Lue keskustelun säännöt.
Viime aikojen vela-keskusteluista herännyttä
02.10.2017 |
Veloja on syytetty vaikka mistä, myös siitä että eivät pidä lapsista, vaikka jotkut heistä toki pitää ja tekee jopa töitä lasten parissa.
Väitän, että "lapsivihamielisyys" ei ole velojen yksinoikeus. Kyllä se näkyy myös ja ehkä ennen kaikkea ihmisissä joilla on lapsia. Velat on kuitenkin aika pieni vähemmistö verrattuna ihmisiin jotka tietävät joskus haluavansa lapsia, ihmiset joilla on lapsi, ihmiset joilla on lapsia, ihmiset joilla on lapsenlapsia. Meistä hyvin moni alkaa jo olla sitä mieltä että lapset häiritsee sitä elämää jota pidetään normaalina ja jota voisi elää kunhan vaan ei olisi niitä lapsia. Jotkut on avoimesti sitä mieltä, vaikka että "kunhan nämä omat saan aikuisiksi niin kiitos ei enää lapsenlasten hoitoa mulle" tai sitten voidaan esim. pelätä kaikkia niitä muutoksia joita lapsi tulee aiheuttamaan elämään ja pohditaan että mistä kaikesta joutuu luopumaan tai mistä ei ainakaan luovu.
Ihan jatkuvasti täälläkin on avauksia aiheesta. Ehkä ainoa ryhmä joka tähän ei syyllisty, on vastentahtoisesti lapsettomat tai lapsenlapsettomat. Surullista että ihmisen pitää menettää jotain ja kantaa suurta surua, ennen kuin ymmärtää sen jonkin arvon. Tai sitten ei vaan ole suotavaa puhua siitä, miten arvokkaita ja kivoja lapset on, silloin on jotenkin yksinkertainen ja ei ainakaan ymmärrä naisten historiallista asemaa, jos on nainen. Jos on mies ja tykkää ja iloitsee lapsista, niin luultavasti on pedofiili taikka ei ymmärrä lastenhoidon raskaudesta mitään.
Vai miltä teistä vaikuttaa?
Kommentit (5)
Päläpäläpäläpälä.... On kyllä hankalaa taas. Vitun velakeskustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä varmasti aina on ollut ihmisiä jotka ei lapsista välitä ja juuri asenne "lapset ei saa näkyä eikä kuulua" on ollut vahva.
Ehkä seon Suomessakin ollut se vallitseva tapa. (Tavallaan siinä on puolensa, silloin kun se ei ole itsetarkoitus ja ei olla liian ankaria, koska varmaan on hyvä että aikuisilla on aikuisten elämä ja kulttuuri, johon lapset vähitellen kasvaa sisään, eikä niin päin että lasten ehdoilla mennään tilanteessa kuin tilanteessa.) Mutta toisaalta, ei tuo varmasti ole koko totuus lasten asemasta Suomessa. Ja jos onkin, se asenne on voinut johtua paljonkin siitä miten tiukassa elanto on täällä ollut, eli että elämän realiteeteista ahdistuneet ihmiset vaan on sellaisia tyranneja.
En tiedä, en vaan jaksa uskoa että läpi historian kaikkien suhtautuminen lapsiin olisi ollut niin nihkeää kuin usein annetaan ymmärtää. Että ne kakarat on olleet vaan jotain joita tulee, hirveää rääkkäystä perheen alistetulle äidille, lapset tehdään orjatyövoimaksi ja rutiininomaisesti pahoinpidellään jne. Vaikka kuri olisi ollut kova, ei se sitä tarkoita etteikö olisi kuitenkin arvostettu ja toivottu lapsia.
Melkein kaikkia lapsia hakkaavat, laiminlyövät, kiduttavat, raiskaavat ja murhaavat ihmiset ovat VANHEMPIA.
Ja sitten veloja syytetään "lastenvihaajiksi".
Hienoa suhteellisuudentajua.
Onko täällä ollut jotain velakeskusteluja?