13 v tyttö mietin mikä tytöllä on..

Ei ole muuten otettu verikokeita.. se nyt olis helppo pyytää ja varmaan siihen suostuttaisiin helposti.

Ja siis mua ei häiritse et on vielä lapsi ja naiivi jne.. mutta kun ei osaa ns perusasioita kuten ei herää itsenäisesti, ei osaa peseytyä kunnolla, ei osaa laittaa ruokaa, ei ymmärrä että pitää pukeutua säädyllisesti esim ei voi mennä T-paita ja sukkahousut jalassa kouluun, ei osaa pakata omia tavaroitaan matkalle jne..

Vahdin tyttöä koko ajan, neuvon, ohjaan ja varmistan.

Aloittaja kirjoitti:

Ja siis mua ei häiritse et on vielä lapsi ja naiivi jne.. mutta kun ei osaa ns perusasioita kuten ei herää itsenäisesti, ei osaa peseytyä kunnolla, ei osaa laittaa ruokaa, ei ymmärrä että pitää pukeutua säädyllisesti esim ei voi mennä T-paita ja sukkahousut jalassa kouluun, ei osaa pakata omia tavaroitaan matkalle jne..

Vahdin tyttöä koko ajan, neuvon, ohjaan ja varmistan.

Lastenneurologi on tässä tapauksessa oikea osoite jos yksityiselle olette menossa.

Voi että. Olette nyt hiukan myöhässä. Jos tyttö olisi alle 13, voisi hän saada lähetteen lasten neuropsykiatrialle. Nyt kannattaa hommata kouluterveydenhuollosta lähete nuorisopsykiatrialle. Harmi ettei siellä ymmärretä niin hyvin nepsy-asioiden päälle. Tytöllä on kuvaamasi perusteella neuropsykiatrista problematiikkaa, johon tarvitsisitte hyvää ohjausta, sekä tytölle mahdollisesti lääkitystäkin voidaan harkita. Harmi että olette joutuneet pähkäilemään näitä pulmia näin pitkälle. Tyttö on kohta murrosiässä, ja kokemukseni mukaan kaikki on paljon hankalampaa teinin kanssa.

Kannattaa katsella netistä nepsy-asioita, ja ottaa nepsylasten kanssa käytettävät keinot käyttöön. Jo siitä voitte saada apua arkeen.

Tsemppiä kovasti, ja menkää oikeasi tytön kanssa johonkin, vaikka sitten yksityiselle nuorisopsykiatrille, jos ette muualta saa hoitokontaktia pikapuoliin.

Terv. Adhd-tytön äiti, ja ah lastenpsykiatrialla.

24. siis sh lastenpsykiatrialla.

Miten pystyn perustelemaan että saan lähetteen sinne? Kun ei tähänkään mennessä ole isompia tutkimuksia saatu ;(

Täytyy lukea tuosta nepsystä.

Hei

Itse veisin omani yksityiselle neurologille ja pyytäisin lähetettä erikoissairaanhoidon piiriin, mitä kautta lapsi pääsisi toimintaterapiaan ja neuropsykologisiin testeihin.

Sinänsä oppimisvaikeudet, toiminnanohjauksen ongelmat ja ahdistuneisuus, kyllähän nämä oli jo todettuna, ei sun lapsella ole välttämättä mitään tautia tai syndroomaa. Nuo luettelemasi todetut asiat riittävät kyllä terapian saantiin. 

13-vuotiaalla pitäisi olla rintojen kehityksessä vähintään nuppuaste: rinta ja nänni kohoavat hieman ja rauhaskudosta tuntuu tunnusteltaessa; nännipiha on suurentunut.

Häpykarvoituksen suhteen viimesitään 13-vuotiaalla tytöllä: Pitkiä, heikosti pigmentoituneita, untuvaisia, suoria tai hieman kihartuvia karvoja on niukasti häpyhuulissa.

Kasvu alkaa nopeutua viimeistään 13-vuotiaana, mutta kuukautiset saattavat normaaliaikataulussakin alkaa vasta 16.5-vuotiaana.

Jos näin ei ole, on aihe tehdä lähete lastenlääkärille.

Turnerin syndrooma?

Tästä on itseasiassa ollu puhe ja viime vuonna lääkäri laittoi lastenlääkärille konsultaatio pyynnön. Silloin vain todettiin että seuraillaan joka vuosi tilannetta ja jos tarve niin sit tutkimuksiin, mut Mites tää menee...

koululääkäri päättää milloin ottaa uudelleen yhteyttä jonnekin, en tiiä kuuluuko tää enää lastenlääkärille?

Turner ei taida sopia kun pituutta nyt 12,5 vuotiaana on kuitenki 140 cm... nyt noin 144

Äiti kirjoitti:

Hei. Kun me ei tunnuta saavan tytölle apua ei mistään niin kyselen täällä miten saan tytölle apua.

Tyttöä tutkittu vähän ja todettu että on pelkoja ja ahdistusta, levottomuutta, oppimisongelmia, henkistä kypsymättömyyttä ( noin 10 v tasolla) sekä muistiongelmia, Hahmotusongelmia. Mutta siihen se jää, ei lisätutkimuksia, ei diagnooseja, ei lääkitystä, ei terapiaa ei siis mitään muuta kuin seuraillaan.

Ongelmaan että tytöllä vaikeuksia koulussa erityisesti matematiikka ja englanti. Molemmat arvosanaltaan 4-6 luokkaa riippuen kokeesta...

Kotona ei voi olla yksin, ei osaa normaaleja asioita kuten peseytyä itse kunnolla, tarvii siinä ohjausta.

Lapsi puhuu mitä sylki suuhun tuo, huutaa raivoaa kotona muille, syyllistää muita asioista mitä on itse tehnyt, valehtelee/varastaa ja tätä jatkunut ko 9-10 v asti....

Tyttö on siis 13 ja murrosiän merkkejä ei näy ulkoisesti. Pituuskasvu menee alakäyrällä, mutta kun pituutta kuitenki tulee koko ajan niin siirtävät tutkimuksia seuraavan vuoteen...

Mitä tutkimuksia mä voin vaatia? Keneltä?

Nyt kun muistelee omaa nuoruutta niin yläasteella itkin joka päivä. Joka ikinen päivä. Haudoin itsemurhaa ja mietin tapoja siihen.

Kuitenkin ehjästä onnellisesta perheestä ja kaikki oli hyvin. Perusluonne kiltti joten en raivonnut, en myönnä ainakaat. Karkailin kotoa kokeilin alkoholia käärin sätkiä. Pahimmillaan tais olla 14v. Koulussa en loistanut. Rimaa alittaen. Lintsaten. Kymppi luokan kävin. Lukihäiriö ja jonkin sortin ADHD tunnistan. Ei tutkittu koskaan. Kukaan edes huomannut mitään kun olin kiltti ja iloinen muuten. Ja sekös kyrpii. Itkeä pahaa oloa muiden tietämättä. Toivoin että muut huomaisivat itkun. Säälisivät. Kasvoin ja se itku jäi. Tän viestin lukevat ovat ainoita jotka ikinä saa tietää että itkin :D nykyään olen korkeastikoulutettu, hyvä palkkainen äiti. Kaikki hyvin.

Usein kun asioita tutkitaan ja väkisin diagnosoidaan saadaan terveestä sairas. Voi olla että aika ja vilpitön rakkaus riittää. Yritin olla sairas, masentunut. En onnistunu kun en saanut ympäristöstö tukea siihen. Oma mieli muuttui ajan myötä. Mutta itse äitinä tiedät parhaiten. Tunnet lapsesi paremmin kuin yksikään terapeutti/ lääkäri voi koskaan tuntea. Luota vaistoosi.

Uskon että jos minua olisi hoidettu olisin tällä hetkellä haudassa tai laitoshoidossa. Niin synkkä voi mieli olla jos siihen antaa tulta alle.

Vierailija kirjoitti:

Äiti kirjoitti:

Hei. Kun me ei tunnuta saavan tytölle apua ei mistään niin kyselen täällä miten saan tytölle apua.

Tyttöä tutkittu vähän ja todettu että on pelkoja ja ahdistusta, levottomuutta, oppimisongelmia, henkistä kypsymättömyyttä ( noin 10 v tasolla) sekä muistiongelmia, Hahmotusongelmia. Mutta siihen se jää, ei lisätutkimuksia, ei diagnooseja, ei lääkitystä, ei terapiaa ei siis mitään muuta kuin seuraillaan.

Ongelmaan että tytöllä vaikeuksia koulussa erityisesti matematiikka ja englanti. Molemmat arvosanaltaan 4-6 luokkaa riippuen kokeesta...

Kotona ei voi olla yksin, ei osaa normaaleja asioita kuten peseytyä itse kunnolla, tarvii siinä ohjausta.

Lapsi puhuu mitä sylki suuhun tuo, huutaa raivoaa kotona muille, syyllistää muita asioista mitä on itse tehnyt, valehtelee/varastaa ja tätä jatkunut ko 9-10 v asti....

Tyttö on siis 13 ja murrosiän merkkejä ei näy ulkoisesti. Pituuskasvu menee alakäyrällä, mutta kun pituutta kuitenki tulee koko ajan niin siirtävät tutkimuksia seuraavan vuoteen...

Mitä tutkimuksia mä voin vaatia? Keneltä?

Nyt kun muistelee omaa nuoruutta niin yläasteella itkin joka päivä. Joka ikinen päivä. Haudoin itsemurhaa ja mietin tapoja siihen.

Kuitenkin ehjästä onnellisesta perheestä ja kaikki oli hyvin. Perusluonne kiltti joten en raivonnut, en myönnä ainakaat. Karkailin kotoa kokeilin alkoholia käärin sätkiä. Pahimmillaan tais olla 14v. Koulussa en loistanut. Rimaa alittaen. Lintsaten. Kymppi luokan kävin. Lukihäiriö ja jonkin sortin ADHD tunnistan. Ei tutkittu koskaan. Kukaan edes huomannut mitään kun olin kiltti ja iloinen muuten. Ja sekös kyrpii. Itkeä pahaa oloa muiden tietämättä. Toivoin että muut huomaisivat itkun. Säälisivät. Kasvoin ja se itku jäi. Tän viestin lukevat ovat ainoita jotka ikinä saa tietää että itkin :D nykyään olen korkeastikoulutettu, hyvä palkkainen äiti. Kaikki hyvin.

Usein kun asioita tutkitaan ja väkisin diagnosoidaan saadaan terveestä sairas. Voi olla että aika ja vilpitön rakkaus riittää. Yritin olla sairas, masentunut. En onnistunu kun en saanut ympäristöstö tukea siihen. Oma mieli muuttui ajan myötä. Mutta itse äitinä tiedät parhaiten. Tunnet lapsesi paremmin kuin yksikään terapeutti/ lääkäri voi koskaan tuntea. Luota vaistoosi.

Uskon että jos minua olisi hoidettu olisin tällä hetkellä haudassa tai laitoshoidossa. Niin synkkä voi mieli olla jos siihen antaa tulta alle.[/

No ensinnäkin en ymmärrä miten niin jos sua olis hoidettu et olisi tässä.

Kyse kuitenkin meillä se et lapsi itse haluaa apua...

Vierailija kirjoitti:

Hei

Itse veisin omani yksityiselle neurologille ja pyytäisin lähetettä erikoissairaanhoidon piiriin, mitä kautta lapsi pääsisi toimintaterapiaan ja neuropsykologisiin testeihin.

Sinänsä oppimisvaikeudet, toiminnanohjauksen ongelmat ja ahdistuneisuus, kyllähän nämä oli jo todettuna, ei sun lapsella ole välttämättä mitään tautia tai syndroomaa. Nuo luettelemasi todetut asiat riittävät kyllä terapian saantiin. 

Oikeesti? Ei tarvii dg? Jes. Tää helpottaa jo asiaa!

Hei. Mielestäni ei ole haittaa kysyä koululääkäriltä tuosta turnerista, sais ainakin poissuljettua sen. Olisko mahdollista saada lapselle toimintaterapeutin arviota tilanteesta? Onneksi olette kuitenkin oppimisongelmiin saamassa apua.

Onhan lapsi ilmaissut asian että haluaa apua selvästi? Jos ei kannattaa hänen käydä esim juuri kuraattorilla puhumassa että itse haluaa apua.

Päivitystä tilanteeseen.

Koulussa ei ole ongelmia. Siellä ei nyt edes koeta että lapsi tarvii suurempia apuja koulussa. Lisätään vain tukiopetusta.

Perhetyöntekijä alkaa vihdoin ymmärtää mitä ongelmia meillä on kun sain annettua muutaman esimerkin.

Mutta tähän taas jäätiin. Ei apuja koska tilanne ei ole riittävän akuutti tai ongelmallinen...

Minä päätin luovuttaa en vaan enää jaksa....

Siis mä en ymmärrä miten te ette saa apua????

Varmaan kannattaa nyt ottaa yhteyttä lastensuojeluun et mitä voitte tehdä?

Jos te ette jaksa niin kohta koko perhe kärsii!'

Koululääkärin yhteys ja pyydät lähetteen tutkimuksiin.

Jos ei auta niin sit teet lastensuojeluilmoituksen.

Tai sit vaan meette yksityiselle, jos kerran lapsi haluaa itse apua niin sitä on saatava. Tai sit lapsi menee koulukuraattorille itse puhumaan et haluaa apua. Kai toi nyt jotenkin selviää mistä apua ja miten....