Alati raivoava ja kiukutteleva 10-vuotias tyttö
Ongelmana on siis pirun kovatahtoinen ja kovapäinen 10-vuotias neljäsluokkalainen tyttö. Elämä tytön kanssa on pelkkää taistelua ja hän huutaa ja raivoaa kaikesta ja kaiken aikaa. Hän myrkyttää jo koko kodin ilmapiirin, niin sisarensa kuin minä yksinhuoltajaäitinäkään emme kohta enää jaksa. Täytyy suoraan sanoa, että nautin kun pääsen töihin huilaamaan, kotona on jatkuvasti niin hemmetin rankkaa. Kellään muulla tällaista?
Kommentit (68)
Etsä kesytä hevostakaan jos et ensiksi murra sitä - mun isä.
Olen antanut tytölle kahdenkeskistä aikaa enemmän, mutta sen jälkeen hän raivoaa ja kiukuttelee vieläkin enemmän. Kaksi muuta lastakin jo totesivat tytön ollessa muutaman päivän kiukuttelemassa mummolassa, että ihan rauhallista. Ja olin kyllä samaa mieltä. Mikään ei auta eikä tyttö ole yhtä aamua tai iltaa tyytyväinen ja/tai kiltti.
ap
itse olin tuollainen kanssa mutta lopulta selvis että olin masentunut, pari vuotta olin tuollainen ja sitten lamaannuin vaikeaan masennukseen. Tosiaan alkoi siinä jossai 11 vuoden iässä..
veisin psykologille!
ei tee tyttös todennäköisesti tahallaan tuota, jotain kipuilua taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut tytölle kahdenkeskistä aikaa enemmän, mutta sen jälkeen hän raivoaa ja kiukuttelee vieläkin enemmän. Kaksi muuta lastakin jo totesivat tytön ollessa muutaman päivän kiukuttelemassa mummolassa, että ihan rauhallista. Ja olin kyllä samaa mieltä. Mikään ei auta eikä tyttö ole yhtä aamua tai iltaa tyytyväinen ja/tai kiltti.
ap
Oletko kysynyt mikä hänellä on? Mikä on isäsuhde? Kasvavalle tytölle se isäsuhde on ratkaiseva.
Itselläni on kaksi teinityttöä ja kyllä meillä aina auttaa se kahdenkeskinen aika. Ja se että hyväksyy ja rakastaa.
Meillä auttaa kiukkuavaan ja huutavaan lapseen se, että se saa ruokaa.
Esiteini.
Peilaa itseään siihen vanhempaan ja janoaa huomiota ja hyväksyntää.
Meillä oli ihana poika 10 vuotta, mutta 10 v täytettyään hänelle nousi jotain päähän. Ehkä hän käsitti, että muutkin voivat olla yhtä ihania kuin hän. Hänellä on voimakas kilpailuvietti, häntä on kannustettu ja yhtäkkiä mikään kehu ei enää riitä. Hän on pettynyt ja purkaa pettymystään meihin. Hän on huomannut, että pelkillä kehuilla ei edisty eikä saa tahtomaansa, vaan joutuu oikeasti tekemään epämieluisikin juttuja itse. Emme tahdo kasvattaa tyrannia, joten oppi on välttämätön. Ihanaa lasta kasvattaa helposti tyytyväisenä, lapsi oppii saamaan liikaakin positiivista palautetta ja aikanaan kopsahtaa todellisuuteen.
Niin nuo helppojen lasten vanhempien ruoka ja spinneri -jutut eivät todellakaan tehoa haastaviin lapsiin. kuten eräs lastenpsykiatri totesi helpon ja normaalin lapsen kasvattaa kuka tahansa hyvin (ja kasvaa useimmiten hyväksi vaikka juopoilla vanhemmilla), mutta kovapäisen ja vaikean lapsen kasvattajalla kyllä riittää hommia.
Meillä yleensä esiintyy kiukuttelua silloin, kun joku asia on mennyt huonosti, stressaa jotakin tulevaa tai muuten joku asia vaivaa mieltä. Tyttö on nyt 11 vuotta. Sitten, kun istutaan alas ja pyydän kertomaan asioita, niin kyllä se asia, joka kiukkua aiheuttaa yleensä sieltä löytyy. Usein asia voi olla aika mitätönkin (vanhempien mielestä), mutta tytölle iso juttu.
Viha voi olla merkki masennuksesta tai muusta mielenterveysongelmasta. Kannattaa käyttää psykologilla.
Niin noinhan se meilläkin menee kahden muun lapsen kanssa. Mutta siis tämä tyttö huutaa, raivoaa ja kiukuttelee IHAN KAIKEN AJAN. Kauhulla odotan nykyisin jo töiden loppua ja kotiin menoa.
ap
Tytön raivoaminen tosiaan muistuttaa jo mielipuolta.
ap
Ihan samanlainen kotona! Sen verran kokemusta jo yhdestä isommasta että tollasta se vaan välillä on. Mutta rankkaahan se on ja kiukuttaa itseäänkin että yhteinen aika menee usein riitelyksi. Välillä auttaa ruoka tai halaus, välillä vain aika. Jaksamista!
Ja kun tytöltä itseltään kysyy, mikä hänellä on huonosti, vastaa ettei mikään tai että vihaa sisartaan. Välillä sitten taas leikkii ja on ihan kaveri sisarensa kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Niin noinhan se meilläkin menee kahden muun lapsen kanssa. Mutta siis tämä tyttö huutaa, raivoaa ja kiukuttelee IHAN KAIKEN AJAN. Kauhulla odotan nykyisin jo töiden loppua ja kotiin menoa.
ap
Minkäikäisiä ne muut on? Missä on isä? Teinitytöt oikeasti tarvitsee isäänsä.
Miksi et ole jo hakenut tytöllesi apua? Hänellä on selvästi erittäin paha olla. Varaa heti aika koulupsykologille.
Musta kyllä ihan tosiaan tuntuu, etten enää jaksa. Vaikka teen vaativaa työtä, se on ainoa "lepoaikani". Vaativissa töissä, lapsissa, kotihommissa, kaupassakäynnissä, siivouksessa, pyykkäämisessä, koulutehtävien autossa ja lasten kuljetuksissa on yksinhuoltajalle jo kyllä ihan riittävästi ympärivuorokautista ohjelmaa. Kun kaikkea vielä siivittää 7 päivää viikossa yhden huuto ja raivoaminen, alkaa voimat olla kyllä totaalisen loppu.
ap
Ihmiset on erilaisia temperamenteiltaan, mutta jatkuvasti raivoavalla lapsella on suurella todennäköisyydellä joku hyvin huonosti. Jos asia ei selviä perheen kesken puhumalla (kuten vaikuttaa) niin tytön tulisi saada apua, jotta selviäis onko taustalla jotain oikeasti vakavaa.
Kasvukipuja.
Kaipaa tukea ja ymmärrystä ja itsetunnon pönkitystä. Kahdenkeskistä aikaa vanhemmilta.