Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kissa lemmiksi vai ei? Mitä pohditte ennen lemmikin hankintaa?
01.10.2017 |
Pohdimme mieheni kanssa kahden kissan hankkimista. Olemme menossa muutaman viikon päästä tapaamaan yhtä kasvattajaa ns. tutustumismielessä.
Rakastamme molemmat kissoja yli kaiken. Olemme ns. kissakodeista, joten kissojen hoito ja arki on enemmän kuin tuttua. Vanhemmillani on yhä kaksi kissavanhusta, joita käyn hoitamassa noin kerran syksyllä ja kerran keväällä.
Tällä hetkellä olemme lapseton pariskunta. Lasta yritämme aikaisintaan 5 vuoden päästä (tällä hetkellä ajatus lapsesta on olematon ja itse en edes tiedä, että haluanko lopulta lapsia). Asumme omistusasunnossa ja elämä on ns. mallillaan.
Olen kuitenkin taipuvainen kaikenmaailman pohdintaan. Säästöpuskuria on taloudellisesti, jos kissat joskus sairastuvat. Lisäksi hoitopaikkoja löytyy useampi (niitä on ihan kyselty etukäteen kaiken varalta, lähinnä 1x vuodessa ulkomaanmatkan takia).
Mutta mitä jos joudumme muuttamaan joskus? Tai saamme lapsia ja kissa stressaantuu muutoksista? Toisaalta, kun en edes tiedä yritämmekö koskaan lasta saatika onnistuisiko se edes, niin tuntuu turhalta elää jo tulevaa ja harmitella ns. kissan puolesta. Emme koskaan voisi luopua kissoista olkoot elämäntilanne mikä hyvänsä.
Millaisia pohdintoja te olette käyneet ennen lemmikinhankintaa?
Tiedän, että olisimme hyviä ja vastuullisia kissanomistajia. Tässä oma ylianalysointi ja pohdinta puskee päälle ja toivoisinkin, että saisin vähän realiteettia siitä, että millaisia ajatuksia muut käyvät läpi ennen lemmikin hankintaa. Faktahan on, että en koskaan voi ottaa lemmikkiä, vaihtaa työpaikkaa tai tehdä mitä hyvänsä eämässä, jos aina ylianalysoin kaiken ja lopulta päädyn olemaan tekemättä mitään, koska se on ns. varmempi tapa elää.
Kommentit (36)
Ja muista tutustua rotukohtaisiin , mahdollisesti perinnöllisiin terveysongelmiin kun valitset rotua. Me valitsimme birman juurikin siksi, kun sillä on vähän näitä perinnöllisiä terveysongelmia. Onkohan rotukissoilla muuten enemmän allergiaa/astmaa??
T.se joka pelkää kissan syövän legoja:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha miettiä liikaa. Tulevaisuutta ajatellen on kyllä hyvä pitää vaikka 1000e jemmassa yllättäviä eläinlääkärikuluja varten.
Vierailija kirjoitti:
Ja muista tutustua rotukohtaisiin , mahdollisesti perinnöllisiin terveysongelmiin kun valitset rotua. Me valitsimme birman juurikin siksi, kun sillä on vähän näitä perinnöllisiä terveysongelmia. Onkohan rotukissoilla muuten enemmän allergiaa/astmaa??
T.se joka pelkää kissan syövän legoja:-)
Jep, siksi vanhemmillani on myös birma :). Briteillä (joita harkitsemme) ei ole rotukohtaisia sairauksia. Toki niitä, joita kaikille kissoille voi tulla, niin voi tulla niillekin.
Jollain kissarodulla oli astmaa. Olisiko ollut korateilla ns. rotukohtaisena sairautena.
t. AP
Ottakaa vain kissakaverukset. Minulla oli ihanat metsäkissasikokset 14 vuotta, ne olivat kasvattajalta ja jääneet vuodeksi kotiin kun toisella oli värihäiriö ja toinen oli kauhean arka. Värivikainen kissa oli rodun alkuperäistyyppiä muhkeine turkkeineen, sen "esiliina" ulottui maahan asti. Arasta kissasta tuli kotioloissa seurallinen ja jutteleva, aikuisiin vieraisiinkin se siedättyi hyvin. Menetin ne peräkkäin vanhuuteen liittyvien vaivojen vuoksi. Nyt minulla on lintuja kun olen tottunut käsittelemään kaikenlaisia otuksia hevosista siivekkäisiin.
Noista nettikaupoista vielä ettei kotimaisissakaan ole valittamista, tilaan hoitokissojeni iäkkäiden omistajien apuna tarvikkeita ja ruokaa Musti & Mirristä, isommat tilaukset tulevat kotiovelle, 24 pets on huippukauppa lintutarvikkeisiin mutta siellä taitaa olla kissa- ja koiratarvikkeitakin. Mikäli tarvitsette joskus erikoisruokia niin Zooplussan ohella Vuhstoresta saa niitä. Olen monissa asioissa siirtynyt kotimaisiin kauppoihin sitä mukaa kun niitä tulee, kannatetaan niitä :)
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa vain kissakaverukset. Minulla oli ihanat metsäkissasikokset 14 vuotta, ne olivat kasvattajalta ja jääneet vuodeksi kotiin kun toisella oli värihäiriö ja toinen oli kauhean arka. Värivikainen kissa oli rodun alkuperäistyyppiä muhkeine turkkeineen, sen "esiliina" ulottui maahan asti. Arasta kissasta tuli kotioloissa seurallinen ja jutteleva, aikuisiin vieraisiinkin se siedättyi hyvin. Menetin ne peräkkäin vanhuuteen liittyvien vaivojen vuoksi. Nyt minulla on lintuja kun olen tottunut käsittelemään kaikenlaisia otuksia hevosista siivekkäisiin.
Noista nettikaupoista vielä ettei kotimaisissakaan ole valittamista, tilaan hoitokissojeni iäkkäiden omistajien apuna tarvikkeita ja ruokaa Musti & Mirristä, isommat tilaukset tulevat kotiovelle, 24 pets on huippukauppa lintutarvikkeisiin mutta siellä taitaa olla kissa- ja koiratarvikkeitakin. Mikäli tarvitsette joskus erikoisruokia niin Zooplussan ohella Vuhstoresta saa niitä. Olen monissa asioissa siirtynyt kotimaisiin kauppoihin sitä mukaa kun niitä tulee, kannatetaan niitä :)
Kiitos vinkistä! Ehdottomasti haluan kotimaisia yrittäjiä tukea. Täytyykin tutustua noihin mainitsemiisi liikkeisiin :) (Mustin ja Mirrin toki tunsin).
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä te voisitte kissan tai kaksikin ottaa.
Koska kissoja kuitenkin hylätään Suomessa niin paljon, niin miksi ette voisi ottaa kissaa löytökodista?
Tässäpä kotimainen, hyväksi havaittu nettikauppa, jossa myydään myös sitä Everclean- kissanhiekkaa. :) https://www.petenkoiratarvike.com/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas palstan kissahullut liikenteessä. Kissa sitä ja kissa tätä! Ottakaa ihmeessä kissa, oikein kaksi kerralla, naapurit tykkää ja nauttii! Kissoista ei ole kuin haittaa, ne kuseskelevat ja repivät toisten kukkapenkkejä piloille, tappavat lintuja ja hyppivät autoteillä, kun laiskat omistajat ei v..ttujakaan välitä mitä se meidän mouku miuku tekee!
Kissa on laiskan, itserakkaan, omahyväisen ihmisen lemmikki!
Vierailija kirjoitti:
Taas palstan kissahullut liikenteessä. Kissa sitä ja kissa tätä! Ottakaa ihmeessä kissa, oikein kaksi kerralla, naapurit tykkää ja nauttii! Kissoista ei ole kuin haittaa, ne kuseskelevat ja repivät toisten kukkapenkkejä piloille, tappavat lintuja ja hyppivät autoteillä, kun laiskat omistajat ei v..ttujakaan välitä mitä se meidän mouku miuku tekee!
Kissa on laiskan, itserakkaan, omahyväisen ihmisen lemmikki!
No on siinäkin taas yksi urpo.
Tietenkään - missään nimessä - kissaa ei saa pitää luonnossa vapaana. Ulkoilutus tapahtuu valjaissa valvottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi myös harkita sijoituskissan ottamista, silloin ei sitoudu loppuiäkseen ja oppii, mitä kissojen kanssa oleminen on.
Kissoissa on se hyvä että jos se alkaa kyllästyttää tai ongelmia tulee niin voi ottaa kissan, hypätä autoon ja ajaa 50km ja sitten kissa ovesta ulos. Se pärjää kyllä. On se semmonen saalistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kissankulut ei saa kaataa taloutta
matkusteletteko paljon tai joutuuko kissa olemaan arkisin paljon yksin
onko läheisiä ihmisiä jotka voi hoitaa kissoja tarpeen vaatiessa
onko teillä aikaa leikkiä ja huomioida kissojanne
minusta aikuiset kissat sopii vauvankin kanssa mutta en ottaisi kissan pentua jos olisin raskaana tai minulla olisi vauva tai taapero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette kuitenkin tosi hyvin varautuneet ja miettineet kaiken eli kissat varmasti saavat turvallisen ja hyvän kodin. Elämä voi joskus heittää eteen jotakin odottamatonta, mutta ei ole järkeä jättää haaveita toteuttamatta vain koska "mitä jos". Jos joskus muutatte, se on sen ajan murhe, ja elämä on tässä ja nyt. Tunnen ihmisiä joilla on lemmikkejä ja siitä huolimatta ovat muuttaneet ja hankkineet lapsia ja mitä vielä. Sitten jos elämä tuo eteen jotakin muutoksia, mietitte tilannetta sen mukaan sitten. Tsemppiä ja onnea mahdollisista tulevista perheenjäsenistä. :)
Vierailija kirjoitti:
kissankulut ei saa kaataa taloutta
matkusteletteko paljon tai joutuuko kissa olemaan arkisin paljon yksin
onko läheisiä ihmisiä jotka voi hoitaa kissoja tarpeen vaatiessa
onko teillä aikaa leikkiä ja huomioida kissojanne
minusta aikuiset kissat sopii vauvankin kanssa mutta en ottaisi kissan pentua jos olisin raskaana tai minulla olisi vauva tai taapero.
Luitko yhtään otsikkoa..?
Alue: Aihe vapaa
Minäkin suosittelen lämpimästi, että otatte kissat. Minusta lemmikitön elämä on jotenkin - vajaata. Itselleni siis, en tarkoittanut arvostella muita. Minulla on ollut koiria ja kissoja ja kaikki ovat antaneet enemmän kuin ottaneet sekä sopeutuneet loistavasti kaikkiin elämän muutoksiin. Avain on siinä, miten eläintä kohtelee muutoksen yhteydessä.
Tällä hetkellä meillä on 3-vuotias maatiaiskissa. Kissa vietti 2.5 ensimmäistä vuottaan omakotitalossa, jossa sai kulkea sisään ja ulos vapaalle kululle täysin oman mielensä mukaan. Viime talvena muutimme kerrostaloon. Siitä kissa kyllä selvästi stressaantui, onhan se iso muutos. Kissa pysyi kyllä edelleen omana, kilttinä itsenään, ei tullut mitään ongelmakäyttäytymistä. Hommasin kisulle valjaat ja aloitin sen kanssa ulkoilun valjastettuna. Vasta toka valjasmalli oli semmoinen jossa kissa viihtyi. Ajan myötä kissalle (ja pääasiassa minulle) on muodostunut uudet rutiinit ja nyt kissa on entinen hyvinvoiva, hyväturkkinen oma itsensä kuin ennenkin.
Meitä kaksijalkaisia kuuluu perheeseemme tasan kaksi eli tytär ja minä. Tämä on kolmas kissamme, aiemmasta kahdesta on pitänyt luopua hyvistä syistä. Omistajan vastuuseen kuuluvista asioista yksi merkittävimmistä on mielestäni se, että kykenee olemaan vastuullinen siitä, milloin lemmikin on aika siirtyä ajasta ikuisuuteen ts. muistoihin. Sairaan eläimen kärsimystä EI SAA pitkittää vain koska luopuminen on niin kauheaa.
Kaikki kolme kissaamme ovat olleet erittäin ihmiskontaktihakuisia. Tämäkin joka elämäämme nyt sulostuttaa, änkeytyy sumeilematta syliin sohvalla ja yöksi tulee kylkeen nukkumaan. Aamuisin kiehnää jaloissa ja esim. aamuisin vessassa ollessani hankautuu pohkeisiin ja saattaapa nuolla jalkojani ja jopa käsiäni sohvaillessa, siitä en pidä. Tämä kisuleitten ihmisläheistyminen lienee nyt 16-vuotiaan tyttäreni ansiota. Tyttö on aina hellästi "koulinut" kissat sylilemmikeiksi pienestä pennusta saakka. Keskimmäinen kissamme oli nro ykkösen pentu eli emo oli maisemissa vielä kun kissamme oli aikuinen. Tämä keskimmäinen kissa hakeutui kyllä tyttäreni syliin ja antautui kaikelle mitä tytär keksi (kyllä, nukkui nukenvaunuissa ja nukensängyssä) mutta minun lähelleni tuli vain tuuppimaan että anna ruokaa tms. Jos otin kissan syliin, viihtyi hetken ja lähti pois. Tyttären syliin jäi mielellään.
Minäkin sanoisin että kissa kannattaa totuttaa autoiluun.
Olen itsekin miettinyt kahta kissaa, olisivat pitkien koulu- ja työpäivien aikana seurana toisilleen. Mutta en tiedä sallisiko pulskea kissakuninkaamme lajitoverin astua valtakuntaansa. Teette viisaasti kun otatte heti kaksi.
Tosin, kissankakkaa kertyy tuplasti, hui.... Nykyisin joudun putsaamaan hiekkalaatikon 1-2 kertaa päivässä, kahden kissan kera tuskin kaksi kertaa riittäisi :) :) :) Mutta mitäpä me alamaiset emme kisujemme vuoksi tekisi.