Lue keskustelun säännöt.
Kieltäytyminen kosimisesta ja sen jälkeinen kireä ilmapiiri
Mies siis kosi pari viikkoa sitten ja minä kieltäydyin. Ollaan seurusteltu kohta 6kk ja asuttu yhessä elokuun alusta.
Mielestäni järkevästi perustelin että en halua nyt tehdä päätöksiä missään tunnehuuruissa, haluan sitoutua sitten tulevaan naimisiinmenolupaukseen sataprosenttisesti kun tiedän että arki toimii. Meillä on kyllä mennyt kaikki hyvin. Tuntuu lähinnä siltä että kaikki on ihanaa ja toinen on järjettömän mahtava mutta en uskalla luottaa aaiaan vielä kun tuntuu että leijailen vaaleanpunaisissa unelmissa.
Ikää on 23-25v molemmilla.
Nyt tuntuu että asia kiristää välejämme, mies sanoi että asia on ihan ok mutta minusta tuntuu että ei ole. Tuntuu että mies on nyt sitten sitä mieltä että ei sitten ikinä mennä naimisiin.
Mies on ollut kerran kihloissa, aika lyhyehkön seurustelun jälkeen silloinkin. Minä en vaikka takana on yksi kuuden vuoden suhde.
Olen kerran ottanut asian uudelleen puheeksi ja tosiaan puhuttiin silloin heti kieltäytymiseni jälkeen pitkään.
Kommentit (130)
Olet oikeassa, odottakaa kymmenen vuotta ennen kuin teette päätöksiä, olette aivan liian nuoria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kieltäydyit? Voittehan te olla kihloissa vaikka 10 vuotta harkiten sitä avioliittoa. Ei kihlaus ole mikään juridinen sitoumus.
No halusko se naimisiin vai vaan merkitä sut sormuksella?
Juuri tuota varten pitää tutustua ennen sitoutumista. Jos käy ilmi, että mies ei pysty keskustelemaan näin suurista linjauksista, niin joko opettelette sen asian yhdessä tai sitten siirrytte seuraavaan.
Ihan hyvin perusteltu, että vaikka yhden vuoden seurustelun kohdalla voitte ottaa avioitumisen uudelleen puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmästi teit.
Niin! Ajattele, jos siinä meni elämän ainoa mahdollisuus PÄÄSTÄ naimisiin!
Voivoi, kyllä nyt ei ole mitään toivoa.
Joskus pitää vaan uskaltaa elää, ikinä mistään ei voi olla 100% varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmästi teit.
Niin! Ajattele, jos siinä meni elämän ainoa mahdollisuus PÄÄSTÄ naimisiin!
Voivoi, kyllä nyt ei ole mitään toivoa.
Ei kun siinä saattoi mennä mahdollisuus hyvään parisuhteeseen. Ei varmaan ainoa, mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme hätiköintiä mieheltä, miksi pitää heti sännätä naimisiin, eikö voi nauttia seurustelusta?
Tein saman 3v sitten. Olimme olleet yhdessä n. 8kk ja miehellä edellinen suhde päättynyt hyvin lyhyt aika tätä ennen. En ollut ollenkaan valmis vielä kihloihin. Emme myöskään asuneet yhdessä eikä miehellä tuntunut olevan siihen muuta reittiä kuin se että minä muutan hänen luokseen (kauemmas molempien työpaikoista ja huonompikuntoiseen asuntoon). Mies sitten kosi 2 krt lyhyen ajan sisällä ja molemmilla kerroilla sanoin saman ei. Meidän suhde ei tästä koskaan toipunut, ja erosimmekin alle 3kk sen jälkeen.
Tästä 6kk päästä mies oli naimisissa toisen kanssa ja heillä oli pulla uunissa. Eli selvästi halusi vaan nopeasti naimisiin ja näemmä perhettäkin perustamaan (tai lummin päin lie menikään tuo kuvio). Hänen aikataulunsa oli minulle aivan liian nopea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltäytyminen kosimisesta tarkoittaa, että kieltäytyy kosimasta.
Sinun otsikko pitäisi olla että kosinnan torjuminen tai kieltäytyminen kosinnasta. Nyt sinun otsikko tarkoittaa, että sinä kieltäydyit kosimasta miestä, ja siitähän tässä ketjussa ei ole kyse.
Kuuden kuukauden jälkeen ei tosiaan voi vielä arvioida, onko suhteella edellytyksiä menestyä pitkällä tähtäimellä. Haluatteko samoja asioita elämässä? Onko teillä yhteiset arvot? Ja tosiaan, miten arkenne sujuu pidemmän päälle? Näitä asioita kannattaa pohtia; jos ne natsaavat niin sitten voi vaikka toimia vähän tunnehuuruissakin... ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelet sarjakihlautujan kanssa! Oli kyllä huono veto pojalta kosia noin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran ottanut asian uudelleen puheeksi ja tosiaan puhuttiin silloin heti kieltäytymiseni jälkeen pitkään.
No mitä te silloin keskustelitte?
Voi muuten olla herkemmälle kaverille tosi kova paikka saada rukkaset - suoraan verrannollinen umpirakastumisen määrään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se tietty aina dramaattisempaa erota, kun pystyy heittelemään sormuksia.
Ja selvempää, ollaanko yhdessä vaiko eikö, kun toinen on rengastettu.
Nykyään ihmiset haluaa varmistella, harkita ja analysoida myös parisuhdetta ja toista ihmistä. Minun mielestä liikaa. Ja jokatapauksessa löytyy huonoja asioita sekä ihmisestä että parisuhteesta, ja ne alkaa painamaan vaakakupissa ehkä liikaa.
Vaatimustaso on korkea ja se väistämättä johtaa tyytymättömyyteen, ja se taas johtaa pettymyksiin ja tahtotilan (tahto rakastaa) puuttumiseen. Surullista on että täydellisyyttä ei ole ja ihmiset jäävät yksin yhä enemmän tai kykenemme vain lyhyisiin suhteisiin 😢
Vierailija kirjoitti:
Kuuden kuukauden jälkeen ei tosiaan voi vielä arvioida, onko suhteella edellytyksiä menestyä pitkällä tähtäimellä. Haluatteko samoja asioita elämässä? Onko teillä yhteiset arvot? Ja tosiaan, miten arkenne sujuu pidemmän päälle? Näitä asioita kannattaa pohtia; jos ne natsaavat niin sitten voi vaikka toimia vähän tunnehuuruissakin... ;)
Olen eri mieltä. Arvot tulee esille hyvinkin nopeasti kun tutustuu. Arki muuttuu elämän varrella moneenkin kertaan, sitä on turha jäädä testaamaan. Kyse on siitä tahdonko minä rakastaa tuota ihmistä kuolemaan asti. Jos on luvannut tahtoa, se kantaa arjen haasteiden yli.
Puolisoni kanssa mentiin kihloihin 6kk tutustumisesta ja naimisiin siitä 3kk. Nyt ollaan oltu naimisissa 24 vuotta. Ja rakkaus on kantanut.
Cat kirjoitti:
Ei kosi uudelleen
Naimisiin voi mennä ilman, että rillit huurussa odottaa toisen kosivan. Avioliitosta voi keskustella yhdessä ilman mitään rituaaleja ja loukkaantumisia.
Herraisä! Kuka kosii 6 kuukauden seurustelun jälkeen? Ja yhdessä olette asuneet vasta pari kuukautta. Eihän tossa ajassa voi olla varma siitä, mihin on mahdollisesti loppuelämäkseen ryhtymässä.
Mieheni kosi minua suhteen alkuaikoina 4 tai 5 kertaa. Hän oli mun ihkaensimmäinen poikaystävä ja paljon varmempi minusta kuin minä hänestä tai meistä. Muistan kun oikein hulahti sellainen ahdistuksen aalto läpi kropan kun tuli puhe kihloista, en ollut ollenkaan valmis. Sitten yhdellä kerralla menin ja suostuin, vaikka edelleen tuntui että en halua. Oltiin "kihloissa" alle vuosi, kunnes sain sanottua miten tuntuu väärältä, laitoin homman jäihin ja sormuksen pois. Mies oli pettynyt eikä asiasta taidettu koskaan kunnolla puhua.
Kului viisi vuotta, ei enää ahdistanut, kosin itse ja mentiinkin naimisiin nopeasti, pari kuukautta myöhemmin. Vähän harmittaa tuo aiempi sekoilu, mutta niin, olin silloin nuori ja epävarma ja liikaa muille mieliksi.
Tyhmästi teit.