riittää että toinen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Kolmas luokka koulussa jo pitkällä, ja jotkut lausuvat is ässällä. Samaa kuulee jopa aikuisissa. Miten tämä on mahdollista? Perusasia, jonka jo kaksivuotias osaa. Jopa nuorempi.

Totta, oikea foneettinen tapa lausua "is" on tietenkin ihqhhhgk

Kaikki eivät huomaa kuullusta puheesta oikeaa ääntämistä, varsinkaan jos sattuvat olemaan epämusikaalisia, eikä oikeaan ääntämisen ole koulussa tai kotona kiinnitetty riittävästi huomiota joka ikisen oppijan kohdalla. On niitäkin, joille ei tule edes mieleen ettei s-kirjainta lausuttaisi "ässänä", tai huomaa, että väärä ääntäminen saattaa muuttaa jopa saman merkityksen.

Kieltenopetukseen kuuluu kuitenkin olennaisesti myös oikean ääntämisen opettaminen niin että kaikki osaavat mahdollisimman hyvin - ja myös haluavat jatkossakin ääntää oikein.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen pakkomielle suomalaisilla on tämän ääntämisen suhteen. Jos haluat kieltä puhua, pitää ääntämisen olla täydellistä? Itse teen paljon töitä mm. intiasta, pakistanista yms tulevien ihmisten kanssa. He puhuvat hyvää englantia, mutta kyllä siinä kuulee se heidän oma tausta. Eivätkä he stressaa vaikka heillä on omanlainen aksentti kun puhutaan englantia. Ollaan joskus puhuttu tästä ilmiöstä, eikä heillä ole samanlaista täydellisyyden tavoittelua ääntämisen suhteen. Se riittää että toinen ymmärtää.

Aksentti on eri asia. Ennen aksenttia tulee osata kieli. Jotta kieltä voisi osata edes vähän, sitä tulee osata ääntää. Meillä ranskanopettaja huusi että tuo ei ole ranskaa, jos luki tunnilla ääneen huonosti. Jotain vaatimustasoa peruskouluunkin.

Jokaisella on oma kielikorvansa, niin oppilailla kuin opettajilla. Englantia on miljoonia murteita.  Suomea luetaan varsin pitkälle niin kuin kirjoitetaan, joten jos paperilla lukee "is" niin se on sitten "is", totta kai se vaikuttaa. Suomalaisen englannista noin yleisesti ottaen saa aika hyvin selvän.  

Ääntämistään voi harjoittaa kuuntelemalla, toistamalla, puhumalla ja lukemalla ääneen. 

Mun mielestä tämä ei ole ollenkaan niin iso ongelma kuin se, että kotimaiseen telkkariin ja radioon näyttää nykyään olevan puhevika pääsyn edellytyksenä.

Jos tarkoitat englantia, niin kyllä se s siellä lausutaan.

Joskin englanninkielessä s ei ole niin voimakas kuin suomen suhuässä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen pakkomielle suomalaisilla on tämän ääntämisen suhteen. Jos haluat kieltä puhua, pitää ääntämisen olla täydellistä? Itse teen paljon töitä mm. intiasta, pakistanista yms tulevien ihmisten kanssa. He puhuvat hyvää englantia, mutta kyllä siinä kuulee se heidän oma tausta. Eivätkä he stressaa vaikka heillä on omanlainen aksentti kun puhutaan englantia. Ollaan joskus puhuttu tästä ilmiöstä, eikä heillä ole samanlaista täydellisyyden tavoittelua ääntämisen suhteen. Se riittää että toinen ymmärtää.

Muuten samaa mieltä, mutta kyllä on pakko sanoa, että osa intialaisista puhuu sellaista englantia, ettei siitä tahdo saada tolkkua - ja olen tehnyt tosi paljon töitä heidän kanssaan.  Monet eivät ole tulleet ajatelleeksi myöskään sitä, että "intialaiset" eivät puhu  keskenään yhtä ja samaa "intian kieltä" vaan maassa puhutaan satoja kieliä, bengalista ja hindistä alkaen, eivätkä myöskään "englantia" ollenkaan samalla tavoin. Siis ainoa kieli, mikä intialaisiakin saattaa yhdistää, on eksoottinen englanti.

Suomen kielessä on vain yksi ässä, englannissa useita. Itse opin eri ässät vaihto-oppilasvuonna.

Ylipäätään aika harvoin suomalaisella olisi vaikeuksia tulla ymmärretyksi siksi, että sanoo "is" eikä "iz". Sen sijaan B ja P oikeasti tuottavat vaikeuksia kuulijalle. Suomalainen ei osaa sanoa "path" eikä "bath", vaan aina jotain siltä väliltä.

Uskomatonta, että mamma-juntit jopa PUOLUSTAVAT sitä, että joku ääntää se ässällä. No, kerran metsäläinen, aina metsäläinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen pakkomielle suomalaisilla on tämän ääntämisen suhteen. Jos haluat kieltä puhua, pitää ääntämisen olla täydellistä? Itse teen paljon töitä mm. intiasta, pakistanista yms tulevien ihmisten kanssa. He puhuvat hyvää englantia, mutta kyllä siinä kuulee se heidän oma tausta. Eivätkä he stressaa vaikka heillä on omanlainen aksentti kun puhutaan englantia. Ollaan joskus puhuttu tästä ilmiöstä, eikä heillä ole samanlaista täydellisyyden tavoittelua ääntämisen suhteen. Se riittää että toinen ymmärtää.

Meillä ranskanopettaja huusi että tuo ei ole ranskaa, jos luki tunnilla ääneen huonosti. Jotain vaatimustasoa peruskouluunkin.

Tuo onkin hyvä opetustyyli, huutaa oppilaille jotka opettelee ääntämistä. Sillä tavallahan sitä kannustetaan muutenkin arkaa kansaa puhumaan kieliä.

Ap tarkoittaa, että sen ässän kuuluu olla enemmän suriseva kuin matkisit ampiaista. Ei heleä kirkas s vaan sellainen zzzzz. Hankala selittää.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että mamma-juntit jopa PUOLUSTAVAT sitä, että joku ääntää se ässällä. No, kerran metsäläinen, aina metsäläinen.

Tästä saa olla huolissaan muttei siitä että suomeen tulee yhä enemmän huonosti puhuttua suomea tai että teinit tai edes av:laiset eivät jaksa lukea pitkiä lauseita..

Ala-asteella opetellaan kielen perusteet, myöhemmin vasta keskitytään kunnolla ääntämiseen ja fonetiikkaan.

Suomalaiset on ihan sekopäisiä tuon ääntämisen täydellisyyden suhteen. Enpä ole kovin montaa ruotsalaista, ranskalaista, saksalaista, hollantilaista, belgialaista, espanjalaista, italialaista, sveitsiläistä, itävaltalaista, kreikkalaista... tavannut, joilla ei olisi oman kielen aksenttia englantia puhuessa.

Itselläni on englanninkielisen maan natiiviaksentti, kansalaisuuttani ei pysty mitenkään englantia puhuessa päättelemään. Kerran ulkomaisten ystävieni kanssa suostuin pyynnöstä puhumaan englantia suomalaisittain - se kuulosti heistä erittäin mukavalta ja eksoottiselta.

Eräs lukiotoverini ei briteissä edes uskaltanut puhua englantia, kun huolehti niin kovasti suomiaksenttinsa kuulostavan juntilta. Ratkaisin asian pitämällä kahden vuorokauden puhelakon englannin osalta. Johan rupesi kieli sujumaan.

Suomalainen aksentti ei siis kuulosta kenenkään muun korvaan yhtään sen juntimmalta tai hassummalta kuin vaikka ranskalainen.

Paljon vaikeampi on saada selvää sanoista, jotka on painotettu aivan persiilleen. Tämä on vaikeeta suomalaisille, koska meillä paino on aina ekalla tavulla ja pidemmissä sitten taas kolmannella. Ylivoimaisia sanoja isolle osalle on esimerkiksi "technology", "development" tai "thermometer". 

Puheessa sanat ketjuttuvat eli niitä ei lausuta yksittäisinä. Edellä ja jäljessä tulevat sanat vaikuttavat ääntämiseen. Olla-verbiä harvoin yleensäkään lausutaan kovin korostetusti, joten eipä se ässäkään juuri kuulu soinnillisena, siis |iz|, jossa z:lla merkitään soinnillista ässää.

En ole koskaan edes ajatellut asiaa. Työskentelen englanniksi brittiläisessä firmassa niin kaippa siitä puheesta silti saa selvää vaikkei täydellisesti lausuisikaan :D

Vierailija kirjoitti:

Jos tarkoitat englantia, niin kyllä se s siellä lausutaan.

Joskin englanninkielessä s ei ole niin voimakas kuin suomen suhuässä.

Mitä ihmettä sinä horiset? Miten suhuässä liittyy aloitukseen? Mitä ihmettä sinä kirjoitit?