Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että mies on oma itsensä vain omien kavereidensa kanssa
27.09.2017 |
Ollaan seurusteltu kohta 14 kuukautta, ja muuttamassa pian yhteen. Kavereidensa (ja joskus minun) kanssa mies on hulvaton vitsiniekka ja muutenkin hyvin sosiaalinen pälättäjä, mutta sitten minun kavereiden ja sukulaisten kanssa hän on epämiellyttävä tuppisuu.
Tämä ärsyttää, koska esimerkiksi vanhempani eivät näe millainen hän oikeasti. Ystävät sitten ihmettelevät mitä näen hänessä. Mies perustelee olevansa ujo ja sillä ettei osaa olla rento uusien ihmisten parissa. Ok, mutta hän on tavannut esimerkiksi vanhempani melkein kymmenen kertaa... ja sama vaan jatkuu.
Onko muiden miehet samanlaisia? Paraneeko käytös ajan kanssa?
Kommentit (26)
Mun eksä oli kanssa tuollainen kameleontti. Lopulta olin ihan ulalla, että kenen kanssa oikeastaan edes seurustelen. Oli niin monta erilaista persoonaa, että olin ihan rikki kun mietin mikä niistä on se oma rakas. Eli kavereiden kesken ihan erilainen, jätti mut ku knallin kalliolle kavereiden ollessa paikalla. Toisaalta kahden kesken oli todella ihana, huomioiva. Vanhemmilleni esitti parempaa, samoin omilleen, sellaista jäykkää vuorovaikutusta.
Lopulta en enää jaksanut, jätin ja oli elämäni paras päätös. Siitäkin huolimatta, että sain pitkäksi aikaa kusipään maineen kun jätin hyvän miehen tuosta noin vain. Itse en vieläkään tiesä, että mitä tai kenet jätin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen rento ja hyväntuulinen vain joidenkin ihmisten seurassa, useimpien kanssa olen hiljainen ja synkkä tuppisuu. Kumpikaan ei ole "oikea minä", en tiedä millainen olen "oikeasti". En voisi siis muuttua rennoksi vaikka olisin tuntenut jonkun 10 vuotta jos tämä ihminen ei vain saa niitä rentoja ominaisuuksiani esiin.
Millainen hän on kanssasi kahden kesken?
Aika perus kauraa, että kumppanin frendien tai vanhempien kanssa ei välttämättä ole hirveästi yhteisiä kiinnostuksen kohteita mistä jutella luontevasti.
Sitä vartenhan on kumppanin lisäksi ne omaan elämään itse valitut ihmiset, eli frendit. Kenen kanssa kiinnostavan puhuttavan lisäksi vielä luonteetkin matchaa, huumorintaju kohtaa ja on oikeasti hauskaa
Onpa taas melkoiset ongelmat. Viisas ihminen tietää miten sopeutua erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Haluisitko kenties että miehesi heittäisi mauttomia vitsejä kuin kaveriporukansa kesken ja pilata täydellisesti maineensa?
Olen törmännyt samaan ilmiöön monesti miesten kanssa nauru raikaa ja on hulvattoman hauskaa. Se vaatii vuorovaikutusta ja dialogia.
Monesti naiset ovat yleisönä ja mies on se joka tuo sen hauskuuden. Naiset tuntuvat monesti puhuvan huolista ja murheista. Olen naisvaltaisella työpaikalla ja en jaksa enää juurikaan naisten kanssa käydä syömässä tai viettää taukoja, koska hommat menee yleensä synkistelyksi ja valitteluksi. Olin yleensä se joka keräsi porukan kasaan lounaalle. Nykyään enää en ja noita yhteislounaita ei oikein ole. Itsellä on paljon parempi mieli, kun on saanut raivatua nuo kielteiset asiat pois itseään rasittamasta. Sama ilmiö on ollut vanhempien sukulaisten kesken. Naiset monesti dominoivat ilmapiiriä ja se vapautuu kun ollaan miesten kesken. Ne naisten puheen aiheet nyt ei miestä monesti jaksa kiinostaa ja ei niissä hauskuutta ole.
Ehkä noissakin tilanteissa on niin jotta kukaan muu ei tuo oikein sitä hauskuutta siihen. Sitä on vaikea itse synnyttää.