Miksi hoitajat ovat niin usein töykeitä?

Tapahtui v. 2000 Hyvinkään sairaalassa. Minulle oli tehty kohdunpoisto isojen myoomien takia. Vatsassa pitkä haava, jo käveleminen leikkauksen jälkeen oli tuskaisaa. Mutta purin hammasta ja se auttoikin. Mutta aina kun yritin nousta sängyllä istumaan ja syömään kun ruoka tuotiin, vatsaan viilsi kuin veitsellä. Ja se tuntui juuri oikealla puolella, samalla missä se pöytäni oli.

Toisella puolella olisi ollut tuskattomampaa syödä, ja kysyinkin hoitajalta, että jos sen pöydän voisi vaihtaa toiselle puolelle. Ehkä se oli mahdotonta, en tiedä. Mutta kun sanoin, etten pysty istumaan ja syömään (eli kallistumaan)  tuolta puolelta kun vatsaan sattuu, sanoi hoitsu kylmästi, että kyllä sinä pystyt. Ihan kuin olisin teeskennellyt sen kivun. Söin sitten lautanen leuan alla, siten sotkin vähiten. Ja aina se ylösnouseminen sattui yhtä kovaa. Pelkäsin, että jos sinne on jäänyt joku helkkarin ylimääräinen esine leikkauksessa. Tuli siihen sitten ehkä? joku hierarkiassa korkeammalla oleva hoitaja, villatakki päällään. Kohteli ystävällisesti ja pyysi nousemaan istumaan. Kyllä tämä ihminen heti  huomasi, että minuun sattui ihan OIKEASTI! Hetken päästä siihen tuli pari lääkäriä ja näytin, missä se kipu tuntuu. He päättelivät, että siinä täytyy olla tikki juuri hermossa. Olisin halunnut kertoa tällä veemäiselle hoitsulle, että miettisi vähän miten käsittelee potilaita.Enkä ole valittajatyyppi, sen verran olen sairaaloissa (syöpäkin varmaan ihan omaa tyhmyyttä hankittu ja lisää työtä hoitajille tuottamaan, no onhan se) ollut, että ymmärrän hoitajien kiireen enkä ikinä juoksuta turhaan.

Miten tuo juttu onnettomuuspaikalla ensimmäisenä hoidettavista oikein menikään - eniten huutavat jätetään viimeisiksi?? No, ei se kyllä tuolla osastoilla näin mene. Joka osaa vinkua ja vaatia, kyllä häntä palvellaankin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisella puolella saattaa vaikuttaa liian pieni miehitys, säästöt, työhön liittyvät tapaturmat, hoitajien kohtaama aggressiivisuus/väkivalta sekä tietysti se ettei kiireessä ehdi edes lounasta pitää. Kaikki tämä naurettavan pienellä palkalla vastuuseen nähden. Kentältä löytyy monta burn outin kanssa kamppailevaa hoitajaa. Onneksi itse sain jo Norjasta töitä missä hoitajilla on paremmat työolot.

Miten parempi palkka saa ihmisen muuttumaan toisia ihmisiä asiallisesti kohtelevaksi saati tehokkaammaksi? Lounastauot ovat lakisääteisiä, että kyllä ne pidetään ja monesti olen todistanut hoitajien taukojen venyneen hyvinki pitkiksi. Puhelimen kautta on myös hirvean vaikeaa olla väkivaltainen.

Tuota palkkaa minäkin oon ajatellut. Joitakin ei pitäisi päästää ihmisten sekaan ollenkaan ja sitten on niitä joille pitäisi antaa palkankorotus takautuvasti. Palkka ei oo mikään syy kohdella ihmisiä vittumaisesti

hermoon tikattu kirjoitti:

Miten tuo juttu onnettomuuspaikalla ensimmäisenä hoidettavista oikein menikään - eniten huutavat jätetään viimeisiksi?? No, ei se kyllä tuolla osastoilla näin mene. Joka osaa vinkua ja vaatia, kyllä häntä palvellaankin!

Lähinnä viittasin siihen, että ne kovaäänisimmät saavat sen huomion ja yleensä myös parhaimman palvelun, mutta että yleensä todellisuudessa eniten sen hoidon tarpeessa ovat ne hiljaiset ja huonokuntoiset, jotka eivät palvelua osaa/uskalla/fyysisesti voi vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Kohtaako sairaanhoitajat paljon häiriköintiä? Sairaalassa käydessäni huomasin, että lähes kaikilla hoitajilla oli henkilökortista sukunimi teipattu piiloon. Tuli mieleen, että alkaako jotkut potilaat stalkkaamaan Facebookissa tai muualla, jos saavat koko nimen tietoon.

Kyllä alkavat. Facebookissa tulee kaveripyyntöjä ja viestejä, vanhemmat potilaat taas enemmän soittelevat numerotiedustelun kautta kotiin.

Sotealan työntekijät jostain syystä eivät ymmärrä, että muillakin aloilla on nykyisin kiirettä ja työpaineita. Sotealalla on kehittynyt vahva sisäinen harhausko, että saman palkan ja enemmänkin saisi jokainien hoitaja "jossain muualla" lyömättä tikkua ristiin ja asiakkaatkin siellä "jossain muualla" olisivat vain ruusuja tuomassa. Yllätys yllätys, hoitajien palkkataulukot eivät osoita mitään syvää palkkakuoppaa, eivät myöskään terveyskeskuslääkärien. Eikä jokaiselle hoitsulle ole odottamassa ottajaa jossain muussa työpaikassa muulla alalla isommalla liksalla ja vähemmillä vastuilla ja duuneilla. Kaikki lääkäritkään eivät tunnu yksityissektorin isompien liksojen ja vähempien duunien firmoille kelpaavan, vaan joku raasu jää aina yli ja joutuu siellä terveyskeskuksessa tekemään duunia.

Tietysti kaikki ihmiset missä tahansa haluaisivat enemmän ja enemmän rahaa ja vähemmän duunia, se on vain inhimillistä, mutta ei se selitä tätä sotealalla levinnyttä kiukkuista sähläämistä, jossa potilaat tuntuvat olevan vain häiriötekijä ja sivuseikka ja työt hutiloidaan miten sattuu. Sääliksi käy niitä tunnollisia ja inhimillisiä hoitajia, jotka näiden ei-niin-alalle-sopivien kanssa joutuvat työpäivänsä viettämään ja heidän virheitään korjaamaan ja pahoittelemaan.

Sotealalla oman pahan olon, ammattitaidon puutteen, kiireen kokemuksen, työpaineet ja vallanhalun voi purkaa suoraan asiakkaisiin eli potilaisiin. Muilla aloilla se ei kovin hyvin onnistu, vaan ura loppuu yleensä lyhyeen, jos vaikkapa esikoulunopettaja, tekninen tukihenkilö, kaupan kassa, siivooja, aineopettaja, valtion virkamies, business-to-business-myyjä, arkkitehti, juristi, tutkija tms ryhtyy asiakkaille (keitä he millekin ryhmälle ovatkaan) päivittäin purkamaan omaa stressiään, kiukkuaan ja tuskaansa ja keulimaan ja tekemään uskomattomia määriä huolimattomuusvirheitä ja vastailemaan palautteisiin näsäviisaasti, jos ollenkaan.

Sairaat ihmiset ovat liian helppo kohde. Sairastava ei useimmiten jaksa valittaa tai vaatia sitkeästi oikeuksiaan. Valitukset sotealalla kuitataan olankohautuksella ja todetaan, että valittaja on väärässä tai jotenkin typerä tai liian vaativa. Sen näkee tästä ketjustakin. Alalla keskimäärin on jotenkin täysin lähtenyt lapasesta hyvä käytös kanssaihmisiä kohtaan ja ihan perusjutut hukassa, kuten potilaiden näkeminen ihmisinä ja yksilöinä, ei jonakin omaa kiireistä päivää häiritsevänä lihanpalana, ja perushuolellisuus toisten ihmisten asioita hoitaessa loistaa poissaolollaan. Harmillista on, että se pilaa alan vetovoiman ja maineen niiden hyvienkin työntekijöiden suhteen. 

Kirsikkana kakun päällä lähes kaikki sotealan työntekijät kokevat olevansa todella tärkeitä yhteiskunnassa, ehkä niitä tärkeimpiä, vaikka oma suoriutuminen olisi ö-luokkaa ja alan ansiot täysin jonkun muun ansiota.  Tästä itsemääritellystä "jumal"positiosta käsin on äärettömän vaikeaa ottaa mitään rakentavaa palautetta vastaan tai nähdä mitään virheitä alan käytännöissä tai kokonaisuudessa. 

kuule, olisit itsekin töykeä jos tekisit raskasta ja vastuullista työtä pienellä palkalla. Missä on se hallitus joka oikeasti puuttuisi sairaan-ja terveydenhoitajien mataliin palkkoihin? Missä?

Hyvä kun näitä asioita otetaan välillä esille. Hoitoala kun ei itse sisäisesti kykene arvioimaan työntekijöidensä käytöstä kovinkaan hyvin.

T: Hoitsu

Otin kerran Vallilan terveysasemalla "Arvot"-lapun pois seinältä ja vein sen vastaanottotiskille, koska itse määriteltyjen arvojen mukaan ei edes yritetty toimia. Se oli samalla kirjallinen palautteeni.

Tavalliset hoitajat ei ole mitään verrattuna kohtuu älykkäisiin psykiatrian sairanhoitajiin, se pahuus mikä huokuu heidän olemuksestaan on jotain niin sairasta. Ainut asia mistä ne ovat iloisia ovat kun potilas on syönyt myrkkynsä.

Olis varmaan mielenkiintosta materiaalia jos salanauhotettaisiin heidän kahvitaukokeskusteluja ja julkastaisiin Tor-verkossa.

Hoitsut on olleet mukavia ja jopa ennemmin haluaisin heidän hoitavan asiani kuin robottimainen lääkäri, joka aina saa aikaan sen olotilan että parempi kun en olisi edes olemassa ja hänen kallisarvoista aikaansa vaan haaskaan.

Mitä enemmän käyt sitä enemmän saat töykeää palvelua hoitajilta.

Vierailija kirjoitti:

kuule, olisit itsekin töykeä jos tekisit raskasta ja vastuullista työtä pienellä palkalla. Missä on se hallitus joka oikeasti puuttuisi sairaan-ja terveydenhoitajien mataliin palkkoihin? Missä?

Miksi sitten menette sinne töihin jos vaan v*tuttaa? Ihme masokismia. Menkää vaikka satamaan töihin, siellä tienaa kunnon tuohet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuule, olisit itsekin töykeä jos tekisit raskasta ja vastuullista työtä pienellä palkalla. Missä on se hallitus joka oikeasti puuttuisi sairaan-ja terveydenhoitajien mataliin palkkoihin? Missä?

Miksi sitten menette sinne töihin jos vaan v*tuttaa? Ihme masokismia. Menkää vaikka satamaan töihin, siellä tienaa kunnon tuohet.

Jos on kouluttautunut hoitajaksi niin ei sitä noin vaan muualle mennä vai otatko sinä meidät sinne sataamaan töihin isolla palkalla ilman mitään osaamista pässi?

Jfkdufiddk kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuule, olisit itsekin töykeä jos tekisit raskasta ja vastuullista työtä pienellä palkalla. Missä on se hallitus joka oikeasti puuttuisi sairaan-ja terveydenhoitajien mataliin palkkoihin? Missä?

Miksi sitten menette sinne töihin jos vaan v*tuttaa? Ihme masokismia. Menkää vaikka satamaan töihin, siellä tienaa kunnon tuohet.

Jos on kouluttautunut hoitajaksi niin ei sitä noin vaan muualle mennä vai otatko sinä meidät sinne sataamaan töihin isolla palkalla ilman mitään osaamista pässi?

No ehkä sitten hankitaan sitä koulutusta, pässi? Vai meinaatko, että kun kerran opiskelee hoitsuksi, niin hoitsuna sitten loppuelämä vaikka väkisin ja valittaen, kun muukaan ei kiinnosta?

Ei kiire tai stressi ole mikään syy huonoon kohteluun. Tosin kun ihmisellä on huono päivä/huono hetki elämässä niin kyllä se näkyy työssä. Sen ei kuitenkaan pitäisi. Pään sisällä potilaista saa ajatella mitä haluaa, mutta sitä ei tule näyttää. Osa voi olla töissä myös ns. "puolikuntoisena" kun saikun saaminen voi kestää tai työterveyden mielestä x henkilö ei ole riittävän huonossa kunnossa saikulle.

Tunnustan kyllä, olen kerran "kiusannut" sellaista nuorta kundia, joka vaan makasi sängyssä hyvin "kipeänä" ja halusi täyden palvelun. Silloin kun hoitajan silmä vältti niin jalat toimivat ihmeen hyvin ja katosi pääovista ulos tupakalle ja oli ehtinyt käymään sairaalakamoissa lähimmässä k-kaupassakin evästä hakemassa (oli sanonut luukulla, että kipaisee kauppaan). :D Kun oli niin ripeä kundi niin totesin, että jätkä voi ihan hyvin käydä ite suihkussa, eikä tarvitse selänpesijää tai syöttäjää. Oli hänellä varmasti kipuja, mutta hänen kohdallaan paras lääke oli liikkelle lähteminen, eikä morfiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisella puolella saattaa vaikuttaa liian pieni miehitys, säästöt, työhön liittyvät tapaturmat, hoitajien kohtaama aggressiivisuus/väkivalta sekä tietysti se ettei kiireessä ehdi edes lounasta pitää. Kaikki tämä naurettavan pienellä palkalla vastuuseen nähden. Kentältä löytyy monta burn outin kanssa kamppailevaa hoitajaa. Onneksi itse sain jo Norjasta töitä missä hoitajilla on paremmat työolot.

Miten parempi palkka saa ihmisen muuttumaan toisia ihmisiä asiallisesti kohtelevaksi saati tehokkaammaksi? Lounastauot ovat lakisääteisiä, että kyllä ne pidetään ja monesti olen todistanut hoitajien taukojen venyneen hyvinki pitkiksi. Puhelimen kautta on myös hirvean vaikeaa olla väkivaltainen.

Aina kun minä olen käynyt sairaalassa olen nähnyt hoitajat kopissa possumunkilla lukemassa seiskalehteä. Aika monella se munkkien mutustelu myös näkyy... no offence.

Näin on. Terveysalan ammattilaisia ja edes itsestään ei osata pitää huolta...

Tähän pitää kommentoida. Olen mies ja olen harrastanut 15v sm-tasolla kestävyysurheilua. Nyt olen tehnyt pari vuotta vuorotyötä ja paino nousee väkisinkin vuorotyössä. En herkuttele, syön terveellisesti ja pyrin liikkumaan mahdollisimman paljon (pyöräilen töihin 15km suuntaansa). Epäsäännöllinen ruokailu ja -uni tekevät kuitenkin tehtävänsä, 3 peräkkäistä yötä voi mennä 3h unilla/yö, sitten pitää kääntää aamuvuorosta rytmi yöhön ja taas tulee parin tunnin unet, sitten kun on vapaata niin nukutkin 12h. Julkisella puolella myös jatkuva henkilöstöpula niin joudut jatkuvasti tekemään tuplavuoroa paikkaamassa henkilöstövajetta.

Työstä johtuva stressi, epäsäännöllinen ruokailu- ja uni aiheuttavat kaikki tutkitusti lihomista - olen tämän itse huomannut, vaikka elämäntapani ovat muuten täysin terveelliset ( en polta ja juon ehkä kerran puolessa vuodessa..)

Vierailija kirjoitti:

Sotealan työntekijät jostain syystä eivät ymmärrä, että muillakin aloilla on nykyisin kiirettä ja työpaineita. Sotealalla on kehittynyt vahva sisäinen harhausko, että saman palkan ja enemmänkin saisi jokainien hoitaja "jossain muualla" lyömättä tikkua ristiin ja asiakkaatkin siellä "jossain muualla" olisivat vain ruusuja tuomassa. Yllätys yllätys, hoitajien palkkataulukot eivät osoita mitään syvää palkkakuoppaa, eivät myöskään terveyskeskuslääkärien. Eikä jokaiselle hoitsulle ole odottamassa ottajaa jossain muussa työpaikassa muulla alalla isommalla liksalla ja vähemmillä vastuilla ja duuneilla. Kaikki lääkäritkään eivät tunnu yksityissektorin isompien liksojen ja vähempien duunien firmoille kelpaavan, vaan joku raasu jää aina yli ja joutuu siellä terveyskeskuksessa tekemään duunia.

Tietysti kaikki ihmiset missä tahansa haluaisivat enemmän ja enemmän rahaa ja vähemmän duunia, se on vain inhimillistä, mutta ei se selitä tätä sotealalla levinnyttä kiukkuista sähläämistä, jossa potilaat tuntuvat olevan vain häiriötekijä ja sivuseikka ja työt hutiloidaan miten sattuu. Sääliksi käy niitä tunnollisia ja inhimillisiä hoitajia, jotka näiden ei-niin-alalle-sopivien kanssa joutuvat työpäivänsä viettämään ja heidän virheitään korjaamaan ja pahoittelemaan.

Sotealalla oman pahan olon, ammattitaidon puutteen, kiireen kokemuksen, työpaineet ja vallanhalun voi purkaa suoraan asiakkaisiin eli potilaisiin. Muilla aloilla se ei kovin hyvin onnistu, vaan ura loppuu yleensä lyhyeen, jos vaikkapa esikoulunopettaja, tekninen tukihenkilö, kaupan kassa, siivooja, aineopettaja, valtion virkamies, business-to-business-myyjä, arkkitehti, juristi, tutkija tms ryhtyy asiakkaille (keitä he millekin ryhmälle ovatkaan) päivittäin purkamaan omaa stressiään, kiukkuaan ja tuskaansa ja keulimaan ja tekemään uskomattomia määriä huolimattomuusvirheitä ja vastailemaan palautteisiin näsäviisaasti, jos ollenkaan.

Sairaat ihmiset ovat liian helppo kohde. Sairastava ei useimmiten jaksa valittaa tai vaatia sitkeästi oikeuksiaan. Valitukset sotealalla kuitataan olankohautuksella ja todetaan, että valittaja on väärässä tai jotenkin typerä tai liian vaativa. Sen näkee tästä ketjustakin. Alalla keskimäärin on jotenkin täysin lähtenyt lapasesta hyvä käytös kanssaihmisiä kohtaan ja ihan perusjutut hukassa, kuten potilaiden näkeminen ihmisinä ja yksilöinä, ei jonakin omaa kiireistä päivää häiritsevänä lihanpalana, ja perushuolellisuus toisten ihmisten asioita hoitaessa loistaa poissaolollaan. Harmillista on, että se pilaa alan vetovoiman ja maineen niiden hyvienkin työntekijöiden suhteen. 

Kirsikkana kakun päällä lähes kaikki sotealan työntekijät kokevat olevansa todella tärkeitä yhteiskunnassa, ehkä niitä tärkeimpiä, vaikka oma suoriutuminen olisi ö-luokkaa ja alan ansiot täysin jonkun muun ansiota.  Tästä itsemääritellystä "jumal"positiosta käsin on äärettömän vaikeaa ottaa mitään rakentavaa palautetta vastaan tai nähdä mitään virheitä alan käytännöissä tai kokonaisuudessa. 

Valehtelija

Vierailija kirjoitti:

Kiire, huonot työolot, ylityöllistetty, marmattavat potilaat, huono palkka ym. Mikään näistä ei ole syy huonolle käytökselle. Kaikki te sairaanhoitajat/lähihoitajat/lääkärit olette kutsumusammatissa. Teillä ei ole oikeutta valittaa, koska itse olette uranne valinneet. Ja kyllä, muelestäni te olette ne henkilöt johon sairas ihminen saa turhaantumisensa purkaa. Te olette valinneet auttavanne ihmisiä, vaikka he miten käyttäytyisivät. Teillä on myös laillinen veövollisuus auttaa vaikka ilman palkkaakin. Jos työ ei ole teille kutsumusammatti, niin vaihtakaa alaa.

Olet väärässä. En ole se, johon potilas saa oksentaa koko saastansa. Tuen ja autan, missä voin, mutta omat rajani pudän ja tämän teen käytännössä arjessani joka päivä. Olen valmis tarvittaessa vaikka nostamaan syytteen potilaan käytöksestä, jos siihen ajauduttaisiin. Hoitajien huonon kohtelun hiljaisen hyväksynnän on loputtava!

Otin yliannostuksen lääkkeitä. Selvittyäni pahimmasta pyysin ensiavun hoitajilta puhelintani, jotta olisin voinut varmistaa etteivät lemmikkini ole löytäneet lääkkeitä ja että niillä riittää ruokaa. Sanoin myös, että minun pitää ilmoittaa töihin olevani sairaana.

En saanut puhelintani tai muutakaan omaisuuttani takaisin tunteihin. Myös vessaan pääsy oli suostuttelun takana. Melkein jo laskin alleni.

Sängystäni oli suora näköyhteys hoitajien koppiin. Kuulin myös keskustelut ovien ollessa auki. Harvinaisen sivistymätöntä ja laiskaa porukkaa! En halua koskaan joutua mokomien moukkien armoille uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Sotealan työntekijät jostain syystä eivät ymmärrä, että muillakin aloilla on nykyisin kiirettä ja työpaineita. Sotealalla on kehittynyt vahva sisäinen harhausko, että saman palkan ja enemmänkin saisi jokainien hoitaja "jossain muualla" lyömättä tikkua ristiin ja asiakkaatkin siellä "jossain muualla" olisivat vain ruusuja tuomassa. Yllätys yllätys, hoitajien palkkataulukot eivät osoita mitään syvää palkkakuoppaa, eivät myöskään terveyskeskuslääkärien. Eikä jokaiselle hoitsulle ole odottamassa ottajaa jossain muussa työpaikassa muulla alalla isommalla liksalla ja vähemmillä vastuilla ja duuneilla. Kaikki lääkäritkään eivät tunnu yksityissektorin isompien liksojen ja vähempien duunien firmoille kelpaavan, vaan joku raasu jää aina yli ja joutuu siellä terveyskeskuksessa tekemään duunia.

Tietysti kaikki ihmiset missä tahansa haluaisivat enemmän ja enemmän rahaa ja vähemmän duunia, se on vain inhimillistä, mutta ei se selitä tätä sotealalla levinnyttä kiukkuista sähläämistä, jossa potilaat tuntuvat olevan vain häiriötekijä ja sivuseikka ja työt hutiloidaan miten sattuu. Sääliksi käy niitä tunnollisia ja inhimillisiä hoitajia, jotka näiden ei-niin-alalle-sopivien kanssa joutuvat työpäivänsä viettämään ja heidän virheitään korjaamaan ja pahoittelemaan.

Sotealalla oman pahan olon, ammattitaidon puutteen, kiireen kokemuksen, työpaineet ja vallanhalun voi purkaa suoraan asiakkaisiin eli potilaisiin. Muilla aloilla se ei kovin hyvin onnistu, vaan ura loppuu yleensä lyhyeen, jos vaikkapa esikoulunopettaja, tekninen tukihenkilö, kaupan kassa, siivooja, aineopettaja, valtion virkamies, business-to-business-myyjä, arkkitehti, juristi, tutkija tms ryhtyy asiakkaille (keitä he millekin ryhmälle ovatkaan) päivittäin purkamaan omaa stressiään, kiukkuaan ja tuskaansa ja keulimaan ja tekemään uskomattomia määriä huolimattomuusvirheitä ja vastailemaan palautteisiin näsäviisaasti, jos ollenkaan.

Sairaat ihmiset ovat liian helppo kohde. Sairastava ei useimmiten jaksa valittaa tai vaatia sitkeästi oikeuksiaan. Valitukset sotealalla kuitataan olankohautuksella ja todetaan, että valittaja on väärässä tai jotenkin typerä tai liian vaativa. Sen näkee tästä ketjustakin. Alalla keskimäärin on jotenkin täysin lähtenyt lapasesta hyvä käytös kanssaihmisiä kohtaan ja ihan perusjutut hukassa, kuten potilaiden näkeminen ihmisinä ja yksilöinä, ei jonakin omaa kiireistä päivää häiritsevänä lihanpalana, ja perushuolellisuus toisten ihmisten asioita hoitaessa loistaa poissaolollaan. Harmillista on, että se pilaa alan vetovoiman ja maineen niiden hyvienkin työntekijöiden suhteen. 

Kirsikkana kakun päällä lähes kaikki sotealan työntekijät kokevat olevansa todella tärkeitä yhteiskunnassa, ehkä niitä tärkeimpiä, vaikka oma suoriutuminen olisi ö-luokkaa ja alan ansiot täysin jonkun muun ansiota.  Tästä itsemääritellystä "jumal"positiosta käsin on äärettömän vaikeaa ottaa mitään rakentavaa palautetta vastaan tai nähdä mitään virheitä alan käytännöissä tai kokonaisuudessa. 

Loistava kirjoitus! Tässä on hyvin koottuna olennaiset asiat hoitoalan nykytilanteesta ja hoitoalasta käytävästä keskustelusta. Pelottavinta on alan toimijoiden ja instanssien täydellinen sokeus omaa itseään kohtaan. Siilipuolustus on täydellinen: kaikkeen kritiikkiin vastataan valittamisella (palkka, kiire, potilaat, omaiset, mikä seuraavaksi?) ja itsekritiikki on täysin tuntematon käsite.