Olenko ainut, jonka mielestä koirat (varsinkin suuret) ja pikkulapset

Mitä olen seurannut monien isompien sisarusten käyttäuytymistä vauvoja kohtaan, niin ne ne vasta epäsopivia sitten ovat. Eivät millään sovi samaan perheeseen vauvan kanssa. Mutta tätä pidetään ihan normaalina. Koirista varotellaan ja jotkut pitävät epäkelpoina vanhempina, jos ei koiria hävitetä. Samalla perusteella pitäisi hävittää sitten esim. 2-vuotias arvaamaton ja mustasukkainen isosisarus. Kyllä meidän isot koirat ovat ainakin tuhat kertaa luotettavampialasten kanssa kuin naapuruston lapset. Onnettomuuksia sattuu niiden kanssa, mutta ei koirien.



Ja sopisi myös huomata jo tutkimustenkin osoittamat hyvät vaikutukset niin allergioihin kuin luonteeseenkin. Ei-eläinihmiset ovat itsekeskeisiä ja hyötysuuntautuneita (itse lisäisin tunnevammaisia). Ja paljon sairaampia ja allergisempia. Eläimistä pitävät taas tunneherkkiä ja arvostavat vuorovaikutustaitoja ja tunnetaitoja.

Kaikki rodut eivät sovi lapsiperheisiin, mutta jos valitsee rodun hyvin niin ei ole ongelmia. Koirat olivat jo aikuisia, kun lapset syntyivät, joten tottuivat helposti uusiin perheenjäseniin, koska saivat tutustua heihin ihan alusta alkaen. Toisinpäin olisi saattanut olla ongelmia.

ja meillä ei oo - eikä tuu - koiraa.

Lapsi antaa koiralle ruokaa ja leikkivät yhdessä koiran leluilla :)



Joten kumpikaan ei joudu kärsimään toisesta :)

Täällä nyt taas hyökkää vastaan nuo kusiputkien omistajat, joiden mielestä koira on tasavertainen jäsen perheessä.

joka on tässä asiassa hyvin väärässä.

Kasvattavat koiria, joita on tällä hetkellä 13 + pennut.. Kaikki tulee hoidettua, koirat, lapset ja parisuhde... Ihmiset on niin erilaisia, mäkään en koe et pärjäisin noin monen ötökän kanssa. Mut yksi tai kaksikin menis mainiosti =) Se voi olla mieletön rikkaus, koko perheen yhteinen harrastus. Lapsetkin oppii kaikenlaista siinä.



Tosin koiraporukoissa kun pyörii, näkee myös valitettavasti niitä tapauksia joissa koirat ajaa lasten ohi..

Koirat ovat mielestäni arvaamattomia, eikä koskaan voi tietää mitä koira seuraavaksi keksii, vaikka olisi kuinka kiltti.



T: " kiltin" ison kotikoiran raatelemaksi joutunut kyläilijä.

Onneksi kerkesin kääntää olkapään eteen. T: 10

Koiran paikka on ulkona, ei jossain ahtaassa asunnossa lasten keskellä.



t: entinen koiran omistaja, joka ei koskaan enään ota koiraa, ellei asu omakotitalossa taajaman ulkopuolella.

olen niin kauheasti nähnyt sellaisia tapauksia, joissa lapsiperheeseen otetaan koira, ja siitä ei jakseta sitten huolehtia kunnolla kun aika ei yksinkertaisesti riitä. Elämä riehakkaan pennun ja pienten lasten kanssa voi olla vähän haastavampaa kun etukäteen kuvitteli. Toinen asia on se, että eräässä tuttavaperheessä suuri koira töni jatkuvasti pienen kävelemään opettelevan muksun kumoon, pahastikin. Saattoi myös raapia kynsillään leikin tiimellyksessä jne. Lapsella oli jatkuvasti naarmuja ja jokin paikka auki...Sanomattakin selvää että tuollaisessa tapauksessa lapsi kärsi koirasta :(

Vierailija:

Koiran paikka on ulkona, ei jossain ahtaassa asunnossa lasten keskellä.

t: entinen koiran omistaja, joka ei koskaan enään ota koiraa, ellei asu omakotitalossa taajaman ulkopuolella.

ohut turkki näes.

kuten melkein jokaisen kaverinikin kotona on eläimiä laidasta laitaan. On koiria keskikokoisesta jättiin, kissoja, kaneja ja marsuja eikä ikinä ole kellään ollut mitään ongelmia. Lapset ja eläimet ovat kaikki hyvin hoidettuja. Mielestäni eläimet perheessä ovat rikkaus ja lapset oppivat eläimiltä paljon. Oletko muuten kuullut että perheessä jossa on eläimiä niin ihmiset ovat keskimääräistä sosiaalisempia ja terveempiä, niin lapset kuin aikuisetkin :) Että ei ne eläimetkään ihan pahasta ole.

pienet lapset ja (suuret) koirat ovat huono yhdistelmä! Miksei sitä koiran hankkimista voi lykätä sinne saakka, kunnes lapsi/lapset ovat esim. kouluikäisiä? -ap-

Minä taas olen nähnyt paljon onnistuneita yhdistelmiä. Esim. siskoni perheessä on kaksi saksanpaimenkoiraa ja 10v ja 2v. lapset. Hyvin on mennyt!

Älä yleistä, ap!

Meillä on suuri koira, joka tykkää lapsestamme samoin lapsi koirasta. koira on koira ja lapsi lapsi. Koira edelleen samassa asemassa, kuin ennen lapsen tuloa. Tietää paikkansa perheessä, samoin lapsi. Ei ole ollut ikinä ongelmia. Meillä koiraa ei ole ikinä pidetty lapsen/ihmisen asemassa. Miksi olisi ongelmia, en ymmärrä. Miksi muka toinen varmasti kärsii. ? Ja mikä merkitys sillä koiran koolla muka on?

meillä saksanpaimenkoira narttu ja keskiaasianpaimenkoira uros... tulevat tosi hyvin lasten kans toimeen. lapset 1v7kk poika 4v tyttö...

Koira jää usein heitteille, kun lapsi syntyy (ts. sille ei ole aikaa!!). Tuttavaperheissäni koira on usein suljettuna toiseen huoneeseen ja sitä käytetään pikaisesti narun jatkeena ulkona. Onko se koiranelämää? Minusta ei...Ja turha väittää, että " meillä ei ainakaan koira kärsi" kun monissa perheissä todellakin kärsii! Olen sen omin silmin nähnyt ja kuullut. Ja kirjoitin siksi eritoten suuret koirat, koska ne vaativat melko paljon liikuntaa ja tilaa, usein enemmän kuin pienet koirat.



Toinen asia on sitten se, että joskus myös lapsi kärsii, kun koira tönii, raapii jne. Joka päivä joku paikka auki, kun riehakas koira tönii kumoon. Ja niitäkin on, joille koira on tärkeämpi kuin lapsi.



-ap-

En tosin koskaan jätä koiraa yksin lapsen kanssa.

Pointtini on , että myös koiran tulee saada päivittäin riittävästi huomiota osakseen, niin pysyy tyytyväisenä perheenjäsenenä.

Otan esim. aina vauvan kärrylenkille myös Boksun mukaan.

Joskus ihmiset eivät jaksa lapsilleen opettaa että koiran ON ANNETTAVA nukkua.