Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään äiti-ihmistä, joka on eronnit toisen miehen takia?
20.09.2017 |
Kiinnostaisi tietää. Onko kukaan eronnut liitosta jossa kaikki on ok tai että ei ole isompia ongelmia ( muutakuin no vaikka seksin vähyys jne) , ja eronnut vain siitä syystä että löytänyt uuden rakkauden? Tällaista harvoin kuulee.. Ystäväni vakuuttelee että on niitä muitakin naisia jotka löytäneet uuden rakkauden ja eroaa. Itse en ole eroamassa mutta asia mietityttää kun olen voimakkaasti ihastunut toiseen ja alan kallistua siihen että.tämä ei ole ohimenevä pieni ihastus vaan jotain suurempaa. Tunne on molemminpuolinen. Mieheni kanssa kotona ihan ok kaverilliset välit,pientä pusittelua on mutta ei muuta. Meillä on pieniä lapsia. Olen hullu kun mietin ero-asioita. Olen ollut aina omapäinen enkä.tykkää.että minua määräillään jne
Mieheni on melko kontrolloiva ja joskus koen hänet hankalaksi kumppaniksi. Vaikka hoitaa asiat viimeisen päälle ja on jalatt maassa oleva ihminen. Ahdistaa joskus kauhea tiukka-pipoisuus. Hän ei tapaa sukulaisiani juurikaan, rakkaan veljeni kanssa hänellä melkein välit menneet. Ystäviänikään ei tapaa,ei pidä heistä ja mies tukkää ollakin enemmän kotona. Omia kavereita tapaa tieten sillointällöin. Ystävänikään ei kauheasti pidä miehestäni kun tämä juuri ja juuri tervehtii kun näkee heidät eikä juttele mitään jos ystäväni on kylässä. Mies menee omiin oloihinsa. Tämä on aina ärsyttänyt minua. Ihastukseni taas on aivan eri tyyppiä. Hauska, rento ja tosi mukava ihminen. Nyt taisi sivuta ohi aiheen kun rupesin avautumaan..
Mutta haluaisin kuulla kokemuksia/ajatuksia
Kommentit (18)
Teillä on alkuhuuma mennyt ohi niin tietenki nyt oot ihastunut ku on taas vähä jännitystä ja uutuuden viehätystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihastuin ja erosin. Parempaa ratkaisua en olisi voinut tehdä. Lasten isän kanssa oltiin väsyneitä ja suhde oli huonontunut lasten syntymän jälkeen, kun imetin, enkä jaksanut seksiä. Ei muutenkaan mies kiinnostanut. Mies taas joutui lasten koliikkiaikoihin jättämään rakkaan harrastuksen ja siitä katkeroitui.
Ihastuin, erosimme ja elämä on nyt ihanaa. Saan joka toinen viikko nauttia uudesta parisuhteesta, mitä ei huononna imetysajat ja pikkulapsikriisit. Niin kuin puhtaalta pöydältä rakkautta ja tähtipölyä. Joka toinen viikko sitten lapset meillä.
Miehellä sama homma. Saa joka toinen viikko harrastaa. On löytänyt uuden naisen ja elämä kuulemma hyvää.
Lapset nauttivat, kun aina on vuorotellen jaksava vanhempi heidän kanssaan, kun vanhemmat saavat joka toinen viikko elää omaa elämää.
Suosittelen.
Olen eronnut. Olin ihastunut vuoden salaa. Sain vastakaikua sitten. Tajusin ettei aviomieheen ollut minulla mitään tunteita. Ei meillä ollut enää parisuhdetta. Ei nukuttu yhdessä eikä siis seksiä, ei tehty mitään yhdessä, ei niitä pusujakaan. Ei edes puhuttu juuri. Ei tietty riideltykään. Kaikki siitä syystä ettei mies halunnut. Oli helppo päätös lähteä, vaikka on lapsetkin. Ei tuollaista suhdetta jaksa. Usein itkin. Olisi pitänyt muuttaa pois jo paljon aikaisemmin. Tuli sitten vähän ilkeä ero, kun se kolmas osapuoli oli.
Olen nyt jonkin aikaa asunut omillani. Lapset saavat halutessaan olla kumman luona vain.
Tuo on tuo ikuinen ongelma. Totuus on kuitenkin se, ettei ihmistä ole luotu olemaan vain yhden henkilön kanssa lopunelämää eikä se ole myöskään mikään pakko. Pitkä parisuhde ja avioliitto ovat lähinnä kirkollisia tapoja, mutta eivät ihmisen biologian mukaisia. Tärkeintä on kuitenkin hoitaa mahdollinen ero niin, että välit pysyvät hyvänä ja asiallisena eikä lapsia käytetä mitenkään välikappaleina. Eikä toista vanhempaa eristetä pois missään tilanteissa (ellei ole päihde- tai väkivaltaongelmia).
Kun loppuu seksi ja läheisyys, loppuu avioliittokin. Sellaista liittoa on turha jatkaa, josta läheisyyskin on kadonnut.
Itselläni ei ole uutta miestä, mutta mietin eroa. Syynä on se, ettei miestä enää kiinnosta läheisyys, hellyys tai seksi. Hän on keskittynyt vain työhönsä ja omiin puuhasteluihinsa. Tilanne loukkaa minua syvästi, mutta mikään keskustelu tai riitely ei ole parantanut asiaa. Miestä ei vain kiinnosta ja hän on tyytyväinen nykytilaan.
Rakastamme toisiamme ja olemme olleet yhdessä jo 30 vuotta. Lapset ovat aikuisia, nuorin asuu vielä kotona. Mutta avioliittoa, josta puuttuu kaikki läheisyys, en pysty kohta jatkamaan. Jokainen soluni huutaa kosketusta ja kaipaan valtavasti rakastetuksi tulemista. Haluan tuntea itseni rakastetuksi naiseksi, haluan että kosketuksen, hellyyden ja seksin tarpeeni tulevat tyydytetyiksi.
Mitään muuta en enää mietikään, kuin miten pääsen tästä pois ja löydän itselleni rakastavan kumppanin. Sen ei tarvitse olla edes elämänkumppani, pelkkä fyysisen hellyyden tarpeen tyydyttäjä riittää. Voin nykytilanteessa henkisesti hyvin huonosti, olen onneton ja masentunut. Elämänhalukin alkaa loppua. Viha miestä kohtaa nostaa päätään, koska hän käytöksellään tuhoaa koko elämän kestäneen liittomme ja kaiken mitä olemme yhdessä rakentaneet.
En jaksa tätä kohta enää, vaan joudun lopettamaan liittomme vain saadakseni perustarpeeni täytettyä. Ihan hirveää tuhlausta tuhota perhe, rakkautemme ja kaikki vuosikymmenien aikana saavutettu vain saadakseni fyysistä rakkautta ja kosketusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuinka sait tietää että tunne on molemminpuolinen. Kumpi teki aloitteen?
Minulla sama tilanne kun sinulla. Ihastunut olen ollut jo pitempään ja luulen että hän tuntee samoin, mutta ei tee aloitetta koska olen naimisissa.
Ero pyörii mielessä yhä enemmän ja enemmän.
Kyllä. Esikoinen oli puolivuotta kun rakastuin toiseen mieheen, ei toki oltu naimisissa eikä tunnettu niin hyvin, yhteen muutettiin kun plussasin, mies ei hoitanut mitään asioita, ei käynyt töissä, ei auttanut tai maksanut mitään, kotona kävi vain nukkumassa. Kun minä löysin rakkauden ja aloin olemaan iloinen ja onnellinen mies huomasi, jatkuva piina, stalkkaaminen, kiristäminen, väkivalta ym. Ei antanut lähteä minun ja pojan ennenkö otin sossuun ja poliisin yhteyttä, piinaa lesti kaksi vuotta. Nyt tämän uuden rakkauden kanssa kahdeksatta vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä.
Olen tuntenut ihastukseni muutaman vuoden jo ennenkuin ihastuin. Olen aina tykämmyt tästä tyypistä, aijemmin en osannut katsoa häntä "sillä silmällä". Vajaa vuoden olen nyt ollut ihastunut. Olemme nähneet sattumalta ja kertaalleen vietettiin yhteisissä festareissa aikaa ja siellä se tunne voimistui. Olemme tavanneet tämän jälkeen ja tunnustaneet ihastuksemme. Pusuttelua on ollut, ei muuta. Niin ja sitten hempeitä teksti-viestejä.
Olo on kamala kun olen näin petollinen. Olen aina ajatellut että onneksi minun mies on hyvä isä ja luotettava, kunnon kumppani. Kun kaikenmaailman häntä-heikkejäkin on olemassa. Ja nyt itse toimin näin. Ajattelin että tämä ihastus menisi ohi. Enää en usko sen menevän. Juttumme ihastukseni kanssa näyttää menevän vakavaksi joten joku ratkaisu on tehtävä. Toisaalta Ajatus erosta surettaa kamalasti. Meillä on hauskaa perheenä ja pienet lapsemme ovat todella rakkaita molemmille ja surettaa ajatus että mieheni tulee töistä tyhjään kotiin, koska minä itsekkäänä ihmisenä muutan pois uuden rakkauden perään. En tiedä pystyisinkö tekemään sitä. Ihana ok-talokin on vasta hankittu. Ja elämä yhdessä on helpompaa kun meitä on kaksi jakamassa lapso-arkea.
Jos ero tulisi, tietysti mieskin ottaisi lapset vuorostaan. En tiedä onko meillä sitten enää sitä parisuhdetta nyt tässä.. Tunteet miestäni kohtaan ei ole kuolleet. Meillä on takana isoja riitoja ja mieheni hiukan hankala luonne on jättänyt minuun jälkiä. Hän osaa olla kilttikin, ja olen itsekin omalla tavallani hankala joskus. Me olemme täysin vastakohtia mieheni kanssa. Tietenkin omaakin onnea on ajateltava..
Niin ja joku kysyi että kumpi teki aloitteen.. Vaikea sanoa, sillä kun kohtasimme festareilla, olimme kavereina siellä yhdessä. Tanssittiin ja naurettiin , oli hauskaa. Mies katseli aina pitkään silmiini kun tanssittiin. Sitten pussattiin. Mies oli koko illan vähän niinkuin iholla, hakeutui lähelle ja pyysi tanssimaan jne. Sitten pussattiin kerran. Seuraavana päivänä minä laittelin viestiä ja kiittelin illasta. Mies sanoi jälkeenpäin kun tavattiin ett jos mä en olisi laittanut viestiä, hän olisi kyllä laittanut
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuinka sait tietää että tunne on molemminpuolinen. Kumpi teki aloitteen?
Minulla sama tilanne kun sinulla. Ihastunut olen ollut jo pitempään ja luulen että hän tuntee samoin, mutta ei tee aloitetta koska olen naimisissa.
Ero pyörii mielessä yhä enemmän ja enemmän.
Onko teillä lapsia? Onko teillä miehesi kanssa parisuhde ns.kunnossa"?
Vierailija kirjoitti:
Itse ihastuin ja erosin. Parempaa ratkaisua en olisi voinut tehdä. Lasten isän kanssa oltiin väsyneitä ja suhde oli huonontunut lasten syntymän jälkeen, kun imetin, enkä jaksanut seksiä. Ei muutenkaan mies kiinnostanut. Mies taas joutui lasten koliikkiaikoihin jättämään rakkaan harrastuksen ja siitä katkeroitui.
Ihastuin, erosimme ja elämä on nyt ihanaa. Saan joka toinen viikko nauttia uudesta parisuhteesta, mitä ei huononna imetysajat ja pikkulapsikriisit. Niin kuin puhtaalta pöydältä rakkautta ja tähtipölyä. Joka toinen viikko sitten lapset meillä.
Miehellä sama homma. Saa joka toinen viikko harrastaa. On löytänyt uuden naisen ja elämä kuulemma hyvää.
Lapset nauttivat, kun aina on vuorotellen jaksava vanhempi heidän kanssaan, kun vanhemmat saavat joka toinen viikko elää omaa elämää.
Suosittelen.
Lapset nauttivat = Lapset esittävät nauttivansa, mutta oikeasti kokevat syyllisyyttä vanhempien erosta. Tämä luo turvattomuuden tunnetta ja heijastuu omiin myöhempiin suhteisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuinka sait tietää että tunne on molemminpuolinen. Kumpi teki aloitteen?
Minulla sama tilanne kun sinulla. Ihastunut olen ollut jo pitempään ja luulen että hän tuntee samoin, mutta ei tee aloitetta koska olen naimisissa.
Ero pyörii mielessä yhä enemmän ja enemmän.
Onko teillä lapsia? Onko teillä miehesi kanssa parisuhde ns.kunnossa"?
On lapsia, alakouluikäisiä. Liitto on ns. hyvä liitto.
Jos ei lapsia olisi niin olisin varmana eronnut jo.
Ap sun kirjoitus on juuri niin kun minun tilanne tällähetkellä paitsi että ihastus ei tiedä tunteistani.
Miestäni kohtaan on tunteita, ero silti pyörii mielessä.
Mies rakastaa minua, hyvä isä ja minä haluan erota hyvästä liitosta. Kamala tilanne.
Mutta tämä ei jotenkin riitä. Haluan enemmän.
Jos tämä on jotakin ikäkriisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihastuin ja erosin. Parempaa ratkaisua en olisi voinut tehdä. Lasten isän kanssa oltiin väsyneitä ja suhde oli huonontunut lasten syntymän jälkeen, kun imetin, enkä jaksanut seksiä. Ei muutenkaan mies kiinnostanut. Mies taas joutui lasten koliikkiaikoihin jättämään rakkaan harrastuksen ja siitä katkeroitui.
Ihastuin, erosimme ja elämä on nyt ihanaa. Saan joka toinen viikko nauttia uudesta parisuhteesta, mitä ei huononna imetysajat ja pikkulapsikriisit. Niin kuin puhtaalta pöydältä rakkautta ja tähtipölyä. Joka toinen viikko sitten lapset meillä.
Miehellä sama homma. Saa joka toinen viikko harrastaa. On löytänyt uuden naisen ja elämä kuulemma hyvää.
Lapset nauttivat, kun aina on vuorotellen jaksava vanhempi heidän kanssaan, kun vanhemmat saavat joka toinen viikko elää omaa elämää.
Suosittelen.
Lapset nauttivat = Lapset esittävät nauttivansa, mutta oikeasti kokevat syyllisyyttä vanhempien erosta. Tämä luo turvattomuuden tunnetta ja heijastuu omiin myöhempiin suhteisiin
ja se mistä lapset nauttivat ei välttämättä ole niille parasta. Lapset söisi pelkkää karkkia, mutta ei se niille hyvää tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä eroa on äidillä ja äiti-ihmisellä?
Miksi niillä pitäisi olla jokin ero? Synonyymeja käytetään kielessä rinnakkaain, äiti-ihminen on murteellinen sana ja käy tähän ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut. Olin ihastunut vuoden salaa. Sain vastakaikua sitten. Tajusin ettei aviomieheen ollut minulla mitään tunteita. Ei meillä ollut enää parisuhdetta. Ei nukuttu yhdessä eikä siis seksiä, ei tehty mitään yhdessä, ei niitä pusujakaan. Ei edes puhuttu juuri. Ei tietty riideltykään. Kaikki siitä syystä ettei mies halunnut. Oli helppo päätös lähteä, vaikka on lapsetkin. Ei tuollaista suhdetta jaksa. Usein itkin. Olisi pitänyt muuttaa pois jo paljon aikaisemmin. Tuli sitten vähän ilkeä ero, kun se kolmas osapuoli oli.
Olen nyt jonkin aikaa asunut omillani. Lapset saavat halutessaan olla kumman luona vain.
Onko sun suhde vielä voimissaan?
Vaikka lapset ovat pieniä ei eroa pidä pitää huonona valintana.
Lapselle parasta on että vanhemmat ovat onnellisia, mikä tietysti eniten vaikuttaa aikuisen jaksamiseen hoitaa lastaan.
Oli syy mikä tahansa eroon, se on jokaisen oma valinta, jota ei tule muiden arvostella.
Mitä eroa on äidillä ja äiti-ihmisellä?