Missä voisi ihan oikeasti keskustella perheväkivallasta?

Siis olin täysin statistin ja uhrin roolissa. Itsetuntoni meni lopullisesti, osin terveyskin (jäi sydänvaivat tukehduttamisesta ja muisti heikkeni pahoinpitelyistä ja tietyissä raajoissa on edelleen kipuja murtumien parantumisesta huolimatta). Pelkään ihmisiä, varsinkin miehiä. Olen kuin säikky eläin. Käytännössä hoidan velvollisuudet ja työt jne., mutta sisältä olen rikki vieläkin. Välttelen kavereiden tapaamista, kun en vain jaksa tai pysty. Kun on hetki aikaa miettiä, niin se tuska palaa mieleeni. Yritän vaikuttaa rennolta ja hauskalta, mutta kukaan ei oikeasti tiedä, miltä minusta tuntuu.

Hain turvaa yhdestä itseäni vanhemmasta naisesta, mutta ei hän voi ymmärtää sitä, mitä siinä taustalla oikeasti on. Hän ihmettelee, miksi käyttäydyn siten ja miksi haluaisin häneltä huomiota ja läheisyyttä. Kerjään häneltä haleja ja jos saan olla pienen hetken hänen sylissään, olen taas onnellinen. Mutta ei toki sellainen ole sopivaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Kunpa se nainen olisi äitini, niin saisin olla siinä lapsen roolissa ja käytökseni olisi sallitumpaa. Tarvitsisin häntä. Olen aivan rikki sisältä, vaikka kuori on jokseenkin kunnossa. :'(

Mielellään terapiassa tai viranomaisille. Uskoisin myös vertaistukiryhmiä löytyvän. Ei ole aihe, jota puida palstalla johon esim. lapset pääsevät.

Vierailija kirjoitti:

Mielellään terapiassa tai viranomaisille. Uskoisin myös vertaistukiryhmiä löytyvän. Ei ole aihe, jota puida palstalla johon esim. lapset pääsevät.

Miksi tuota ei voi käsitellä palstalla? Täällä on pahempiakin aiheita? En nyt mihinkään yksityiskohtiin menisi.

Ja siis oma äitini on kykenemätön tukemaan minua ja se nainen ei ole mitenkään velvoitettu tukemaan minua enempää kuin mitä nyt keskivertokansalainen voi toista tukea (neuvoa hakeutumaan terapiaan tms.). Ei se ole hänen vikansa, että joku onneton turvautuu häneen. Ymmärrän sen itsekin.

Olisko narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukipalsta sopiva sinulle? Itsekin olen parisuhdeväkivallan entinen uhri ja itsetuntoni ei koskaan korjaantunut ennalleen, enkä ole saanut uutta parisuhdetta siksi. 

Mene keskustelemaan ammattilaiselle. Nuo muistot eivät häviä ja ahdistus vain pahenee.

Hyvä olen neuvomaan, kun itsekin olin parisuhdeväkivallan uhri parin-kolmen vuoden ajann, enkä ole käynyt asiasta puhumassa. En myöskään muistakaan elämäni möröistä. Siksi ne tulevatkin mielee yhä edelleen ja kamala ahdistuneisuus sen myötä. Onneksi nyt vähemmän, kun olen terveessä suhteessa unelmieni miehen kanssa.

Suosittelen kuitenkin ammattiapua paremman tulevaisuuden takia. Olet sen ansainnut ja puhtaan onnen loppuelämällesi!

Muista, että sinulla kävi vain surkea tuuri - kuten itsellänikin. Et kuitenkaan saa antaa pelolle ja katkeruudelle jalansijaa, muuten ne ottavat sinusta vallan. Mutta älä leiki turhan vahvaa, koska se syö loputkin voimavarasi. Sinun pitää saada purettua tuota raskasta kuormaa ja sitten alkaa rakentaa itseäsi uudestaan, jotta seisot kahta vahvemmin.

Voimia ja rutistus!

https://www.tukinet.net/keskustelu/otsikot.tmpl?grp=58

Parisuhdeväkivaltaa vai perheväkivaltaa?

Vierailija kirjoitti:

Olisko narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukipalsta sopiva sinulle? Itsekin olen parisuhdeväkivallan entinen uhri ja itsetuntoni ei koskaan korjaantunut ennalleen, enkä ole saanut uutta parisuhdetta siksi. 

Täytyykin tutkia, millainen se on. En ole varma, onko exäni varsinaisesti ainakaan pelkästään narsisti (?), mutta erittäin tunnekylmä, väkivaltainen, impulsiivinen, kateellinen muiden lyttääjä. Sinänsä hän kyllä oli perheemme ainoa "stara", joka oli ainoa, jolla meni ja sai mennä hyvin. Muut saivat olla onnettomia ja jopa elää kurjuudessa. Muita hän käskytti ja solvasi sekä käytti valtaansa huutamalla ja voimakeinoin.

Kotielämä oli painajaista ja onneksi sain apua poliisilta ja viranomaisilta akuuttitilanteessa, kun joku naapuri soitti poliisit avunhuudot kuultuaan. Kiitos sille naapurille, joka silloin soitti. Nyt toki se akuuttiuhka on poistunut kokonaan, mutta ne traumat tuntuvat pahoilta vieläkin. Pystyn hoitamaan kaikki velvollisuudet, mutta jos on vähänkin luppoaikaa ja ehdin ajatella, niin ne painajaiset palaavat mieleeni.

Itse nukuin lattialla pari viimeistä avioliittovuotta ja exä mielivaltaisesti aina käski mun siirtää sen oman nukkumapaikkani huoneesta toiseen ja lopuksi alkoi vihjata, että mun pitäisi siirtää patjani ja ne pari muovilaatikkoa kapeaan eteiseen ja että hänellä olisi oikeus kävellä päältäni tai runtata ovi mua päin siten, että olisin mustelmilla taas. Tavaroita mulla ei saanut olla paria muovilaatikollista enempää. Olin aviomieheni mielestä loinen (vaikka maksoin hänen koko yhtiövastikkeensa monen vuoden ajan ja puolet muista kuluista) ja pienikin juttu, joka muistutti musta, inhotti häntä.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdeväkivaltaa vai perheväkivaltaa?

Parisuhdeväkivaltaa. Pahoittelen virheellistä sanavalintaani.

Alkoi pelottaa, että uskallankohan puhua tästä täälläkään. Exäni uhkaili mua. En olisi saanut kertoa koskaan kenellekään. Kerroin kyllä viranomaisille ja he auttoivatkin paljon, mutta tapahtumista on jo kulunut aikaa.

Joskus tuntuu, että onkohan tapaukseni silti liian lievä noihin oikeasti vakavaa väkivaltaa kokeneiden porukoihin. Ok, muutama lääkärireissu niistä tuli, mutta en esimerkiksi joutunut pitkiksi ajoiksi sairaalaan pahoinpitelyn kohteena olon vuoksi. Olen ehkä tällainen väliinputoaja.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdeväkivaltaa vai perheväkivaltaa?

"Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdeväkivaltaa vai perheväkivaltaa?

"Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia."

Noh, siis en tiedä, mitä se ensimmäinen kysyjä haki takaa ja mikä on missäkin asiayhteydessä se virallinen määritelmä. Muodostimme kuitenkin yhteisen kotitalouden mieheni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että onkohan tapaukseni silti liian lievä noihin oikeasti vakavaa väkivaltaa kokeneiden porukoihin. Ok, muutama lääkärireissu niistä tuli, mutta en esimerkiksi joutunut pitkiksi ajoiksi sairaalaan pahoinpitelyn kohteena olon vuoksi. Olen ehkä tällainen väliinputoaja.

Älä edes ajattele tuollaista. Vaikka olisit kokenut "vain" yhden tukistamisen, nyrkiniskun, tönäisyn tms., olet yhtälailla oikeutettu tuen saamiseen. Eikä sen tarvitse edea olla fyysistä pahoinpitelyä. Olemme kaikki erilaisia; toisten henkinen tasapaino järkkyy pienemmästä kuin muiden, eikä se tarkoita että tämä olisi jotenkin ansainnut ongelmansa vähättelemisen tai jopa avun mitätöimisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukipalsta sopiva sinulle? Itsekin olen parisuhdeväkivallan entinen uhri ja itsetuntoni ei koskaan korjaantunut ennalleen, enkä ole saanut uutta parisuhdetta siksi. 

Täytyykin tutkia, millainen se on. En ole varma, onko exäni varsinaisesti ainakaan pelkästään narsisti (?), mutta erittäin tunnekylmä, väkivaltainen, impulsiivinen, kateellinen muiden lyttääjä. Sinänsä hän kyllä oli perheemme ainoa "stara", joka oli ainoa, jolla meni ja sai mennä hyvin. Muut saivat olla onnettomia ja jopa elää kurjuudessa. Muita hän käskytti ja solvasi sekä käytti valtaansa huutamalla ja voimakeinoin.

Kotielämä oli painajaista ja onneksi sain apua poliisilta ja viranomaisilta akuuttitilanteessa, kun joku naapuri soitti poliisit avunhuudot kuultuaan. Kiitos sille naapurille, joka silloin soitti. Nyt toki se akuuttiuhka on poistunut kokonaan, mutta ne traumat tuntuvat pahoilta vieläkin. Pystyn hoitamaan kaikki velvollisuudet, mutta jos on vähänkin luppoaikaa ja ehdin ajatella, niin ne painajaiset palaavat mieleeni.

Itse nukuin lattialla pari viimeistä avioliittovuotta ja exä mielivaltaisesti aina käski mun siirtää sen oman nukkumapaikkani huoneesta toiseen ja lopuksi alkoi vihjata, että mun pitäisi siirtää patjani ja ne pari muovilaatikkoa kapeaan eteiseen ja että hänellä olisi oikeus kävellä päältäni tai runtata ovi mua päin siten, että olisin mustelmilla taas. Tavaroita mulla ei saanut olla paria muovilaatikollista enempää. Olin aviomieheni mielestä loinen (vaikka maksoin hänen koko yhtiövastikkeensa monen vuoden ajan ja puolet muista kuluista) ja pienikin juttu, joka muistutti musta, inhotti häntä.

Voit kuule olla aivan varma, että on ainakin narsisti. Luultavasti myös psykopaatti tai sosiopaatti ja oikea mielisairauskin esim. kaksisuuntainen tai joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielellään terapiassa tai viranomaisille. Uskoisin myös vertaistukiryhmiä löytyvän. Ei ole aihe, jota puida palstalla johon esim. lapset pääsevät.

Miksi tuota ei voi käsitellä palstalla? Täällä on pahempiakin aiheita? En nyt mihinkään yksityiskohtiin menisi.

Kävikö  mielessä että sinut voidaan tunnistaa täällä? Oletko valmis kantamaan  sen asian seuraukset?Ihan oman itsesi  takia älä terapoi itseäsi täällä. Tämä ei ole vertaistukipalsta. Sellaisiakin kyllä netissä on.

Ap, kirjoita Väestöliiton nettipalveluun nyt alkajaisiksi. Sain itse sieltä avun, kun mietin onko kokemani ihan ok vai olenko vain itse hullu (minun tapauksessani kyseessä oli henkinen/psykologinen väkivalta). Sieltä todennäköisesti rohkaistaan sinua ammattiauttajalle, mutta saat kuitenkin ammattilaisen mielipiteen tilanteestasi, ja jo sillä voi olla paljonkin merkitystä. Itse hakeuduin sitten myöhemmin terapiaan ja sain avun! Kaikkea hyvää sinulle ja paljon voimia.

https://kumppanit.vastaamo.fi/admin/vaestoliitto/kysy-asiantuntijalta/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukipalsta sopiva sinulle? Itsekin olen parisuhdeväkivallan entinen uhri ja itsetuntoni ei koskaan korjaantunut ennalleen, enkä ole saanut uutta parisuhdetta siksi. 

Täytyykin tutkia, millainen se on. En ole varma, onko exäni varsinaisesti ainakaan pelkästään narsisti (?), mutta erittäin tunnekylmä, väkivaltainen, impulsiivinen, kateellinen muiden lyttääjä. Sinänsä hän kyllä oli perheemme ainoa "stara", joka oli ainoa, jolla meni ja sai mennä hyvin. Muut saivat olla onnettomia ja jopa elää kurjuudessa. Muita hän käskytti ja solvasi sekä käytti valtaansa huutamalla ja voimakeinoin.

Kotielämä oli painajaista ja onneksi sain apua poliisilta ja viranomaisilta akuuttitilanteessa, kun joku naapuri soitti poliisit avunhuudot kuultuaan. Kiitos sille naapurille, joka silloin soitti. Nyt toki se akuuttiuhka on poistunut kokonaan, mutta ne traumat tuntuvat pahoilta vieläkin. Pystyn hoitamaan kaikki velvollisuudet, mutta jos on vähänkin luppoaikaa ja ehdin ajatella, niin ne painajaiset palaavat mieleeni.

Itse nukuin lattialla pari viimeistä avioliittovuotta ja exä mielivaltaisesti aina käski mun siirtää sen oman nukkumapaikkani huoneesta toiseen ja lopuksi alkoi vihjata, että mun pitäisi siirtää patjani ja ne pari muovilaatikkoa kapeaan eteiseen ja että hänellä olisi oikeus kävellä päältäni tai runtata ovi mua päin siten, että olisin mustelmilla taas. Tavaroita mulla ei saanut olla paria muovilaatikollista enempää. Olin aviomieheni mielestä loinen (vaikka maksoin hänen koko yhtiövastikkeensa monen vuoden ajan ja puolet muista kuluista) ja pienikin juttu, joka muistutti musta, inhotti häntä.

Voit kuule olla aivan varma, että on ainakin narsisti. Luultavasti myös psykopaatti tai sosiopaatti ja oikea mielisairauskin esim. kaksisuuntainen tai joku muu.

Tämä  lainaamasi kirjoittaja on tehnyt tänne kymmeniä aloituksia suhteestaan, häntä on kannustettu sadoissa viesteissä mutta siltikään hän ei  ole hakenut ammattiapua. Ei kannata kantaa vettä kaivoon, kun aitoa sisäistä motivaatiota tilanteen ratkaisemiseen ei  lainaamallasi kirjoittajalla ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielellään terapiassa tai viranomaisille. Uskoisin myös vertaistukiryhmiä löytyvän. Ei ole aihe, jota puida palstalla johon esim. lapset pääsevät.

Miksi tuota ei voi käsitellä palstalla? Täällä on pahempiakin aiheita? En nyt mihinkään yksityiskohtiin menisi.

Kävikö  mielessä että sinut voidaan tunnistaa täällä? Oletko valmis kantamaan  sen asian seuraukset?Ihan oman itsesi  takia älä terapoi itseäsi täällä. Tämä ei ole vertaistukipalsta. Sellaisiakin kyllä netissä on.

Mut voidaan tunnistaa? En varmaankaan ole ainoa, jolla on ollut tällainen tilanne. Kuka mut voisi tunnistaa ja millaisia seurauksia sillä voisi olla? En usko, että exäni, vanhempani, lähimmät kaverini tai se mua hieman vanhempi nainen edes tietävät tällaisen palstan olemassaoloa. Periaatteessa voisin kertoa nämä asiat avoimestikin muille, mutten oikein uskalla. Ei mun tutut käy tällä palstalla muutenkaan ja mulla on todella vähän ihan oikeasti läheisiä ystäviä. T. Ap