Lue keskustelun säännöt.
Löysitkö sinä uusia ystäviä, kun entiset hylkäsivät?
20.09.2017 |
Tapasin Katjan ja Jennin yliopistolla ja viimeiset viisi vuotta ystävyytemme oli erittäin intensiivinen. Me mm. asuimme yhdessä ja olimme kuin mikäkin kolme muskettisoturia. Luulin, että ystävyytemme tulee kestämään.
Kaikki kuitenkin muuttui viimeisen vuoden aikana. Valmistuin ja muutin yhteen pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa. Katja ja Jenni opiskelevat vielä ja ovat alkaneet elämään villiä sinkkuelämää. Minä en tunnu tähän elämään mahtuvan ja he ovatkin pikkuhiljaa jättäneet minut kokonaan ulkopuolelle. Tilanne on nyt mennyt siihen, että he hädin tuskin viitsivät vastata viesteihini.
Kamala olo ja kirjoitan tätäkin sepustusta täällä itku kurkussa. Olimme niin tiivitä ystäviä, ettei minulla ole ollut aikaa eikä mielenkiintoa luoda muita ystävyyssuhteita näiden vuosien aikana. Totaalinen ystävien puute tekeekin tästä kahta kauheampaa. Väkisinkin on tullut mieleen, että minussa on jotain vikaa. Minua myös pelottaa etten osaa luoda uusia kaverisuhteita tai löydä ihmisiä, jotka hyväksyvät minut omana outona itsenäni. Onko kenelläkään omia rohkaisevia kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Löysitkö sinä lopulta uusia ystäviä?
Kommentit (33)
Se on sellasta. Sit, jos sä lähtisit niitten "ex"-kamujen kanssa bailaamaan, sä kuitenkin lähtisit vesilinjalla ja tönöttäisit jossain nurkassa, kun enhän mä voi pitää enää hauskaa, kun mulla on mies kotona ja se varmaan oottaa mua jo kotiin laittaan valot päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sellasta. Sit, jos sä lähtisit niitten "ex"-kamujen kanssa bailaamaan, sä kuitenkin lähtisit vesilinjalla ja tönöttäisit jossain nurkassa, kun enhän mä voi pitää enää hauskaa, kun mulla on mies kotona ja se varmaan oottaa mua jo kotiin laittaan valot päälle.
No en todellakaan mene vesilinjalla tai ole seinäruusu. Olen siis ollut miehen kanssa yhdessä viimeiset kolme vuotta ja olen käynyt ystävien kanssa juhlimassa useasti tänä aikana. Meillä on aina ollut hauskaa ja ollaan yleensä tanssittu pilkkuun asti. Viime kuussa oli yhteisen tuttumme synttärit ja olimme isolla porukalla juhlimassa. Ainoa miten erosin Katjasta ja Jennistä oli se, että minä lähdin pilkun jälkeen kotia nukkumaan ja he lähtivät vieraiden miesten mukaan. Minulle on aivan sama, jos he yhtä äkkiä haluavatkin juhlia useita kertoja viikossa ja harrastaa seksiä useiden miesten kanssa. Kai me silti voidaan kavereita vielä olla vaikken minä harrasta samaa.
Miksi onnellisuutesi olisi Katjan ja Jennin harteilla? Kuulostat joko lapselliselta tai narsistilta. En voi sietää syyllistävuä ja roikkuvia kavereita, sellaiset lempeään vähin äänin elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä oikein, ystävystyminen on vähän vaikeaa minulle. Kavereita on, mutta kunnon ystäviä ei oikein. Ja totta puhuen olen mieluummin miehen kainalossa kuin baarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi ovat löytäneet muuta tekemistä, kun olet keskittynyt seurusteluun. Ei se mitään. Pidä sinä nyt vähän enemmän yhteyttä. Ei kannata laskea yhteydenoton "vuoroja" tms.
Vierailija kirjoitti:
Miksi onnellisuutesi olisi Katjan ja Jennin harteilla? Kuulostat joko lapselliselta tai narsistilta. En voi sietää syyllistävuä ja roikkuvia kavereita, sellaiset lempeään vähin äänin elämästäni.
Siis ei onnellisuuteni tietenkään ole riippuvainen Katjasta ja Jennistä. Olen yleisesti ottaen todella onnellinen elämääni, mutta kai se nyt on normaalia olla surullinen jos vuosien ystävyys päättyy. Varsinkin kun se päättyy parhaan ystävän kanssa.
En ole myöskään roikkunut tai syyllistänyt heitä asiasta. Ei ole tullut mieleenkään, enkä ymmärrä mistä päättelit niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Aloita uusi harrastus
-osallistu työpaikkasi tyhy-toimintaan
-käy keikoilla, teatterissa, tapahtumissa
Yritä löytää uusia tuttavuuksia. Ihmiseloon kuuluu eri mittaisia tuttavuuksia ja ystävyyksiä eikä niiden päättymisestä kannata olla määräänsä enempää pahoillaan. Oon tämän tajunnut vasta vähän aikaa sitten. Itselläni oli tiivis ystävyys muutamaan ihmiseen, jotka katkesivat lopullisesti 7 vuotta sitten. Välejä yritettiin lämmitellä noin vuoden hiljaiselon jälkeen, mutta eipä se enää samalta tuntunut. Pikku hiljaa löysin uusia kavereita, joista osa jäi lyhytaikaisiksi ja osan kanssa olen ystävä vieläkin. Kadehdin suunnattomasti elämänmittaisia ystävyyssuhteita, koska minulla ei sellaista ole, mutta toisaalta en montaa sellaista suhdetta edes tiedä olevan. Uskonkin, että niin pitkät ystävyydet ovat harvassa. Tsemppiä!
Kyllä minä olen löytänyt paljonkin kavereita ja lämmitellyt kaveruussuhteita ystävyydeksi muutaman kerran. Tai en tiedä mitä sinä tarkoitat ystävällä, itse ajattelen että ei niitä ystäviä menetä, vaikka elämäntilanteet vähän vaihtelisivatkin. Saattaa olla ajanjaksoja, jolloin en ole joihinkin ystäviini juurikaan yhteyksissä, mutta sitten taas mennään ja tehdään jotain yhdessä..
Eli kerran minun ystävä, aina ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä oikein, ystävystyminen on vähän vaikeaa minulle. Kavereita on, mutta kunnon ystäviä ei oikein. Ja totta puhuen olen mieluummin miehen kainalossa kuin baarissa.
Samoin. Jaksan käydä ulkona noin kerran kuussa, mutta mieluusti kyllä ulkoutuisin välillä sieltä miehen kainalosta vaikkapa elokuviin tai ulos syömään. Ennen tämä ei ainakaan haitannut ja ystäväni olivat samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi ovat löytäneet muuta tekemistä, kun olet keskittynyt seurusteluun. Ei se mitään. Pidä sinä nyt vähän enemmän yhteyttä. Ei kannata laskea yhteydenoton "vuoroja" tms.
Sehän siinä onkin kun en jotenkin uskalla/kehtaa. Pelkään jotenkin sitä, että he yrittävät ihan tosissaan päästä minusta eroon ja jos otan heihin enemmän yhteyttä näytän vain hölmöltä. Viimeisin viestini roikkuu vieläkin vastaamatta messengerissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävää minulla ei ole ikinä ollutkaan. Kavereita oli nuorempana, nyt olen ollut ilman yhtäkään kaveria noin kahdeksan vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sellasta. Sit, jos sä lähtisit niitten "ex"-kamujen kanssa bailaamaan, sä kuitenkin lähtisit vesilinjalla ja tönöttäisit jossain nurkassa, kun enhän mä voi pitää enää hauskaa, kun mulla on mies kotona ja se varmaan oottaa mua jo kotiin laittaan valot päälle.
No en todellakaan mene vesilinjalla tai ole seinäruusu. Olen siis ollut miehen kanssa yhdessä viimeiset kolme vuotta ja olen käynyt ystävien kanssa juhlimassa useasti tänä aikana. Meillä on aina ollut hauskaa ja ollaan yleensä tanssittu pilkkuun asti. Viime kuussa oli yhteisen tuttumme synttärit ja olimme isolla porukalla juhlimassa. Ainoa miten erosin Katjasta ja Jennistä oli se, että minä lähdin pilkun jälkeen kotia nukkumaan ja he lähtivät vieraiden miesten mukaan. Minulle on aivan sama, jos he yhtä äkkiä haluavatkin juhlia useita kertoja viikossa ja harrastaa seksiä useiden miesten kanssa. Kai me silti voidaan kavereita vielä olla vaikken minä harrasta samaa.
Jos Jennin ja Katjan seksi vieraiden miesten kanssa ei sinua häiritse. Niin miksi se nimenomaan piti tässä erikseen mainita. Kuulostaa enemmän siltä, että halusit tuoda esiin jonkun -ei niin mairittelevan puolen heistä, jolla saat itseäsi korotettua ylemmäs. Mutta toki on mahdollista löytää uusia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
-Aloita uusi harrastus
-osallistu työpaikkasi tyhy-toimintaan
-käy keikoilla, teatterissa, tapahtumissaYritä löytää uusia tuttavuuksia. Ihmiseloon kuuluu eri mittaisia tuttavuuksia ja ystävyyksiä eikä niiden päättymisestä kannata olla määräänsä enempää pahoillaan. Oon tämän tajunnut vasta vähän aikaa sitten. Itselläni oli tiivis ystävyys muutamaan ihmiseen, jotka katkesivat lopullisesti 7 vuotta sitten. Välejä yritettiin lämmitellä noin vuoden hiljaiselon jälkeen, mutta eipä se enää samalta tuntunut. Pikku hiljaa löysin uusia kavereita, joista osa jäi lyhytaikaisiksi ja osan kanssa olen ystävä vieläkin. Kadehdin suunnattomasti elämänmittaisia ystävyyssuhteita, koska minulla ei sellaista ole, mutta toisaalta en montaa sellaista suhdetta edes tiedä olevan. Uskonkin, että niin pitkät ystävyydet ovat harvassa. Tsemppiä!
Tuntui kyllä niin huojentavalta lukea viestisi, kiitos! Tietenkin sitä ymmärtää, että niitä uusia kavereita on mahdollista saada, mutta jotenkin vain kaipasin muiden omakohtaisia kokemuksia ja tsemppausta.
Olen ennenkin kokenut ystävyyssuhteen päättymisiä mm. muuttojen vuoksi. Tämä vain tuntui erityisen pahalta, koska ystävyys oli niin tiivis luonteeltaan, ja vielä se, että Katja ja Jenni jatkavat tätä tiivistä ystävyyttä ilman minua, ja näen sen jatkuvasti facebook seinälläni. Oi minäkin kyllä niin kadehdin. Oma mies ei edes ymmärrä kuinka onnekas on, hänellä on ollut sama kaveriporukka päiväkodista asti.
Mun kaverit on kanssa hävinneet,pariutuneet,saaneet lapsia,opiskelleet,kouluttautuneet ym.
Akkakaan ei halua olla mun kanssa kuin kämppis,uusia kavereita en saa,uusiin ihmisiin on vaikea tutustua ja kaverisuhteet on olleet muutenkin yksipuolisia ja en jaksa pitää yhteyttä keneenkään.
Olen pitkään harkinnut lopettaa työt ja kaikki,myydä kaikki omaisuus ,muuttaa paikalliseen vuokraslummiin syrjäytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sellasta. Sit, jos sä lähtisit niitten "ex"-kamujen kanssa bailaamaan, sä kuitenkin lähtisit vesilinjalla ja tönöttäisit jossain nurkassa, kun enhän mä voi pitää enää hauskaa, kun mulla on mies kotona ja se varmaan oottaa mua jo kotiin laittaan valot päälle.
No en todellakaan mene vesilinjalla tai ole seinäruusu. Olen siis ollut miehen kanssa yhdessä viimeiset kolme vuotta ja olen käynyt ystävien kanssa juhlimassa useasti tänä aikana. Meillä on aina ollut hauskaa ja ollaan yleensä tanssittu pilkkuun asti. Viime kuussa oli yhteisen tuttumme synttärit ja olimme isolla porukalla juhlimassa. Ainoa miten erosin Katjasta ja Jennistä oli se, että minä lähdin pilkun jälkeen kotia nukkumaan ja he lähtivät vieraiden miesten mukaan. Minulle on aivan sama, jos he yhtä äkkiä haluavatkin juhlia useita kertoja viikossa ja harrastaa seksiä useiden miesten kanssa. Kai me silti voidaan kavereita vielä olla vaikken minä harrasta samaa.
Jos Jennin ja Katjan seksi vieraiden miesten kanssa ei sinua häiritse. Niin miksi se nimenomaan piti tässä erikseen mainita. Kuulostaa enemmän siltä, että halusit tuoda esiin jonkun -ei niin mairittelevan puolen heistä, jolla saat itseäsi korotettua ylemmäs. Mutta toki on mahdollista löytää uusia ystäviä.
Mainitsin asian, koska se ja baarissa käymisen lisääntyminen on ainoa asia mikä on muuttunut. Minusta asiassa ei ole mitään -ei mairittelevaa ja ei minua nyt hirveästi kiinnosta mitä tuntemattomat minusta ajattelee, että en ainkaan tietoisesti ainakaan yritä itseäni korottaa. Tiedän, että se on mahdollista. Se on vain mukava lukea muiden onnistumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi onnellisuutesi olisi Katjan ja Jennin harteilla? Kuulostat joko lapselliselta tai narsistilta. En voi sietää syyllistävuä ja roikkuvia kavereita, sellaiset lempeään vähin äänin elämästäni.
Siis ei onnellisuuteni tietenkään ole riippuvainen Katjasta ja Jennistä. Olen yleisesti ottaen todella onnellinen elämääni, mutta kai se nyt on normaalia olla surullinen jos vuosien ystävyys päättyy. Varsinkin kun se päättyy parhaan ystävän kanssa.
En ole myöskään roikkunut tai syyllistänyt heitä asiasta. Ei ole tullut mieleenkään, enkä ymmärrä mistä päättelit niin.
Miksi ystävyytenne olisi päättynyt? Aito ystävyys kestää vuosikymmentenkin eron. Elämä vie meistä itse kutankin omiin suuntimme, elämme erilaisia elämänvaiheita jne. Hiljattain tapasin kolme ystävääni, jotka olen tavannut viimeksi 30 vuotta sitten. Me vaan aikoinaan hajaannuimme pitkin maailmaa, perustimme perheet ja arki vei mukanaan. Kun nyt uudelleen tapasimme, jatkoimme juttua kuin olisimme tavanneet viimeksi eilen. Odottelen myös, että mulle erittäin hyvä ystävä taas elää siinä elämäntilanteessa, että voimme löytää toisemme uudelleen. Hän teki aikoinaan vielä iltatähden, kun lapsemme olivat jo teinejä ja sen vuoksi hän aloitti pikkulapsiperheen elämän samaan aikaan kuin minä aloin elää aikuistuvien lasten äidin elämää. Tiedän, että ei mene enää kovinkaan kauaa, kun elämäntilanteemme on taas samanlainen ja voimme jatkaa siitä, mihin aikoinaan jäimme.
Tietenkin tarvitset nyt uusiakin ystäviä ja kavereita. Heitä löytyy aivan samoin kuin aina ennenkin. Ihmisistä, jotka juuri nyt elävät samanlaista elämäntilannetta kuin sinä itsekin.
En löytänyt.