Mitä sanoisit 15-vuotiaalle itsellesi?

-Älä polta

-Keskity olennaiseen

-Aloita sijoittaminen

-Yksi maisterintutkinto riittää

Vierailija kirjoitti:

Älä pidä elämäsi tärkeimpänä asiana tienata rahaa niin paljon, kuin se vain ikinä mahdollista on. Lähdin liike-elämään, ja varallisuutta on nyt niin paljon, että on jatkuva paine, mihin niitä sijoittaisi, jotta menettäisi mahdollisimman paljon korkotuottoja yms. Muutenkin elämäni on todella surullista nykyään, 20 vuotta meni rahaa ahnehtiessa kaupallisten opintojen jälkeen ja nyt sitä "varallisuutta" sitten todellakin on niin, että en niitä elämäni aikana edes ehdi käyttämään.

Ikää kohta 60v, ei lapsia, puolisoa, ystäviä, ei siis mitään tärkeää, ainoastaan rahaa, ja sitäkin miettien, että mitähän sillä tekisi.

Pk-seudulla merenrannalla 400 neliöinen okt, jossa asun yksin. Yksiöitä/kaksioita 5 kpl, vuokralla. Osakkeissa/rahastoissa 5 miljoonaa. Talot Sveitsissä ja Nizzassa, tyhjillään, käyn niissä, kun aikaa "rahan hommaamiselta" jää. Kuukaudessa korkotuotot ja pääomatulot n. 50 teur. M58.

Jos miljonääri ei saa perhettä, hänellä tuskin olisi sitä köyhänäkään.

Nauti siitä ekasta poikaystävästä johon törmäät kun olet 17 (ja lohduttaudu nyt sillä, että se on tulossa vastaan, et ole epäonnistunut kun sinulla ei ole poikaystävää 15-vuotiaana), mutta älä katsele sitä jätkää niin kauaa, että muutat sen kanssa yhteen. Mulava kaveri se on, mutta pitkässä juoksussa hyödytön pummi.

Ja kerää vähän itsetuntoa, sinulla on ihan samanlainen oikeus näkyä ja kuulua kuin muillakin, eikä se muiden miellyttäminen joka asiassa tee elämästäsi yhtään sen helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä pidä elämäsi tärkeimpänä asiana tienata rahaa niin paljon, kuin se vain ikinä mahdollista on. Lähdin liike-elämään, ja varallisuutta on nyt niin paljon, että on jatkuva paine, mihin niitä sijoittaisi, jotta menettäisi mahdollisimman paljon korkotuottoja yms. Muutenkin elämäni on todella surullista nykyään, 20 vuotta meni rahaa ahnehtiessa kaupallisten opintojen jälkeen ja nyt sitä "varallisuutta" sitten todellakin on niin, että en niitä elämäni aikana edes ehdi käyttämään.

Ikää kohta 60v, ei lapsia, puolisoa, ystäviä, ei siis mitään tärkeää, ainoastaan rahaa, ja sitäkin miettien, että mitähän sillä tekisi.

Pk-seudulla merenrannalla 400 neliöinen okt, jossa asun yksin. Yksiöitä/kaksioita 5 kpl, vuokralla. Osakkeissa/rahastoissa 5 miljoonaa. Talot Sveitsissä ja Nizzassa, tyhjillään, käyn niissä, kun aikaa "rahan hommaamiselta" jää. Kuukaudessa korkotuotot ja pääomatulot n. 50 teur. M58.

Kyyneleet tuli silmiin tätä lukiessa. Voin hyvin kuvitella, että noinhan siinä käy, kun elämässä ei parhaimpina elinvuosinaan ole muuta kuin tuo yksi asia. Onhan se perhe ja ystävät kuitenkin loppukädessä se ykkösasia. Toisekseen, ei täältä kukaan vie senttiäkään mukaansa, kun lähdön hetki koittaa. Tsemppiä M58:lle.

Osta nokian osakkeita kaikilla rahoillasi ja myy juhannuksena 2001. Äläkä osta ikinä aikuisena sitä ok-taloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä pidä elämäsi tärkeimpänä asiana tienata rahaa niin paljon, kuin se vain ikinä mahdollista on. Lähdin liike-elämään, ja varallisuutta on nyt niin paljon, että on jatkuva paine, mihin niitä sijoittaisi, jotta menettäisi mahdollisimman paljon korkotuottoja yms. Muutenkin elämäni on todella surullista nykyään, 20 vuotta meni rahaa ahnehtiessa kaupallisten opintojen jälkeen ja nyt sitä "varallisuutta" sitten todellakin on niin, että en niitä elämäni aikana edes ehdi käyttämään.

Ikää kohta 60v, ei lapsia, puolisoa, ystäviä, ei siis mitään tärkeää, ainoastaan rahaa, ja sitäkin miettien, että mitähän sillä tekisi.

Pk-seudulla merenrannalla 400 neliöinen okt, jossa asun yksin. Yksiöitä/kaksioita 5 kpl, vuokralla. Osakkeissa/rahastoissa 5 miljoonaa. Talot Sveitsissä ja Nizzassa, tyhjillään, käyn niissä, kun aikaa "rahan hommaamiselta" jää. Kuukaudessa korkotuotot ja pääomatulot n. 50 teur. M58.

Jos miljonääri ei saa perhettä, hänellä tuskin olisi sitä köyhänäkään.

Meinaatko sä urpo, että miljonääri ostaisi itselleen perheen ja ystävät? Lue vähän tarkemmin, niin ehkä ymmärtäisit, että se perheen ja ystävien hommaaminen jäi aikoinaan vähän retuperälle, kun oli paljon "tärkeämpääkin" tekemistä.

Älä ikinä ryhdy mihinkään punatukkaisten naisten kanssa. Ovat loppupeleissä epävarmoja, eivät itsekään tiedä mitä haluavat. Jättävät ja yrittävät palata.

Ole vain edelleen oma itsesi. Sinusta tulee vielä, jos ei jotakin suurta, niin ainakin onnellinen ihminen.

Just nyt sattuu, mutta mene eteenpäin. Älä vetäydy ihmissuhteista ja jää kotiin masentuneena vuosikausiksi. Pääset yli siitä, mitä sulle tehtiin. Myöhemmin kadut enemmän sitä mitä itse teit, miten paljon menetit aikaa ja tilaisuuksia.

Tärkeitä viestejä iso osa näistä kenelle tahansa, kuten tuo itseensä luottamisen taito. Mutta tosi surullisia nämä, joissa vieläkin kadutaan jotain nuorena tehtyä tai tekemättä jätettyä vuosikymmentenkin päästä.

Arvosta itseäsi, sinä et ole lihava etkä ruma. Opiskele lisää silläaikaa kun on pahin lama. Älä tuhlaa elämääsi juopon kanssa, tulee muitakin miehiä jotka sinua rakastaa.

Toisaalta, jos en olisi nuoruuden virheitä tehnyt, olisiko mulla nyt näitä lapsia ja miestä, tai tätä ammattiakaan...?

Hyvä, että pysyit erossa tupakasta, mutta pysy viinastakin. Niin ja opiskele. 45 vuotiaana olisi hyvä olla jo vähän omaisuutta ja rahnaa säästössä, mutta ei. Älä valitse lorvailun tietä!

Mutta kuuntelisinkohan mä jotain vanhusta?

Mä olen töissä opettajana ja monesti kuuntelen näitä kipuilevien teinien juttuja. Itse olen vajaa 30v eli teini-ikä on kyllä kirkkaana vielä mielessä. Tekisi mieli monesti kertoa näille nuorille omia oivalluksiani, juuri tällaisia mitä en teininä osannut ajatella, mutta joista olisi ollut kyllä paljon hyötyä tulevaisuudessa.. Mutta olisinko itsekään uskonut jotain lähes tuntematonta aikuista, joka alkaa yhtäkkiä paasata nuoruuden kuohuista? En varmasti. Teini kokee asiansa niin uniikkeina, oma napa on niin tärkeä, vasta myöhemmin tajuaa että kaikilla oli ihan ne samat ongelmat ja pohdinnat kuin itselläkin. Ei silloin halua kuunnella vanhempia, kokeneempia tai viisaampia. Pitää tehdä ja elää kaikki ne virheet itse oppiakseen.

Itselleni sanoisin:

- Aloita jokin joukkueurheilulaji

- Toista satuttamalla et tule itse paremmaksi

- Älä anna itseäsikään kohdella huonosti

- Pyri säilyttämään useampi hyvä ystävyyssuhde

Teki mieli kirjoittaa, että usko äitiäsi - edes vähän! Mutta kun muistaa miten ehdoton itse oli ja varma siitä, että äiti ei ymmärrä yhtään mitään, se vaan ei olisi toiminut. Tosin siinäkin on vissi ero, että miten äiti vaikkapa ilmaisisi huolensa uskottavasti nuorelle, joka aikoo muuttaa aivan mahdottoman henkilön kanssa asumaan, ihan toiseen kaupunkiin. Mahdottoman siis äidistä ja kaikista muistakin, ja sellaiseksihan se osoittautuikin. 

Ei se uhkailu poliisilla ainakaan auta, eikä se tyhmä fraasi, että kyllä sinä vielä  takaisin tulet häntä koirien välissä. Sillä enhän minä mennyt. Äidin kuuluisi sanoa: Täällä on aina sinulle paikka, jos sinusta tuntuu siltä. Muistakaa te kaikki äidit ja isätkin toki tämä. Lapset tekevät virheitä, mutta niiden ei kannata antaa pilata koko nuoren parhaita nuoruusvuosia. Olin kyllä siis onneksi sentään hiukan vanhempi kuin 15, mutta aivan kakara.

sanoisin että "älä hyvänen aika seuraa akateemisia vanhempiasi, älä mene edes Lukioon, tai jos menet niin lue enkkua ja rupeen enkun opeksi..."

ja että "jättä koko maailma ja soita vaan skittaa ja haista paska koko yhteiskunnalle"

tai ehkä että "hanki duunarin ammatti mutta älä ikinä mene YLIOPISTOLLE"

Paskemmaks tää touhu vaan menee. Et tuu pääsee niihin ammatteihin mihin haluut terveytes takia. Kun saat vihdoin sen oman kämpän helpottaa

Tapa vaan itsesi, ei se sen kummemmaksi muutu kuitenkaan.

En mitään, kun sehän tiesi jo kaikesta kaiken, ainakin omasta mielestään :D

Pysy kaukana siitä psykopaatista ja elä kiirehdi lapsentekoon, nuoruus jää elämättä.

Älä mene siihen lähikouluun vaan lähde muualle. Muuta, vaikka omaan asuntoon, että pääset pois.Älä alistu kiusaamiseen. Pelasta itsesi ja pakene. Et tule selviämään ilman arpia jos jäät.  No, jäin ja menin siihen kouluun ja huono lopputulos.