Lasten pukeutumisesta

No ei kannata ottaa niin vakavasti. Nykylapset on eri kansaa kuin me vanhemmat. Ei ne toisiaan minkään vaatteiden takia kiusaa. Mitä persoonallisempaa, sen parempi.

Oma poika kulki syksyn sinisessä olkihatussa ja kaverit kehui kuinka makea on. Ne on niin avoimia nykyään..

Siinä olen eri mieltä, että kyllä lapsi ihan luonnostaan oppii huomaamaan jos joku on erilainen. Ja se herättää kysymyksiä. Ja kyllä jos kaikilla muilla luokan lapsilla on perus H&M yms päällä. Ja yhdellä lapsella äiti on huonoilla ompelijan taidoilla tehnyt lapselle froteevaatteet. Niin kyllähän sitä väistämättä tulee silmätikuksi. Vaikka kuinka vanhemmat opettaa ettei ulkonäköä sovi arvostella.

Ja tärkeintä on että lapsi on itse tyytyväinen vaatteisiin. Koska jos äiti tyrannina päättää mitä lapsi pukee. Vaikka lapsi oikeasti inhoaa kyseistä vaatetta. Näkyy se huonona itsetuntona. Jonka puolestaan ne kiusaajat huomaavat, ja herkemmin aletaan sitä ns heikkoa kiusaamaan

Tämä on nyt sitten taas vähän näitä asioita, kun ollaan sitä mieltä, että "uhrille" ei saisi antaan edes hyviä neuvoja ilman, että joku herkkis katsoo sen syyllistämiseksi. Olet oikeassa, ketään ei saa kiusata mistään syystä. Ihan niin kuin ketään ei saa raiskata tai ryöstää tai kenkään päälle ei saa ajaa suojatiellä. Minun mielestäni on kuitenkin ihan hyväksyttävää kertoa, että lasta ei ehdoin tahdoin kannata vaatettaan niin, että todennököisyys kiusaamiseen kasvaa. Sillä vaikka kuinka ei saisi kiusata, me emme elä ideaaliyhteiskunnassa ja joku kuitenkin kiusaa aina jotakuta. Miksi siis ei toimisi niin, että oman lapsen mahdollisuus joutua kiusatuksia ei ainakaan suurenisi oman toiminnan seurauksena.

Yhtä lailla minusta on hyväksyttävää sanoa, että naisen ei kannata keskellä yötä, kännissä, minihame ja pelkät rintiskat päällä könytä Kaisaniemen puiston pusikoita. Ei häntä silloinkaan saa raiskata, mutta kyllä tuo valitettavasti vain sitä todennäköisyyttä kasvattaa, joten miksei kannattaisi vältellä tuollaista tilannetta. Eikä kenenkään kannata pitää sitä lompakkoa takataskussa ja puoliksi ulkona tai jättää käsilaukkuaan vahtimatta ravintolan pöytään, vaikkei se ketään oikeutakaan ryöstämään. Ja suojatiellekään ei kannata kävellä ihan silmät ummessa, vaan ensin katsoa molempiin suuntiin varmuuden vuoksi. Toki tiedän, että tässä maassa on valtava joukko ihmisiä, joiden mielestä moinen on törkeää uhrin syyllistämistä ja jotka vetävät välittömästi tällaisista neuvoista herneen nenään. Mutta minusta ne nyt vain ovat tervettä järkeä ja jokaisen ihmisen vastuun ottamista omasta elämästä.

Olet oikeassa siinä, ettei ketään saa vaatetuksen tai minkään muunkaan vuoksi kiusata. Se on täysin väärin. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että me ihmiset teemme toisistamme päätelmiä ja oletuksia ensivaikutelman perusteella. Pukeutuessaan tai lasta pukiessaan jokainen voi miettiä asiaa myös siltä kannalta millaisen ensivaikutelman itsestään tai lapsestaan haluaa luoda. Onko järkevää, että jotkut vanhemmat ehdoin tahdoin haluavat antaa lapsestaan ensivaikutelman, että tämä on erilainen? Samankaltaisuuden kokemus kuitenkin ohjaa vahvasti seuraanhakeutumista ja yhteisten touhujen aloittamista. Hyvin harvoin sitä paitsi kouluikäiset itse enää haluavat niihin Me&I:n vaatteisiin tai froteepöksyihin kouluiässä pukeutua, kyllä tuollaiset vaatevalinnat ovat selvästi vanhempien valintoja. 

En miellä itse itseäni kiusaajaksi millään muotoa. Osaan mielestäni tilanteessa kuin tilanteessa kohdata erilaisia ihmisiä sivistyneesti ja arvostaa heitä sellaisina kuin he ovat. Jos kuitenkin puhutaan omaehtoisesta seuraanhakeutumisesta, niin kyllä minä itsekin ennalta tuntemattomassa seurassa hakeudun sellaisten ihmisten seuraan, jotka ensivaikutelmaltaan muistuttavat itseäni. Onko sitten väärin, että lapsi tekee näin?

Voi vi... näitä ruikuttajia.

Vanhemmat ovat syyllisiä lastensa kiusaamiseen. Oli selapsi sitten puettu 70-luvun vaatteisiin, lihavatai epäsosiaallinen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt sitten taas vähän näitä asioita, kun ollaan sitä mieltä, että "uhrille" ei saisi antaan edes hyviä neuvoja ilman, että joku herkkis katsoo sen syyllistämiseksi. Olet oikeassa, ketään ei saa kiusata mistään syystä. Ihan niin kuin ketään ei saa raiskata tai ryöstää tai kenkään päälle ei saa ajaa suojatiellä. Minun mielestäni on kuitenkin ihan hyväksyttävää kertoa, että lasta ei ehdoin tahdoin kannata vaatettaan niin, että todennököisyys kiusaamiseen kasvaa. Sillä vaikka kuinka ei saisi kiusata, me emme elä ideaaliyhteiskunnassa ja joku kuitenkin kiusaa aina jotakuta. Miksi siis ei toimisi niin, että oman lapsen mahdollisuus joutua kiusatuksia ei ainakaan suurenisi oman toiminnan seurauksena.

Yhtä lailla minusta on hyväksyttävää sanoa, että naisen ei kannata keskellä yötä, kännissä, minihame ja pelkät rintiskat päällä könytä Kaisaniemen puiston pusikoita. Ei häntä silloinkaan saa raiskata, mutta kyllä tuo valitettavasti vain sitä todennäköisyyttä kasvattaa, joten miksei kannattaisi vältellä tuollaista tilannetta. Eikä kenenkään kannata pitää sitä lompakkoa takataskussa ja puoliksi ulkona tai jättää käsilaukkuaan vahtimatta ravintolan pöytään, vaikkei se ketään oikeutakaan ryöstämään. Ja suojatiellekään ei kannata kävellä ihan silmät ummessa, vaan ensin katsoa molempiin suuntiin varmuuden vuoksi. Toki tiedän, että tässä maassa on valtava joukko ihmisiä, joiden mielestä moinen on törkeää uhrin syyllistämistä ja jotka vetävät välittömästi tällaisista neuvoista herneen nenään. Mutta minusta ne nyt vain ovat tervettä järkeä ja jokaisen ihmisen vastuun ottamista omasta elämästä.

Todella hyvä kirjoitus. Vaikka kuinka lapselle opetettaisiin kaikki nämä asiat, älä kiusaa äläkä varasta. Niin silti joku lapsista kiusaa. Ja silti joku alkaa näpistämään. Yleensähän taustalta löytyy varmasti joku syy. Esim olen tajunnut näin aikuisena että oma kiusaajani alkoi kiusaamaan koska vanhemmat kävivät rajua eroa kotona samaan aikaan. Tämä ei tee kiusaamisesta sen hyväksyttävämpää, mutta antaa syyn miksi tämä ihminen alkoi kiusaamaan vaikka kotona opetettu ettei niin saa tehdä. Minuakin kiusattiin juurikin siksi että vaatteeni olivat halvimmat kirpparilta, ja sen näki jo kauas. Enkä saanut valittaa, että tunnen itseni todella epävarmaksi näissä vaatteissa. Ei tarvitse varmasti ihmetellä miksi lapseni saavat kertoa missä tuntevat itsensä luontevaksi

Se, mitä moni vanhempi ei lapselleen opeta lainkaan, on hienotunteisuus. On ymmärrettävää, että pientä lasta ihmetyttää kaikki erilainen kuin mihin hän on kotonaan tottunut. Alle kouluikäisten kohdalla on ihan ymmärrettävää, että kaikki ihmettely sanotaan ääneen. Kotona voisi vähän puhua lasten kanssa siitä, että on erilaisia ihmisiä, erilaisia tapoja ja monenlaista muutakin tapaa elää ja olla kuin se meidän tapa. Pienellekin lapselle voi kertoa, että jos näet jotain sinun mielestäsi tosi erikoista, vaikkapa poikkeuksellisen lihavan ihmisen tai tatuoidun henkilön tai sinun mielestäsi todella erikoiset vaatteet, ei ole kohteliasta kommentoida asiaa ääneen. Lapselle voi kertoa, että jutellaan kotona oman perheen kesken sitten siitä, mitä näit. Huomaan lapseni kavereista, että osalta aika isoistakin lapsista puuttuu täysin toisen tunteiden huomioimisen taito.

Vierailija kirjoitti:

No ei kannata ottaa niin vakavasti. Nykylapset on eri kansaa kuin me vanhemmat. Ei ne toisiaan minkään vaatteiden takia kiusaa. Mitä persoonallisempaa, sen parempi.

Oma poika kulki syksyn sinisessä olkihatussa ja kaverit kehui kuinka makea on. Ne on niin avoimia nykyään..

Rohkenen olla eri mieltä. Oma kolmevuotiaani oli eilen päiväkodissa sanonut kaverille että "sulla on ihan hölmöt vaatteet". Sekä päiväkodin työntekijä että minä olimme yhtä mieltä siitä että se ei kuulostanut lainkaan hänen tyyliseltään kommentilta (osaa hän omanlaisiaan älyttömyyksiä tehdä, en kuvittele enkeliksi, mutta tuo ei sovi hänen suuhunsa lainkaan), mutta hoitaja sanoi että varmaan täältä tarttunut, on ollut taas ilmassa.

Kaverin lasta oli kiusattu päiväkodissa koska hänellä oli kaksiosainen toppapuku ja pitäisi olla haalari. Seuraavana vuonna oli keikahtanut toisin päin, cooleilla tyypeillä on kaksiosaiset ja nössöillä haalarit. Toisen kaverin eskarilaista kiusataan kun käyttää violettia ja pinkkiä muiden värien ohella vaikka on poika. Kyllä ne osaa, valitettavasti :( Ja vaikka parhaansa yrittää niin omansakin saattaa löytää tuosta typeryydestä...

Vierailija kirjoitti:

Se, mitä moni vanhempi ei lapselleen opeta lainkaan, on hienotunteisuus. On ymmärrettävää, että pientä lasta ihmetyttää kaikki erilainen kuin mihin hän on kotonaan tottunut. Alle kouluikäisten kohdalla on ihan ymmärrettävää, että kaikki ihmettely sanotaan ääneen. Kotona voisi vähän puhua lasten kanssa siitä, että on erilaisia ihmisiä, erilaisia tapoja ja monenlaista muutakin tapaa elää ja olla kuin se meidän tapa. Pienellekin lapselle voi kertoa, että jos näet jotain sinun mielestäsi tosi erikoista, vaikkapa poikkeuksellisen lihavan ihmisen tai tatuoidun henkilön tai sinun mielestäsi todella erikoiset vaatteet, ei ole kohteliasta kommentoida asiaa ääneen. Lapselle voi kertoa, että jutellaan kotona oman perheen kesken sitten siitä, mitä näit. Huomaan lapseni kavereista, että osalta aika isoistakin lapsista puuttuu täysin toisen tunteiden huomioimisen taito.

Tää on muuten yllättävän vaikea taito opettaa. Lapset ei vielä osaa arvottaa piirteitä samalla tavalla kuin aikuiset, että esim. laitapuolen kulkijan risaiset vaatteet on negatiivista ja trendikkään revityt farkut positiivista, jonkun hulppean korkean korot sellaista mitä saa huomata ihaillen mutta poikkeuksellinen pituus voi olla henkilölle itselleen kiusallista. Eli miten opettaa lapselle että saa sanoa "kiva paita" tai "onpa kauniit hiukset" mutta ei saa sanoa "hassu maha"? Että on tavallaan ok kysyä miksi tuolla on noin iso mekko (jos näkee esim. hääpuvussa ihmisen) mutta ei ole ok kysyä että miksi tuo haisee (hajuvesi). Eli vaihtoehtona on opettaa joko että 1) toisten olemusta ei kommentoida koskaan, milloinkaan, mitenkään, piste tai 2) toiset piirteet on hyväksyttyjä ja arvostettuja ja toiset ei - kumpikaan näistä ei ole mielestäni täysin ongelmaton. Kotona lapset ovat tulleet esim. omaa mahaani läpsyttelemään että onpa ihanan pehmeä, johon olen vastannut että niin onkin, mutta miettinyt että pitäisikö kertoa että ihmisten mahojen kommentoiminen "ihanan pehmeäksi" ei ole yleisesti hyväksytty juttu - samalla tosin kertoisin että pehmeä maha on jotenkin yleisesti huonona pidetty juttu, mitä en halunnut sanoa.

Omiani olen yrittänyt opettaa vaivihkaa kuiskaamaan kysymyksensä / huomionsa jos niitä on pakko tehdä. Menestys vaihtelee 3-vuotiaani kohdalla.