sosiaaliset ongelmat nelivuotiaalla, kokemuksia?

ja on aivan mahtava 10vee! Oletko jutellut päiväkodissa? Kaikki ei ole leikkijätyyppiä ja hakeutuvat aikuisten seuraan ILMAN että on engelmia!

Mun poika ei vielä 4-5 -vuotiaana sietänyt juuri ollenkaan olla ryhmässä eikä koskaan leikkinyt toisten lasten kanssa, ahdistui vaan heistä. Nyt on tokaluokkalainen ja kavereita on joka päivä jonossa oven takana, ihan jo liikaakin. Antakaa lasten kehittyä omaan tahtiinsa! Onneksi minä olin (ja olen) kotiäiti, niin että on ollut mahdollisuus mennä lapsen omilla ehdoilla.

Kysymys teille, joiden lapset ovat " kasvaneet" leikkimiseen: miten tuo kasvaminen tapahtui? Edesautoitteko te asiaa?



Minua kun huolestuttaa, kun 5,5 v leikkii puistoissa paljon yksin, eikä " osaa" leikkiä tuntemattomien kanssa. Halu on kova, mutta se osaaminen puuttuu. Hän alkaa vain nipistelemään tai härnäämään, kun haluaa ottaa kontaktia. (eikä ole auttanut empatian opettaminen...sitä on opetettu paljon).

puhunut kuitenkin on aina paljon lasten kanssa, muttei niin ole tykännyt leikkiä (eskarissa innostui jalkapallosta) ja nyt pelaa jo vaikka mitä!



Mutta ei hän ole koskaan tehnyt pahaa kenellekään lapselle, sen näkisinkin jo jonkin asteisena sos. ongelmana.



Se ei ole sos. ongelma jos ei leikki niin kiinnosta. Moni (varsinkin pojan äiti) ei vain kestä ettei lapsi ole suuna päänä heilumassa " kuin pojat niin tekee" . Tämä on vastenmielistä jaottelua ja muottiin pusertamista todellakin niinkuin joku sanoi.

Kuitenkin: olen lukenut jostakin, että lapsi ei opi itsestään leikkimään, vaan se täytyy opettaa. Leiki sinä lapsesi kanssa, niin hän ehkä oppisi leikin dynamiikkaa. Osaisi sitten toimia muiden kanssa. Anteeksi, jos olen väärillä laduilla, yritän vain auttaa teitä.