Ajattelen aina olevani liian ruma parisuhteeseen, mutta kaupassa ja kaduilla kävellessäni

No kyllähän noin ajattelee vieraista ihmisistä yksi jos toinenkin. Kai sitä itse on niin nirso, että se on yksi tekijä sinkkuuteen. Mutta pitää sen naisen silmääkin miellyttää, ei siitä mihinkään pääse.

Se taitaa kuitenkin olla niin, että se persoona ja luonne merkitsee loppupeleissä enemmän kuin pärstäkerroin.. Sitähän on myös tutkittu, että hyvä ulkonäkö ei ole taannut pitkissä liitoissa onnellisuutta ja pysyvyyttä eikä edes seksin määrää. Pitkissä ja varsin onnellisissa suhteissa ei ulkonäkö ole siis se määrittävä tekijä. Sen olen oppinut itsekin. Nuorempana oltiin miehen kanssa molemmat ihan kivan näköisiä -ja nykyäänkin varmaan ollaan ikäiseksemme ihan ok. Mutta kummallakin on vähän enemmän kiloja, ryppyjä ja harmaita hiuksia. Seksi on kuitenkin parempaa kuin koskaan aiemmin silloin nuorempana ja muutenkin tyytyväisyys suhteeseen on tosi hyvällä tasolla. Mutta kaupassa jos meidät näkisit, näyttäisimme varmastikin aivan tylsältä keski-ikäiseltä parilta, joilla ei uskoisi olevan mitään vetovoimaa toisiimme. :D

Mua on alkanut tölläämään lyhyet, pönäkät miehet silmälaseilla. Täh.

Et sitten ole hoksannut, että ei pitkäaikaisessa parisuhteessa olekaan ulkonäkö se kaikkein tärkein. Varsinkin naiselle riittää, jos on hyvä ja sopivan ahkera siivoamaan.

Kun on ihana ihminen niin sen ulkonäkökin alkaa näyttää ihanalta. Ei parisuhde vaadi mitään täydellistä ulkonäköä.

Niin, no tuohan on taas sellainen ongelma, jonka itse tuotat itsellesi aktiivisella toiminnalla. Mikäs siinä. Jos tykkäät ajatella tuollaisia, niin ajattele.

Kun on paksu lompakko, niin ulkonäöllä ei ole mitään väliä.

Niinhän sitä sanotaan, että jokaiselle löytyy joku. Mutta jos omaat niin huonon itsetunnon, ettet päästä ketään edes lähellesi niin silloin on varmaan aika mahdotona saada parisuhdetta.

Jotkut osaa rakastaa, toiset ei, siitä lienee kyse, eikä niinkään ulkonäöstä. Kaikkia ei ole tarkoitettu yhteen, eikä parisuhteeseen. Jos on omasta mielestään "liian ruma" parisuhteeseen, ehkä se on oikeasti sitten totuus asiasta? Ei siis se rumuus, vaan se, että ei vaan ole oikeasti parisuhdeihminen?

Olen sporttinen mies ja mulla on lihapulla vaimona. Harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen sporttinen mies ja mulla on lihapulla vaimona. Harmittaa.

Kuvaile vähän yksityiskohtaisemmin, millainen mekanismi on pakottanut sinut tuohon parisuhteeseen, joka "harmittaa", ja mikä estää siitä eroamisen. Kiinnostaisi tietää, kun tällä palstalla niin moni valittaa sellaisista asioista, jotka ensi silmäyksellä kovasti näyttäisivät omilta valinnoilta. Mutta selvästi ne eivät sellaisia ole, koska eihän kukaan valittaisi valinnoista, joita itse aktiivisesti tekee joka hetki uudestaan. Eihän kukaan voisi olla niin typerä.

Minulla ainakin on hyvin selkeä kuvio siinä, että seurustelukumppanit ovat olleet sellaisia alkujaan "ihan ok" näköisiä, mutta siinä kohtaa kun tunteet heräävät ja persoona linkittyy ulkonäköön, ovat he muuttuneet hirmu hyvänäköisiksi. Eli kyllä henkinen yhteys ja rakastuminen muuttaa suuresti sitä, miltä toisen ulkonäkö näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin on hyvin selkeä kuvio siinä, että seurustelukumppanit ovat olleet sellaisia alkujaan "ihan ok" näköisiä, mutta siinä kohtaa kun tunteet heräävät ja persoona linkittyy ulkonäköön, ovat he muuttuneet hirmu hyvänäköisiksi. Eli kyllä henkinen yhteys ja rakastuminen muuttaa suuresti sitä, miltä toisen ulkonäkö näyttää.

Tai toistepäin. Ensin mennään ulkonäkö ihastuksella ja uutuuden viehättävyydellä. Jos se toinen ei olekaan niin ihana, niin ei myöskään näe toista ulkonäön kautta. Itseasiassa voi alkaa näkemään toisen epäviehättävämpänä mitä ajattelisi, jos olisi uusi tuttavuus. Ja ylipäätään jos on kauan tuntenut ei oikein mieti toisen ulkonäköä, siihen tottuu.

Jääkiekkojoukkueista pystyy hyvin luettelemaan komeat ja ei komeat.

Itse olen törmännyt samaan ajatukseen, vaikka olenkin parisuhteessa ja en koe itseäni rumaksi. Erityisesti viettäessäni lasten kanssa aikaa HopLopeissa ym. on huomannut pohtivansa että kaikenlaiset ihmiset sitä tuntuu löytävän puolison itselleen. Tämä pätee ulkonäön ohella myös luonteeseen, sillä usein vanhemmilla on tuolla pinna kireällä ja käytös sen mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Et sitten ole hoksannut, että ei pitkäaikaisessa parisuhteessa olekaan ulkonäkö se kaikkein tärkein. Varsinkin naiselle riittää, jos on hyvä ja sopivan ahkera siivoamaan.

Useita tykkäyksiä keräsi tuokin jossa kehoitettiin pistämään akka ruotuun. Mitä nainen oikeastaan saa suhteelta? Poislukien onnenonkija.

Parisuhteet eivät perustukaan ulkonäköön. Iso osa ihmisen viehättävyydestä voi syntyä kaikesta muusta kuin ulkonäöstä. Ja siihen ulkonäköönkin liittyy myös eleet ja ilmeet, ei pelkät kasvonpiirteet ja vartalon muoto. Myös tuoksu liittyy ulkonäölliseen viehättävyyteen.

Siis oletteko te oikeasti sitä mieltä, että ulkonäkö on ihmisessä tärkein piirre, tai ainakin erittäin tärkeä?

Et ole ainoa joka niin ajattelee. Kun näen ihan mitä tahansa pareja niin ajattelen että joko toinen hyväksikäyttää toista tai sitten ne on jotain äiti Teresaa parempia ihmisiä luonteeltaan + super viihdyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Siis oletteko te oikeasti sitä mieltä, että ulkonäkö on ihmisessä tärkein piirre, tai ainakin erittäin tärkeä?

Häiriintyneille, pinnallisille ja typerille se on aina ollut noin. Normaali porukka on sitten erikseen.