Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaveri (miespuolinen) käyttäytyy näin? Ensin ignoroi, sitten on ylin ystävä...
30.09.2017 |
Olen kaveri miehen kanssa, jonka kanssa aiemmin oltiin tiiviimminkin (kavereina) tekemisissä. Olen joutunut ottamaan pikkuhiljaa etäisyyttä häneen, sillä en ymmärrä hänen käytöstään. Hän antaa kuvan, niinkuin olisi kovastikin kiinnostunut asioistani, mutta kun tulee hetki jolloin niistä voisi puhua, niin asiat eivät enää kiinnostakaan tai aina keskustelun edelle tulee jokin este.
Esimerkki; hän kysyy tekstitse kuulumisia ja kun totean, että voitaisko vaikka jutella puhelimessa, niin hups, hänen aikatauluunsa tuleekin jos jonkinmoista estettä. Koskaan puhelimessa puhuminen ei onnistu samana päivänä, ja viimeksi hänen ehdottamanaan päivänä hän olikin koko illan varattu. Vihdoin puhelu onnistui 6 päivää sen jälkeen, kun olin sitä ehdottanut. No, itse tietenkin ajattelin tuosta, että ahaa, minun asiani eivät taida loppujen lopuksi kiinnostaa häntä yhtään (ja tietysti se suututti ja vitutti) ja jätin yhteydenpidon vähemmälle.
Tämän jälkeen tapasimme yhteisessä illanvietossa ja hän oli mitä lämpimin ja huomaavaisin, ja käyttäytyi kuin olisimme parhaatkin kaverit. Hän oli jopa etukäteen sanonut, että jutellaan siellä tilaisuudessa sitten kunnolla, ja hän odottaa sitä kovasti....No eipä sitä keskustelua käyty koko illan aikana. Eikä ole kysynyt tämän jälkeen kertaakaan kuulumisiani. Tässä taustalla on se, että minulla on ollut aika rankka syksy töissä, ja olen kärsinyt unettomuudesta ja ollut masentunut, ja olen kertonut sen hänelle. Eihän hän sille mitään mahda, mutta tuollainen käytös saa oloni tuntumaan vielä pahemmalta.
Mitä tällainen ihminen oikein meinaa? Eikö hän ymmärrä, että tuollainen käytös on tosi läpinäkyvää ja epäkohteliasta?
Kommentit (32)
Mitä jos menisit ihan vain terapeutille? Maksusta hän kuuntele sinua juuri silloin kuin haluat. Tai sitten hankit uusia ystäviä tilalle, jotka vastaavat puhelimeen ja kuuntelevat juttujasi.
Itse näen, että kysessä on mies jolle ystävyys on mukavaa yhdessä oloa, ei toisen terapeuttina oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän ei jaksa toimia terapeuttinasi. Monet miehet ja naisetkin tykkäävät jutella ihan yleisiä ja pääasiassa mukavia juttuja kavereidensa kanssa. Toisen olkapäänä toimiminen on kuluttavaa ja itsellekin ahdistavaa ja mies ei vaan osaa sanoa, ettei jaksa kuunnella murheitasi, koska ei voi auttaa sinua kuitenkaan. Jotkut ihmiset ovat niin ratkaisukeskeisiä, että kokevat ikävistä asioista keskustelun turhauttavana, jolleivat pysty ratkaisemaan toisen ongelmia.
Okei, näin sen täytyy olla. Jotain kohteliaisuutta. Enkä voi odottaa, että hän olisi sen syvällisemmin kiinnostunut asioitani... Täytyy vaan hyväksyä se.
Mutta minusta on outoa, että hän sitten tuolla illanvietossa koko ajan huomioi minua, ja hän käyttäytyi niinkuin olisimme parhaat ystävät. En ymmärrä miksi. Itse suhtauduin häneen aika varauksella, enkä odottanut mitään erityisen läheistä kanssakäymistä.
Ja taas noita alapeukkuja en ymmärrä. Ihan sama olisiko tässä kyseessä mies vai nainen. En ymmärrä, miksi kukaan ajattelee, että ihmisten dissaaminen on ok..? Jos joku sanoisi minulle, että jutellaanko puhelimessa, niin ilman muuta haluaisin kuulla, mitä hänellä on asiaa. Ja jos tämä toinen yrittäisi tavoittaa minua, enka voisi vastata puhelimeen, niin soittaisin takaisin, kun voin, enkä keksisi 5 eri tekosyytä.
Ja täällä on aika kova linja huomaan....huh huh. Eikö teidän kaveruuteen kuulu lainkaan se, että puhutaan välillä jostain muusta kuin kivoista, helpoista asioista...?
Olisitko sinä oikeasti halunnut pilata mieheltä mukavan illanvieton valittamalla vaikeuksistasi? Ehkä mies tykkäisi olla ihan normaalisti kaveri eikä sun henkilökohtainen psykiatrisi ja mielenterveyshoitajasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja täällä on aika kova linja huomaan....huh huh. Eikö teidän kaveruuteen kuulu lainkaan se, että puhutaan välillä jostain muusta kuin kivoista, helpoista asioista...?
Ei kuulu kaveruuteen minusta omista ongelmistaan valittaminen. Ystävät ovat erikseen, mutta ei ystäviäkään pidä kohtuuttomasti kuormittaa ja vastavuoroisuus on tärkeää. Kaverisuhteet ovat minusta sellaista rentoa ja kivaa yhdessäoloa varten. Ystävien kanssa puhutaan syvällisiäkin. Mies on selvästi sinulle kaveri, ei sydänystävä.
No niin, kaikki ovat täällä jostain syystä nyt sitä mieltä, että KAIKKI kuulumiseni ovat valitusta ja voivottelua.
En ollut itse viitannut millään lailla etukäteen siihen, että haluaisin puhua hänen kanssaan juhlissa mistään :) Koska ajattelin, että ei häntä kiinnosta, ja siellä ollaan juhlimassa. Se oli hän itse, joka sanoi, että odottaa kovasti, että päästään puhumaan kunnolla :D
Hahaha, voi teitä tuomitsijoita.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, olen todellakin jo ennekin tiedostanut sen, että olemme KAVEREITA emme ystäviä.
Tosin olen ihmettellyt, että aika usein hän on minuun yhteydessä, vaikka kyseessä on vain tuollainen kevyt kaverisuhde. Siitä olen sitten kai ajatellut, että hän on kiinnostunut asioistani laajemminkin... !
Ota etäisyyttä. En usko että mies itse tietää mitä haluaa.
Haluaisiko hän mahdollisesti olla enemmän kuin ystäväsi? Ja soittaa siksi? Mutta ei oikein jaksa kuunnella sinulle tärkeitä asioita?
Minulla on kanssa rankkaa syksy meneillä, olen sairauslomalla uupumuksen takia. Lähimmät ystävät tietävät tämän, ja ymmärtävät että jos soitellaan tai nähdään, minä saatan sanoa jotain siitä. En tietenkään pahoita kaikkien mieltä omilla ongelmillani, ja käyn terapiassa.
He, jotka eivät jaksa, eivät myöskään ota yhteyttä. Kaverini koira kuoli pari viikkoa sitten, ja tietysti ymmärsin että hänen surunsa oli suuri eikä hänellä silloin ollut kykyä jutella muuta kun itsestään.
Juttele muille kavereille, älä mieti tätä miestä enää. Jos hän on oikea ystävää, hän tulee takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sanokaahan, että mistä sen sitten tietää, että jos on jonkun ihmisen kanssa paljon tekemisissä, niin kenelle asioistaan sitten oikein saa puhua? Pitäisikö vaan sanoa, että kaikki on tosi kivasti, ja tulin just salilta ja kohta syön jauhelihakastiketta (vaikka oikeasti ajattelen, että apua kohta olen työtön, enkä ole nukkunut kunnolla moniin viikkoihin, ja huolestuttaa..).
En ymmärrä, mitä sellaisella viestittelyllä on edes virkaa?
Vierailija kirjoitti:
No niin, kaikki ovat täällä jostain syystä nyt sitä mieltä, että KAIKKI kuulumiseni ovat valitusta ja voivottelua.
En ollut itse viitannut millään lailla etukäteen siihen, että haluaisin puhua hänen kanssaan juhlissa mistään :) Koska ajattelin, että ei häntä kiinnosta, ja siellä ollaan juhlimassa. Se oli hän itse, joka sanoi, että odottaa kovasti, että päästään puhumaan kunnolla :D
Hahaha, voi teitä tuomitsijoita.....
En tuomitse, mutta sinun ja miehen välillä on ehkä eri kuvitelma mitä puhuminen oikein on. Toisille puhuminen on sellaista kerrotaan mitä on tehty ja toisille taas miltä on taas tuntunut. Sellaisten tekojen kertomiset voivat hyvin odottaa muutaman päivän tai pidempäänkin. Ne kun eivät muutu.
Mutta sinulla on ehkä tarve kertoa tunteistasi juuri silloin ja olet nähnyt vaivaa jopa pitää niitä tunteita sisälläsi siihen asti. Kuten itse sanot ettei kaikki juttusi ole valitusta,niin ehkä se on juuri ja vaan ne muut jutut jotka kiinnostavat. Ja matkajuttusi ym. voivat hyvin odottaa ilman ongelmia oikeaa hetkeä. Luulen,että valittava puolesi aiheuttaa tuon poispäin vetäytymisen,mutta osa jutuistasi on sitten taas vuorostaan oikein puoleensa vetäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miehet ja naiset voi olla oikeasti kavereita.
Kiitos! Tämä on oikeasti tosi hyvä kommentti. Olen pahoittanut mieleni tämän ihmisen kanssa jo tosi monta kertaa, ja nyt en ainakaan jaksa tällaista käytöstä. Minäkin luulen, että hän ei oikein ymmärrä omia motiivejaan, ja siksi käytös on niin poukkoilevaa. Minäkin olen käynyt lääkärillä, ja lähimmäiseni tietävät tilanteesta. Tuolle miehelle mainitsin asiasta ohimennen, ja nyt hän tietää sen. Kyllähän se tietysti satuttaa, ettei hän kysy ollenkaan vointiani, mutta ehkä hän ei vaan osaa suhtautua asiaan. Onneksi minulla on kuitenkin paljon läheisiä ihmisiä, joille voin puhua. Elän omaa elämääni ja toivon, että kohta voin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ota etäisyyttä. En usko että mies itse tietää mitä haluaa.
Haluaisiko hän mahdollisesti olla enemmän kuin ystäväsi? Ja soittaa siksi? Mutta ei oikein jaksa kuunnella sinulle tärkeitä asioita?
Minulla on kanssa rankkaa syksy meneillä, olen sairauslomalla uupumuksen takia. Lähimmät ystävät tietävät tämän, ja ymmärtävät että jos soitellaan tai nähdään, minä saatan sanoa jotain siitä. En tietenkään pahoita kaikkien mieltä omilla ongelmillani, ja käyn terapiassa.
He, jotka eivät jaksa, eivät myöskään ota yhteyttä. Kaverini koira kuoli pari viikkoa sitten, ja tietysti ymmärsin että hänen surunsa oli suuri eikä hänellä silloin ollut kykyä jutella muuta kun itsestään.
Juttele muille kavereille, älä mieti tätä miestä enää. Jos hän on oikea ystävää, hän tulee takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja täällä on aika kova linja huomaan....huh huh. Eikö teidän kaveruuteen kuulu lainkaan se, että puhutaan välillä jostain muusta kuin kivoista, helpoista asioista...?
Se ei ole kaveruutta,että pilaa toisen juhlat sillä , että valittaa koko illan hänelle kuinka surkeasti menee ja kuinka raskasta on. Valittamiselle on paikkansa ja aikarajansa. Tai sitten seuraavaksi se kaveri menee taas valittamaan omille kavereilleen kuinka raskasta seurasi on.
Kuulostaa...tavalliselta ihmiselle, jolla on paljon hommia ja tekemistä sekä omaa elämää?
Ainakin minä juttelen päivässä monen kanssa ja saatan sanoa, että jutellaan joskus myöhemmin, mutta en muista vaan asiaa enää jälkikäteen. Ja siis olen mies ja pidän työssäni yllä erittäin laajaa kontaktiverkostoa, joiden kanssa juttelemme myös henkilökohtasia asioita...vapaa-ajalla ei sitten olekkaan enää energiaa sosiaalisointiin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Tämä on oikeasti tosi hyvä kommentti. Olen pahoittanut mieleni tämän ihmisen kanssa jo tosi monta kertaa, ja nyt en ainakaan jaksa tällaista käytöstä. Minäkin luulen, että hän ei oikein ymmärrä omia motiivejaan, ja siksi käytös on niin poukkoilevaa. Minäkin olen käynyt lääkärillä, ja lähimmäiseni tietävät tilanteesta. Tuolle miehelle mainitsin asiasta ohimennen, ja nyt hän tietää sen. Kyllähän se tietysti satuttaa, ettei hän kysy ollenkaan vointiani, mutta ehkä hän ei vaan osaa suhtautua asiaan. Onneksi minulla on kuitenkin paljon läheisiä ihmisiä, joille voin puhua. Elän omaa elämääni ja toivon, että kohta voin paremmin.
Mies on selkeästi ainakin sosiaalisesti vähän kömpelö. Jos hän kerran tietää että vointisi ei _tällä hetkellä_ ole huippua, kyllä empatiaa kuuluisi näyttää. Hän voisi ainakin joko kuunnella (hänen ei tarvitse ratkaista sinun ongelmasi, kuten tiedät - joskus on vain pakkoa jutella jonkun kanssa, varsinkin kun on rankkaa) tai sanoa suoraan että hänen kykynsä ei riitä.
Parempi sanoa suoraan ettei jaksa/pysty kuin soittaa kerran viikossa ja esittää kiinnostunutta jos kerran ei ole!
Onhan minulla myös tuttuja joille en sano juuri mitään omasta tilanteesta, koska tiedän että a) he eivät pysty ottamaan sitä vastaan TAI b) he alkaisivat antaa "hyviä neuvoja". Heidän kanssaan jutellaan niitä näitä, mutta he eivät soita joka viikko.
En usko että olet sellainen ihminen kun valittaa kaikesta, onhan se ihan normaalia että voi kertoa ystäville että "ei, nyt ei mene kovin hyvin."
Päivä kerrallaan, kyllä se siitä. Vaikka kuinka synkältä asiat tuntuvat nyt, kyllä ne järjestyvät tavalla tai toisella. Anna itsellesi aikaa, tee mieluisia asioita ja pidä huolta itsestäsi.
Kiitos kommenteista.
Mies, joka kirjoitit viestin numero 17. Niin, tottahan jokaisella on omat kiireensä, näin on meillä jokaisella. Mutta ei silloin kannata kirjoittaa toiselle ihmiselle, että jutellaan sitten ensi lauantaina, ja että odotat sitä kovasti! Ja toistaa vielä sama päivää ennen juhlia: toivon, että ehtisimme puhua huomenna. Tuohan on ihan hassua ja höpöhöpöä, eikä noin kannata saona, jos ei ole oikeasti kiinnostunut toisen asioista. Ja illanvietossa en todellakaan valittanut hänelle asioistani, kerroin vain ohimennen, että olen ollut masentunut, ja nyt saanut lääkkeet. Olisin ehkä odottanut, että hän olisi kysynyt tässä joku päivä, että miten voin, mutta ei kun ei.
Ja numero 18: kiitos. Ymmärrät selvästi tilanteeni. En juokse ihmisten perässä kertomassa ongelmistani, vaan jos joku kysyy mitä kuuluu, niin sitten voin kertoa asioistani. Mutta en tuputa niitä kenellekään. Siksi en ole ollut yhteydessä tähän henkilöönkään enää, koska minusta alkoi tuntua, ettei hän ole kiinnostunut, eikä hänellä ole aikaa.
Olen ihan optimistinen tulevasta, voin jo onneksi paremmin kuin vielä kuukausi sitten. Askel kerrallaan, ja
ihanaa huomata, että oikeasti olo on parempi.
Mä veikkaan että tässä on kyse siitä, että miehille ja naisille ystävyys on vähän erinlaista. Naiset voivat avautua ongelmistaan kavereilleen tosi yksityiskohtaisestikin, eikä siinä ole mitään erikoista. Miehille tällainen käyttäytymiskulttuuri on vieraampaa, ei miehet soittele toisilleen mitään puheluita missä avaavat sydäntään, eikä mies siten halua sinultakaan sellaisia. Varmasti olet miehen mielestä oikeasti kiva tyyppi, mutta haluaa pitää sellaisen tietynlaisen etäisyyden. Jos mies alkaa kuuntelemaan jonkun naisen avautumista niin se on varmasti hänen tyttöystävänsä, ja silloinkin hän on luultavasti asian suhteen vastahakoinen.
No, hän ilmeisesti yrittää olla sinulle mukava ja esittää kiinnostusta, ja ehkä ajattelee että et olisi kuitenkaan oikeasti puhumassa hänen kanssaan mitään ja ottaisit sen vaan mukavana eleenä.