Hiipuuko teidänkin sukunne?

Isoäiti harmittelee kun ei tule ensimmäistäkään lapsenlapsenlasta, vaikka tutuilla on jo useita. Kenelläkään sisaruksistani tai serkuistani ei ole lapsia, olemme kaikki aikuisia ja usea on pitkässä vakiintuneessa suhteessa tai sitten vakiintunut sinkku. Minä olen 30-vuotias ja ollut mieheni kanssa yhdessä 12 vuotta, josta neljä naimisissa. Varmaan lapsia olisi jo keksitty hankkia jos niitä olisi tullakseen. Vaan kun en ole koskaan lapsia kaivannut eikä mun niitä kannatakaan yrittää, koska olen kroonisesti masentunut ja pystyn hädin tuskin joten kuten huolehtimaan itsestäni. En halua olla kenenkään äiti.

Mieheni taas on perheensä ainoa lapsi ja sukunsa ainoa lapsenlapsi, "kaikki" on kiinni hänestä.

Vähän tympii kun tuntee sellaisen hiljaisen paineen koko ajan, välillä sanallisenkin. Voi voi niin... Ei voi vain muiden mieliksi alkaa lisääntyä.

Yksi kaverini oli huojentunut kun sisaruksensa sai lapsen, nyt se on "hoidettu" eikä hänen tarvitse niin kokea syyllisyyttä.