Nyt jutellaan 1970-luvusta!

No ei ole köyhällä helppoa ollu koskaan. 70- luvulla oli kuitenkin mahdollisuus saada edes jotain. Jos jaksoi töitä painaa, vaikka herrat ne rahat vei silloinkin. Kuitenkin metsätöissä, merillä ja ammattimiehet rakennuksilla pärjäs ihan hyvin. Ja ammattimies oli se, joka osas ja teki. Ei se kellä oli parhaat todistuksen koulunpenkiltä.

Olen itse syntynyt 60 luvun alussa. 70 luvulla elo oli huoletonta. Leikittiin kaikki paivat ulkona. Koskaan ei istuttu sisalla liimautuneena ruudun aareen. Itse asiassa sisalla kaytiin vain syomassa. Olin ensimmaisia jotka aloittivat peruskoulun. Isa ei ymmartanyt joukko-oppia vaikka oli insinoori,  Koulussa pantiin viela nurkkaan ja opettajaa kunnioitettiin. Ruuat tuotiin luokkaan isolla peltiamparilla ja lautanen oli pakko syoda tyhjaksi. Meidan 'alakoulussa' oli ulkohuussit. Pojat tirkistelivat kun tytot kavivat pissalla.

Silmalasit peittivat puoli naamaa ja vanhemmat olivat vihaisia kun rikoin ne pulkkamaessa. Kirjasto on ainoita huvituksia. Joskus 70 luvulla tuli varitelkkari mika oli vallan kauhea ihme. Viikonloput vietettiin kaikki kesat mokilla jossa ei ollut juoksevaa vetta eika sahkoa. Nykynuoria sellaiseen ei saisi kirveellakaan.

Paikallisessa urheiluseurassa oli limudisko joka torstai. .Tanssittiin tyttoparissa. Kaikki oli tosi viatonta. Harrastin ratsastusta ja paikallisella seuralla oli armeijan hevosia ja Puolasta tuotuja hulluja hevosia jotka purivat ja potkivat ja olivat suorastaan hengenvaarallisia. Tallille mentiin 10 km suuntaansa polkupyoralla kesat talvet. Ei olisi tullut mieleenkaan pyytaa vanhemmilta kyytia.

Vaatteet ostettiin aina vahan liian isot etta oli kasvunvaraa. Parempia vaatteita sain vasta kun aloin 15 vuotiaana kayda kesatoissa 70 luvun lopulla. Usein pukeuduin jostain syysta isani ja aitini vanhoihin vaatteisiin. tai sain serkuilta vanhoja. Vakosametista tehtiin lippalakki ja jalassa oli kumitossut tai sitten hai saappaat. Talveksi oli yhdet nahkakengat. Talvitakit olivat ihan lyhyita niin etta napa vilkkui mika ei pohjoisessa ollut kovin kivaa 20 asteen pakkasessa. Villasukkahousuja halveksittin ja olit ihan luuseri jos pidit sellaisia.

Valitunnilla hypattiin twistia tai heiteltin superpalloja. Urheilutunneilla oli tamburiinin tahdissa voimistelua, luistelua, hiihtoa tai yleisurheilua.

Ihmettelen vielakin miten olen hengissa ja kun kerron nykyisille kolleegoille naita juttuja kukaan ei edes usko....

Mummeli kirjoitti:

Saunan jälkeen katottiin lauantaitanssit, juontajana Heikki Hietamies.

Ja sieltä kytättiin sitä ainoa hyvää biisiä eli ns. "diskohittiä".

Vierailija kirjoitti:

silloin kun minä olin nuori- ketju

90-lukulainen kaappaa ketjunne

omassa nuoruudessa kuunneltiin viikottain uusia viiden hengen pop bändejä. mtv:ltä tuli musiikkia. kulttuuri eli jatkuvasti. kaikki pukeutuivat silloisten trendien mukaisesti.

70-luvulla osattiin kaapatakin paremmin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytiin Keimolassa F1- kisoissa usein, kun asuttiin lähellä, Klaukkalassa. Se avattiin -66 ja suljettiin -78. Olen ihan pienenä nukkunut päiväunetkin siellä katsomossa äidin sylissä (siinä metelissä), koko perhe pääsi aina mukaan. Muistan, että jännintä oli seurata sivuvaunullisten ajoja, että osuuko se nahkahaalarin peppu asfalttiin.. Bensan haju kävi nenään ja tunnelma oli korkealla!

Suomessa ei ole ikinä sjettu F1-kisaa.

Katsoin lisätietoja vielä, eli tosiaan on ihan totta että Keimolassa ei koskaan ajettu F1-kisoja, mutta siellä ajettiin usein F2 ja F3-tason kisoja, joissa kilpailivat myös esim. Niki Lauda, James Hunt, Jim Clark ja Graham Hill (F1-kisojen lisäksi siis ajoivat myös näissä sarjoissa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsiin lähti porukka paremman palkan perässä. Oli 100000 työtöntä, niin Kekkonen julisti hätätilan. Ja löyty töitä täältäkin. Nyt on 500000 tuhatta työtöntä ja lisää tulee, kun maailma koneellistuu. En sano, että täydellistä oli 70 luvullakaan, mutta paremmin oli, jos kokonaisuus huomioon otetaan.

Totta toinen puoli. Työttömyys oli huomattavasti vähäisempää, mutta saatavilla olevista töistä monet olivat todella surkeasti palkattuja. Oli valtavat määrät kaikenmaailman konekirjoittajia ja lähettejä, joita voi hyvin verrata nykyajan tukityöllistettyihin. Kumpi sitten on parempi tilanne, mene ja tiedä.

Aloitin työelämän 70-luvun puolivälissä tehden juurikin toimistotöitä. Palkka oli suhteessa nykypäivään ihan ok, en tuntenut koskaan itseäni miksikään orjatyöläiseksi. Ei ollut nollasopimuksia ja työsopimukset tehtiin kunnolla. Tosin olen aina ollut suurissa työpaikoissa, niissä nämä asiat yleensä hoidetaan paremmin. Olen sinkkuna ostanut asunnon Hgistä toimistotöitä tehden, nykyään tuntuu etten enää pystyisi vaikka palkka on parempi kuin silloin.

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvää aikaa 70- luku. Töihin pääsi, ilman diblomia. Työtönnä ei ollu kukaan, jos ei halunnu. Ja muutenkin, oli paljon paremmin asiat. Nyt pitää olla "insinööri", ennenkun pääsee vessoja siivoamaan. 60- luvulla, jos oli pa, niin meni vaan satamaan ja pääsi lastaamaan laivoja ja palkka tuli päivän jälkeen käteen. Sama monessa muussa työssä. Merille 15 vuotiaana, kun vaan passin haki. Perkele, se oli aikaa.

Aika kultaa muistot. Kekkonen nimittäin runnasi hätätilahallituksen koska työttömien määrä ylitti 100000. Toisaalta sekin on vähän nykymaailmassa. Milloin viimeksi Suomen työttömyys oli edes alle 200000.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläpeukku, jos olet koulussa tehnyt tunikan, johon helmaan kirjailtiin. Kamalia olivat muutenkin, saati mun, joka en osannut, enkä vieläkään osaa, ommella. 

Olen tehnyt ruskean laatikkomaisen ruman tunikan, johon tuli sekä kirjailua että valkoista kanttinauhaa. Sekä sinapinväriset lapaset että tummansinisen kukonhelttapipon että kirjaillun valko-sini-punaruudullisen (kyllä sekä ruutuja että kirjailua) pussukan.

MITÄÄN, toistan, MITÄÄN näistä en koskaan käyttänyt enkä oppinut käsitöitä muutenkaan. Ehkä jos olisi saanut valita edes kankaan värin, mutta ehei. Kässänope valitsi kaikille sen ruskean tunikakankaan. Ai niin, kangas oli myös kivikovaa ja paksua pönkköä.

Huutonaurua tälle! :D

Muistan tosiaan sen h*lvetin ruman ja epäkäytännöllisen vohvelikankaan, johon tylsällä neulalla ja paksulla puuvillalangalla sitten pujoteltiin jotain ihme kuvioita. Näistä tehtiin sitten joku pussukka tai pannulappu. Ihan kamalia. Ainoa hauskuus oli seurata luokan poikien tuhertamista, kun ei siitä hommasta meinannut tulla mitään.

Miksi? Ei kiinnosta.

Maukkis kirjoitti:

Olen itse syntynyt 60 luvun alussa. 70 luvulla elo oli huoletonta. Leikittiin kaikki paivat ulkona. Koskaan ei istuttu sisalla liimautuneena ruudun aareen. Itse asiassa sisalla kaytiin vain syomassa. Olin ensimmaisia jotka aloittivat peruskoulun. Isa ei ymmartanyt joukko-oppia vaikka oli insinoori,  Koulussa pantiin viela nurkkaan ja opettajaa kunnioitettiin. Ruuat tuotiin luokkaan isolla peltiamparilla ja lautanen oli pakko syoda tyhjaksi. Meidan 'alakoulussa' oli ulkohuussit. Pojat tirkistelivat kun tytot kavivat pissalla.

Silmalasit peittivat puoli naamaa ja vanhemmat olivat vihaisia kun rikoin ne pulkkamaessa. Kirjasto on ainoita huvituksia. Joskus 70 luvulla tuli varitelkkari mika oli vallan kauhea ihme. Viikonloput vietettiin kaikki kesat mokilla jossa ei ollut juoksevaa vetta eika sahkoa. Nykynuoria sellaiseen ei saisi kirveellakaan.

Paikallisessa urheiluseurassa oli limudisko joka torstai. .Tanssittiin tyttoparissa. Kaikki oli tosi viatonta. Harrastin ratsastusta ja paikallisella seuralla oli armeijan hevosia ja Puolasta tuotuja hulluja hevosia jotka purivat ja potkivat ja olivat suorastaan hengenvaarallisia. Tallille mentiin 10 km suuntaansa polkupyoralla kesat talvet. Ei olisi tullut mieleenkaan pyytaa vanhemmilta kyytia.

Vaatteet ostettiin aina vahan liian isot etta oli kasvunvaraa. Parempia vaatteita sain vasta kun aloin 15 vuotiaana kayda kesatoissa 70 luvun lopulla. Usein pukeuduin jostain syysta isani ja aitini vanhoihin vaatteisiin. tai sain serkuilta vanhoja. Vakosametista tehtiin lippalakki ja jalassa oli kumitossut tai sitten hai saappaat. Talveksi oli yhdet nahkakengat. Talvitakit olivat ihan lyhyita niin etta napa vilkkui mika ei pohjoisessa ollut kovin kivaa 20 asteen pakkasessa. Villasukkahousuja halveksittin ja olit ihan luuseri jos pidit sellaisia.

Valitunnilla hypattiin twistia tai heiteltin superpalloja. Urheilutunneilla oli tamburiinin tahdissa voimistelua, luistelua, hiihtoa tai yleisurheilua.

Ihmettelen vielakin miten olen hengissa ja kun kerron nykyisille kolleegoille naita juttuja kukaan ei edes usko....

Asuitko maalla?

Ekalla ja tokalla söimme luokassa koska silloin ei ollut ruokasalia. Meillä oli sisävessat. Ruokaa ei tuotu tuolla tavalla. 3. lähtien oli uusi koulu jossa oli ruokasali. Siis sellainen koulu mitä nykyään on.

Meille ostettiin aina uusia vaatteita. Toppatakki oli sopivan pituinen. Ekalla ja tokalla oli toppapuku talvella.  Koulussa oli samat jutut. Ai nyt huomasin, pohjoisessa. Mä asuin pk-seudulla ja asun vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

70-luvun lasitaiteessa oli sitä jotain. Vihreitä ja ruskeita isoja potteja. Käyttötarkoituksesta en ole varma.

Tuhkakupeissakin oli suurten suomalaisten lasitaiteilijoiden designia. Sarpanevan tuhkakuppi :D

Mulla on edelleen Iittalan kuutiomainen tuhkakuppi, ja Riihimäen lasin kuviollinen! Nää on ihania, ja niin 70-lukua! En edes polta enää, mutta nämä oli pakko säilyttää nostalgian takia! :D

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tuota väitettä ettei muka olisi ollut uskontoa/ahdasmielisyyttä. Virolainen tiputettiin eduskunnasta vielä 83(!!!) avioeron takia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005363861.html

Tuohon väitteeseen -että avioero tiputti Virolaisen eduskunnasta- törmää melko usein, mutta se ei suoraan pidä paikkaansa. Virolaisen äänimäärä tippui jonkun verran, mutta syy eduskunnasta putoamiseen oli suhteellinen vaalitapa ja vaaliliitto kristillisten kanssa. Äänimäärän putoamisen näkisin äänestäjien kyllästymisenä, vanhojen äänestäjien luonnollisella poistumalla ja noissa vaaleissa vielä SMP:n nousulla. On muistettava, että Virolainen oli tuolloin jo liki 70-vuotias.

Kaikki eduskuntapaikat ovat katkolla neljän vuoden välein. Ei eduskunnassa ole kenelläkään nimikoituja paikkoja. Moni vuosikymmenet eduskunnassa istunut arvostettu parlamentaarikko on jäänyt tylysti valitsematta. Eivätkä kaikki kovan tason ehdokkaat ole koskaan päässeet eduskuntaan.

Tuolloin, vuoden 1983 vaaleissa ei keskustan ja kristillisten vaaliliiton äänimäärä riittänyt kolmeen paikkaan, joten Virolainen jäi varamieheksi. Kristilliset ovat aina osanneet keskittää äänensä ja niin kävi nytkin. Impi Muroma sai vaaliliitosta eniten ääniä ja siten tiputti Virolaisen. Jos vaaliliittoa ei tuolloin olisi ollut ja äänimäärät olisivat pysyneet samoina, olisi Muroma jäänyt valitsematta ja valituksi olisivat tulleet keskustan Marjatta Väänänen ja Virolainen.

Seuraavissa vaaleissahan Virolainen sitten teki paluun eduskuntaan, joten ei pitkäaikaisen parlamentaarikon ura päättynyt nolosti putoamiseen eduskunnasta.

Miten on käynyt Pertti Salolaiselle. Vuosien 1970 - 1995 vaaleissa hän sai poikkeuksetta reilusti yli 10 000 ääntä, vuosina 1979 ja 1983 jopa yli 20 000. Palattuaan päivän politiikkaan vuoden 2007 vaaleissa hän sai 8600 ääntä, seuraavissa vaaleissa 6200 ja viime vaaleissa 4500. Nyt hän onkin ilmoittanut liki 77-vuotiaana, ettei asetu ehdolle vuoden 2019 vaaleihin. Ikä on tietenkin jo melko korkea aktiivipolitiikkaan, mutta on kai hän tehnyt johtopäätökset äänimäärien laskustakin.

Meidän ensimmäinen väritelkkari ostettiin samana vuonna kun Sylvi Kekkonen kuoli. Pettymys oli lapsella suuri, kun piirretty Lassie oli peruttu maan äidin poismenon johdosta. Televisio oli sen verran romu, että sitä korjautettiin varmaan kerran vuodessa. Televisiossa näkyi meillä. Noin vuoteen 1977 vain Suomen ja Ruotsin ykköskanavat. Sitten alkoi näkyä kakkonen. Kaikki katsoivat samoja ohjelmia, luonnollisesti, kun vaihtoehtoja oli vähän. Illalla tullut amerikkalainen elokuva oli seuraavana päivän puheenaihe kouluissa ja työpaikoilla. Jos televisiosta alle kymmenvuotias amerikkalainen elokuva, sen saattoi epäillä olevan huono, koska elokuvissa näytettiin välillä vanhojakin elokuvia, varsinkin kesällä. Pääsiäisen tienoilla esitettiin elokuvissa joku historiallinen elokuva, esim. Ben-Hur, Sinuhe tai Rooman valtakunnan tuho.

Vierailija kirjoitti:

Hammasmukeissa oli kannustavia riimittelyjä: Puhtaat hampaat, puhdas suu - hammaspeikko lannistuu! Sähköhammasharjoista ei ollut tietoakaan. En kyllä muista hammaslankaakaan 70-luvulta, tikkuja oli ja suuvettä. Sellaista suuvettä, josta juopot varmaan tykkäis, pari tippaa sai nielun liekkeihin.

Vademecum... lapsuuteni maku! :D

Ja nykyiset valkoinen ja vaaleanharmaa on sinusta jotenkin kivemmat muotivärit? Voi vauvaparkoja, kun lastenhuoneetkin on nykyään vain näitä. Ei värejä missään.

Vierailija kirjoitti:

Kun laittaa hakusanaksi "Michele Mercier", niin youtubesta löytyy pätkiä Angelica-elokuvista. Muutakin tietoa löytyy näyttelijästä.. Löysin muutamia vuosia sitten DVD-boxin, jossa kaikki ne leffat, ehkä jostain nettikaupasta vieläkin saa.

Tosiaan, sehän sen näyttelijän nimi oli? Angelica-sarjaa sai myös kirjoina kirjastosta, ahmin ne kaikki ja erityisesti seksikohtaukset... siinä elokuvasarjassa oli ihanan uhkaava tunnelma, montakohan kertaa Angelica-parka raiskattiin? Mielestäni se näyttelijä oli kaunein nainen ikinä!

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläpeukku, jos olet koulussa tehnyt tunikan, johon helmaan kirjailtiin. Kamalia olivat muutenkin, saati mun, joka en osannut, enkä vieläkään osaa, ommella. 

Olen tehnyt ruskean laatikkomaisen ruman tunikan, johon tuli sekä kirjailua että valkoista kanttinauhaa. Sekä sinapinväriset lapaset että tummansinisen kukonhelttapipon että kirjaillun valko-sini-punaruudullisen (kyllä sekä ruutuja että kirjailua) pussukan.

MITÄÄN, toistan, MITÄÄN näistä en koskaan käyttänyt enkä oppinut käsitöitä muutenkaan. Ehkä jos olisi saanut valita edes kankaan värin, mutta ehei. Kässänope valitsi kaikille sen ruskean tunikakankaan. Ai niin, kangas oli myös kivikovaa ja paksua pönkköä.

Huutonaurua tälle! :D

Muistan tosiaan sen h*lvetin ruman ja epäkäytännöllisen vohvelikankaan, johon tylsällä neulalla ja paksulla puuvillalangalla sitten pujoteltiin jotain ihme kuvioita. Näistä tehtiin sitten joku pussukka tai pannulappu. Ihan kamalia. Ainoa hauskuus oli seurata luokan poikien tuhertamista, kun ei siitä hommasta meinannut tulla mitään.

Tylsän neulan nimi on kanavaneula ja se oli tarkoituksellisesti sellainen.

1970-luvulla oli normaalia, että radiokuuluttajat eivät välttämättä tienneet uusimpia yhtyeitä, koska olivat pääosin varttuneet ajassa, jossa bändistä puhuttiin joko orkesterina tai laulu- ja soitinyhtyeenä. Myöskin oli yleistä että oli maineikas solisti, joka oli sitten koonnut taakseen ammattimuusikoista yhtyeen.

   Tämä aiheutti monia hilpeitä tilanteita, kun punk ja uusi aalto tulivat. Radiokuuluttaja saattoi esimerkiksi kuuluttaa "Kevyesti keskellä päivää" ohjelman erään musiikkiesityksen näin: "Eppu Normaali yhtyeineen esittä kappaleen Poliisi pamputtaa" tai vaihtoehtoisesti "Ja tässä oli laulu-, ja soitinyhtye Hassisen Kone, joka esitti kappaleen Rappiolla"

Kuvitelkaapa nykypäivän nuoret kuulevanne radiosta jotain vastaavaa, esimerkiksi:  "Ja tässä Battle Beast orkstereineen esitti kappaleen Familiar Hell... seuraavaksi aikamerkki"

Muistan 70-luvun hyvin. 1974 Abba voitti euroviisut, Johanna Raunio oli Suomen kaunein (5-vuotias pikkuveljeni tiesi heti), Anne Pohtamo olikin sitten seuraavana vuonna jo universumin kaunein. Ananastuutti maksoi 95 penniä, muiden tuuttien hintaa nostettiin. Markkaa aina pyysin.