Miksi mies suuttuu/pahoittaa mielensä jos minua ahdistaa/paha mieli/huono päivä riippumatta hänestä?

Sinuna kertoisin, että sinulla on paha mieli x syystä ja ettei se ole miehen vika. Kerro hänelle, että kaipaat kainaloa. Paras kuitenkin selvittää ensin mistä paha olosi johtuu. Miehen empatia on rajallista ja jos hän ei saa kuranttia faktaa niin hän syyttää siitä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pajalla tuulella ehkä kerran viikossa ja pyrin olemaan näyttämättä, ja omissa oloissaan. Kuitenkaan teeskentelemään ja kohteen miestä lempeästi ettei hän ottaisi syytä niskoilleen.

Ap

Milloin hän siis tarkalleen ottaen suuttuu sulle, jos kerta pyrit olemaan näyttämättä sitä hänelle?

Aistii minusta sen, on tosiaan empaattinen mutta pahoittaa sitten itsekin mielensä.Ei räyhää mutta kaikesta muusta näkee. Silmistä ja olemuksesta.

Ap

Tee miehelle palvelus: anna hänen etsiä itselleen Nainen. Sinä voisit keksiä itsellesi jotakin muuta tekemistä kuin toisten ihmisten tuijottaminen.

No mitä tehdä?

Hän on lapsellinen minä-minä-mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä olen epävarma ja ahdistaa rakastaako mies minua vikoneni, hyväksyykö hän ne. Esim. Ulkonäössäni olevat viat.

Ap

Tsiisus... Kamala muija. Olet varmasti sängyssäkin karmea lahna.

Ei huolta että joutuisit kokemaan sillä noin ilkeän ihmisen kanssa en sänkyyn menisikään.

Ap

Mielialat tarttuvat tosiaan ympärilläoleviin ihmisiin, varsinkin paha mieli. Tietenkin saa välillä näyttää myös negatiivisia tunteita parisuhteessa, mutta niistä pitää keskustella mistä ne negatiiviset tunteet tulevat. Kun kertoo toiselle miltä tuntuu, niin yleensä siitä tulee jo parempi mieli.

Jotkut miehet eivät siedä sitä, että nainen kokee myös negatiivisia tunteita tai vaikka sairastuu. Tällaisille miehille nainen on ihmisen sijaan enemmänkin koriste-esine, joka heitetään pois, jos se ns. menee rikki.

Jos et sinä pysty kertomaan, että mikä vaivaa, varsinkin vaikka toinen yrittäisi edes jotenkin lohduttaa, niin kyllähän se vitutus/paha mieli tarttuu!

Vierailija kirjoitti:

Rauha maahan kirjoitti:

Ehkä sinun pitäisi osata kertoa, että mistä pahatuulesi johtuu. Jos vain purat määrittelemätöntä pahaa oloa mieheesi, niin hän varmaan luulee, että syytät häntä.

Tuntuu nololta kertoa ettäse on oma epävarmuuteni mikä ahdistaa.

Ap

Miten itse suhtautuisit, jos olisitte toistenne housuissa? Entä jos sinun pitäisi viikottain kestää miehesi epävarmuudesta johtuvaa pahantuulisuutta?

Kerran viikossa selittämätöntä mökötystä saa miehen kokemaan että hän on nyt tehnyt mielestäsi jotain väärin ja rankaiset häntä mököttämällä, mutta häntä ei ole mitään käryä mitä hän on tehnyt ansaitakseen tämän. Viikot vain kasaantuu ja syö miestä.

Opettele hyvä ihminen tunnistamaan omat tunteesi ja kommunikoimaan kumppanisi kanssa niistä avoimesti, jos haluat säilyttää parisuhteesi.

Ilmainen neuvo.

Minun mieheni ei siedä, että olisin huonotuulinen. Tarttuu häneen ja syyllistää itseään, vaikka miten selkeästi kertoisin, ei ole hänen syynsä.

Mies ei pysty ottamaan vastaan huonotuulisuuttani. Suuttumus on minulta kiellettyä.

Mies koettaa (miesten tapaan) ratkaista asiaa. Ja jos hän ei saa asiaa ratkaistua eli minua paremmalle tuulelle, on se huono juttu.

Melkein voisin allekirjoittaa tuon koriste-esine-vertauksen. Olen ollut viime aikoina hieman alakuloinen, mistä mies on syyllistänyt itseään ja mitä mies on koettanut ratkaista/parantaa. Lievä alakuloni on kuitenkin jatkunut, ja tuntuu, miehen on vaikea hyväksyä sellaista (ja muitakin heikkouksia minussa). Tuntuu, että hän harkitsee (ikään kuin viimeisenä vaihtoehtona) minusta eron ottamista. Onhan sekin yksi ratkaisu. Ja pääsee eroon sellaisen ihmisen läheisyydestä, jonka lievää alakuloa ei pysty sietämään

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni ei siedä, että olisin huonotuulinen. Tarttuu häneen ja syyllistää itseään, vaikka miten selkeästi kertoisin, ei ole hänen syynsä.

Mies ei pysty ottamaan vastaan huonotuulisuuttani. Suuttumus on minulta kiellettyä.

Mies koettaa (miesten tapaan) ratkaista asiaa. Ja jos hän ei saa asiaa ratkaistua eli minua paremmalle tuulelle, on se huono juttu.

Melkein voisin allekirjoittaa tuon koriste-esine-vertauksen. Olen ollut viime aikoina hieman alakuloinen, mistä mies on syyllistänyt itseään ja mitä mies on koettanut ratkaista/parantaa. Lievä alakuloni on kuitenkin jatkunut, ja tuntuu, miehen on vaikea hyväksyä sellaista (ja muitakin heikkouksia minussa). Tuntuu, että hän harkitsee (ikään kuin viimeisenä vaihtoehtona) minusta eron ottamista. Onhan sekin yksi ratkaisu. Ja pääsee eroon sellaisen ihmisen läheisyydestä, jonka lievää alakuloa ei pysty sietämään

Oletko tosissasi sitä mieltä, että miehen vaan pitää jaksaa ja kestää kun sinä olet naama väärinpäin koko ajan?! Kodin pitäisi olla lämmin ja rakastava turvasatama kaikille. Jos on paha olo jatkuvasti, niin se ei ole hyväksi kummallekaan osapuolelle, joten ero on todella hyvä ratkaisu tuohon.

Jatkuvasti alakuloinen tai kiukutteleva ihminen on energiasyöppö ja ankeuttaja. Miksi kenenkään pitäisi sellaisen läheisyydessä elää?

Vierailija kirjoitti:

Välillä olen epävarma ja ahdistaa rakastaako mies minua vikoneni, hyväksyykö hän ne. Esim. Ulkonäössäni olevat viat.

Ap

Eli itkeä tihrustat vähän väliä kuinka ruma olet, kuinka et usko, että kukaan voi rakastaa mitään näin rumaa ja kerjäät miestäsi näin koko ajan vakuuttelemaan, että kelpaat, olet ihan nätti ja että hän rakastaa? Yök yök yök. Jos sinulla on näin pahat itsetunto-ongelmat ja ulkonäköösi liittyvät traumat, niin miehenkö pitää sinut pelastaa? Onko se miehen tehtävä koko ajan vakuutella kaiken olevan hyvin, kun sinä voliset räkä poskella silmät turvonneina itsesäälistä valitustasi? Minkä ikäinen olet ja mitä haet parisuhteeltasi?

Koska miehet ajattelevat että itkevä nainen = ongelma joka pitää korjata. Ja jos he eivät saa tuota korjattua, he tuntevat olonsa epäonnistuneeksi. Kaikki siis vaikka itkun syyllä ei ole mitään tekemistä miehen kanssa.

On ne jänniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä olen epävarma ja ahdistaa rakastaako mies minua vikoneni, hyväksyykö hän ne. Esim. Ulkonäössäni olevat viat.

Ap

Eli itkeä tihrustat vähän väliä kuinka ruma olet, kuinka et usko, että kukaan uuvoi rakastaa mitään näin rumaa ja kerjäät miestäsi näin koko ajan vakuuttelemaan, että kelpaat, olet ihan nätti ja että hän rakastaa? Yök yök yök. Jos sinulla on näin pahat itsetunto-ongelmat ja ulkonäköösi liittyvät traumat, niin miehenkö pitää sinut pelastaa? Onko se miehen tehtävä koko ajan vakuutella kaiken olevan hyvin, kun sinä voliset räkä poskella silmät turvonneina itsesäälistä valitustasi? Minkä ikäinen olet ja mitä haet parisuhteeltasi?[/quote

Miksi 'yök'? Avaa vähän.

Up

Jos toinen on naama rutussa, äyskii ja on kireä niin aika vaikea sitä on itse pysyä hilpeänä. Ihmettelen aina yhtä paljon näitä, joille oma paha olo antaa oikeuden pitää muita kusitolppana.

Jos mulla on meininki hanurista niin kiinnitän erityistä huomiota siihen etten ala purkaa sitä syyttömiin.

No missä se raja menee paljonko tunteita saa näyttää? Siihen olen tottunut, lapsuudessa en kotona saanut näyttää negatiivisia tunteita, pelkoa, surua. Kaveriporukassa rooliin on kaikkia miellyttävä ilopilleri. Joku kysyi mitä haluan parisuhteelta. Ihmisen jonka kanssa voin vaan olla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No missä se raja menee paljonko tunteita saa näyttää? Siihen olen tottunut, lapsuudessa en kotona saanut näyttää negatiivisia tunteita, pelkoa, surua. Kaveriporukassa rooliin on kaikkia miellyttävä ilopilleri. Joku kysyi mitä haluan parisuhteelta. Ihmisen jonka kanssa voin vaan olla.

Ap

No jos oma mielentilasi pysyy hyvänä kun puolisosi tulee kotiin hän antaa yksitavuisia vastauksia, äyskii ja murjottaa niin sitten voit ehkä odottaa samaa myös häneltä.

Aikuiset usein kuitenkin hoitavat tämän silleen, että saattavat esimerkiksi sanoa toiselle: "Kuule rakas, olen tänään vähän huonolla tuulella koska duunissa oli ikävä asiakas, joka haukkui mua."

Silloin on toisellakin reilu mahdollisuus ymmärtää tilanne.