Menee hermot jatkuvasti uhriutuviin introvertteihin!
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: normaaleja ja introverttejä. Ihminenhän on sosiaalinen laumaeläin joka hyvinvointinsa eteen tarvitsee sosiaalisia suhteita. Introvertit ovat uhriutujia, jotka pahoittavat mielensä jos joku juttelee tai pyytää kahville. "Enhän minä kun olen introvertti". Uhriutuminen jatkuu työpaikoilla: "minua ei palkata kun olen introvertti ja hissukka"
No ette ole normaaleja. Kyllä pitää pystyä puhumaan. Ei kukaan koskaan kuo ystävyyssuhteita jos aina vaan ulistaan.
Kommentit (29)
Eiko ne lähinnä ole ekstroverttejä, jotka ovat muista ihmisistä riippuvaisia?
Introvertti ei tarkoita ihmistä, joka ei kykene puhumaan muille ja jolla ei ole kaveripiiriä. Introvertti ihminen vain tarvitsee toisten seuraa vähemmän kuin ekstrovertti ja haluaa usein kavereita tavattuaan palautumisaikaa ennen seuraavaa tapaamista. Mitään syytä uhriutumiselle introverttiudessa ei ole, eikä mitään epänormaalia. Tosin senhän aloittaja varmasti tietää, kunhan yrittää provota.
Vierailija kirjoitti:
Eiko ne lähinnä ole ekstroverttejä, jotka ovat muista ihmisistä riippuvaisia?
Tää mullakin tuli mieleen. Introvertti haluaa olla yksin ja ei tarvitse paljoa ihmisiä ympärilleen jos ollenkaan. Ekstrovertti on sitten päinvastanen tapaus
Yksikään ihminen työpaikallani ei tiedä introverttiydestäni. Sekoitat nyt asioita.
Nuo kuvauksenne viittaavat enemmän sosiaalisten tilanteiden pelkoon kuin introverttiyteen. Lukekaa aiheesta ennen kuin kaakatatte.
Älkää pyytäkö introvertteja kahville jos on noin kaameaa.
Ja muuten pieni lisäys, että ihmisiä on kahdenlaisia: ekstroverttejä ja introverttejä ja tämä maailma on suunniteltu ekstroverttejä varten.
Itsestäni introverttiys on rikkaus.
Siinä missä ekstrovertti on riippuvainen muiden seurasta pienen koiranpennun tavoin, introvertti osaa nauttia omasta laadukkaasta seurastaan.
Kyttäät työkavereiden elämää ja kahviseuraa, kun itselläsi ei ole kavereita? Töihin mennään palkan takia eikä p*skaa jauhamaan.
En ole tippaakaan ujo, vaikka introverttiyteen taipuvainen olenkin. Osaan hyvinkin puhua ja usein olen se joka aloittaa keskustelun ja pitää sitä yllä. Pidän ihmisistä ja heidän seurastaan ajoittain paljonkin.
Introverttiyteni tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että oma aika on minulle hyvin tärkeää että jaksaisin ihmisten seuraa. Usein tahdon olla ihan vain yksin vaikka viikonlopun.
En minä ole huomannut, että introvertit ihmiset olisivat sen uhriutuvaisempia asenteeltaan kuin ekstrovertitkaan. Introvertti saattaa olla olla menemättä johonkin sosiaaliseen tilaisuuteen tai torjua jonkin työtehtävän, mutta yleensä tekee sen tietäen, ettei se sovi hänelle eikä hän ole siitä kiinnostunut. Ei siinä mitään uhriutumista ja numeron tekemistä ole.
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö introvertteja kahville jos on noin kaameaa.
Ja muuten pieni lisäys, että ihmisiä on kahdenlaisia: ekstroverttejä ja introverttejä ja tämä maailma on suunniteltu ekstroverttejä varten.
Itsestäni introverttiys on rikkaus.
Siinä missä ekstrovertti on riippuvainen muiden seurasta pienen koiranpennun tavoin, introvertti osaa nauttia omasta laadukkaasta seurastaan.
Korjaan: kolmenlaisia ihmisiä. Meitä ambiverttejäkin on.
Ap on selittänyt pskateoriaansa ekstroverttinä tänään jo sadoille ihmisille facessa ja nyt täällä.
Hmm. Ei kyllä kuulosta tutulta. Olen introvertti, minulle muut ihmiset ovat enimmäkseen yhdentekeviä, mutta menettelevät pieninä annoksina. Ei siis tarvetta uhriutumiselle.
Kyllä ne uhriutujat löytyvät enemmän sieltä ekstroverttien joukosta, kun heihin ja heidän mielipiteisiinsä ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Introvertti voi kyllä kieltäytyä kahvikutsusta, jos on jo viikolla ollut paljon sosiaalista menoa ja tarvitsee aikaa akkujen laatamiseen. Tai ihan vain sen takia, että henkilö, joka kysyy, on ärsyttävä/epämiellyttävä/itsekeskeinen/muuten sellainen, jonka kanssa ei halua kahvitella missään tilanteessa. Yhtään introverttiä en ole tavannut, joka ei puhumaan pystyisi. Vakava ujous tai sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiminen voivat tuota aiheuttaa, mutta introvertiyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Tuosta ap:n menomisesta päätellen vika taitaa nyt olla siinä, että työkaverit pitävät kyseistä henkilöä muuten vain vastenmielisenä, eivätkä halua olla hänen kanssaan sosiaalisesti tekemisissä, saati ainakaan tärkeitä työprojekteja tehdä. Koska eivät viitsi suoraankaan sanoa, että en halua, kun oot ärsyttävä tyyppi ja koko ajan äänessä ilman mitään substanssia, keksivät sitten introvertiyden kiertoilmaukseksi.
Eihän tuossa ole kyseessä mikään uhriutuminen. Ekassa tapauksessa kahville kutsuja toteaa olevansa introvertti, toisessa vaan kyseiseen työpaikkaan ilmeisesti sopimaton.
En mä jaksa kahvitella kenen tahansa kanssa, aikani on kallisarvoista koska se on rajallisin resurssini enkä halua tuhlata sitä mihin vaan.
Musta on tosi jees olla introvertti. Koen että se on tuonut mun elämään paljon enemmän hyvää kuin huonoa. Myös suurin osa ystävistäni (kyllä) on introverttejä, samoin puolisoni. Ei mulla muuta.
Ekstroverttius on oikeasti äärimmäinen heikkous. Ihminen on silloin niin riippuvainen muista ihmisistä, ei pärjää yksin. Kiitos luojalle että olen introvertti. Pärjään ihmisten kanssa, sosiaaliset taitoni ovat paremmat kuin monella ektsrovertilla, mutta en tarvitse muita ihmisiä oikein mihinkään. Paitsi tietysti siinä mielessä että maajussi tuottaa ruokani jne, mutta henkilökohtaisella tasolla.
Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä: Niitä, jotka puhuvat silloin kun on asiaa ja sitten on niitä tyhjänpäiväisiä kälättäjiä, joille kaikkein tärkeintä on jatkuvasti äänessä ja huomion keskipisteenä oleminen.
Jälkimmäiselle tyypille mikään ei ole niin kauheaa, kuin se, että jotakuta ei kiinnosta kuunnella hänen sisällötöntä pölötystään.
on kyllä APn maailma sekaisin. Introvertit pystyvät kyllä puhumaa ja eksot myös uhriutumaan. In
Työpaikalleni on osunut useita ekstrovertteja. Useimmiten kokoukset ovat lähes sietämättömiä, kun nämä oman äänensä rakastajat suoltavat loputonta puheripuliaan moniäänisenä kakofoniana ja kovalla volyymilla. Minkäänlaista substanssia ei yleensä löydy hakemallakaan, mutta pääasia on kai, että ääntä lähtee. Tuskinpa edes kuuntelevat toisiaan. Pahinta on tietysti, että työasiat eivät edisty tämän älämölökuoron kanssa.
Elämä näiden kanssa on todella vaikeeta, koska ihan arkiset asiat, työnteon kannalta tärkeä kommunikaatio on "kauheaa" ja "ei pysty". Ei ihme, että Suomen tuottavuus on alhaalla, jos bisnesmaailmaassakin hyysätään näitä "älä tuu tänne" -tyyppejä!