Mikä tekee tuntemastasi henkilöstä "hankalan"?

Vierailija kirjoitti:

Se, että hän puhuu päälleni, vähättelee sanomisiani kuittaamalla kaiken itsestäänselvyyksinä ja kyselee piikittelevästi henkilökohtaisia asioita tehden kiusallisia huomioita, jotka saavat sekä minut että muut ympärillämme vaivaantumaan.

Hups, osu ja upposi. Puhun päälle, koska muuten en saa porukassa suuvuoroa muiden kälättäessä kilpaa keskenään ihmisten kanssa, jotka eivät osaa antaa tilaa meille, jotka emme ole suuna päänä taukoamatta. Sietokyky on myös melkolailla nolla silloin kun tietojani ja taitojani aliarvioidaan selvittämällä mulle jotain päivänselvää asiaa. Näistä edellisistä en ole pahoillani, mutta siitä olen vilpittömästi pahoillani jos tahdittomuuttani utelen asioita liian syvältä ja teen niistä huomioita. Tarkoituseni ei ole aiheuttaa kurjaa mieltä, vaan osallistua keskusteluun niillä eväillä, joita minulle on annettu. Sori.

Sellainen ketä pitäisi koko ajan kehua ja ihastella. Kaikki mitä hän tekee ja mitä hänellä on, on paljon parempaa kuin muilla.

Minusta tässä ketjussa sekoitetaan hankala ihminen ja itseä ärsyttävä ihminen.

Ei äänekkyys tarkoita, että ihminen on hankala. Äänekäs vain tekee minut kiusaantuneeksi. Ei se ihminen ole objektiivisesti hankala.

Tai ihminen, joka on henkisesti poissaoleva. En ehkä pidä sellaisesta tilanteesta, ja voin tuntea, ettei hän arvosta minua. Mutta ei se tee ihmisestä hankalaa.

Ihmiset jotka eivät ota muita huomioon. Sellaiset jotka ovat koko ajan pummimassa rahaa, tavaroita ja palveluksia (autokyydit, lapsenhoitoapu jne.) mutta eivät itse ole valmiita antamaan muille mitään. Sellaiset jotka ovat itsekkäitä eivätkä suostu esim. olemaan hiljaa kun muut yrittävät nukkua "koska minulla on oikeus puhua" tai "minähän puhun ihan normaalilla äänellä".

16 ...tunnetaan varmasti sama henkilö.

Olen samaa mieltä siinä, että ihmiset, jotka koko ajan äänekkyydellään kalastelevat vain huomiota, ovat todellakin ärsyttäviä.

Suututtaa, että tämmöisiä ihmisiä pidetään "niin ihanan sosiaalisina ja ulospäinsuuntautuneina" - joo, varmaan tämmöinen tyyppi onkin hyvin ulospäinsuuntautunut, mutta sosiaalisuutta en näe tämmöisissä henkilöissä pätkän vertaa. Minun mielestä sosiaalisesti taitava ihminen on sopivasti äänessä itse, mutta on myös aidosti kiinnostunut muiden asioista ja kuuntelee muiden mielipiteitä ja arvostaa niitä. Toisin kuin nämä "minä, minä, minä"-läpättäjät, joita puhuvat oman asiansa aina muiden päälle - ja heitä muka pidetään niin sosiaalisina?

Auttaako heil numeron ja osoitteen vaihataminen. Voi poloset :(

Mykkäkoulun pitäjä.

Kun kysyy mikä on hätänä, vastaus in aina EI MIKÄÄN.

Ja silti mutrussa naama Päiväkausia. Työpaikalla yksi tällainen, en voi hyväksyä tuollaista käytöstä. Menköön himaan.

10 vuotta katselin kaukoystävyydessä sitä vatvomista koska nähdään. Molemmilla kiireinen arki ja vapaat viikonloput tiukassa. Tämän ystävän ja perheensä taholta kova hinku nähdä -> varataan ikuisuuden vatvomisen jälkeen viikonloppu/arkipäivä kun nähdään -> jätän muut ohjelmat ja kivat menot kyseiseltä viikonlopulta ja sanon muille, että silloin ei joku ehdotettu juttu käy jne. -> kun viikonloppu lähestyy ja pitäisi tavata, on joka helvetin kerta viimeisenä iltana joku syy perua. Lasten flunssa, jotain unohtuneita harrastuksia tai kisoja, muuten joku väsymystilanne jne.

En jaksa tätä enää, että pitäisi koko perheemme olla passissa siltä varalta jos he eivät kuitenkaan perukaan. Joten helpommalla pääsee kun ei vaivaa päätänsä tällä ihmisellä.

Puhumattomuus. Kaikissa elämääni siunaantuneissa hankalissa ihmisissä on tämä sama, se ettei asioista voi puhua. Ei sanota jos haluaa jotain eikä myöskään kerrota mikä painaa mieltä. Asioiden ääneen sanomisen sijaan odotellaan että toinen arvaisi asian tai opettelisi lukemaan ajatuksia. Sitten kun toinen ei arvaa eikä osaa, suututaan lisää ja näytetään se mykkäkouluilemalla. Isäni ja eksäni olivat molemmat mykkäkoulun mestareita ja työkaverinakin on mykkäkouluileva mies :(

Samaan kategoriaan menee myös epäselvyys, kun ei viitsitä opetella ilmaisemaan itseään eksaktisti  ja luultavasti ei edes pureuduta miettimään mistä omat tunteet johtuu. Ne vain yksinkertaisesti kostetaan toiselle kun itsellä on jostain syystä paha olo.

Ystäväni on narsisti ja rasisti. Hän on välillä ihan mukavaa seuraa, mutta voitte vain kuvitella kuinka jotkut tilanteet/keskustelut kärjistyvät ihan kamaliksi...

"Se ärsyttää vielä tuplasti enemmän, jos se koko ajan äänessä oleva puhuu vain ja ainoastaan itsestään."

Voi luoja, että tämä on rasittavaa. Minulla on eräs kaveri, joka kääntää puheen aina itseensä. Ihan sama mistä puhutaan. Jos kerron kaupasta ostaneeni omenoita, tämä kertoo, miten osti niitä kaksi pussia viime viikolla. Jos ei osaa kääntää asioita itseensä, niin kertoo miehestään. Ei minua kiinnosta hänen miehensä kuulumiset, koska en häntä tunne. Todella väsyttävää seuraa nykyään. 

Vihervasemmistolainen ideologia. On aina vaatimassa jotain koska "oikeus" ja "laki". Itse ei välitä mistään säännöistä, joista ei tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulun pitäjä.

Kun kysyy mikä on hätänä, vastaus in aina EI MIKÄÄN.

Ja silti mutrussa naama Päiväkausia. Työpaikalla yksi tällainen, en voi hyväksyä tuollaista käytöstä. Menköön himaan.

Todella raivostuttavaa.

Miestäni,joka ei todellakaan ole hankala,pidettiin töissä (nyk. eläkkeellä) sellaisena.Hän on rehti ja oikeudenmukainen.Siitä ei pidetty,kun hän puuttui epäkohtiin esim. työturvallisuusasioihin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä ketjussa sekoitetaan hankala ihminen ja itseä ärsyttävä ihminen.

Ei äänekkyys tarkoita, että ihminen on hankala. Äänekäs vain tekee minut kiusaantuneeksi. Ei se ihminen ole objektiivisesti hankala.

Tai ihminen, joka on henkisesti poissaoleva. En ehkä pidä sellaisesta tilanteesta, ja voin tuntea, ettei hän arvosta minua. Mutta ei se tee ihmisestä hankalaa.

Kyllä nämä ominaisuudet tekevät ihmisestä hankalan, ei pelkästään ärsyttävää. Äänekäs ihminen on hankala, koska ei osaa muuta tehdä kuin huutaa. Yleensä tämä ominaisuus yhdistyy siihen, ettei tämä ihminen koskaan KUUNTELE muita. Hankalaa kanssakäymistä. Samoin toinen poissaoleva ihminen on hankala, koska häneen ei saa kontaktia. Jos hän älyää pysyä pois kanssakäymisistä ja eristäytyä, niin silloin ei ole hankala. Mutta esim tiimityössä tai ystävyydessä läsnäolo on erityisen tärkeää. En ymmärrämmiksi nämä poissaolevat hakeutuvat edes tekemisiin muiden ihmisten kanssa.

Hankala ihminen on myös sellainen, joka ei koskaan anna itsestään mitään, mutta haluaa kuitenkin tietää asioita muista. Mulla on esimerkiksi työkaveri, joka kyselee mielellään muilta asioita ja ikään kuin kerää informaatiota, mutta jos joku kysyy häneltä jotain, vastaa tylysti, ettei asia kuulu kysyjälle. on kyllä muutenkin helkkarin hankala ihminen )0(ketjussa mainittu monia ominaisuuksia) ja tuuliviiri.

Ottaa kaiken kettuiluna. Esim:

Minä: Onpa kivat uudet verhot!

Hän: niin että aina vihasit niitä vanhoja??

M: oletko käynyt kampaajalla?

H: en, pitäisikö?? Siis olen ruma ja Tukka huonosti??

M: ai että kun väsyttää, nukuin huonosti.

H: joo voin minä lähteä kotiinkin kun noin tylsää seuraa olen!

Jne...

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus. Kaikissa elämääni siunaantuneissa hankalissa ihmisissä on tämä sama, se ettei asioista voi puhua. Ei sanota jos haluaa jotain eikä myöskään kerrota mikä painaa mieltä. Asioiden ääneen sanomisen sijaan odotellaan että toinen arvaisi asian tai opettelisi lukemaan ajatuksia. Sitten kun toinen ei arvaa eikä osaa, suututaan lisää ja näytetään se mykkäkouluilemalla. Isäni ja eksäni olivat molemmat mykkäkoulun mestareita ja työkaverinakin on mykkäkouluileva mies :(

Samaan kategoriaan menee myös epäselvyys, kun ei viitsitä opetella ilmaisemaan itseään eksaktisti  ja luultavasti ei edes pureuduta miettimään mistä omat tunteet johtuu. Ne vain yksinkertaisesti kostetaan toiselle kun itsellä on jostain syystä paha olo.

Ah, kyllä. Juuri tämä. Ei vanhingossakaan kerrota, mitä halutaan, eikä ainakaan, jos joku asia on jäänyt painamaan mieltä, mutta oletetaan, että toiset osaavat lukea ajatuksia ja tietävät, mistä kenkä puristaa. Ja kyllä varmasti sitten näytetään, miten ollaan tosi loukkaantuneita, kun muut eivät tähän ajatusten lukuun olekaan kyenneet ja joku toive on jäänyt täyttämättä.

Sellainen, jolle on tärkeintä voittaa vastapuoli kaikessa. Tarkoittaa käytännössä vastapuolen nujertamista.

Ei myönnä olevansa koskaan väärässä.

Jolle merkitsee vain se, ettei joudu nöyrtymään piiruakaan edes yhteisen hyvän vuoksi.

Ei välitä kärsivätkö muut, kunhan ilmeisesti itse tuntee voittaneensa.

Tämä suuri voittaja on juuri häviämässä avioliiton, jossa luuli saavansa elää ikuisesti kai siksi koska on niin suuri, mahtava ja voittamaton.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ketä pitäisi koko ajan kehua ja ihastella. Kaikki mitä hän tekee ja mitä hänellä on, on paljon parempaa kuin muilla.

Kyllä tämä, yhdistettynä siihen että kaikki erimieltä olevat ovat kateellisia hänelle, puhutaan vain hänestä ja jos yritätkin jotakin johonkin väliin sanoa käännetään sekin keskustelua häneen.