Missä voisi ihan oikeasti keskustella perheväkivallasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukipalsta sopiva sinulle? Itsekin olen parisuhdeväkivallan entinen uhri ja itsetuntoni ei koskaan korjaantunut ennalleen, enkä ole saanut uutta parisuhdetta siksi. 

Täytyykin tutkia, millainen se on. En ole varma, onko exäni varsinaisesti ainakaan pelkästään narsisti (?), mutta erittäin tunnekylmä, väkivaltainen, impulsiivinen, kateellinen muiden lyttääjä. Sinänsä hän kyllä oli perheemme ainoa "stara", joka oli ainoa, jolla meni ja sai mennä hyvin. Muut saivat olla onnettomia ja jopa elää kurjuudessa. Muita hän käskytti ja solvasi sekä käytti valtaansa huutamalla ja voimakeinoin.

Kotielämä oli painajaista ja onneksi sain apua poliisilta ja viranomaisilta akuuttitilanteessa, kun joku naapuri soitti poliisit avunhuudot kuultuaan. Kiitos sille naapurille, joka silloin soitti. Nyt toki se akuuttiuhka on poistunut kokonaan, mutta ne traumat tuntuvat pahoilta vieläkin. Pystyn hoitamaan kaikki velvollisuudet, mutta jos on vähänkin luppoaikaa ja ehdin ajatella, niin ne painajaiset palaavat mieleeni.

Itse nukuin lattialla pari viimeistä avioliittovuotta ja exä mielivaltaisesti aina käski mun siirtää sen oman nukkumapaikkani huoneesta toiseen ja lopuksi alkoi vihjata, että mun pitäisi siirtää patjani ja ne pari muovilaatikkoa kapeaan eteiseen ja että hänellä olisi oikeus kävellä päältäni tai runtata ovi mua päin siten, että olisin mustelmilla taas. Tavaroita mulla ei saanut olla paria muovilaatikollista enempää. Olin aviomieheni mielestä loinen (vaikka maksoin hänen koko yhtiövastikkeensa monen vuoden ajan ja puolet muista kuluista) ja pienikin juttu, joka muistutti musta, inhotti häntä.

Voit kuule olla aivan varma, että on ainakin narsisti. Luultavasti myös psykopaatti tai sosiopaatti ja oikea mielisairauskin esim. kaksisuuntainen tai joku muu.

Tämä  lainaamasi kirjoittaja on tehnyt tänne kymmeniä aloituksia suhteestaan, häntä on kannustettu sadoissa viesteissä mutta siltikään hän ei  ole hakenut ammattiapua. Ei kannata kantaa vettä kaivoon, kun aitoa sisäistä motivaatiota tilanteen ratkaisemiseen ei  lainaamallasi kirjoittajalla ole.

Se mun motivaationi on tullut tämän palstan ja läheisteni kautta. Joskus on pakko puhua edes anonyymisti, kun ei ole livenä ketään, kenelle kehtaisi avautua tällaisesta. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukipalsta sopiva sinulle? Itsekin olen parisuhdeväkivallan entinen uhri ja itsetuntoni ei koskaan korjaantunut ennalleen, enkä ole saanut uutta parisuhdetta siksi. 

Täytyykin tutkia, millainen se on. En ole varma, onko exäni varsinaisesti ainakaan pelkästään narsisti (?), mutta erittäin tunnekylmä, väkivaltainen, impulsiivinen, kateellinen muiden lyttääjä. Sinänsä hän kyllä oli perheemme ainoa "stara", joka oli ainoa, jolla meni ja sai mennä hyvin. Muut saivat olla onnettomia ja jopa elää kurjuudessa. Muita hän käskytti ja solvasi sekä käytti valtaansa huutamalla ja voimakeinoin.

Kotielämä oli painajaista ja onneksi sain apua poliisilta ja viranomaisilta akuuttitilanteessa, kun joku naapuri soitti poliisit avunhuudot kuultuaan. Kiitos sille naapurille, joka silloin soitti. Nyt toki se akuuttiuhka on poistunut kokonaan, mutta ne traumat tuntuvat pahoilta vieläkin. Pystyn hoitamaan kaikki velvollisuudet, mutta jos on vähänkin luppoaikaa ja ehdin ajatella, niin ne painajaiset palaavat mieleeni.

Itse nukuin lattialla pari viimeistä avioliittovuotta ja exä mielivaltaisesti aina käski mun siirtää sen oman nukkumapaikkani huoneesta toiseen ja lopuksi alkoi vihjata, että mun pitäisi siirtää patjani ja ne pari muovilaatikkoa kapeaan eteiseen ja että hänellä olisi oikeus kävellä päältäni tai runtata ovi mua päin siten, että olisin mustelmilla taas. Tavaroita mulla ei saanut olla paria muovilaatikollista enempää. Olin aviomieheni mielestä loinen (vaikka maksoin hänen koko yhtiövastikkeensa monen vuoden ajan ja puolet muista kuluista) ja pienikin juttu, joka muistutti musta, inhotti häntä.

Voit kuule olla aivan varma, että on ainakin narsisti. Luultavasti myös psykopaatti tai sosiopaatti ja oikea mielisairauskin esim. kaksisuuntainen tai joku muu.

Tämä  lainaamasi kirjoittaja on tehnyt tänne kymmeniä aloituksia suhteestaan, häntä on kannustettu sadoissa viesteissä mutta siltikään hän ei  ole hakenut ammattiapua. Ei kannata kantaa vettä kaivoon, kun aitoa sisäistä motivaatiota tilanteen ratkaisemiseen ei  lainaamallasi kirjoittajalla ole.

Ja siis oletat ilmeisesti, että kaikki ovat sellaisia reippaita, itsevarmoja, söpöjä naapurintyttöjä, joilla on hyvä itsetunto ja jotka heti määrätietoisesti osaavat toimia, jos on hätätilanne. Mä olen irtautunut siitä suhteestani kyllä, olen eronnut ja asumuserossa myös. Se vaati suunnittelua ja surua paljon. Miksi en saisi puhua siitä kenenkään kanssa?

Olisin varmaan jo kuollut ilman tätä palstaa tai sit mun ois pitänyt kertoa jollekin ihan tuntemattomalle nämä ja pyytää apua. Jos olisin avautunut tästä kovin avoimesti, exäni olisi pahoinpidellyt mut todella pahasti. Ei mun omat vanhempani pysty myöskään ymmärtämään tai käsittelemään tällaisia asioita. Ei niillä ole voimia sellaiseen. Eivät ne edes tajua, että joku oli niin pulassa kuin mä olin oikeasti. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukipalsta sopiva sinulle? Itsekin olen parisuhdeväkivallan entinen uhri ja itsetuntoni ei koskaan korjaantunut ennalleen, enkä ole saanut uutta parisuhdetta siksi. 

Täytyykin tutkia, millainen se on. En ole varma, onko exäni varsinaisesti ainakaan pelkästään narsisti (?), mutta erittäin tunnekylmä, väkivaltainen, impulsiivinen, kateellinen muiden lyttääjä. Sinänsä hän kyllä oli perheemme ainoa "stara", joka oli ainoa, jolla meni ja sai mennä hyvin. Muut saivat olla onnettomia ja jopa elää kurjuudessa. Muita hän käskytti ja solvasi sekä käytti valtaansa huutamalla ja voimakeinoin.

Kotielämä oli painajaista ja onneksi sain apua poliisilta ja viranomaisilta akuuttitilanteessa, kun joku naapuri soitti poliisit avunhuudot kuultuaan. Kiitos sille naapurille, joka silloin soitti. Nyt toki se akuuttiuhka on poistunut kokonaan, mutta ne traumat tuntuvat pahoilta vieläkin. Pystyn hoitamaan kaikki velvollisuudet, mutta jos on vähänkin luppoaikaa ja ehdin ajatella, niin ne painajaiset palaavat mieleeni.

Itse nukuin lattialla pari viimeistä avioliittovuotta ja exä mielivaltaisesti aina käski mun siirtää sen oman nukkumapaikkani huoneesta toiseen ja lopuksi alkoi vihjata, että mun pitäisi siirtää patjani ja ne pari muovilaatikkoa kapeaan eteiseen ja että hänellä olisi oikeus kävellä päältäni tai runtata ovi mua päin siten, että olisin mustelmilla taas. Tavaroita mulla ei saanut olla paria muovilaatikollista enempää. Olin aviomieheni mielestä loinen (vaikka maksoin hänen koko yhtiövastikkeensa monen vuoden ajan ja puolet muista kuluista) ja pienikin juttu, joka muistutti musta, inhotti häntä.

Voit kuule olla aivan varma, että on ainakin narsisti. Luultavasti myös psykopaatti tai sosiopaatti ja oikea mielisairauskin esim. kaksisuuntainen tai joku muu.

Tämä  lainaamasi kirjoittaja on tehnyt tänne kymmeniä aloituksia suhteestaan, häntä on kannustettu sadoissa viesteissä mutta siltikään hän ei  ole hakenut ammattiapua. Ei kannata kantaa vettä kaivoon, kun aitoa sisäistä motivaatiota tilanteen ratkaisemiseen ei  lainaamallasi kirjoittajalla ole.

Ja mistä päättelet, ettei mulla ole sisäistä motivaatiota? Mulla oli sitä jo monta vuotta sitten, mutta itsetuntoni oli niin rikottu, että sellaisesta suosta on vaikeaa päästä ylös omin voimin. Vai perustuuko arvio siihen, että kirjoitan täällä? Ei mulla ole oikeasti ketään muuta. En voi rasittaa läheisiäni näillä aiheilla jatkuvasti. Pakko kirjoittaa jonnekin anonyymisti. T. Ap

Ja se mun ihailemani, mua vähän vanhempi ihminen on tosi hieno henkilö. Mutta ei kukaan voi häntäkään tunnistaa tämän perusteella. Tietenkään. Ei kukaan edes tiedä (edes hän itse), miten tärkeä hän on mulle. Kaipa mullakin saa olla joku ihminen, joka on esikuvana, inspiroi ja tuntuu sellaiselta, joka tuo turvaa, kun mitään tai ketään muuta luottoihmistä ei ole. T. Ap

Mene terapiaan, se kertoo enemmän vahvuudesta, kun uskallat varata ajan itse ja hoitaa itseäsi, jonkun vuoden päästä saattaa olla että sinut laittaa sinne joku muu, parempi mennä heti. Itselläni oli samanlainen tilanne, toki yksi lapsikin miehen kanssa. Erosta muutama vuosi mutta edelleen jos nukun yksin kotona hätkähdän joka auton ääntä ym.

naistenlinja. fi

www.nollalinja.fi

Tunne voi soittaa ilmaiseksi 24/7 kaikissa lähisuhdeväkivalta tapauksista ja ammattilaiset vastaavat ja auttavat. Ei tarvitse olla tuore tapaus. Tämä palvelu starttasi vajaa vuosi sitten ja on ollut (ikävä kyllä) todella käytetty. Sieltä käsittääkseni ohjataan myös eteenpäin.

Voimia siulle, toivottavasti saat apua ja pääseet kiinni hyvään elämään. Ottaa päähän ihmiset jotka syyllistävät uhria :(

Mä voisin jutella sun kans. Mitenhän me saatais yhteys toisiimme.

T: väkivaltaisesta suhteesta paennut

Mä sain avun terveyskeskuksesta. Ilmaisen terapian ja yhteystietoja moneen suuntaan. Eka vuoden olin pelokas ja yksin, sen jälkeen on ollut ok parisuhteita, ja oon jo unohtanut sen sadistin.

Suomi on Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa naisille.

http://fra.europa.eu/en/publication/2014/violence-against-women-eu-wide…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukipalsta sopiva sinulle? Itsekin olen parisuhdeväkivallan entinen uhri ja itsetuntoni ei koskaan korjaantunut ennalleen, enkä ole saanut uutta parisuhdetta siksi. 

Täytyykin tutkia, millainen se on. En ole varma, onko exäni varsinaisesti ainakaan pelkästään narsisti (?), mutta erittäin tunnekylmä, väkivaltainen, impulsiivinen, kateellinen muiden lyttääjä. Sinänsä hän kyllä oli perheemme ainoa "stara", joka oli ainoa, jolla meni ja sai mennä hyvin. Muut saivat olla onnettomia ja jopa elää kurjuudessa. Muita hän käskytti ja solvasi sekä käytti valtaansa huutamalla ja voimakeinoin.

Kotielämä oli painajaista ja onneksi sain apua poliisilta ja viranomaisilta akuuttitilanteessa, kun joku naapuri soitti poliisit avunhuudot kuultuaan. Kiitos sille naapurille, joka silloin soitti. Nyt toki se akuuttiuhka on poistunut kokonaan, mutta ne traumat tuntuvat pahoilta vieläkin. Pystyn hoitamaan kaikki velvollisuudet, mutta jos on vähänkin luppoaikaa ja ehdin ajatella, niin ne painajaiset palaavat mieleeni.

Itse nukuin lattialla pari viimeistä avioliittovuotta ja exä mielivaltaisesti aina käski mun siirtää sen oman nukkumapaikkani huoneesta toiseen ja lopuksi alkoi vihjata, että mun pitäisi siirtää patjani ja ne pari muovilaatikkoa kapeaan eteiseen ja että hänellä olisi oikeus kävellä päältäni tai runtata ovi mua päin siten, että olisin mustelmilla taas. Tavaroita mulla ei saanut olla paria muovilaatikollista enempää. Olin aviomieheni mielestä loinen (vaikka maksoin hänen koko yhtiövastikkeensa monen vuoden ajan ja puolet muista kuluista) ja pienikin juttu, joka muistutti musta, inhotti häntä.

Voit kuule olla aivan varma, että on ainakin narsisti. Luultavasti myös psykopaatti tai sosiopaatti ja oikea mielisairauskin esim. kaksisuuntainen tai joku muu.

Tämä  lainaamasi kirjoittaja on tehnyt tänne kymmeniä aloituksia suhteestaan, häntä on kannustettu sadoissa viesteissä mutta siltikään hän ei  ole hakenut ammattiapua. Ei kannata kantaa vettä kaivoon, kun aitoa sisäistä motivaatiota tilanteen ratkaisemiseen ei  lainaamallasi kirjoittajalla ole.

Ja siis oletat ilmeisesti, että kaikki ovat sellaisia reippaita, itsevarmoja, söpöjä naapurintyttöjä, joilla on hyvä itsetunto ja jotka heti määrätietoisesti osaavat toimia, jos on hätätilanne. Mä olen irtautunut siitä suhteestani kyllä, olen eronnut ja asumuserossa myös. Se vaati suunnittelua ja surua paljon. Miksi en saisi puhua siitä kenenkään kanssa?

Olisin varmaan jo kuollut ilman tätä palstaa tai sit mun ois pitänyt kertoa jollekin ihan tuntemattomalle nämä ja pyytää apua. Jos olisin avautunut tästä kovin avoimesti, exäni olisi pahoinpidellyt mut todella pahasti. Ei mun omat vanhempani pysty myöskään ymmärtämään tai käsittelemään tällaisia asioita. Ei niillä ole voimia sellaiseen. Eivät ne edes tajua, että joku oli niin pulassa kuin mä olin oikeasti. T. Ap

Se tuntemattomalle puhuminen ois ehkä auttanut sua jo aiemmin, samoin exäsi  käytöksen paljastaminen koska kulissien murtaminen on ainoa tapa saada apua. Mua turhauttaa se että  sulle on annettu oikeasti hyviä neuvoja ja toimintaohjeita mutta sä vaan päästät sen exäsi pälkähästä.

On hyvä että olet päässyt eteenpäin mutta sun aiemmat postaukset joissa kerrot ihan absurdeista tilanteista joita sinä  pidät normaalina, esim. se että hoidat kauppareissut exäsi kanssa ja että päästät exäsi edelleen mestaroimaan elämääsi, näyttävät selvästi se että olet edelleen vaiheessa.  Siksi se vertaistukipalsta, vaikka narsistien uhrien. Siellä on oikeasti asiaa ymmärtäviä ihmisiä auttamassa ja moderoimassa. Ja siellä on oikeasti  ihmisiä jotka ovat päässeet noista yli.Mutta sun on tajuttava että suurin itsesi auttaja olet sä itse. Muista saat voimaa mutta kenenkään ulkopuoliseen varaan et voi  ripustautua.Olet jo hieman edistynyt, se on hyvä.

Ja se sun exä on ihan pesunkestävä tapaus. Se että kirjoitat siitä  Suomen suosituimmalle keskustelupalstalle, ei ole järkevää sun omaa turvallisuutta ajatellen. Suljettu palsta ois sellanen jossa voisit turvallisesti voimaantua, koska sellaiselle pääsee lukemaan vaan sinne rekisteröityneet.

Jos olisimme sellaisella palstalla, kertoisin oman tarinani. Tänne en sitä kirjoita.

Monissa turvakodeissa toimii avopalvelu jossa juurikin voisit jutella ammattilaisen kanssa.Siis ei vaadi sitä että asuisit turvakodissa vaan kävisit siellä aina keskustelemassa.Niin ja muista että vaikka voit huonosti olet terve koska on tervettä reagoida sairaaseen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukipalsta sopiva sinulle? Itsekin olen parisuhdeväkivallan entinen uhri ja itsetuntoni ei koskaan korjaantunut ennalleen, enkä ole saanut uutta parisuhdetta siksi. 

Täytyykin tutkia, millainen se on. En ole varma, onko exäni varsinaisesti ainakaan pelkästään narsisti (?), mutta erittäin tunnekylmä, väkivaltainen, impulsiivinen, kateellinen muiden lyttääjä. Sinänsä hän kyllä oli perheemme ainoa "stara", joka oli ainoa, jolla meni ja sai mennä hyvin. Muut saivat olla onnettomia ja jopa elää kurjuudessa. Muita hän käskytti ja solvasi sekä käytti valtaansa huutamalla ja voimakeinoin.

Kotielämä oli painajaista ja onneksi sain apua poliisilta ja viranomaisilta akuuttitilanteessa, kun joku naapuri soitti poliisit avunhuudot kuultuaan. Kiitos sille naapurille, joka silloin soitti. Nyt toki se akuuttiuhka on poistunut kokonaan, mutta ne traumat tuntuvat pahoilta vieläkin. Pystyn hoitamaan kaikki velvollisuudet, mutta jos on vähänkin luppoaikaa ja ehdin ajatella, niin ne painajaiset palaavat mieleeni.

Itse nukuin lattialla pari viimeistä avioliittovuotta ja exä mielivaltaisesti aina käski mun siirtää sen oman nukkumapaikkani huoneesta toiseen ja lopuksi alkoi vihjata, että mun pitäisi siirtää patjani ja ne pari muovilaatikkoa kapeaan eteiseen ja että hänellä olisi oikeus kävellä päältäni tai runtata ovi mua päin siten, että olisin mustelmilla taas. Tavaroita mulla ei saanut olla paria muovilaatikollista enempää. Olin aviomieheni mielestä loinen (vaikka maksoin hänen koko yhtiövastikkeensa monen vuoden ajan ja puolet muista kuluista) ja pienikin juttu, joka muistutti musta, inhotti häntä.

Voit kuule olla aivan varma, että on ainakin narsisti. Luultavasti myös psykopaatti tai sosiopaatti ja oikea mielisairauskin esim. kaksisuuntainen tai joku muu.

Tämä  lainaamasi kirjoittaja on tehnyt tänne kymmeniä aloituksia suhteestaan, häntä on kannustettu sadoissa viesteissä mutta siltikään hän ei  ole hakenut ammattiapua. Ei kannata kantaa vettä kaivoon, kun aitoa sisäistä motivaatiota tilanteen ratkaisemiseen ei  lainaamallasi kirjoittajalla ole.

Ja siis oletat ilmeisesti, että kaikki ovat sellaisia reippaita, itsevarmoja, söpöjä naapurintyttöjä, joilla on hyvä itsetunto ja jotka heti määrätietoisesti osaavat toimia, jos on hätätilanne. Mä olen irtautunut siitä suhteestani kyllä, olen eronnut ja asumuserossa myös. Se vaati suunnittelua ja surua paljon. Miksi en saisi puhua siitä kenenkään kanssa?

Olisin varmaan jo kuollut ilman tätä palstaa tai sit mun ois pitänyt kertoa jollekin ihan tuntemattomalle nämä ja pyytää apua. Jos olisin avautunut tästä kovin avoimesti, exäni olisi pahoinpidellyt mut todella pahasti. Ei mun omat vanhempani pysty myöskään ymmärtämään tai käsittelemään tällaisia asioita. Ei niillä ole voimia sellaiseen. Eivät ne edes tajua, että joku oli niin pulassa kuin mä olin oikeasti. T. Ap

Se tuntemattomalle puhuminen ois ehkä auttanut sua jo aiemmin, samoin exäsi  käytöksen paljastaminen koska kulissien murtaminen on ainoa tapa saada apua. Mua turhauttaa se että  sulle on annettu oikeasti hyviä neuvoja ja toimintaohjeita mutta sä vaan päästät sen exäsi pälkähästä.

On hyvä että olet päässyt eteenpäin mutta sun aiemmat postaukset joissa kerrot ihan absurdeista tilanteista joita sinä  pidät normaalina, esim. se että hoidat kauppareissut exäsi kanssa ja että päästät exäsi edelleen mestaroimaan elämääsi, näyttävät selvästi se että olet edelleen vaiheessa.  Siksi se vertaistukipalsta, vaikka narsistien uhrien. Siellä on oikeasti asiaa ymmärtäviä ihmisiä auttamassa ja moderoimassa. Ja siellä on oikeasti  ihmisiä jotka ovat päässeet noista yli.Mutta sun on tajuttava että suurin itsesi auttaja olet sä itse. Muista saat voimaa mutta kenenkään ulkopuoliseen varaan et voi  ripustautua.Olet jo hieman edistynyt, se on hyvä.

Ja se sun exä on ihan pesunkestävä tapaus. Se että kirjoitat siitä  Suomen suosituimmalle keskustelupalstalle, ei ole järkevää sun omaa turvallisuutta ajatellen. Suljettu palsta ois sellanen jossa voisit turvallisesti voimaantua, koska sellaiselle pääsee lukemaan vaan sinne rekisteröityneet.

Jos olisimme sellaisella palstalla, kertoisin oman tarinani. Tänne en sitä kirjoita.

Kiitoksia.

Olen päässyt noista tietyistä eron jälkeisistä oudoista jutuista eroon. Ja siinäkin auttoi osittain se, kun sain niin hämmästyneitä reaktioita, kun kerroin asioista. Tai siis on näistä palstoista hyötyä siinä, että löytää jotain mittasuhteita, kun on itse sokeutunut siinä pinteessään sen suhteen outouksille. Mutta käyn läpi noita vähän suljetumpia palstoja. Kiitos kaikille noista ajatuksista ja linkeistä jne. Käyn ne läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että onkohan tapaukseni silti liian lievä noihin oikeasti vakavaa väkivaltaa kokeneiden porukoihin. Ok, muutama lääkärireissu niistä tuli, mutta en esimerkiksi joutunut pitkiksi ajoiksi sairaalaan pahoinpitelyn kohteena olon vuoksi. Olen ehkä tällainen väliinputoaja.

Älä edes ajattele tuollaista. Vaikka olisit kokenut "vain" yhden tukistamisen, nyrkiniskun, tönäisyn tms., olet yhtälailla oikeutettu tuen saamiseen. Eikä sen tarvitse edea olla fyysistä pahoinpitelyä. Olemme kaikki erilaisia; toisten henkinen tasapaino järkkyy pienemmästä kuin muiden, eikä se tarkoita että tämä olisi jotenkin ansainnut ongelmansa vähättelemisen tai jopa avun mitätöimisen.

Minuun käytiin käsiksi vain kerran, silti pakenimme seuraavana aamuna turvakotiin. Emme palanneet. Henkinen väkivalta ennen sitä oli se pahin aika. Pelko miehen puheista, jotka olivat aidosti outoja. Kun sitten vihdoin retuutti sen yhden ja ainoan kerran ja niin että taju lähti, minä lähdin. Olin pelännyt pahimmillaan henkeni tai lasteni menettämistä jo pitkään. Ja pelkoni oli aitoa., tiedä sitten oliko realistista. En ole herkkähipiäinen,pikku sanaharkkoihin ja kipuun olen tottunut kamppailulajeissa ja tössäni. Mutta omassa kodissa EI ole normaalia pelätä. Ei toisen vinksahtaneita puheita, raivoamista, fyysistä tai henkistä väkivaltaa, kiristystä, uhkailuja tai pelottelua. Vaikka mieheksi ei olisi ollut narsistinen, ehko uhrien tukiryhmän kautta voisit saaden apua ja vertaistukea, tai mielenterveys omaisten tuki ryhmistä? Ammattiapu, esim. terapia? Jos saat lähetteen, omavastuun osuus inhimillinen? Kaikki väkivalta, tai traumaattisen kokemukset eivät vaadi näkyviä väkivallan merkkejä tai ruhjeita.