Olenko ainut, jonka mielestä koirat (varsinkin suuret) ja pikkulapset

Oletko idiootti?



Kirjoitin, että usein niin tapahtuu, että koira jää heitteille. Tämä oman kokemukseni mukaan. Tuttavapiirissä paljon koirallisia perheitä. Enkä usko, että omat tuttavani hirveästi eroavat muista koiraperheistä, ihan tavallisia ihmisiä ovat. -ap-

T:26

Ja se, että tuttavaperheissäsi moista tapahtuu kertookin jo aika paljon myös sinun tasostasi...

Minun tuttavapiireissäni taas ei tapahdu moista!

Joten lakkaa yleistämästä omien empiiristen tutkimustesi perusteella.

saksanpaimenkoirien kasvattajana olen kanssasi osittain samaa mieltä. Mitkään suuret kouluttamattomat koirat eivät sovi lapsiperheisiin, sillä siinä on ilmeinen riski vaaratilanteisiin ja sopivuus riippuu myös koiran rodusta. Mutta ennenkaikkea vika ei ole koirassa vaan sen " hellanduudelis kun meidän Rekku.." -omistajissa, jotka inhimillistävät koiransa ja kuvittelevat, että se osaa ajatella kuin aikuinen ihminen. Hyvinhoidetut, koulutetut, laumassa paikkansa tietävät isot ja pienet koirat sopivat hyvin lapsiperheisiin.



Eli ei yleistetä.

Niin :) Juuri tätä tarkoitin. Minun tuttavapiiriini kuuluu ihan tavallisia, suomalaisia perheitä laidasta laitaan. Monessa näistä perheistä koira jää vähälle huomiolle lasten tullessa. En usko oman tuttavapiirini poikkeavan radikaalisti teidän tuttavistanne. -ap-

Vierailija:

saksanpaimenkoirien kasvattajana olen kanssasi osittain samaa mieltä. Mitkään suuret kouluttamattomat koirat eivät sovi lapsiperheisiin, sillä siinä on ilmeinen riski vaaratilanteisiin ja sopivuus riippuu myös koiran rodusta. Mutta ennenkaikkea vika ei ole koirassa vaan sen " hellanduudelis kun meidän Rekku.." -omistajissa, jotka inhimillistävät koiransa ja kuvittelevat, että se osaa ajatella kuin aikuinen ihminen. Hyvinhoidetut, koulutetut, laumassa paikkansa tietävät isot ja pienet koirat sopivat hyvin lapsiperheisiin.

Eli ei yleistetä.

Viimeisten 2v aikana meillä ollut kaksi raskautta ja yksi vauva-aika, ja on ollut useita jaksoja jolloin koira on aivan varmasti kärsinyt lapsesta kun sille ei ole jaksettu antaa huomiota ja viedä kunnon lenkeille (esikoisen hurma, lapsen huonot unet 2kk iässä, mun sairaalaanvienyt pahoinvointi, nyt uuden raskauden pahoinvointi, muutto toiseen kaupunkiin).



Meidän koira on otettu eläinsuojelusta monta vuotta ennen lapsia ja se on hyvin rakas, samoin olemme sen käytöksestä päätellen hyvin rakkaita sille. Olen välillä miettinyt että olisiko sen parempi muuttaa toisaalle mutta en mitenkään usko että sen olisi parempi ihan vieraassa paikassa. Omille vanhemmille antaisin sen ilomielin (koira viihtyy siellä hirveän hyvin) mutta äiti on tällä hetkellä sairas eivätkä he pystyisi sitä hoitamaan. Niinpä olen miettinyt, että koiralle paras paikka on loppujen lopuksi kuitenkin meillä.



Eihän nämä elämänjaksot niin kauan kestä ja kyllä lapsetkin joutuvat joskus kärsimään toisten lasten takia - jos yksi lapsi on vaikka pitkään sairaana, niin toinen kärsii kun ei pääse ulos tai kavereille tai muuta. Elämässä sattuu tällasia tilanteita ja meillä kyse on tosiaan vain jaksoista joita on mahtunut vauva-aikaan.



Ap:lla on ihan hyvä pointti. Meinaan vaan että asiat ei _aina_ ole ihan sitä miltä näyttää. Huono omatuntokaan ei aina näy päälle, en muista että oisin tästä kovin monen kaverin kanssa tullu jutelleeksi.

ne pitää kouluttaa. Ei se kouluttamaton lattiarätti ole sen kummoisemmin hyvä perhekoira kun iso kouluttamatonkaan saati sitten, että kumpikaan olisi yhteiskuntakelpoinen koira.



Meillä saksanpaimenkoira uros ja vauva tulivat toimeen ihan hyvin ensihetkestä lähtien. Nyttemmin koira on vehreimmillä niityillä kirmaamassa ja uutta koiraa olemme alkaneet harkitsemaan suurimman surun mentyä.