Miksi mies suuttuu/pahoittaa mielensä jos minua ahdistaa/paha mieli/huono päivä riippumatta hänestä?

Vierailija kirjoitti:

No missä se raja menee paljonko tunteita saa näyttää? Siihen olen tottunut, lapsuudessa en kotona saanut näyttää negatiivisia tunteita, pelkoa, surua. Kaveriporukassa rooliin on kaikkia miellyttävä ilopilleri. Joku kysyi mitä haluan parisuhteelta. Ihmisen jonka kanssa voin vaan olla.

Ap

Totta kai tunteita saa näyttää, mutta silloin sinun on suotava se sama oikeus myös sille toiselle.

Vai onko se mitä haluat parisuhteelta sitä, että sinä saat ilmaista negatiivisia tunteitasi vapaasti ja toisen velvollisuus on pysyä tyynenä ja ymmärtää?

Kuulostaa läheisriippuvuudelta. Läheisriippuvainen on kuin sieni, joka imee muiden tunteet itseensä.

Lue esim. Hallintaa vai huolenpitoa

On kokemusta joo. Tuun raskaan työpäivän jälkeen kotiin ja vaimo odottaa naama näkkärillä. Siitä provosoituu riita ja lopulta käy ilmi, että on riidellyt puhelimessa veljensä kanssa. MITÄ JÄRKEÄ TÄSSÄ ON? Mitä järkeä on käydä mun kimppuun heti kun ovi aukeaa, tuhlata tunti riitelyyn ja sitten selittää, että vika on jossain kolmannessa ihmisessä???

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa läheisriippuvuudelta. Läheisriippuvainen on kuin sieni, joka imee muiden tunteet itseensä.

Lue esim. Hallintaa vai huolenpitoa

Mä voin kettuilla sulle pahan mielen 5 minuutissa eli olet läheisriippuvainen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa läheisriippuvuudelta. Läheisriippuvainen on kuin sieni, joka imee muiden tunteet itseensä.

Lue esim. Hallintaa vai huolenpitoa

Mä voin kettuilla sulle pahan mielen 5 minuutissa eli olet läheisriippuvainen...

Taisit myöhästyä, kun sisälukutaitoa jaettiin.

Olen itse miettinyt miltä minusta tuntuisi mies joka on usein epävarma kelpaavuudestaan ja ulkonäöstään ja haukkuu itseään (tai sitten murjottaa näistä syistä) ja yhdestä tällaisesta on kokemusta, olihan se todella ärsyttävää. Olen siis itsekin hyvin epävarma mutta useimmiten suhteissa se mies on sitten ollut itsevarmempi enkä ole tajunnut miten rasittavaa sellainen on toiselle. Joten ehkä voit ap miettiä asiaa tätä kautta? Jos miehesi kerran viikkoon olisi apaattinen ja ahdistunut ja vetäytyisi makkariin itkemään hiljaa, ja sitten sanoisi esim "Mua ahdistaa kun en oo yhtä pitkä kun sun eksät, koulussakin olin aina kolmanneksi lyhyin, oon välillä miettiny semmosia korokepohjia kenkiin mut sua varmaan hävettäs liikkuu mun kans? Haluisin olla ees viis senttiä pidempi, nyt oon yli sentin alle miesten keskipituuden. Niisk. Sori ku oon tämmönen, miten sä ees jaksat katella tämmöstä luuseria, sä oot niin kaunis ja ihana ja saisit kenet vaan, miks sä tyydyt muhun? Siis oikeesti, sun kaikki eksät on paljon komeempiaki ku mä, kaduttaako sua et aloit seurustella mun kans? Niisk niisk."

Vierailija kirjoitti:

No missä se raja menee paljonko tunteita saa näyttää? Siihen olen tottunut, lapsuudessa en kotona saanut näyttää negatiivisia tunteita, pelkoa, surua. Kaveriporukassa rooliin on kaikkia miellyttävä ilopilleri. Joku kysyi mitä haluan parisuhteelta. Ihmisen jonka kanssa voin vaan olla.

Ap

Missä menee raja? Kysypä sitä mieheltäsi. Vaikka nyt ilmeisesti tiedät kyllä jo itsekin, että rajasi on mennyt siinä vaiheessa, kun miehellä palaa käämit. Haluat mieheltä enemmän kuin mitä itse annat ja odotat hänen ymmärtävän sinua vaikka et edes itse ymmärrä itseäsi. Mennyttä ei voi enää muuttaa ja miehesi ei ole vastuussa kouluaikojesi käyttäytymisestäsi, joten suuntaa katse nyt hetkeksi teidän parisuhteen tulevaisuuteen ja mieti miten sinä voisit muuttua. Ohjeita on tullut tässäkin keskustelussa paljon ja uskon, että jos oikeasti haluat, niin sinulla ei olisi vaikeuksia keskustella miehen kanssa asioista ja siitä miten voisitte nämä jatkuvat tilanteet muuttaa molemmille mukavaksi. Se vaatii hieman rohkeutta ja itsensä tutkiskelua, joustamista ja tilanteen ennalta tunnistamista, mutta se on vain hyväksi sinulle. Sinun oma käyttäytyminen on tässä nyt ydinasia, ei miehen. Kannattaa myös googlata jotakin masennustestejä netistä, niistäkin saattaa löytyä yllättäviä sinuun sopivia asioita.

Minkä ikäisiä olette ap? Minkälainen ystävätilanteesi nyt on? Onko sinulla muita ihmisiä kuin miehesi?

Päin vastoin. Niinkuin 1. vastaaja kirjoitti, niin ko. mies kokee vaimonsa vaimonsa tuskia, kuin omiaan.

Useat tähän viestiketjuun osallistuvat eivät näy erottavan toisistaan suuttumista mielensä pahoittamisesta. Yksinkertaistaen sanoen ero on: Suuttuva "lyö" ja kantaa kaunaa, mutta mielensä pahoittava "itkee" ja antaa anteeksi.

Isäni äiti, oli piessyt ja paiskinut lapsiaan, mutta ukki ei. Isäni oli tullut äitiinsä, äitini taasen joutui itkemään. Minä perin äitini luonteen, mutta siskoni isän. Jos asiasta jotain hyvää seurasia, niin eipä siskoa koulussa kiusattu ja lyöty, kuten minua.

Koskelan murha lienee ääriesimerkki yllä mainitsemistani ihmisten eroavuuksista.

Meillä mies mököttää ja tiuskii harva se päivä. Minä olen yleensä neutraaleilla fiiliksillä, tai peruspositiivinen. En nyt mitenkään pirskahtelevan iloinen, mutta hyvällä tuulella. Mutta auta armias, jos mulla on huono päivä, sitä ei mies kestä. Mun pitää jaksaa ja ymmärtää hänen väsymystään ja kiukkuaan joka viikko, mutta minun huonoa päivääni hän ei kestä tyyliin kerran kuukaudessa. Ja silloinkin sanoitan ääneen, että stressiä, liikaa töitä, paska työpäivä. Mieheltä jos kysyy, että mikä ärsyttää, niin en tiedä on yleisin vastaus…oikeastaan kaikki kumppanini ovat olleet tällaisia. Huvittaa aina, kun jotkun väittävät, että naiset ovat kiukuttelijoita ja tunteellisia haihattelijoita, vaikka valitettava fakta on, että nimenomaan miehet ovat. Koska eivät ole oppineet sanoittamaan ja tunnistamaan tunteitaan ja ottamaan niistä vastuuta.

Mikko känsälä pahoitti mielensä kun mä sanoin että se on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä olen epävarma ja ahdistaa rakastaako mies minua vikoneni, hyväksyykö hän ne. Esim. Ulkonäössäni olevat viat.

Ap

Tsiisus... Kamala muija. Olet varmasti sängyssäkin karmea lahna.

Sä et erottaisi lahnaa nousulohesta, koska siihen tarvitaan kokemusta.

Läheisriippuvuus?

Vierailija kirjoitti:

Välillä olen epävarma ja ahdistaa rakastaako mies minua vikoneni, hyväksyykö hän ne. Esim. Ulkonäössäni olevat viat.

Ap

Kuulostaa siltä että tosiaan syytät kiukuttelustasi miestäsi. Yritä keksiä muuta tekemistä ja muuta ajateltavaa, äläkä märehdi omaa ulkonäköä jatkuvasti. Jos mies ei ole antanut mitään syytä mokomaan epävarmuuteen, niin siinä vellominen ja surkuttelu ja kiukuttelu on varmasti super rasittavaa. Miksi sinä saat koko ajan kiukutella ja sit vielä suutut lisää jos mieskin tulee siitä huonolle tuulelle?