Lue keskustelun säännöt.
Nyt kaikki koirista tietävät, vinkkejä kehiin!
25.09.2017 |
Ensimmäisenä pakko toivoa, vaikka tuskin siitä mitään hyötyä on, että ette lukisi tätä viestiä asenteella, että vika on vain hihnan toisessa päässä - ihmisessä. Eikä haittaisi, jos "antakaa koiranne osaavalle" ja "taas osaamattomat hankkineet koiran" kommentit jäisivät pois. Trollit erikseen. Koira ei ole ensimmäinen, joten ihan keltanokkia ei olla.
Mutta itse asiaan:
Meillä on 8 kuukauden ikäinen koira, joka tuli meille seitsemän viikon ikäisenä. Koira on sekarotuinen, mutta se on suurimmaksi osaksi alaskanmalamuuttia. Myös kultsia löytyy.
Koiralla on nyt ilmeisesti menossa teini-ikä, siis todella paha uhma, ja kaiken mitä se oppi jo hyvin varhain, on parin kuukauden aikana jäänyt kokonaan pois. Pahimmat ongelmat ovat koiran kanssa leikkiminen ja lenkille vieminen. Koira ei osaa enää muka käyttäytyä, vaan heti päästessään tarhasta (pääsee lenkille ja irti juoksemaan 3-6 kertaa päivässä, riippuen onko arki vai viikonloppu) alkaa hyppimään päälle ja puree. Ei auta heittää palloa tai muuta lelua huomion kääntämiseksi ja opastukseksi siitä, mitä leikitään ja mitä ei. Ei auta, vaikka 15 minuuttia kääntäisit vain selkäsi ja olet antamatta huomiota - testattu on! Jaksaa kyllä hyppiä ja purra. Ei auta komentaminen, saa siitä ja oikeastaan KAIKESTA vain lisää vettä myllyyn. Koskaan ei ole meillä ollut näin itsepäistä ja kuritonta koiraa, vaikka lepsuiltu ei kyllä ole. Lenkille kun mennään, sujuu aluksi hyvin. Jossain vaiheessa koira vain päättää, että tämä on tylsää ja alkaa hyppiä kuin mikäkin peto päälle, repii hihasta ja hanskoista jos sellaiset on, myös lahkeista. Tilanne kärjistyi eilen, kun oltiin kotimatkalla lenkiltä, ja koira aloitti tuon riehumisen, niin minä selätin koiran ja istuin sen päällä kunnes lakkasi lopulta taistelemasta vastaan. Siis väsyi. No, siitä kun nousin niin aloitti uudelleen. Koira vain kiihtyy sekunnissa sataan ylivirittyneeseen tilaan, eikä osaa rauhoittua. Vaikka istumis käskyn osaa, ei istu kun alkaa riehumaan. Tottelee sitten kyllä esim kun ruokaa annetaan, että vasta sitten syö kun luvan saa.
Ollaan kokeiltu kaikki mahdolliset koulutuskeinot mitä vain löytyy netistä, ja minulla on koirankouluttaja ystävä, joka joutui itsekin lopulta myöntämään, että ei ole koskaan tavannut vastaavaa koiraa, että hänenkin on myönnettävä, että tällä kertaa vika ei ole meissä koiran omistajissa.
Aletaan olla tosi väsyneitä koiran käytökseen, aktiviteettien tarjoamisesta on tullut päivien inhokki homma, ja vedetään miehen kanssa tyyliin pitkää tikkua siitä, kumpi joutuu nyt menemään koiran kanssa touhuamaan. Kyse ei ole liikunnan puutteesta, eikä siitä, ettei olisi kuria pidetty. Koira on aina ollut sellainen, että innostuu vain lisää kaikista kurinpitomenetelmistä. Entäs sitten palkitseminen? Hyvän käytöksen palkitseminen kehuilla ja rapsutuksilla: hypin päälles! Palkitseminen namipaloilla: anna p*rkele lisää sitä herkkua!! Ja hyppii päälle.
Kuonokoppa on ainoa, mikä hillitsee koiran käytöstä, ja olikin käytössä pari viikkoa AINA, kun olimme lenkillä, mutta kun aloin kokeilemaan ilman, niin sama perseily jatkuu. Onko tässä nyt enää muuta keinoa, kuin käyttää kuonokoppaa, koska mikään muu ei tunnu auttavan..
Mitään tokoa ei paikkakunnallamme ole.
Toivoisin nyt vinkkejä ja kokemuksia, onko teillä ollut koiraa, jonka kanssa ei todellakaan toimineet mitkään koulutusoppaiden niksit ja keinot, vaan jokin muu kenties? Mikä?
Asiallinen keskustelu olisi nyt valttia, ja asiattomuuksiin ja vääriin olettamuksiin en aijo vastailla.
Kommentit (36)
Jos repii vaatteistakin ja perseilee tuolleen, niin kyllä minulla tulis ihan spontaanina reagtiona karjuttua ihan kunnolla, nappaisin niskasta kiinni ja kaataisin maahan ja yhä edelleen ärisisin. En sietäisi tuollaista käytöstä edes sitä yhtäkään kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit komentavasi koiraasi jämäkästi, mutta toisille yksilöille se ei riitä, vaan niille on näytettävä niin fyysisesti kuin henkisesti kuka on pomo.
Kerroit selättäneesi koiran ja istuneesi sen päällä mutta kun nousit niin koira riehaantui entistä enemmin. Tällöin olisi tullut toistaa tuo selättäminen vaikka sitten 10 kertaa, eikä missään tapauksessa jättää siihen ensimmäiseen kertaan, koska näin koirastasi tuli voittaja ja sinä menetit auktoriteettiäsi siihen, tai mahdollista auktoriteetin saamista koiraasi.
On normaalia, että koira villiintyy automaattisesti lisää jos sitä ei pistetä ruotuun, sen tulee oppia kuka käskee ja ettei sillä ole vaihtoehtoja.
Jos et tätä sille näytä ja opeta tulee koirastasi ongelmia ja joudut pahimmassa tapauksessa vielä luopumaan siitä.Niin, se on vain jännä, että olin koiralle selkeästi auktoriteettihahmo tämän ollessa vielä puoli vuotias, mutta sitten aika yhtäkkiä muuttui käytös, enkä meinaa saada millään rauhoittumaan. Ainoat mitkä auttaa, on kuonokoppa tai kiinni pitäminen, mutta se auttaa vain sen aikaa, kun pitää kiinni. Tarhaan komennan takaisin jos aloittaa jo pihassa riekkumisen.
Harmittaa, kun olisi mukava ulkoilla tuon koiran kanssa, ja ennen pystyi irtikin pitämään syrjäseudulla, mutta enää ei uskalla tarjota sille mitään vapautta, koska jokaisen irtipitämisen jälkeen käyttäytyy huonosti :(
Ap
Kokeile neuvoani, kun koira alkaa riehumaan niin näytä sille esim. kuten teit aiemmin selättämällä ja päällä istumalla että SINÄ olet päällikkö ja tämä niin monta kertaa että koira alistuu, mutta älä VAIN jätä sitä puolitiehen tekemällä se muutaman kerran ja sitten luovuttamalla, muutoin olet hävinnyt, vaan niin kauan ja niin monta kertaa kunnes koira on kunnolla sinun hallinnassasi.
Koirasi on nyt hieman vanhempi nyt ja kokeilee omia rajojaan, siksi tuo tottelemattomaksi muuttuminen.
Kävin yhden rotweilerilleni kanssa tuon saman tappelun kun koira oli muistaakseni 8-kuukautinen, enkä antanut periksi ja se pelleily loppui kuin seinään useaksi kuukaudeksi, jonka jälkeen koira kokeili vielä kerran rajojaan mutta toistin saman ottaen siltä luonnon pois, kylläkin todella rajuin ottein.
Tämän jälkeen ei ollut koskaan enää ongelmia ja koirasta tulikin paras koira mitä minulla on koskaan ollut.
Hei,
Pitää varmaan tuota kokeilla. Osaan kyllä olla jämy ja vahva, en siis ole neito hädässä kun koira alkaa riehumaan.
Kiitos paljon tähän asti vastanneille! Täytyy tältä päivältä lopettaa täällä kirjoittelu, palaan huomenna katsomaan onko tullut lisää kokemuksia ja vinkkejä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos repii vaatteistakin ja perseilee tuolleen, niin kyllä minulla tulis ihan spontaanina reagtiona karjuttua ihan kunnolla, nappaisin niskasta kiinni ja kaataisin maahan ja yhä edelleen ärisisin. En sietäisi tuollaista käytöstä edes sitä yhtäkään kertaa.
Ja itsekkin pyrin käyttämään pääasiassa positiivisia konsteja, mutta on joitakin asioita jotka pitää saada koiralle selviksi nopeammin kuin mitä namittamalla voi saada (varsinkin jos koiraa ei edes namit kiinnosta).
Niin koiratkin tekee toisilleen, mulla on narttukoira joka ei voi sietää tuollaista riehumista ja päälle hyppimistä, eikä yksikään koira oli sitten pentu tai aikuinen, sitä kahta kertaa tuolle yritäkkään tehdä. Tuo koirakin hoitaa tilanteen niin, että räjähtää riehuvan lajitoverin "silmille" hampaat irvessä äristen ja niskasta näykkien kunnes toinen on selällään maassa ja alistuu kunnolla, seuraavalla kerralla riittää, että murisee jo hyvissä ajoin ennenkuin toinen on edes iholla ja siitä hyvin nopeasti muut oppii rajansa, eivätkä saa mitään traumoja tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos repii vaatteistakin ja perseilee tuolleen, niin kyllä minulla tulis ihan spontaanina reagtiona karjuttua ihan kunnolla, nappaisin niskasta kiinni ja kaataisin maahan ja yhä edelleen ärisisin. En sietäisi tuollaista käytöstä edes sitä yhtäkään kertaa.
Hyvä idea, mutta niskasta kiinni: yrittää kuritella käsivarteen suullaan ja etujalat kietoo käden ympärille.
Äriseminen, sähiseminen, uikahtaminen, mikä ääni vain: tuopas oli innostava ääni, hypin entistä enemmän!
Ärsyttävää, eikö vain :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit komentavasi koiraasi jämäkästi, mutta toisille yksilöille se ei riitä, vaan niille on näytettävä niin fyysisesti kuin henkisesti kuka on pomo.
Kerroit selättäneesi koiran ja istuneesi sen päällä mutta kun nousit niin koira riehaantui entistä enemmin. Tällöin olisi tullut toistaa tuo selättäminen vaikka sitten 10 kertaa, eikä missään tapauksessa jättää siihen ensimmäiseen kertaan, koska näin koirastasi tuli voittaja ja sinä menetit auktoriteettiäsi siihen, tai mahdollista auktoriteetin saamista koiraasi.
On normaalia, että koira villiintyy automaattisesti lisää jos sitä ei pistetä ruotuun, sen tulee oppia kuka käskee ja ettei sillä ole vaihtoehtoja.
Jos et tätä sille näytä ja opeta tulee koirastasi ongelmia ja joudut pahimmassa tapauksessa vielä luopumaan siitä.Niin, se on vain jännä, että olin koiralle selkeästi auktoriteettihahmo tämän ollessa vielä puoli vuotias, mutta sitten aika yhtäkkiä muuttui käytös, enkä meinaa saada millään rauhoittumaan. Ainoat mitkä auttaa, on kuonokoppa tai kiinni pitäminen, mutta se auttaa vain sen aikaa, kun pitää kiinni. Tarhaan komennan takaisin jos aloittaa jo pihassa riekkumisen.
Harmittaa, kun olisi mukava ulkoilla tuon koiran kanssa, ja ennen pystyi irtikin pitämään syrjäseudulla, mutta enää ei uskalla tarjota sille mitään vapautta, koska jokaisen irtipitämisen jälkeen käyttäytyy huonosti :(
Ap
Sinulla ei selvästikään ole sitä auktoriteettia. Penikka nyt tottelee ketä vaan.
Malamuutit on erittäin energisiä ja tuppaavat hyppimään ja näykkimäänkin helposti. Siitä huolimatta minä olen saanut vieraan karkuteillä juoksevan urosmalamuutin tottelemaan itseäni muutamassa minuutissa. Yhden nartun myös. Ja olen siis pehmeä-ääninen nainen.
Sinulla pitää siinä tilanteessa vaan olla sellainen energia että koirat ei vaan kerta kaikkiaan sinulle rupea. Että se ei ole mikään vaihtoehto. Ja sitten pitää huolta siitä että näin on. Esim. jos koira ei suostu kävelemään nätisti, pysähtelet, pakittelet ja vaihdat suuntaa vaikka viisi tuntia. Ihmisen pinnan täytyy AINA olla pidempi kuin koiran vaikka saisitte toistaa samaa asiaa koko yön.
Tai jos koira hyppii, otat sitä valjaista kiinni ja pakotat kulkemaan vierelläsi pelkillä takajaloilla. Loppuu muuten hyppiminen hyvin äkkiä kun etujalat ei ota maahan. Naisenkin voimilla täyskokoinen malamuutti on täysin hallittavissa, saati sitten tuollainen keskenkasvuinen.
Noin yleisesti ottaen ihmiset tekee sen virheen että antavat koiransa kerran käyttäytyä huonosti. Koiran kanssa täytyy olla aina kartalla ja valppaana eikä ikinä antaa sen saada sitä käsitystä että se voittaisi jumpittelemalla yhtään mitään.
Viimeiseksi: malamuutit vaatii vetokoirina ihan helvetisti liikuntaa ja nimenomaa sitä vetämistä. Se on ainoa asia minkä takia ne on olemassa. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta antaa koiran vetää, se on onneton ja turhautunut. Malamuutti ei myöskään sovi kovin hyvin ainoaksi koiraksi koska vetokoirille se oma koiralauma on tärkeämpi kuin ihmiset. Se, että koirassasi on hitunen kultaista noutajaa ei vaikuta tähän asiaan mitenkään, yleensä jos koirassa on jotain alkukantaista rotua se on se dominoiva.
Koiraa ottaessa kannattaisi oikeasti miettiä sen käyttötarkoitusta. Jos haluaa pelkän lellikin eikä oikein viitsi lenkkeillä, ei kannata ottaa rotua jonka koko viettitoiminta kohdistuu siihen että juostaan reen edessä jopa 150 km päivässä!
Hei,
Olen kyllä tutustunut malamuutin käyttötarkoitukseen, ja tarkoitus onkin alkaa sen kanssa harrastamaan vetoharrastuksia, mutta hox hox nyt, 8kk ikäinen koira kyseessä, ei vielä paljo rekeä vedetä. Talvella tarkoitus aloittaa sellainen, että vetää lapsia pulkassa, ja aikuista potkurissa siten, että itsekin potkuttelee. Viime talvena oli vielä niin pieni, ettei vielä renkaita tai mitään muutakaan laitettu vetämään.Mistä käsitit, ettei viitsitä lenkkeillä, ja halusin pelkän seurakoiran? Enkös ole nimenomaan hokenut, että haluaisin tehdä sen kanssa vaikka ja mitä, mutta koira pilaa perseilyllään kaiken kivan - kivan, mikä on varta vasten sitä järjestetty!
Kyllä olisit huuli pyöreänä tuon meidän muutin kohdatessasi. Niin ne on muutkin uhonneet, etten vain osaa olla sitä ja tätä, mutta niin on mieli muuttunut kun tavanneet koiramme. Ja mielessä hyvä pitää, ettei ole ensimmäinen haastava rotu meillä, edellinen oli rotikka.
Ap
Et sä siihen pulkkaan voi lapsia laittaa. Liity siihen muutti ryhmään, niin saat asiallisia neuvoja. Tosin näyttää vähän siltä, ettet sä neuvoja haluakkaan.
Myös lajitoverin seura voisi auttaa. Koiran pitäminen yksin työpäivän ajan on jo melkoinen koettelemus, mutta se että koirassa on vielä enimmäkseen malamuuttia, on vielä toinen juttu. Eikös rotu ole äärettömän sosiaalinen ja laumasieluinen?
Tietysti tuo on aina aluksi vaikeaa, kun harvempi haluaa kahta pentua ottaa samanakaisesti, joten ei se varmaan auta kuin toivoa että ongelma ei johdu yksin olemisen aiheuttamasta turhautumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selättäminen ns perinteisesti ei auta. Vrt siihen miten toinen koira alistaa toisen. Mä käyttäisin kuonokoppaa tai pantaa tarpeeksi pitkään niin et jää koirallekin muistiin. Koiraa ei saa päästää tekemään huonoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit komentavasi koiraasi jämäkästi, mutta toisille yksilöille se ei riitä, vaan niille on näytettävä niin fyysisesti kuin henkisesti kuka on pomo.
Kerroit selättäneesi koiran ja istuneesi sen päällä mutta kun nousit niin koira riehaantui entistä enemmin. Tällöin olisi tullut toistaa tuo selättäminen vaikka sitten 10 kertaa, eikä missään tapauksessa jättää siihen ensimmäiseen kertaan, koska näin koirastasi tuli voittaja ja sinä menetit auktoriteettiäsi siihen, tai mahdollista auktoriteetin saamista koiraasi.
On normaalia, että koira villiintyy automaattisesti lisää jos sitä ei pistetä ruotuun, sen tulee oppia kuka käskee ja ettei sillä ole vaihtoehtoja.
Jos et tätä sille näytä ja opeta tulee koirastasi ongelmia ja joudut pahimmassa tapauksessa vielä luopumaan siitä.Niin, se on vain jännä, että olin koiralle selkeästi auktoriteettihahmo tämän ollessa vielä puoli vuotias, mutta sitten aika yhtäkkiä muuttui käytös, enkä meinaa saada millään rauhoittumaan. Ainoat mitkä auttaa, on kuonokoppa tai kiinni pitäminen, mutta se auttaa vain sen aikaa, kun pitää kiinni. Tarhaan komennan takaisin jos aloittaa jo pihassa riekkumisen.
Harmittaa, kun olisi mukava ulkoilla tuon koiran kanssa, ja ennen pystyi irtikin pitämään syrjäseudulla, mutta enää ei uskalla tarjota sille mitään vapautta, koska jokaisen irtipitämisen jälkeen käyttäytyy huonosti :(
Ap
Sinulla ei selvästikään ole sitä auktoriteettia. Penikka nyt tottelee ketä vaan.
Malamuutit on erittäin energisiä ja tuppaavat hyppimään ja näykkimäänkin helposti. Siitä huolimatta minä olen saanut vieraan karkuteillä juoksevan urosmalamuutin tottelemaan itseäni muutamassa minuutissa. Yhden nartun myös. Ja olen siis pehmeä-ääninen nainen.
Sinulla pitää siinä tilanteessa vaan olla sellainen energia että koirat ei vaan kerta kaikkiaan sinulle rupea. Että se ei ole mikään vaihtoehto. Ja sitten pitää huolta siitä että näin on. Esim. jos koira ei suostu kävelemään nätisti, pysähtelet, pakittelet ja vaihdat suuntaa vaikka viisi tuntia. Ihmisen pinnan täytyy AINA olla pidempi kuin koiran vaikka saisitte toistaa samaa asiaa koko yön.
Tai jos koira hyppii, otat sitä valjaista kiinni ja pakotat kulkemaan vierelläsi pelkillä takajaloilla. Loppuu muuten hyppiminen hyvin äkkiä kun etujalat ei ota maahan. Naisenkin voimilla täyskokoinen malamuutti on täysin hallittavissa, saati sitten tuollainen keskenkasvuinen.
Noin yleisesti ottaen ihmiset tekee sen virheen että antavat koiransa kerran käyttäytyä huonosti. Koiran kanssa täytyy olla aina kartalla ja valppaana eikä ikinä antaa sen saada sitä käsitystä että se voittaisi jumpittelemalla yhtään mitään.
Viimeiseksi: malamuutit vaatii vetokoirina ihan helvetisti liikuntaa ja nimenomaa sitä vetämistä. Se on ainoa asia minkä takia ne on olemassa. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta antaa koiran vetää, se on onneton ja turhautunut. Malamuutti ei myöskään sovi kovin hyvin ainoaksi koiraksi koska vetokoirille se oma koiralauma on tärkeämpi kuin ihmiset. Se, että koirassasi on hitunen kultaista noutajaa ei vaikuta tähän asiaan mitenkään, yleensä jos koirassa on jotain alkukantaista rotua se on se dominoiva.
Koiraa ottaessa kannattaisi oikeasti miettiä sen käyttötarkoitusta. Jos haluaa pelkän lellikin eikä oikein viitsi lenkkeillä, ei kannata ottaa rotua jonka koko viettitoiminta kohdistuu siihen että juostaan reen edessä jopa 150 km päivässä!
Hei,
Olen kyllä tutustunut malamuutin käyttötarkoitukseen, ja tarkoitus onkin alkaa sen kanssa harrastamaan vetoharrastuksia, mutta hox hox nyt, 8kk ikäinen koira kyseessä, ei vielä paljo rekeä vedetä. Talvella tarkoitus aloittaa sellainen, että vetää lapsia pulkassa, ja aikuista potkurissa siten, että itsekin potkuttelee. Viime talvena oli vielä niin pieni, ettei vielä renkaita tai mitään muutakaan laitettu vetämään.Mistä käsitit, ettei viitsitä lenkkeillä, ja halusin pelkän seurakoiran? Enkös ole nimenomaan hokenut, että haluaisin tehdä sen kanssa vaikka ja mitä, mutta koira pilaa perseilyllään kaiken kivan - kivan, mikä on varta vasten sitä järjestetty!
Kyllä olisit huuli pyöreänä tuon meidän muutin kohdatessasi. Niin ne on muutkin uhonneet, etten vain osaa olla sitä ja tätä, mutta niin on mieli muuttunut kun tavanneet koiramme. Ja mielessä hyvä pitää, ettei ole ensimmäinen haastava rotu meillä, edellinen oli rotikka.
Ap
Pointti olikin se että se koira tarvitsee todella paljon liikunta jo nyt vaikkei tietenkään täyspainoista rekeä voi vetää. Valtaosa koirien käytösongelmista on silkkaa liikunnan ja virikkeiden puutetta. Loput on sitten sitä että pallohullulle heitetään liikaa palloa ja sen stressitasot ei pääse koskaan laskemaan. ;)
Rotikka on ihan vitusti helpompi kuin malamuutti koska se on alunperin vartiokoira. You know, jalostettu toimimaan yhdessä ihmisen kanssa ja omistajaansa kohtaan huomattavasti miellyttämishaluisempi kuin vetokoirat. Puhumattakaan siitä että nykyrotikat on yksiä lapasia. Jos se on ollut sinulle haastava rotu niin voi minkä teit kun menit ottamaan malamuuttimiksin.
Vetokoira on kuin metsästyskoira, niitä ei ihan oikeasti kiinnosta juuri muu kuin se mihin se vietti kohdistuu: vetokoiria vetäminen toisten koirien kanssa ja metsästyskoiria metsästys. Tämän takia tuollaisilta koirilta ei pidä sietää yhtään mitään kertaakaan koska ne nyt vaan on ihan helvetin kovapäisiä. Joten sinun täytyy olla vielä kovapäisempi.
Tämä ei tarkoita että pitäisi olla väkivaltainen tai paha. Täytyy vaan olla jämäkkä, määrätietoinen, ehdottoman johdonmukainen ja kärsivällisyyttä pitää olla enemmän kuin tiiliseinällä. Jos koira riehuu, sinä seisot paikallasi kuin Himalaya. Jos et pysty seisomaan hievahtamatta niin kauan että koira lopulta rauhoittuu, sinulla on vääränlainen koira.
Ei pidä kokeilla kymmeniä konsteja vähän aikaa vaan yhtä kerrallaan niin kauan että koira tottelee. Ja kyllä se tottelee. Sellaista koiraa ei ole syntyntkään joka ei viimeistään tunnin päästä kyllästy jos ihminen seisoo narun päässä kuin vuori eikä reagoi koohotukseen mitenkään. Juurruta itsesi maahan, lukitse remmi käteesi äläkä kiinnitä koiraan yhtään mitään humiota ennen kuin se istuu tai makaa rauhassa paikallaan. Tuota ei edes tarvitse kovin montaa kertaa toistaa että koira oppii kunnioittamaan sinua. Se tietää että olet henkisesti vahvempi ja määrätietoisempi.
Kerropa, ap, mikä on pisin aika minkä olet vain seissyt paikallasi koirasi koohottaessa?
Miten te ihmiset muuten olette ajatelleet lapsenne kasvattaa jos kärsivällisyys ei riitä edes koiran saamiseksi kuriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos repii vaatteistakin ja perseilee tuolleen, niin kyllä minulla tulis ihan spontaanina reagtiona karjuttua ihan kunnolla, nappaisin niskasta kiinni ja kaataisin maahan ja yhä edelleen ärisisin. En sietäisi tuollaista käytöstä edes sitä yhtäkään kertaa.
Hyvä idea, mutta niskasta kiinni: yrittää kuritella käsivarteen suullaan ja etujalat kietoo käden ympärille.
Äriseminen, sähiseminen, uikahtaminen, mikä ääni vain: tuopas oli innostava ääni, hypin entistä enemmän!Ärsyttävää, eikö vain :)
Ap
No voi herrajumala. Sitten nostat koiran kokonaan ilmaan ja pidät siinä niin kauan että kiemurtelu loppuu. Kai sinä nyt sentään 33 kg jaksat nostaa?
Olet oikeasti ihan uskomattoman avuton.
Vierailija kirjoitti:
Myös lajitoverin seura voisi auttaa. Koiran pitäminen yksin työpäivän ajan on jo melkoinen koettelemus, mutta se että koirassa on vielä enimmäkseen malamuuttia, on vielä toinen juttu. Eikös rotu ole äärettömän sosiaalinen ja laumasieluinen?
Tietysti tuo on aina aluksi vaikeaa, kun harvempi haluaa kahta pentua ottaa samanakaisesti, joten ei se varmaan auta kuin toivoa että ongelma ei johdu yksin olemisen aiheuttamasta turhautumisesta.
Tämä. Vetokoiria ei koskaan pidä ottaa vain yhtä. Ne on jalostettu toimimaan koiralaumassa. Sen takia se koulutuskin on vähän hankalaa kun ihminen ei ole niille samalla tavalla tärkeä työkaveri kuin vaikkapa palveluskoiralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomioimattomuus ei välttämättä ole vaihtoehto. Ensinnäkin kenellä on aikaa seisoa tunti paikoillaan kuin patsas ettei vain innosta koiraa enempää? Ja toisekseen jos koira on iso ja repii vaatteita, niin kuka siinä nyt voi paikallaan olla revittävänä?
Muuten tietysti liikuttaminen ei ole lainkaan huono vaihtoehto, pyörällä juoksutus vaikka, jos juoksuttaa niin että koira ravaa, pehmeällä alustalla (tienpientareella, kuntoradalla), niin tuskin on vaarallista tuollaiselle teinilekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit komentavasi koiraasi jämäkästi, mutta toisille yksilöille se ei riitä, vaan niille on näytettävä niin fyysisesti kuin henkisesti kuka on pomo.
Kerroit selättäneesi koiran ja istuneesi sen päällä mutta kun nousit niin koira riehaantui entistä enemmin. Tällöin olisi tullut toistaa tuo selättäminen vaikka sitten 10 kertaa, eikä missään tapauksessa jättää siihen ensimmäiseen kertaan, koska näin koirastasi tuli voittaja ja sinä menetit auktoriteettiäsi siihen, tai mahdollista auktoriteetin saamista koiraasi.
On normaalia, että koira villiintyy automaattisesti lisää jos sitä ei pistetä ruotuun, sen tulee oppia kuka käskee ja ettei sillä ole vaihtoehtoja.
Jos et tätä sille näytä ja opeta tulee koirastasi ongelmia ja joudut pahimmassa tapauksessa vielä luopumaan siitä.Niin, se on vain jännä, että olin koiralle selkeästi auktoriteettihahmo tämän ollessa vielä puoli vuotias, mutta sitten aika yhtäkkiä muuttui käytös, enkä meinaa saada millään rauhoittumaan. Ainoat mitkä auttaa, on kuonokoppa tai kiinni pitäminen, mutta se auttaa vain sen aikaa, kun pitää kiinni. Tarhaan komennan takaisin jos aloittaa jo pihassa riekkumisen.
Harmittaa, kun olisi mukava ulkoilla tuon koiran kanssa, ja ennen pystyi irtikin pitämään syrjäseudulla, mutta enää ei uskalla tarjota sille mitään vapautta, koska jokaisen irtipitämisen jälkeen käyttäytyy huonosti :(
Ap
Sinulla ei selvästikään ole sitä auktoriteettia. Penikka nyt tottelee ketä vaan.
Malamuutit on erittäin energisiä ja tuppaavat hyppimään ja näykkimäänkin helposti. Siitä huolimatta minä olen saanut vieraan karkuteillä juoksevan urosmalamuutin tottelemaan itseäni muutamassa minuutissa. Yhden nartun myös. Ja olen siis pehmeä-ääninen nainen.
Sinulla pitää siinä tilanteessa vaan olla sellainen energia että koirat ei vaan kerta kaikkiaan sinulle rupea. Että se ei ole mikään vaihtoehto. Ja sitten pitää huolta siitä että näin on. Esim. jos koira ei suostu kävelemään nätisti, pysähtelet, pakittelet ja vaihdat suuntaa vaikka viisi tuntia. Ihmisen pinnan täytyy AINA olla pidempi kuin koiran vaikka saisitte toistaa samaa asiaa koko yön.
Tai jos koira hyppii, otat sitä valjaista kiinni ja pakotat kulkemaan vierelläsi pelkillä takajaloilla. Loppuu muuten hyppiminen hyvin äkkiä kun etujalat ei ota maahan. Naisenkin voimilla täyskokoinen malamuutti on täysin hallittavissa, saati sitten tuollainen keskenkasvuinen.
Noin yleisesti ottaen ihmiset tekee sen virheen että antavat koiransa kerran käyttäytyä huonosti. Koiran kanssa täytyy olla aina kartalla ja valppaana eikä ikinä antaa sen saada sitä käsitystä että se voittaisi jumpittelemalla yhtään mitään.
Viimeiseksi: malamuutit vaatii vetokoirina ihan helvetisti liikuntaa ja nimenomaa sitä vetämistä. Se on ainoa asia minkä takia ne on olemassa. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta antaa koiran vetää, se on onneton ja turhautunut. Malamuutti ei myöskään sovi kovin hyvin ainoaksi koiraksi koska vetokoirille se oma koiralauma on tärkeämpi kuin ihmiset. Se, että koirassasi on hitunen kultaista noutajaa ei vaikuta tähän asiaan mitenkään, yleensä jos koirassa on jotain alkukantaista rotua se on se dominoiva.
Koiraa ottaessa kannattaisi oikeasti miettiä sen käyttötarkoitusta. Jos haluaa pelkän lellikin eikä oikein viitsi lenkkeillä, ei kannata ottaa rotua jonka koko viettitoiminta kohdistuu siihen että juostaan reen edessä jopa 150 km päivässä!
Hei,
Olen kyllä tutustunut malamuutin käyttötarkoitukseen, ja tarkoitus onkin alkaa sen kanssa harrastamaan vetoharrastuksia, mutta hox hox nyt, 8kk ikäinen koira kyseessä, ei vielä paljo rekeä vedetä. Talvella tarkoitus aloittaa sellainen, että vetää lapsia pulkassa, ja aikuista potkurissa siten, että itsekin potkuttelee. Viime talvena oli vielä niin pieni, ettei vielä renkaita tai mitään muutakaan laitettu vetämään.Mistä käsitit, ettei viitsitä lenkkeillä, ja halusin pelkän seurakoiran? Enkös ole nimenomaan hokenut, että haluaisin tehdä sen kanssa vaikka ja mitä, mutta koira pilaa perseilyllään kaiken kivan - kivan, mikä on varta vasten sitä järjestetty!
Kyllä olisit huuli pyöreänä tuon meidän muutin kohdatessasi. Niin ne on muutkin uhonneet, etten vain osaa olla sitä ja tätä, mutta niin on mieli muuttunut kun tavanneet koiramme. Ja mielessä hyvä pitää, ettei ole ensimmäinen haastava rotu meillä, edellinen oli rotikka.
Ap
Et sä siihen pulkkaan voi lapsia laittaa. Liity siihen muutti ryhmään, niin saat asiallisia neuvoja. Tosin näyttää vähän siltä, ettet sä neuvoja haluakkaan.
Ohis, mutta tuo lasten pulkassa vetäminen on kyllä todella hyvä aloitus vetoharrastuksen aloittamisessa NUORELLA koiralla, ja ap:lla sellainen tuntuu olevan. Älä neuvo jos et tiedä.
T. Huskyjen omistaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Ap tässä, tulin nyt kuitenkin vielä illan päälle tsekkaamaan onko tullut lisää vastauksia.
Vähän harmittavan oloisia viestejä tullut, tulee sellainen olo että luulette, etten olisi tosissani koiran kanssa, ja luulette tuntevanne koiramme paremmin kuin me itse.
Minulla ja miehellä on kokemusta koirista ennenkin, mutta tämä on haastavin. Ollaan liikunnallisia ihmisiä koko perhe, ja koira on aina saanut liikuntaa ja virikkeitä. Vetoharjoituksia nyt ei olla VIELÄ aloitettu, eikä se tässä se ongelma olekaan, siis liikunnan määrä.
Työpäivä on tottakai pitkä koiralle, mutta eiköhän ne muutkin koirien omistajat, rodusta huolimatta joudu töissä käymään, ainakin suurinosa. Toisen koiran hankinta ei vielä ole ajankohtaista, mutta tarkoitus ollut jo tämän yhden hankkimista.
Joku kehotti nostamaan koiran ilmaan. Siis joo, voinhan mä niin tehdä, mutta miksi ihmeessä?? Sehän vain innostuu siitä lisää.
Kyllä minulle neuvot käy, ja monta hyvää tullutkin. Osa on vain jo tehottomiksi todettu.
Lasten kasvatusvinkkejä kertoneelle voin sanoa, että lasten kanssa ei ole ongelmia, eikä kärsivällisyyteni ole ongelma.
Rotikan haasteellisuudella tarkoitin sitä, ettei se sovi yleensä ensikoiraksi kenellekään. Miehellä on ollut pitbull joskus, ja senkään kanssa ei ollut vastaavia ongelmia kuin tämän nykyisen yksilön.
Tulikohan nyt vastailtua kaikkiin.. No ainakin tärkeimpiin, vaikka tarkoitus oli etten vastaile tylyihin viesteihin. Se on vain helppo huudella, jos ei ole itsellä kokemusta todella haastavaa persoonaa omaavasta koirasta.
Ap
Itselläni on vähän lievempi ongelma, mutta yritän silti auttaa. Meillä 9kk shelttipentu ja aivan mahdoton hihnassa. Käy ylikierroksilla ja vetää, kiskoo, työntää joka suuntaan. Menee aivan ylikierroksille jos näkee toisen koiran, ei siis nää eikä kuule mitään. Meillä on auttanut se, että ensin väsyttää koiran kunnolla. Lenkille vain silloin kun on rauhallinen. Eli paljon aivojumppaa (koirankouluttaja sanoi, että 10min toko väsyttää yhtä paljon kuin tunnin lenkki) ennen ulos lähtemistä. Lenkille vasta sitten, kun koira on rauhallinen. On auttanut, ei mene siihen mielentilaan missä ei nää eikä kuule mitään vaan saa rauhotettua ennen sitä. Ehkä tämä voisi toimia myös teillä?
Kokeile neuvoani, kun koira alkaa riehumaan niin näytä sille esim. kuten teit aiemmin selättämällä ja päällä istumalla että SINÄ olet päällikkö ja tämä niin monta kertaa että koira alistuu, mutta älä VAIN jätä sitä puolitiehen tekemällä se muutaman kerran ja sitten luovuttamalla, muutoin olet hävinnyt, vaan niin kauan ja niin monta kertaa kunnes koira on kunnolla sinun hallinnassasi.
Koirasi on nyt hieman vanhempi nyt ja kokeilee omia rajojaan, siksi tuo tottelemattomaksi muuttuminen.
Kävin yhden rotweilerilleni kanssa tuon saman tappelun kun koira oli muistaakseni 8-kuukautinen, enkä antanut periksi ja se pelleily loppui kuin seinään useaksi kuukaudeksi, jonka jälkeen koira kokeili vielä kerran rajojaan mutta toistin saman ottaen siltä luonnon pois, kylläkin todella rajuin ottein.
Tämän jälkeen ei ollut koskaan enää ongelmia ja koirasta tulikin paras koira mitä minulla on koskaan ollut.