Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Äiti kyllä mä pärjään" mutta kun äiti ei!
22.09.2017 |
Olen hirvittävän huolissani pojastamme. En olisi ikinä uskonut että kirjoitan tänne tällaisesta, mutta kun tuntuu etten saa kotona mitään tukea, mies sanoo että murehdin turhia ja ei välitä ollenkaan. Meillä siis 16-v poika, nyt ysiluokalla. Positiivista on se, että hän hoitaa kaikki asiansa kunnolla. Ei ole koulusta poissa, ei myöhästele, ei koskaan mitään ilmoituksia mistään laiminlyönneistä, numerot suurin osa kasia tai parempia. Muutenkin tuntuu että poika hoitaa kaikki asiansa, huone on siisti, siivoaa itse, pesee omat pyykkinsäkin yleensä itse jos en varta vasten käy kysymässä että haluaako antaa jotain pesuun. Jos käy keittiössä tekemässä voileivän, voin olla varma siitä että lautanen on tiskikoneessa ja pöytä pyyhitty jne. Mutta samalla poika on jotenkin uskomattoman välinpitämätön ja tuntuu ettei hän kunnioita ollenkaan. On kyllä aina asiallinen ja päällisin puolin oikein hyväkäytöksinen. Mutta jos esim sanon että puoli kuudelta on ruoka niin hän voi vaan todeta että ei pääse kun on menoa. Asiallisella äänellä, ei raivoa, ei kysy, ei pyydä. Ilmottaa vain, ja tekee niinkun itse tahtoo. Ja minä jään siihen tumput suorina ihmettelemään.
Se mistä eniten olen huolissaan on seura missä liikkuu. Kaikki ovat paljon vanhempia, 20-30-vuotiaita. Varsinkin viikonloppuisin poika on usein öitä poissa kotoa ja ilmoittaa kyllä aina mutta nimenomaan ilmoittaa, ei kysy tai pyydä lupaa. Tekstarilla vaan että Mä tulen vasta huomenna kotiin. Viime viikonloppuna oli juhlimassa kaverin 30-vuotissynttäreitä. Ei kai nyt 16-vuotiaalla pidä olla sen ikäisiä kavereita? Ne harvat mitä olen nähnyt ovat muutenkin ihan väärää seuraa, syrjäytyneen näköisiä ja narkkarin oloisia.
Kerran poika tuli jonkun kaverinsa kanssa vastaan ihan sattumalta ostarilla ja se ”kaveri” oli sellainen päälle 25-vuotias, käsivarret ja kaulaan asti täynnä tatuointeja, löysät housut, näytti ihan linnakundilta. Kotona kommentoin asiaa niin poika totesi, ja taas ihan asiallisella äänellä, että on se pari kertaa ollut istumassa. Ja törkeät pahoinpitelyt ja tapon yritykset luetteli kuin jotkut parkkisakot. Olin aivan järkyttynyt. Ja poika sanoi vain lempilauseensa: Äiti kyllä mä pärjään. Sen sanoo aina kun jotain huolehdin.
Se vielä, ja tiedän että tämä kuulostaa hassulta mutta kun minusta tämä on esimerkki juuri siitä ettei kunnioita meitä vahnempia ollenkaan, eli poika on hämmentävän rehellinen. Kun kysyn, missä oli koko yön ja mitä teki niin vastaus voi olla että Mä olin niin kännissä etten olis päässyt kotiin asti. Tai mitä aiot tehdä tänään kun menee ulos viikonloppuna niin vastaus on että Vedetään bentsokännit ja pelaillaan. Eikö nyt edes voisi yrittää vähän kaunistella? Kamalaa!
Lisäksi vaikka poika hoitaa omat asiansa oikeastaan täydellisesti eikä mihinkään pysty puuttumaan niin samalla hän on täysin välinpitämätön perheen yhteisiin juttuihin. Ei puhettakaan että osallistuisi koiran hoitamiseen tai auttaisi esim. pikkusiskoja (10 ja 12-v) läksyjen kanssa, vaikka varmasti osaisi jne. Tuntuu, että hän on meillä enemmän vieraana.
Ja kuten sanottu, miehen mielestä huolehdin turhaan. Että kun poika hoitaa asiansa ja käyttäytyy kotona asiallisesti niin ei pitäisi olla huolta mistään. Mutta ei tämä minusta ole normaalia! Onko kellään mitään vastaavaa tilannetta kotona ja mitä olette tehneet ja miten nuo on ratkenneet? Pelottaa tuo itsenäisyys ja tuo outo seura missä liikkuu, ja ahdistaa niin etten pysty keskittymään mihinkään.
Kommentit (48)
Kuulostaa siltä, että miehesi kanssa molemmat pelkäätte poikaanne. Sinä et halua "järjestää kohtausta sisarusten edessä" ja miehesi ei puutu asiaan mitenkään vaan käyttäytyy niinkuin ei olisi huolissaan, vaikka alitajuisesti varmaan onkin. Ette tiedä, mitä tapahtuu, jos otattekin kovemmat keinot käyttöön. Alkaako käyttäytymään uhkaavasti, katoaako kokonaan tämän epämääräisen jengin hoteisiin?
Ymmärrän kyllä huolesi. Yrittäisin ensin vakavissani jutella pojan kanssa kahden kesken, niin että todella painotat asian olevan nyt vakava ja haluat selviä vastauksia ja muutoksia nykytilanteeseen. Tässä tilanteessa hänen tulisi osoittaa itse olevansa huolissaan tilanteestaan ja kykenemätön itse pääsemään irti tilanteesta. Jos jatkaa samalla kylmällä välinpitämättömällä linjalla on varmaan pakko ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, vaikka tämä todennäköisesti aiheuttaisi välien huononemisen.
Millainen poika on luonteeltaan noin muutoin? Millainen on ollut nuorempana? Milloin muutos on tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä missä vaiheessa olette päästäneet pojan vastaamaan itse omasta elämästään alaikäisenä ja tyytyneet seuraamaan vain vierestä, mutta nyt siihen jollain tasolla pitäisi tulla muutosta. Alaikäinen ei voi vetää bentsokännejä ja liikkua epämääräisessä porukassa ilman, että vanhemmat huolestuvat kovasti.
Ensin keskustelisin pojan kanssa kahden. Kertoisin, että koska hän on alaikäinen, sinulla on vielä vastuu hänestä ja koska rakastat häntä, olet huolestunut hänen puheistaan. Puhutaa siitä, mitä hän tekee kun on öitä poissa ja missä ja kenen kanssa hän on. Pyydä saada osoite ja pistäydyt paikan päälle joskus katsomaan. Jutelkaa niistä bentsoista, että kuinka usein on käyttänyt ja että ne aiheuttaa riippuvaisuutta ja olet siksi huolissasi. Jutelkaa juuri myös lapsen toiveista ja tulevaisuudesta, kuten joku aiempi vastaaja ehdottikin.
Pyri tietenkin asialliseen käyttäytymiseen, mutta älä pelkää riitaa tai konfliktia. Luultavasti, jos todella sohaiset pojan "vapautta", hän saattaa aidosti paljastaa sen, kuka nykyisin on. On rakkautta olla huolestunut ja pyrkiä rajoittamaan huonoja vaihtoehtoja lapsen elämästä.
Lasu tällaisesta! Välittömästi. En tajua sitä, miksi ihmiset ovat tällaisten ihan oikeiden ongelmien kanssa niin kädettömiä.
Se on muuten totta, että poika saattaa olla vain sarkastinen ja ne kaverit ihan fiksuja tyyppejä, muttä näyttävät "pelottavilta". Mutta asia olisi vakavan keskustelun paikka ja jos jtn epäilyttävää ilmenisi, niin lasu.
Joo, kyllä se niin on, että pakko on nyt keskustella kahden kesken ja rauhassa. Jos ei siitä muuta seuraa niin ainakin saan kertoa, miltä minusta tuntuu. Ja yrittää jotenkin lukea pojan reaktioita sitten. Kun vaan löytyisi sellainen aika ja paikka, että ei olisi kiire eikä kukaan keskeyttäisi. Mutta kyllä se löytyy kun on löydyttävä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös ysiluokkalainen poika. Hoitaa asiansa hyvin. Ei vielä ole joka viikonloppu jossain. Kotiintuloaika klo 10. Arkisin 8. Musta ei ole normaalia, että poikasi on noin paljon vanhemmassa seurassa. Toivottavasti teidän asiat selviää.
Teillä on ihan viimeiset mahdollisuudet toimia, koska hän on alaikäinen. Ala siis toimia välittömästi. On nyt tänään tässä ja nyt ihan sama, miksi tilanne on näin ja miten on päädytty siihen, että 16-vuotias saa mennä ja tulla epämääräisessä aikuisporukassa linnakundien seassa bentsokännejään ottaen, vaan että tosiaan alat toimia. Yksin et tuosta selviä. Siksi lastensuojeluilmoitus. Omailmoitus ei ole mikään harvinaisuus. Sitä kautta saat apua. Poikanne saa apua, teidän perhe saa kasvatusapua, miehesikin herätellään näkemään tilanteen vakavuus.
Älä epöröi enää hetkeäkään, äläkä anna poikanne rauhallisen aikuismaisen tyylin hämätä, sillä tästä on leikki kaukana. Poikanne tulevaisuus voi olla vielä pelastettavissa. Muista, että parin vuoden kuluttua hän voi vain lähteä kodistanne, eikä kukaan voi mitään. Kello käy siis! Mutta onneksi teillä on nuo kaksi vuotta vielä.
Onnea matkaan!
Alue: Aihe vapaa
On asiallinen koska sallitte kaiken.
Meillä olisi riita päällä.
Lapsesi kännää, on alaikäinen, tuosta syystä toiset viedään lastenkotiin.
Saa olla poissa miten tahtoo ja tehdä mitä haluaa.
Liikkuu huonossa piirissä.
Teillä ei ole rajoja.
Hyvin teillä vielä menee siihen asti kunnes jää kiinni kännäämisestä.