Mitä on huoltokiusaaminen ja vieraannuttaminen?

Vierailija kirjoitti:

Onko huoltokiusaamista, jos lähivanhempi uhkailee ja kiristää etävanhempaa lapsen kustannuksella?

Uhkailee poliisilla ja yksinhuoltajuudella, mikäli asiat eivät mene lähin mielen mukaan.

Onko huoltokiusaamista, jos viedään lapselta edut ja oikeudet, kuten mm mahdollisuus matkustaa, mahdollisuus harrastaa, mahdollisuus tavata etää enemmän (juuri lomat ja pyhät), ja kieltäytyminen korvaavista päivistä tavata lasta?

Onko huoltokiusaamista se, että lähivanhempi ei pidä kiinni sovituita asioista?

Kuten esimerkiksi se, että rikotaan lastenvalvojalla suullisesti tehtyä sopimusta jonka mukaan lomat jaetaan, ja pyhiä vuorotellaan?

Lasta ei tuoda vaikka näin olisi sovittu, ja lasta ollaan tuomassa vaikka oltaisiin toisin sovittu?

Onko huoltokiusaamista lähivanhemman toiminta sen suhteen, että kielletään etää saapumasta päiväkodissa järjestettäviin juhlatilaisuuksiin?

On. Kuin myös se, ettei suostu sopimaan yhtään mitään, heittäytyy uhrimarttyyriksi ottamatta vastuuta mistään, ja syyttämällä etää kaikesta mahdollisesta oman elämän epäonnistumisesta, valehtelemalla ympäriinsä etän elämästä, mistä ei edes mitään tiedä, uhkaamalla vuorotellen hylätä lapset ja olla antamatta niitä etälle. Suoltamalla häiriintynyttä, katkeraa tekstiä etän puhelimet ja sähköpostit täyteen vielä vuosienkin päästä erosta. "Lasten asioista", vaikka lapsia ei juuri edes mainita. Olla ilmoittamatta lapsen isoista muutoksista. jnejnejne.  Kiusaamisen jatkuessa vuodesta toiseen on vaikea uskoa pelkkään katkeruuteen ja siihen, ettei lähillä vain ole alkeellisimpiakaan taitoja päästä elämässä eteenpäin. Tulee mieleen, että vanhempi joka aina vaan jatkaa vihaa, katkeruutta, kontrollointia, valheita, täytyy olla jollakin lailla persoonallisuushäiriöinen. Näin meillä. Ei ole niinkään mun murheeni, mutta mieheni on tuollaisen idiootin kanssa joutunut kamppailemaan vuosikausia, eikä loppua näy. 

Vierailija kirjoitti:

Semmoista peliä kirjoitti:

Semmoista peliä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissä on äiti joka mielivaltaisesti päättää tapaamisista vaikka isä olisi jo ovella. Hän myös haukkuu isää ja koko sukua lapsille.

Toinen on etäisä joka haluaa kontrolloida lasta ja äitiä. Hän ei suostu mihinkään ja sanelee säännöt. Koulun ja lomamatkat. Hänelle pitää vastata heti. Hän osti lapselle kännykän. Vannotti alle kouluikäisen lapsen, että puhelin on aina auki ja siihen vastataan. Kukaan muu ei saa siihen soittaa, eikä edes koskea. Hän pelotteli lapsen mitä kauheaa tapahtuu, jos äiti edes koskee puhelimeen.

Hän tenttaa lapselta kaikki mitä äiti tekee.

Lapsi on jo teini ja hänellä on hirveä ahdistus puhelimesta. Kaksi kännykkää. Toinen isää ja toinen muita varten. Isä soittaa molempiin jopa yöllä. Äiti yrittää selvitä ja lapsi on aivan isän vallassa. Korkeasti koulutettuja nuo vanhemmat.

Sairasta touhua. Mikään iso muutos ei kummassakaan onnistu. Turha sanoa ettei itse katselisi tuota. Olen ollut mukana apuna ja tiedän ettei tähän asti kukaan ole pystynyt asian laitaa muuttamaan kummassakaan tapauksessa.

Lastensuojeluilmoitus huolesta: siinä oikea rakkaudenteko ja väliintulo vihasta sokaistuneelle, korkeakoulutetuille teinin vanhemmille!

Lasu myös ensin mainitusta perheestä!

Jälkimmäisessä joka ikinen taho on tehnyt lastensuojeluilmoituksia ja varmaan niitä tehdään edelleen. Oikeudessa on käyty monet kerrat.

Ensimmäisessä on etsitty monin keinoin ratkaisua. Se loppui kun lapset ykskantaan esitti etteivät halua isää nähdä. Isä on lapsuuden ystäväni ja ihan fiksu. Otti epävakaa avovaimon ja ajatteli parantaa naisen. Miehellä on nyt hyvä perhe,vaimo ja 3 lasta . Hyvät työt ja omakotitalo yms. Ei ole nyt jo aikuisten entisen liiton lasten kanssa tekemisissä.

Joillekin lastensuojeluilmoitus ratkaisee kaiken? No ei ratkaise mitään ellei vanhemmat ole yhteiskunta kelvottomia. Entiseltä narkilta otetaan lapset pois nopeasti jos joku entinen kaveri käy oven takana. Jos vanhempi on koulutettu sadisti tms. niin sossut jää toiseksi.

Meidän tapauksessa ei ole auttaneet ei lastesuojelu, ei lastenvalvoja, ei mikään. OIkeuteen ei olla menty. Lähi kun on jonkinsortin narsisti, ja vaihtaa naamaria aina riippuen kenen kanssa on tekemisissä. Valehtelee niin pokerina, että hänen asioitaan on vaikea olla uskomatta. Ja hänestä on myös viranomaiset tehneet ilmoituksia mutta on nekin selittänyt edukseen. 

Meillä lapsen isä löysi uuden naisen joka ei halunnut lasta heidän luokseen enää, vaan isä sitten saattoi tavata lasta jossain muualla, kunnes ilmoitti ettei tapaa enää ollenkaan.

Ja olen kyllä täysin eri mieltä näistä rangaistuksista. Lähivanhempaa uhkaa sakko jos ei anna tavata lastaan sopimuksen mukaan mutta etävanhempi voi vain pestä kätensä koko hommasta ja jättää asiat niille sijoilleen.

Vittu että vituttaa tämmönen isät lasten asialla, aivan vitun paskaa! Näkisi vaan saatana.

Voisi ottaa ihan yleisen rangaistuksen tollasille munattomille kusipäille jotka noudattaa orjallisesti uuden vaimokkeensa käskyjä.

Parempi että kuolisi, olisi helpompaa selittää että isi on kuollut ja siksi et näe kuin että isi ei välitä paskaakaan. ( Toki en ole näin sanonut, selitellyt vaan isin hyväksi näitä asioita ettei tule syytettä tästä vieraannuttamispaskasta)

Tutun kuuloisia tarinoita tässä ketjussa monet. Itse olen pienituloinen yh ja exäni ei maksa elareita (osaa riitauttaa ja pitkittää riitoja niin ettei Kelastakaan apua saa). Pahan alkoholisminsa vuoksi sain ja hain aikanaan yksinhuoltajuuden. Se helpotti käytännön asioita mutta taloudellisesti olemme erittäin tiukoilla.

lapsi alkaa olla sen ikäinen että pitäisi saada muotivaatteita, älypuhelimia jne. Olen kertonut ettei minulla ole aina rahaa ostaa kaikkea mitä haluaa ja että elämässä pitää olla säästäväinen. Suuri syy rahapulaan on tietysti se ettei exäni osallistu mitenkään lapsensa elatukseen.

Olen miettinyt voiko tämän kertoa lapselle (8 v.) vai onko sen kertominen vieraannuttamista. Lapsi ei ole juuri etävanhemmastaan kiinnostunut ja minun pitää patistella yhteydenottoihin. Viimeksi he ovat nähneet toisiaan kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Tutun kuuloisia tarinoita tässä ketjussa monet. Itse olen pienituloinen yh ja exäni ei maksa elareita (osaa riitauttaa ja pitkittää riitoja niin ettei Kelastakaan apua saa). Pahan alkoholisminsa vuoksi sain ja hain aikanaan yksinhuoltajuuden. Se helpotti käytännön asioita mutta taloudellisesti olemme erittäin tiukoilla.

lapsi alkaa olla sen ikäinen että pitäisi saada muotivaatteita, älypuhelimia jne. Olen kertonut ettei minulla ole aina rahaa ostaa kaikkea mitä haluaa ja että elämässä pitää olla säästäväinen. Suuri syy rahapulaan on tietysti se ettei exäni osallistu mitenkään lapsensa elatukseen.

Olen miettinyt voiko tämän kertoa lapselle (8 v.) vai onko sen kertominen vieraannuttamista. Lapsi ei ole juuri etävanhemmastaan kiinnostunut ja minun pitää patistella yhteydenottoihin. Viimeksi he ovat nähneet toisiaan kesällä.

Mistä lähtien asian kertominen asiana on ollut vieraannuttamista?

Se on pahempaa, että asia kerrotaan halveksimalla tai värittämällä.

Nämä ovat erittäin tunnepitoisia asioita ja siksipä tilanteen ulkopuolisten (uudet kumppanit, huoltajien omat perheenjäsenet, ystävät) olisikin usein syytä pistää jäitä hattuun. Asiat ratkeavat helpoiten ja lasta vähiten vahingoittavalla tavalla silloin, kun sopan keittäjiä on mukana mahdollisimman vähän ja asioiden hoito jätetään vain asianomaisten eli lasten vanhempien/huoltajien vastuulle. On varmasti olemassa hankalia tilanteita ja epätasapainoisia vanhempia, joiden kanssa yhteistyö on erittäin hankalaa. Tällöin täytyy kuitenkin pitää pää kylmänä ja hakea apua oikeilta instansseilta; perheneuvoloista, lastenvalvojilta, käräjäoikeuden perhesovitteluista (folloista) jne.

Minut on leikattu huoltokiusaajaksi ja vieraannuttajaksi, vaikka koen toimineeni täysin lapsen parhaaksi kieltäessäni tapaamiset päihtyneen/psykoosissa olevan vanhemman kanssa. Tämä vanhempi on kertonut voinnistaan käräjillä kera lääkärintodistusten, ja nimenomaan pyytänyt, ettei oman huonovointisuutensa takia lapsen tapaamisia olisi kovin usein. Ymmärrän, että hänen täytyy tsempata sairautensa takia itsensä äärimmillee, kun on lapsensa kanssa ja tarvii siksi palautumisaikaa. Tälle vanhemmalle on ilmeisen vaikeaa kertoa voinnistaan omille vanhemmilleen sekä uudelle puolisolleen, vaan hän mieluummin valehtelee "hävinneensä hullulle exälleen (minulle)" oikeudessa. Tämä herättää tietysti suuria tunteita hänen lähipiirissään ja pahimmillaan tämä on johtanut siihen, että saan heiltä tappouhkauksia ja herjausviestejä. Poliisin resurssit eivät riitä näihin puuttumiseen, kun konkreettista väkivaltaa ei ole tapahtunut. Olen ihan kädetön tässä tilanteessa, eikä minun auta kuin elää vähin äänin omaa elämääni eteenpäin "vieraannuttajana" ja "kiusaajana".

Pyydänkin siis ottamaan huomioon ennen suuria tunnekuohuja, että asioilla on aina kaksi puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä harrasti etä huoltokiusaamista.

Ei pitänyt sovituista asioista kiinni, jätti elarit maksamatta, syytti perusteetta vierannuttamisesta ja lasten manipuloimisesta, hankaloitti asioiden hoitamista, kiristi ja uhkaili, valehteli, esim. Yritti laistaa elarit sillä että oli muka maksanut ne käteisellä, ja näitähän riittäis.

Näinhän tämä oikeassa elämässä menee.

Isät Lasten Asialla ry:n naistenhakkaajia vain kismittää,

kun pitää elatusapua maksella;

lasten äiti saa silloin käyttää rahaa!

Epäreilua!

Isien oikeudet! Sovinismi huoltoriitoihin! Äitiysavustukset ja -neuvolat pois!

Niinhän ennenvanhaankin pärjättiin, eikä kukaan syyttänyt koskaan lasten isää mistään.

Jos isä jätti äidin ja vauvan, heidät haudattiin elävältä;

jos isä lähti raskausaikana, äiti hukuttautui tai hänet mestattiin,

lapset ja vaimo ja heidän rahansa oli aina miehen omaisuutta.

Näin oli Suomessakin vielä reilu 100 vuotta sitten.

Nämä isien oikeuksia penäävät sovinistit haluavat tänne samanlaiset lait, kuin fundamentalisti-islamisteilla tällä hetkellä on.

Onneksi äärisovinismi tuskin saa enää Suomessa niin laajaa kannatusta, kuin vielä 1800-luvulla.

Naisethan saavat nykyään omistaa tilin, pitää omat rahansa, kasvattaa synnyttämänsä lapset,

pitää oman sukunimensä, opiskella, matkustella...

Tätä on Isät Lasten Asialla ry:n vaikea sulattaa.

Harvinaisen mauton, keksitty ongelma tuo "vieraannuttaminen",

isyyden haittaaminen ym. ym.

Oikea isä on vastuussa lapsesta ja haluaa tälle kaikkea hyvää,

eikä keskity kyttäämään ja vahingoittamaan lapsen äitiä.

Hohhoijaa. Eihän naisessa, varsinkaan ÄIDISSÄ, voi vikaa olla!

Kuulostaa vahvasti siltä, että äiti teresa aka maailman napa, ahdistuu miesasiasesta aatteesta. "Kauheaa, miehillä ja isilläkin on oikeuksia ja valtaa. Se jopa kasvaa!" Äkkiä pitää halveerata ja sheimata kys miehiä ettei ÄITIEN valta vähene!!

Itse olen tälläisen vieraannuttamisen hedelmä, vaikka ei koko termiä 90-luvun ihan alussa toki ollut. Vanhemmat erosi, sisko jäi täysaikaisesti isälle kun ei halunnut äidille ja oli seiskaluokkalainen, minä olin kuusi ja aluksi porukat kokeili vuoroviikoin.

Nopeasti olin pelkästään äidin luona missä sain kaiken aikaa kuunnella sitä millainen paskasa isä on, ei ole sinustakaan ikinä välittänyt, ihan varmasti on narsisti, sika, juoppo, elareitakaan ei koskaan maksanut (miksipä olisi kun sisko jäi sille niin olisivat siinä sitten kummatkin maksaneet toisilleen saman summan). Aina se on pannut kaikkea mikä liikkuu jne. Itse olin samanlainen paska, läski, kävelin jääkapillekkin samallalailla kun isä.

Äiti oli sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltainen narsisti. Koko peruskoulun asuimme sadan metrin päässä isästä, jota näin ehkä isänpäivisin ja jouluna, raha kuitenkin kelpasi mutsille aina, ja sitä sitten isältä syyllistettiin milloin milläkin kikalla. Teininä aloin oireilla turvattomuutta ja väkivaltaista ympäristöä viiltelemällä ja päihteilemällä. Kun mut raiskattiin niin äiti sanoi että se oli mun oma vika, kun keikistelin kun huo*a. Mun voinnin huonotessa äiti päätti hankkiutua minusta eroon ja hommata huostaanoton. Isä tuli siinä väliin ja totesi ottavansa minut, sisko oli muuttanut kotoa pois. Siinä me sitten muutettiin isukin kanssa kamppeet sen luokse, vaikka oltiin aika vieraita. Läksiäisiksi äiti hakkasi minulle mustan silmän ja lievän aivotärähdyksen.

Lukioon muutin isompaan kaupunkiin jonne mutsi oli muuttanut sinä aikana kun asuin isällä. Kertaakaan ei nähty sinä aikana kun asuin isällä. Reilun vuoden olin sen nurkissa kunnes muutin omilleni. Lopullisesti katkoin välit äitiini kun tulin itse äidiksi ja mulle vasta valkeni miten sairasta on kohdella omaa lasta noin. Vuosien intensiivisen traumaterapian jälkeen oon jo ihan ihminen. Isää näen säännöllisesti ja se on mulle rakas ja tärkeä. Äitiä en ole nähnyt kahdeksaan vuoteen, enkä haluakaan. Olen nyt 32.

Nykyään oon katsonu vierestä kun miehen eksä toistaa mun äidin kuvioita. Kuusi vuotta mies jaksoi taistella, kunnes luovutti. Eksä on niin taitava valehtelija, pystyy feikkaamaan itkut ja kyyneleet, piti oikeudessa oikein taukoja pitää kun hän oli niin poissa tolaltaan.

Systeemi on mätä, narsistit taitavia ja lapset kärsii. Tarkkana saa olla kenen kanssa lapsia saa.

Vierailija kirjoitti:

Tutun kuuloisia tarinoita tässä ketjussa monet. Itse olen pienituloinen yh ja exäni ei maksa elareita (osaa riitauttaa ja pitkittää riitoja niin ettei Kelastakaan apua saa). Pahan alkoholisminsa vuoksi sain ja hain aikanaan yksinhuoltajuuden. Se helpotti käytännön asioita mutta taloudellisesti olemme erittäin tiukoilla.

lapsi alkaa olla sen ikäinen että pitäisi saada muotivaatteita, älypuhelimia jne. Olen kertonut ettei minulla ole aina rahaa ostaa kaikkea mitä haluaa ja että elämässä pitää olla säästäväinen. Suuri syy rahapulaan on tietysti se ettei exäni osallistu mitenkään lapsensa elatukseen.

Olen miettinyt voiko tämän kertoa lapselle (8 v.) vai onko sen kertominen vieraannuttamista. Lapsi ei ole juuri etävanhemmastaan kiinnostunut ja minun pitää patistella yhteydenottoihin. Viimeksi he ovat nähneet toisiaan kesällä.

Itse ratkaisin asian, etten puutu etäisän ja lapsen suhteeseen.  Etäisän velvollisuus on se suhde luoda. Lapsellakaan ei ole velvollisuutta yrittää pitää suhdetta yllä. Itse olen yrittänyt sitä suhdetta heidän välilleen rakentaa, nyt yritän pysyä passiivisena. Vien lapsen tapaamiseen pyydettäessä. Usein vain tapaamispaikassa odatamme ja  isä ei paikalle tule. Valitettavasti / onneksi minä sitten korjaan lapsen pettymyksen. Vaikea on puhua lapsen kanssa haukumatta isää. Isä nyt vain on sellainen. En ymmärrä miksi meilläkin isä vikisee, mutta ei tosiaankaan tee mitään asian eteen. Ei maksa elareita ei tapaa lasta eikä edes soita lapselle, synttärilahjoista puhumattakaan.  Elareita en häneltä enää jaksa edes vaatia. Tätä helpommaksi en asiaa voi tehdä. Isä oli se joka lasta enemmän halusi. Hän myös halusi eron. Itse olisin voinut katsoa itselleni paremman ajankohdan lasten hankinnalle, noin uran kannalta. Silti isä vinkuu epäoikeudenmukaisuutta ja kuinka vieraantuu lapsesta. En tiedä vinkuuko hän muille, että minä vieraannutan.  Mutta uskon, että meillä asiat on paremmin kuin sellaisessa jossa etävanhempi vaatii lapset aina sovittuina aikoina eikä jousta yhtään. Vaikka lapsi osallistuisi johonkin kilpailuun tms. Etä vaatii lapselle kaksi eri maailmaa missä hän elää. Toinen katkeaa siksi aikaa kun on toisen elämän aika.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on vieraannetettu, niin mitä siinä voi tehdä?

Erittäin hyvä kysymys. Olen seurannut nyt muutaman vuoden aivan läheltä eroa, jossa vanhemmat etääntyivät toisistaan naisen tultua uskoon ja liityttyä uskonlahkoon. Lapset jäivät erossa äidille ja isä muutti uuteen asuntoon. Isä on aivan normaali mies, jonka suurin "pahe" tuntuu olevan tupakointi...

Lapset saavat yöpyä vain lahkoon kuuluvan tuttavan perheessä (äiti tekee vuorotyötä) ja joutuvat istumaan iltamyöhään raamattupiireissä yms. Suhteet vanhoihin kavereihin ovat myös etääntyneet, harrastukset loppuneet, eivätkä lapset saa olla enää missään tekemisissä koko isän puoleiseen sukuunsa.

Ulkoisesti lapset on kyllä puettu aina puhtaisiin merkkivaatteisiin. En halua edes ajatella, kuinka traumaattista lapsille olisi mahdollinen ero lahkosta myöhemmällä iällä: Kuinka he pystyisivät esim. käsittelemään uuden "perheensä", "laheistensä" ja "ystäviensä" täydellisen hylkäämisen ja kylmyyden ilman minkäänlaista tukiverkostoa lahkon ulkopuolella?

Meillä 14- ja 17-vuotiaat kieltäytyvät ehdottomasti tapaamasta isäänsä. Olen yrittänyt kannustaa ja käskeä, jopa uhkailla ja lahjoa ja teinit ovat olleet perheterapeutin ja lastenvalvojan haastattelussa mutta puoli vuotta sitten oli pakko lyödä hanskat tiskiin ja uskoa, että en pysty pakottamaan eikä näköjään lastenvalvojakaan. Seuraus: olen ottanut ison riskin tulla haastetuksi käräjäoikeuteen. Jos seuraavassa huoltajuustapaamisessa ei synny ratkaisua joka tyydyttäisi ex-puolisoa, raastupa odottaa. Ex-puoliso syyttää minua vieraannuttamisesta ja tapaamisten estämisestä, mikä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Olen kuitenkin oiva esimerkki siitä, miten käsitettä voidaan kätevästi käyttää väärin. Syy siihen miksi lapset eivät isäänsä halua tavata, on tapa joilla ex lapsia ja minua kohteli, se oli anteeksiantamatonta. Mä oon lähes päässyt siitä yli ammattilaisten avulla, ja pystyn jotenkuten hyväksymään että isän on saatava olla isä lapsilleen, mutta lapset eivät ja psykologin mukaan eivät välttämättä koskaan pääsekään. On naurettavaa että vieraannuttamisen nimissä lapset saatetaan vastoin tahtoaan tilanteeseen, jossa on uuden traumatisoitumisen uhka mutta näillä nyt mennään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 14- ja 17-vuotiaat kieltäytyvät ehdottomasti tapaamasta isäänsä. Olen yrittänyt kannustaa ja käskeä, jopa uhkailla ja lahjoa ja teinit ovat olleet perheterapeutin ja lastenvalvojan haastattelussa mutta puoli vuotta sitten oli pakko lyödä hanskat tiskiin ja uskoa, että en pysty pakottamaan eikä näköjään lastenvalvojakaan. Seuraus: olen ottanut ison riskin tulla haastetuksi käräjäoikeuteen. Jos seuraavassa huoltajuustapaamisessa ei synny ratkaisua joka tyydyttäisi ex-puolisoa, raastupa odottaa. Ex-puoliso syyttää minua vieraannuttamisesta ja tapaamisten estämisestä, mikä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Olen kuitenkin oiva esimerkki siitä, miten käsitettä voidaan kätevästi käyttää väärin. Syy siihen miksi lapset eivät isäänsä halua tavata, on tapa joilla ex lapsia ja minua kohteli, se oli anteeksiantamatonta. Mä oon lähes päässyt siitä yli ammattilaisten avulla, ja pystyn jotenkuten hyväksymään että isän on saatava olla isä lapsilleen, mutta lapset eivät ja psykologin mukaan eivät välttämättä koskaan pääsekään. On naurettavaa että vieraannuttamisen nimissä lapset saatetaan vastoin tahtoaan tilanteeseen, jossa on uuden traumatisoitumisen uhka mutta näillä nyt mennään.

Eihän yli 15-vuotiasta voi pakottaa mihinkään. Sen ikäinen saa itse tehdä muuttoilmoituksen.

Näin oli meillä. Lapsi ei halua nähdä isäänsä. Ja isä syyttää minua myös vieraannuttamisesta.

Lue netistä: Parental Alienation (Syndrome)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko huoltokiusaamista, jos lähivanhempi uhkailee ja kiristää etävanhempaa lapsen kustannuksella?

Uhkailee poliisilla ja yksinhuoltajuudella, mikäli asiat eivät mene lähin mielen mukaan.

Onko huoltokiusaamista, jos viedään lapselta edut ja oikeudet, kuten mm mahdollisuus matkustaa, mahdollisuus harrastaa, mahdollisuus tavata etää enemmän (juuri lomat ja pyhät), ja kieltäytyminen korvaavista päivistä tavata lasta?

Onko huoltokiusaamista se, että lähivanhempi ei pidä kiinni sovituita asioista?

Kuten esimerkiksi se, että rikotaan lastenvalvojalla suullisesti tehtyä sopimusta jonka mukaan lomat jaetaan, ja pyhiä vuorotellaan?

Lasta ei tuoda vaikka näin olisi sovittu, ja lasta ollaan tuomassa vaikka oltaisiin toisin sovittu?

Onko huoltokiusaamista lähivanhemman toiminta sen suhteen, että kielletään etää saapumasta päiväkodissa järjestettäviin juhlatilaisuuksiin?

On. Kuin myös se, ettei suostu sopimaan yhtään mitään, heittäytyy uhrimarttyyriksi ottamatta vastuuta mistään, ja syyttämällä etää kaikesta mahdollisesta oman elämän epäonnistumisesta, valehtelemalla ympäriinsä etän elämästä, mistä ei edes mitään tiedä, uhkaamalla vuorotellen hylätä lapset ja olla antamatta niitä etälle. Suoltamalla häiriintynyttä, katkeraa tekstiä etän puhelimet ja sähköpostit täyteen vielä vuosienkin päästä erosta. "Lasten asioista", vaikka lapsia ei juuri edes mainita. Olla ilmoittamatta lapsen isoista muutoksista. jnejnejne.  Kiusaamisen jatkuessa vuodesta toiseen on vaikea uskoa pelkkään katkeruuteen ja siihen, ettei lähillä vain ole alkeellisimpiakaan taitoja päästä elämässä eteenpäin. Tulee mieleen, että vanhempi joka aina vaan jatkaa vihaa, katkeruutta, kontrollointia, valheita, täytyy olla jollakin lailla persoonallisuushäiriöinen. Näin meillä. Ei ole niinkään mun murheeni, mutta mieheni on tuollaisen idiootin kanssa joutunut kamppailemaan vuosikausia, eikä loppua näy. 

Meillä etä juuri tuollainen.

Se tarkoittaa asioiden pitkittämistä kuolettavaan tilaan toisen edun huonoksi.

KVG

Vierailija kirjoitti:

Koska oikeus on sitä mieltä, että tämä on ihan fine toimintaa lähivanhemmalta, ei mitään ongelmaa.

Tuomio:

Näistä seikoista huolimatta tapaamiset vähentyivät, koska lähi näin halusi, sillä koki ongelmaksi etävanhemman joka kynsin ja hampain pyrki pitämään kiinni lapsen eduista ja oikeuksista useaan asiaan aina oikeudesta tavata etävanhempaansa - mahdollisuuteen päästä kokemaan ja oppimaan uusia asioita.

Harkitsen uuden käsittelyn nostamista, vaikka

se onkin henkisesti raskasta, mutta en hyväksy tätä, että lähivanhemmalle annetaan kaikki oikeudet pompotella etää mielensä mukaan, ja vielä lapsen kustannuksella.

Kannattaako?

Haluatko nostaa jutun jotta voittaisit ja pääsisit käskyttämään eksääsi, vai jotta lapsesi saisi sen mitä hän sinun mielestäsi tarvitsee?

Älä nosta juttua jos voitonhimo on motiivi, mutta jos toimit lapsen parhaaksi on moraalinen velvoitteesi vanhempana nostaa se juttu vaikka häviäisitkin ja tulisi kalliiksi.

Lapsen kannalta toimivinta olisi tähdätä hyvään kommunikaatioon eksän kanssa mutta siihen ette ehkä tuolta pohjalta pääse.

Vieraannuttaja-lähivanhempi ei tokene oikeudenkäynneillä. Ratkaisevaa on, huolehtiiko hän muuten lapsesta ja kestääkö lapsen mielenterveys. Jos lapsella ei ole hätää, ei kannata ryhtyä käräjöimääm-  Jos kuitenkin lapsi oireilee psyykkisesti (jos hänellä on useita oireita, jotka yksittäin olisivat normaaleja mutta yhdessä epänormaaleja kuten taantuminen pienemmän lapsen tasolle, unihäiriöt, vuoteenkastelu, valehtelu, koulumenestyksen heikkeneminen, kasvun pysähtyminen, raivokohtaukset, itkukohtaukset) ja/tai hänessä on laiminlyönnin merkkejä kuten mustelmat ja ruhjeet, koulusta ja päiväkodista tehdyt lastensuojeluilmiotukset likaisista, pienistä ja puuttuvista vaatteista) hänet on parempi saada vieraannuttajavanhemmalta pois hinnalla millä hyvänsä. Tulee maksamaan paljon ja aikaa voi kulua 3-4 vuotta, mutta on mahdollista. Sen jälkeen pitää olla valmis sitoutumaan lapsen psykoterapiaan useaksi vuodeksi.

Lapsen traumaa lisää se, että huoltajuuden siirron jälkeen vieraannuttaja todennäköisesti hylkää lapsen täysin. Sellaista vaihtoehtoa ei valitettavasti käytännössä ole, että lapsi saisi vieraannuttamisen jälkeen pitää elämässään molemmat vanhemmat. Jos hän jää vieraannuttajalle, suhde toiseen vanhempaan tuhoutuu. Jos hänet saadaan siirretyksi toiselle vanhemmalle, suhde vieraannuttajaan tuhoutuu. Viranomaisten kannalta ratkaisevaa on se, kumpi vanhempi pystyy tukemaan lasta tämän terapiaprosessissa. Yleensä se ei ole vieraannuttaja.

Se joka laittaa lapsesta enemmän kuvia Facebookiin on se narsistisempi osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaja-lähivanhempi ei tokene oikeudenkäynneillä. Ratkaisevaa on, huolehtiiko hän muuten lapsesta ja kestääkö lapsen mielenterveys. Jos lapsella ei ole hätää, ei kannata ryhtyä käräjöimääm-  Jos kuitenkin lapsi oireilee psyykkisesti (jos hänellä on useita oireita, jotka yksittäin olisivat normaaleja mutta yhdessä epänormaaleja kuten taantuminen pienemmän lapsen tasolle, unihäiriöt, vuoteenkastelu, valehtelu, koulumenestyksen heikkeneminen, kasvun pysähtyminen, raivokohtaukset, itkukohtaukset) ja/tai hänessä on laiminlyönnin merkkejä kuten mustelmat ja ruhjeet, koulusta ja päiväkodista tehdyt lastensuojeluilmiotukset likaisista, pienistä ja puuttuvista vaatteista) hänet on parempi saada vieraannuttajavanhemmalta pois hinnalla millä hyvänsä. Tulee maksamaan paljon ja aikaa voi kulua 3-4 vuotta, mutta on mahdollista. Sen jälkeen pitää olla valmis sitoutumaan lapsen psykoterapiaan useaksi vuodeksi.

Lapsen traumaa lisää se, että huoltajuuden siirron jälkeen vieraannuttaja todennäköisesti hylkää lapsen täysin. Sellaista vaihtoehtoa ei valitettavasti käytännössä ole, että lapsi saisi vieraannuttamisen jälkeen pitää elämässään molemmat vanhemmat. Jos hän jää vieraannuttajalle, suhde toiseen vanhempaan tuhoutuu. Jos hänet saadaan siirretyksi toiselle vanhemmalle, suhde vieraannuttajaan tuhoutuu. Viranomaisten kannalta ratkaisevaa on se, kumpi vanhempi pystyy tukemaan lasta tämän terapiaprosessissa. Yleensä se ei ole vieraannuttaja.

Mitä oikein yrität selittää?

Jos juoppo isä ei saa tulla milloin haluaa lapsen äidin luo mölyämään ja rahaa pummaamaan,

äiti "vieraannuttaa", niin että lapsen kasvukin pysähtyy.

Isät Lasten Asialla = Isät Äitien Niskassa ry, nyt riittää taas.