Ai. En tiennyt ettei huonosti käyttäytyvästä labbiksesta saanut puhua

Kultsu ja labbis on niin pennutettuja jo että voi olla että laatukin alkaa heiketä. Paperittomia tehtaillaan myös. Kysyntää on, kun on niin "ihana ja ystävällinen ". On juu mutta pitää silti kouluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua on vähän ihmetyttänyt, että uuusein, kun koiraihmiset puhelevat toisten huonostikäyttäytyvistä koirista ja vieläpä tunnistavat että ongelma on yleinen, niin netissä näistä päivitellään, mutta juuri koskaan ei sivulauseessakaan päivitellä sitä, että miten tämän sitten PITÄISI tilanteessa toimia (esim. "omistaja vain hyssytteli ja piti kiinni kaksin käsin.."). Koirat-ryhmässäkin tämä näkyy oikein erityisesti. Siellä nauretaan ihan emojien kera (😂) toisten huonoille koulutusmenetelmille. Onneksi täällä sentään on asiallista ja pitkälti ymmärtäväistä keskustelua.

Silti: nämäkin huonot kouluttajat aivan varmasti lukevat näitä ketjuja koska ovat tasan tietoisia siitä että hallitsevat oman koiransa huonosti. Näistä keskusteluista ei ole mitään apua, varsinkin kun voisivat pienellä lähestymistavan muutoksella olla oikeasti hyödyllisiä.

Monia varmaan pelottaa kysyä neuvoja, koska nolottaa kun se toinen (tuttu tai tuntematon) tekee vaikkapa huomaamattaankin selväksi että tämän ja tämän asian pitäisi olla itsestäänselviä. Olisko asennemuutos paikallaan? Eivät nämä huonot kouluttajat ole TYHMIÄ, he ymmärtävät puhetta ja suurin osa ottaa kyllä mielellään opikseen. On varmaan jupisioita, mutta eikö riski kannata?

Koirien koulutusta käsitteleviä kirjoja ja ohjelmia on. On myös koirakouluja. Omistajan tulee selvittää miten koiria koulutetaan se on osa koiran pitoa. Turha sanoa "en osaa, en tiedä". Kyse on lähinnä viitsimisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on vähän ihmetyttänyt, että uuusein, kun koiraihmiset puhelevat toisten huonostikäyttäytyvistä koirista ja vieläpä tunnistavat että ongelma on yleinen, niin netissä näistä päivitellään, mutta juuri koskaan ei sivulauseessakaan päivitellä sitä, että miten tämän sitten PITÄISI tilanteessa toimia (esim. "omistaja vain hyssytteli ja piti kiinni kaksin käsin.."). Koirat-ryhmässäkin tämä näkyy oikein erityisesti. Siellä nauretaan ihan emojien kera (😂) toisten huonoille koulutusmenetelmille. Onneksi täällä sentään on asiallista ja pitkälti ymmärtäväistä keskustelua.

Silti: nämäkin huonot kouluttajat aivan varmasti lukevat näitä ketjuja koska ovat tasan tietoisia siitä että hallitsevat oman koiransa huonosti. Näistä keskusteluista ei ole mitään apua, varsinkin kun voisivat pienellä lähestymistavan muutoksella olla oikeasti hyödyllisiä.

Monia varmaan pelottaa kysyä neuvoja, koska nolottaa kun se toinen (tuttu tai tuntematon) tekee vaikkapa huomaamattaankin selväksi että tämän ja tämän asian pitäisi olla itsestäänselviä. Olisko asennemuutos paikallaan? Eivät nämä huonot kouluttajat ole TYHMIÄ, he ymmärtävät puhetta ja suurin osa ottaa kyllä mielellään opikseen. On varmaan jupisioita, mutta eikö riski kannata?

Olisiko mun sitten pitänyt ottaa riski omani kanssa ja mennä puuttumaan kun toisella oli vaikeaa ja selvästi vieraskoira-aggre? Altistaa oma mahdolliselle hyökkäykselle?

Onhan näitä ammattiauttajia netti puolillaan

Ap

Ymmärsit tahallasi väärin. Puhuin aivan selvästi näistä nettikeskusteluista.

Ja mielestäsi, että koska ammattiauttajia on olemassa, ovat vertausneuvot yhdentekeviä eikä sinun missään nimessä tarvitse ottaa kantaa ja neuvoa, vaikka ilmeisesti osaat (tai ainakin niin annat ymmärtää)?

Sain vastauksen. Se on siis periaate. "Ei oo mun ongelma", mutta on sitten kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on vähän ihmetyttänyt, että uuusein, kun koiraihmiset puhelevat toisten huonostikäyttäytyvistä koirista ja vieläpä tunnistavat että ongelma on yleinen, niin netissä näistä päivitellään, mutta juuri koskaan ei sivulauseessakaan päivitellä sitä, että miten tämän sitten PITÄISI tilanteessa toimia (esim. "omistaja vain hyssytteli ja piti kiinni kaksin käsin.."). Koirat-ryhmässäkin tämä näkyy oikein erityisesti. Siellä nauretaan ihan emojien kera (😂) toisten huonoille koulutusmenetelmille. Onneksi täällä sentään on asiallista ja pitkälti ymmärtäväistä keskustelua.

Silti: nämäkin huonot kouluttajat aivan varmasti lukevat näitä ketjuja koska ovat tasan tietoisia siitä että hallitsevat oman koiransa huonosti. Näistä keskusteluista ei ole mitään apua, varsinkin kun voisivat pienellä lähestymistavan muutoksella olla oikeasti hyödyllisiä.

Monia varmaan pelottaa kysyä neuvoja, koska nolottaa kun se toinen (tuttu tai tuntematon) tekee vaikkapa huomaamattaankin selväksi että tämän ja tämän asian pitäisi olla itsestäänselviä. Olisko asennemuutos paikallaan? Eivät nämä huonot kouluttajat ole TYHMIÄ, he ymmärtävät puhetta ja suurin osa ottaa kyllä mielellään opikseen. On varmaan jupisioita, mutta eikö riski kannata?

Koirien koulutusta käsitteleviä kirjoja ja ohjelmia on. On myös koirakouluja. Omistajan tulee selvittää miten koiria koulutetaan se on osa koiran pitoa. Turha sanoa "en osaa, en tiedä". Kyse on lähinnä viitsimisestä.

Onko sinun mielestäsi vähemmän turhaa vastata "mäpä osaan, mäpä tiedän"?

On selvää ettei monikaan kestä itseään kohdistuvaa arvostelua tai osaa ottaa neuvoja vastaan. Varsinkin koiria koskevissa ryhmissä väännetään ties mistä kättä. Toinen on myös siitä omistajan halustakin kiinni haluaako ongelmaansa ratkaisua vai ei. Monesti huomannut myös sen että ensin kysytään jotain neuvoa ja kun moni antaa omat vinkkinsä ja neuvonsa, aloitetaan kamala vänkäys asioista ja aloitetaan tappelu välittömästi.

Toivon tosiaan sen labbiksen omistajan hakevan apua ennen kun jotain pääsee sattumaan. Sitä en toivo kenellekään koiran omistajalle. Koiran pito vaatii myös tiedon hakua ja ongelmien ratkaisukykyä. Moni vaan ei viitsi taikka halua tehdä asialle mitään vaan jatkavat samaan malliin. Moni myös syyttää muita jos jotain sattuu mutta eivät katso peiliin ikinä missä se vika onkaan. Jokainenhan on itse vastuussa koirastaan.

Monet luottaa ihan liikaa myös siihen rodun maineeseen, oli se rotu mikä tahansa sitten. Unohdetaan se että kukin koira on yksilö, oma persoonansa jne.

Saman rotuinen voi olla ihan eri luontoinen kuin toinen saman rodun edustaja. Ei yksikään koira samanlainen ole muuten kuin ulkonäöltään.

Sekä ennakkoluulot että kaikki ovat samanlaisia, erityisesti tiettyjä rotuja kohtaan, elää niin vahvoina ettei enää nähdä metsää puilta ja tässäkin unohdetaan yksilöllisyys ja luonne-erot. Sama rotu, eri luonne.

Kuten tämä ettei labbikset huonosti käyttäydy, eivät kaikki käyttäydykään huonosti, on vain niitä yksilöitä jotka käyttäytyvät puutteellisen koulutuksen seurauksena. Kaikki koirat pitää kouluttaa hyvin, rotuun ja kokoon katsomatta. En siis mustamaalaa ketään. Ihan näin yleisesti ottaen.

Ei pidä olla niin sinisilmäinen ja kulkea laput silmillä.

Puhuin siis yksilöistä koska yksilöitähän jokainen on eikä koko rotu ;)

Ap

Itse myönnän sen että hieman jännitän itsekin rähiseviä koiria kun niistä ei ikinä tiedä mitä saavat päähänsä kokoon katsomatta. Omansa kun tietää ja tuntee millainen se on ja osaan toimia sen mukaisesti. Vastaantulijoista kun ei tiedä mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on vähän ihmetyttänyt, että uuusein, kun koiraihmiset puhelevat toisten huonostikäyttäytyvistä koirista ja vieläpä tunnistavat että ongelma on yleinen, niin netissä näistä päivitellään, mutta juuri koskaan ei sivulauseessakaan päivitellä sitä, että miten tämän sitten PITÄISI tilanteessa toimia (esim. "omistaja vain hyssytteli ja piti kiinni kaksin käsin.."). Koirat-ryhmässäkin tämä näkyy oikein erityisesti. Siellä nauretaan ihan emojien kera (😂) toisten huonoille koulutusmenetelmille. Onneksi täällä sentään on asiallista ja pitkälti ymmärtäväistä keskustelua.

Silti: nämäkin huonot kouluttajat aivan varmasti lukevat näitä ketjuja koska ovat tasan tietoisia siitä että hallitsevat oman koiransa huonosti. Näistä keskusteluista ei ole mitään apua, varsinkin kun voisivat pienellä lähestymistavan muutoksella olla oikeasti hyödyllisiä.

Monia varmaan pelottaa kysyä neuvoja, koska nolottaa kun se toinen (tuttu tai tuntematon) tekee vaikkapa huomaamattaankin selväksi että tämän ja tämän asian pitäisi olla itsestäänselviä. Olisko asennemuutos paikallaan? Eivät nämä huonot kouluttajat ole TYHMIÄ, he ymmärtävät puhetta ja suurin osa ottaa kyllä mielellään opikseen. On varmaan jupisioita, mutta eikö riski kannata?

Koirien koulutusta käsitteleviä kirjoja ja ohjelmia on. On myös koirakouluja. Omistajan tulee selvittää miten koiria koulutetaan se on osa koiran pitoa. Turha sanoa "en osaa, en tiedä". Kyse on lähinnä viitsimisestä.

Onko sinun mielestäsi vähemmän turhaa vastata "mäpä osaan, mäpä tiedän"?

En nyt ymmärrä tätä vänkäämistä, mutta kun menee jollekin koiran koulutuskurssille niin siellä kyllä oppii yhtä ja toista ja saa asiallisia vastauksia. Lähtökohtana kai pidetään, että koiranomistaja on jollain tavalla perehtynyt koirankoulutukseen ja siksi netissä vastukset voi olla negatiivisia. "Mikset osaa".

Koirankoulutuskin vaatii pitkäjänteisyyttä ja onnistuneita toistoja tarvitaan satoja ja joukkoon mahtuu luonnollisesti niitä epäonnistumisiakin. Ja kaikki voi lähteä pieleen jo siinä vaiheessa, kun pentulaatikosta lähtee väärä pentu väärään perheeseen. Koirat on erilaisia. Sitten niitä töitä vasta joutuukin tekemään.

Koiran koulutus tulee aloittaa heti. Kontakti, hihnakäytös ja sosiaalistaminen (paljon positiivisia kokemuksia muiden pentujen kanssa ). Nämä tiedot minulla on ja voin ne nyt jakaa :D

Niitä treenikavereita voi kysellä netistä tai vaikka koirapuistosta. Ohitustreeniä on vaikea harjoitella, jos ei ole kaveria!

Vierailija kirjoitti:

On selvää ettei monikaan kestä itseään kohdistuvaa arvostelua tai osaa ottaa neuvoja vastaan. Varsinkin koiria koskevissa ryhmissä väännetään ties mistä kättä. Toinen on myös siitä omistajan halustakin kiinni haluaako ongelmaansa ratkaisua vai ei. Monesti huomannut myös sen että ensin kysytään jotain neuvoa ja kun moni antaa omat vinkkinsä ja neuvonsa, aloitetaan kamala vänkäys asioista ja aloitetaan tappelu välittömästi.

Toivon tosiaan sen labbiksen omistajan hakevan apua ennen kun jotain pääsee sattumaan. Sitä en toivo kenellekään koiran omistajalle. Koiran pito vaatii myös tiedon hakua ja ongelmien ratkaisukykyä. Moni vaan ei viitsi taikka halua tehdä asialle mitään vaan jatkavat samaan malliin. Moni myös syyttää muita jos jotain sattuu mutta eivät katso peiliin ikinä missä se vika onkaan. Jokainenhan on itse vastuussa koirastaan.

Monet luottaa ihan liikaa myös siihen rodun maineeseen, oli se rotu mikä tahansa sitten. Unohdetaan se että kukin koira on yksilö, oma persoonansa jne.

Saman rotuinen voi olla ihan eri luontoinen kuin toinen saman rodun edustaja. Ei yksikään koira samanlainen ole muuten kuin ulkonäöltään.

Sekä ennakkoluulot että kaikki ovat samanlaisia, erityisesti tiettyjä rotuja kohtaan, elää niin vahvoina ettei enää nähdä metsää puilta ja tässäkin unohdetaan yksilöllisyys ja luonne-erot. Sama rotu, eri luonne.

Kuten tämä ettei labbikset huonosti käyttäydy, eivät kaikki käyttäydykään huonosti, on vain niitä yksilöitä jotka käyttäytyvät puutteellisen koulutuksen seurauksena. Kaikki koirat pitää kouluttaa hyvin, rotuun ja kokoon katsomatta. En siis mustamaalaa ketään. Ihan näin yleisesti ottaen.

Ei pidä olla niin sinisilmäinen ja kulkea laput silmillä.

Puhuin siis yksilöistä koska yksilöitähän jokainen on eikä koko rotu ;)

Ap

Puhut asiaa. Minäkään en ymmärrä tässä ketjussa sitä, miksi tähän labbikseen koirarotuna tartuttiin hanakasti ja yleistävästi, siinä kyllä näkyy tietämättömyys. Toisaalta, sinä itse otit rodun esiin jo otsikossa, eli tulit itse viitanneeksi koirarotuun, vaikka kyse on sinunkin mielestä vain "koirasta", yksilöstä. Mutta tähän en ottanut alunperinkään kantaa, koska minäkin näen viimekädessä koiran koirana rotuun katsomatta, aivan kuten ihmisen ihmisenä ihonväriin katsomatta.

Mitä tuohon vastuuseen koiranomistajana tulee: olet oikeassa kertakaikkiaan. Ihan kuten jokainen on vastuussa elämästään, lapsien kasvatuksesta, opinnoista, koiransa koulutuksesta. Mutta eihän se saa tarkoittaa sitä, ettei hänelle voi tarjota apua, jos ei tajua itse sitä hakea, tai ei kertakaikkiaan tiedä tekevänsä väärin? Palstalla tätä vinkkien ja neuvojen jakamista tapahtuu koko ajan, kysymättä ja pyytämättäkin, kaikilla elämän alueilla? Oikeastaan missä tahansa asiassa on okei sanoa, ettei kaikesta asiaan paneutumisesta huolimattakaan tiedä tai ettei osaa, vaikka (nimenomaan sinisilmäisesti ajatellen) "pitäisi".

Miksei tämä toteudu koiran koulutuksessa, miksi se on poikkeus? Sitä minä en ymmärrä.

Olen kohdannut agressiivisen labbiksen ja kultsun ja agressio siis kohdistui koiraani kohtaan, molemmat koirat olivat uroksia kuten omanikin. En nyt itse pidä hirveän poikkeavana tuota käytöstä, monet uroskoirat pullistelevat toisilleen eivätkä voi sietää muita uroksia reviirillään ja siihen reviiriin niiden mielestä kuuluu myös ne tutut ulkoilutusreitit, nartut ovat niin paljon helpompia tässäkin suhteessa ja nykyinen koirani onkin narttu.

Vierailija kirjoitti:

Olen kohdannut agressiivisen labbiksen ja kultsun ja agressio siis kohdistui koiraani kohtaan, molemmat koirat olivat uroksia kuten omanikin. En nyt itse pidä hirveän poikkeavana tuota käytöstä, monet uroskoirat pullistelevat toisilleen eivätkä voi sietää muita uroksia reviirillään ja siihen reviiriin niiden mielestä kuuluu myös ne tutut ulkoilutusreitit, nartut ovat niin paljon helpompia tässäkin suhteessa ja nykyinen koirani onkin narttu.

Omani on narttu ja sille ärisee uroksetkin. Ei kaikki tietenkään mutta jotkut tekevät näin.

Ap

Mainitsin rodun koska olisi tullut kyselyjä siitä. Ja muistutuksena ettei kaikki ole samanlaisia kuin mitä maine antaa ymmärtää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selvää ettei monikaan kestä itseään kohdistuvaa arvostelua tai osaa ottaa neuvoja vastaan. Varsinkin koiria koskevissa ryhmissä väännetään ties mistä kättä. Toinen on myös siitä omistajan halustakin kiinni haluaako ongelmaansa ratkaisua vai ei. Monesti huomannut myös sen että ensin kysytään jotain neuvoa ja kun moni antaa omat vinkkinsä ja neuvonsa, aloitetaan kamala vänkäys asioista ja aloitetaan tappelu välittömästi.

Toivon tosiaan sen labbiksen omistajan hakevan apua ennen kun jotain pääsee sattumaan. Sitä en toivo kenellekään koiran omistajalle. Koiran pito vaatii myös tiedon hakua ja ongelmien ratkaisukykyä. Moni vaan ei viitsi taikka halua tehdä asialle mitään vaan jatkavat samaan malliin. Moni myös syyttää muita jos jotain sattuu mutta eivät katso peiliin ikinä missä se vika onkaan. Jokainenhan on itse vastuussa koirastaan.

Monet luottaa ihan liikaa myös siihen rodun maineeseen, oli se rotu mikä tahansa sitten. Unohdetaan se että kukin koira on yksilö, oma persoonansa jne.

Saman rotuinen voi olla ihan eri luontoinen kuin toinen saman rodun edustaja. Ei yksikään koira samanlainen ole muuten kuin ulkonäöltään.

Sekä ennakkoluulot että kaikki ovat samanlaisia, erityisesti tiettyjä rotuja kohtaan, elää niin vahvoina ettei enää nähdä metsää puilta ja tässäkin unohdetaan yksilöllisyys ja luonne-erot. Sama rotu, eri luonne.

Kuten tämä ettei labbikset huonosti käyttäydy, eivät kaikki käyttäydykään huonosti, on vain niitä yksilöitä jotka käyttäytyvät puutteellisen koulutuksen seurauksena. Kaikki koirat pitää kouluttaa hyvin, rotuun ja kokoon katsomatta. En siis mustamaalaa ketään. Ihan näin yleisesti ottaen.

Ei pidä olla niin sinisilmäinen ja kulkea laput silmillä.

Puhuin siis yksilöistä koska yksilöitähän jokainen on eikä koko rotu ;)

Ap

Puhut asiaa. Minäkään en ymmärrä tässä ketjussa sitä, miksi tähän labbikseen koirarotuna tartuttiin hanakasti ja yleistävästi, siinä kyllä näkyy tietämättömyys. Toisaalta, sinä itse otit rodun esiin jo otsikossa, eli tulit itse viitanneeksi koirarotuun, vaikka kyse on sinunkin mielestä vain "koirasta", yksilöstä. Mutta tähän en ottanut alunperinkään kantaa, koska minäkin näen viimekädessä koiran koirana rotuun katsomatta, aivan kuten ihmisen ihmisenä ihonväriin katsomatta.

Mitä tuohon vastuuseen koiranomistajana tulee: olet oikeassa kertakaikkiaan. Ihan kuten jokainen on vastuussa elämästään, lapsien kasvatuksesta, opinnoista, koiransa koulutuksesta. Mutta eihän se saa tarkoittaa sitä, ettei hänelle voi tarjota apua, jos ei tajua itse sitä hakea, tai ei kertakaikkiaan tiedä tekevänsä väärin? Palstalla tätä vinkkien ja neuvojen jakamista tapahtuu koko ajan, kysymättä ja pyytämättäkin, kaikilla elämän alueilla? Oikeastaan missä tahansa asiassa on okei sanoa, ettei kaikesta asiaan paneutumisesta huolimattakaan tiedä tai ettei osaa, vaikka (nimenomaan sinisilmäisesti ajatellen) "pitäisi".

Miksei tämä toteudu koiran koulutuksessa, miksi se on poikkeus? Sitä minä en ymmärrä.

Niin, ja mitä tuohon neuvojen huonoon vastaanottamiseen tulee: olen huomannut saman. Sitä kritiikkiä on todella vaikea ottaa vastaan varsinkin sellaisessa asiassa jossa lujasti painii. Netissä nämä vänkääjät ovat tosiaan "vahingossa" pilanneet uusien koiranomistajien maineen sillä ylpeydellään. Mutta he eivät edusta koko porukkaa. Ne pahimmat kärsijät ovat itse asiassa tässä kuten monessa muussakin asiassa he, jotka kärsivät hiljaa, kun eivät vaan kertakaikkiaan tiedä mitä tekevät väärin ja miksi mikään ei riitä.

Tässä tuli ihan ahaa-elämys. Onhan se raskasta vastata kysymyksiin ja yrittää auttaa kun vastaanotto niin usein on se, että noustaan takajaloilleen. Asiassa kuin asiassa. Siellä on SILTI se porukka, joka ei kehtaa, vaan ottaa neuvoja hiljaa ja ongelmiaan häveten passiivisesti vastaan (taas, asiassa kuin asiassa). Tälle ryhmälle nämä koirakeskustelut olisivat siinä hieman erilaisessa muodossa se apu, jota he jopa tietämättäänkin tarvitsevat, ihan oikeasti parhaassa tapauksessa jopa se ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selvää ettei monikaan kestä itseään kohdistuvaa arvostelua tai osaa ottaa neuvoja vastaan. Varsinkin koiria koskevissa ryhmissä väännetään ties mistä kättä. Toinen on myös siitä omistajan halustakin kiinni haluaako ongelmaansa ratkaisua vai ei. Monesti huomannut myös sen että ensin kysytään jotain neuvoa ja kun moni antaa omat vinkkinsä ja neuvonsa, aloitetaan kamala vänkäys asioista ja aloitetaan tappelu välittömästi.

Toivon tosiaan sen labbiksen omistajan hakevan apua ennen kun jotain pääsee sattumaan. Sitä en toivo kenellekään koiran omistajalle. Koiran pito vaatii myös tiedon hakua ja ongelmien ratkaisukykyä. Moni vaan ei viitsi taikka halua tehdä asialle mitään vaan jatkavat samaan malliin. Moni myös syyttää muita jos jotain sattuu mutta eivät katso peiliin ikinä missä se vika onkaan. Jokainenhan on itse vastuussa koirastaan.

Monet luottaa ihan liikaa myös siihen rodun maineeseen, oli se rotu mikä tahansa sitten. Unohdetaan se että kukin koira on yksilö, oma persoonansa jne.

Saman rotuinen voi olla ihan eri luontoinen kuin toinen saman rodun edustaja. Ei yksikään koira samanlainen ole muuten kuin ulkonäöltään.

Sekä ennakkoluulot että kaikki ovat samanlaisia, erityisesti tiettyjä rotuja kohtaan, elää niin vahvoina ettei enää nähdä metsää puilta ja tässäkin unohdetaan yksilöllisyys ja luonne-erot. Sama rotu, eri luonne.

Kuten tämä ettei labbikset huonosti käyttäydy, eivät kaikki käyttäydykään huonosti, on vain niitä yksilöitä jotka käyttäytyvät puutteellisen koulutuksen seurauksena. Kaikki koirat pitää kouluttaa hyvin, rotuun ja kokoon katsomatta. En siis mustamaalaa ketään. Ihan näin yleisesti ottaen.

Ei pidä olla niin sinisilmäinen ja kulkea laput silmillä.

Puhuin siis yksilöistä koska yksilöitähän jokainen on eikä koko rotu ;)

Ap

Puhut asiaa. Minäkään en ymmärrä tässä ketjussa sitä, miksi tähän labbikseen koirarotuna tartuttiin hanakasti ja yleistävästi, siinä kyllä näkyy tietämättömyys. Toisaalta, sinä itse otit rodun esiin jo otsikossa, eli tulit itse viitanneeksi koirarotuun, vaikka kyse on sinunkin mielestä vain "koirasta", yksilöstä. Mutta tähän en ottanut alunperinkään kantaa, koska minäkin näen viimekädessä koiran koirana rotuun katsomatta, aivan kuten ihmisen ihmisenä ihonväriin katsomatta.

Mitä tuohon vastuuseen koiranomistajana tulee: olet oikeassa kertakaikkiaan. Ihan kuten jokainen on vastuussa elämästään, lapsien kasvatuksesta, opinnoista, koiransa koulutuksesta. Mutta eihän se saa tarkoittaa sitä, ettei hänelle voi tarjota apua, jos ei tajua itse sitä hakea, tai ei kertakaikkiaan tiedä tekevänsä väärin? Palstalla tätä vinkkien ja neuvojen jakamista tapahtuu koko ajan, kysymättä ja pyytämättäkin, kaikilla elämän alueilla? Oikeastaan missä tahansa asiassa on okei sanoa, ettei kaikesta asiaan paneutumisesta huolimattakaan tiedä tai ettei osaa, vaikka (nimenomaan sinisilmäisesti ajatellen) "pitäisi".

Miksei tämä toteudu koiran koulutuksessa, miksi se on poikkeus? Sitä minä en ymmärrä.

Niin, ja mitä tuohon neuvojen huonoon vastaanottamiseen tulee: olen huomannut saman. Sitä kritiikkiä on todella vaikea ottaa vastaan varsinkin sellaisessa asiassa jossa lujasti painii. Netissä nämä vänkääjät ovat tosiaan "vahingossa" pilanneet uusien koiranomistajien maineen sillä ylpeydellään. Mutta he eivät edusta koko porukkaa. Ne pahimmat kärsijät ovat itse asiassa tässä kuten monessa muussakin asiassa he, jotka kärsivät hiljaa, kun eivät vaan kertakaikkiaan tiedä mitä tekevät väärin ja miksi mikään ei riitä.

Tässä tuli ihan ahaa-elämys. Onhan se raskasta vastata kysymyksiin ja yrittää auttaa kun vastaanotto niin usein on se, että noustaan takajaloilleen. Asiassa kuin asiassa. Siellä on SILTI se porukka, joka ei kehtaa, vaan ottaa neuvoja hiljaa ja ongelmiaan häveten passiivisesti vastaan (taas, asiassa kuin asiassa). Tälle ryhmälle nämä koirakeskustelut olisivat siinä hieman erilaisessa muodossa se apu, jota he jopa tietämättäänkin tarvitsevat, ihan oikeasti parhaassa tapauksessa jopa se ratkaisu.

Nimenomaan. Monissa koiraryhmässä tulee vain niin iso kynnys kysyä mitään kun on porukkaa jotka aloittavat riitelyn asiasta kuin asiasta.

Yhdessä keskustelussa mainitsin käyttäväni kuonopantaa, minut leimattiin laiskaksi kouluttajaksi kun en seiso tuntitolkulla koiran kanssa paikallani niin kauan ettei enää vetäisi. Minusta kun nimenomaan koira lataa itsensä täyteen energiaa ja purkautuu vetämisenä kun vihdoinkin liikkeelle pääsee moisella paikallaan seisottamisella. Joillekin ehkä toimii muttei aktiiviselle koiralle joka turhautuu jos liian pitkään pitää paikallaan olla. Ainakin omalla kohdalla ja sitä ei edes haluttu ymmärtää millään tapaa, kun oli jo päättänyt että olen laiska jne vaikka perustelin romaanin verran esimerkkitilantein miksi minulla on koirallani kuonopanta käytössä ja miksi en sitä seisota tuntitolkulla paikallaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selvää ettei monikaan kestä itseään kohdistuvaa arvostelua tai osaa ottaa neuvoja vastaan. Varsinkin koiria koskevissa ryhmissä väännetään ties mistä kättä. Toinen on myös siitä omistajan halustakin kiinni haluaako ongelmaansa ratkaisua vai ei. Monesti huomannut myös sen että ensin kysytään jotain neuvoa ja kun moni antaa omat vinkkinsä ja neuvonsa, aloitetaan kamala vänkäys asioista ja aloitetaan tappelu välittömästi.

Toivon tosiaan sen labbiksen omistajan hakevan apua ennen kun jotain pääsee sattumaan. Sitä en toivo kenellekään koiran omistajalle. Koiran pito vaatii myös tiedon hakua ja ongelmien ratkaisukykyä. Moni vaan ei viitsi taikka halua tehdä asialle mitään vaan jatkavat samaan malliin. Moni myös syyttää muita jos jotain sattuu mutta eivät katso peiliin ikinä missä se vika onkaan. Jokainenhan on itse vastuussa koirastaan.

Monet luottaa ihan liikaa myös siihen rodun maineeseen, oli se rotu mikä tahansa sitten. Unohdetaan se että kukin koira on yksilö, oma persoonansa jne.

Saman rotuinen voi olla ihan eri luontoinen kuin toinen saman rodun edustaja. Ei yksikään koira samanlainen ole muuten kuin ulkonäöltään.

Sekä ennakkoluulot että kaikki ovat samanlaisia, erityisesti tiettyjä rotuja kohtaan, elää niin vahvoina ettei enää nähdä metsää puilta ja tässäkin unohdetaan yksilöllisyys ja luonne-erot. Sama rotu, eri luonne.

Kuten tämä ettei labbikset huonosti käyttäydy, eivät kaikki käyttäydykään huonosti, on vain niitä yksilöitä jotka käyttäytyvät puutteellisen koulutuksen seurauksena. Kaikki koirat pitää kouluttaa hyvin, rotuun ja kokoon katsomatta. En siis mustamaalaa ketään. Ihan näin yleisesti ottaen.

Ei pidä olla niin sinisilmäinen ja kulkea laput silmillä.

Puhuin siis yksilöistä koska yksilöitähän jokainen on eikä koko rotu ;)

Ap

Puhut asiaa. Minäkään en ymmärrä tässä ketjussa sitä, miksi tähän labbikseen koirarotuna tartuttiin hanakasti ja yleistävästi, siinä kyllä näkyy tietämättömyys. Toisaalta, sinä itse otit rodun esiin jo otsikossa, eli tulit itse viitanneeksi koirarotuun, vaikka kyse on sinunkin mielestä vain "koirasta", yksilöstä. Mutta tähän en ottanut alunperinkään kantaa, koska minäkin näen viimekädessä koiran koirana rotuun katsomatta, aivan kuten ihmisen ihmisenä ihonväriin katsomatta.

Mitä tuohon vastuuseen koiranomistajana tulee: olet oikeassa kertakaikkiaan. Ihan kuten jokainen on vastuussa elämästään, lapsien kasvatuksesta, opinnoista, koiransa koulutuksesta. Mutta eihän se saa tarkoittaa sitä, ettei hänelle voi tarjota apua, jos ei tajua itse sitä hakea, tai ei kertakaikkiaan tiedä tekevänsä väärin? Palstalla tätä vinkkien ja neuvojen jakamista tapahtuu koko ajan, kysymättä ja pyytämättäkin, kaikilla elämän alueilla? Oikeastaan missä tahansa asiassa on okei sanoa, ettei kaikesta asiaan paneutumisesta huolimattakaan tiedä tai ettei osaa, vaikka (nimenomaan sinisilmäisesti ajatellen) "pitäisi".

Miksei tämä toteudu koiran koulutuksessa, miksi se on poikkeus? Sitä minä en ymmärrä.

Niin, ja mitä tuohon neuvojen huonoon vastaanottamiseen tulee: olen huomannut saman. Sitä kritiikkiä on todella vaikea ottaa vastaan varsinkin sellaisessa asiassa jossa lujasti painii. Netissä nämä vänkääjät ovat tosiaan "vahingossa" pilanneet uusien koiranomistajien maineen sillä ylpeydellään. Mutta he eivät edusta koko porukkaa. Ne pahimmat kärsijät ovat itse asiassa tässä kuten monessa muussakin asiassa he, jotka kärsivät hiljaa, kun eivät vaan kertakaikkiaan tiedä mitä tekevät väärin ja miksi mikään ei riitä.

Tässä tuli ihan ahaa-elämys. Onhan se raskasta vastata kysymyksiin ja yrittää auttaa kun vastaanotto niin usein on se, että noustaan takajaloilleen. Asiassa kuin asiassa. Siellä on SILTI se porukka, joka ei kehtaa, vaan ottaa neuvoja hiljaa ja ongelmiaan häveten passiivisesti vastaan (taas, asiassa kuin asiassa). Tälle ryhmälle nämä koirakeskustelut olisivat siinä hieman erilaisessa muodossa se apu, jota he jopa tietämättäänkin tarvitsevat, ihan oikeasti parhaassa tapauksessa jopa se ratkaisu.

Nimenomaan. Monissa koiraryhmässä tulee vain niin iso kynnys kysyä mitään kun on porukkaa jotka aloittavat riitelyn asiasta kuin asiasta.

Yhdessä keskustelussa mainitsin käyttäväni kuonopantaa, minut leimattiin laiskaksi kouluttajaksi kun en seiso tuntitolkulla koiran kanssa paikallani niin kauan ettei enää vetäisi. Minusta kun nimenomaan koira lataa itsensä täyteen energiaa ja purkautuu vetämisenä kun vihdoinkin liikkeelle pääsee moisella paikallaan seisottamisella. Joillekin ehkä toimii muttei aktiiviselle koiralle joka turhautuu jos liian pitkään pitää paikallaan olla. Ainakin omalla kohdalla ja sitä ei edes haluttu ymmärtää millään tapaa, kun oli jo päättänyt että olen laiska jne vaikka perustelin romaanin verran esimerkkitilantein miksi minulla on koirallani kuonopanta käytössä ja miksi en sitä seisota tuntitolkulla paikallaan.

Ap

Juurikin näin. Usein tuntuukin pahalta avoimesti apua pyytävien puolesta, tai sellaisten kuten sinun tapauksessasi eli ihan viattomien omista ratkaisuistaan kertovien puolesta. Vastaus kuten "miten voit ottaa koiran (kun et osaa)!?" tai "sulle ei ois koskaan pitäny antaa koiraa!" sijoittuu lähes aina vähintään sinne kymmenen ensimmäisen kommentin joukkoon, josta sitten eskaloituu, fb-ryhmissä ja palstoillakin. Ja tästähän ei ole kellekään yhtään mitään apua, vaan luonnollisesti aivan päin vastoin: viimeisetkin itseluottamuksen rippeet riisutaan, epävarmuus kasvaa ja uskallus hakea apua putoaa kohti nollaa ja sen ali. Tämä tuntuu suurelta osalta vannoutuneista ja kokeneemmista koiraihmisistä unohtuvan, vaikka luulisi että kaikkien yhteisenä tavoitteena on avoimuus ja yhteinen hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Täh, miksi poistui? Olin kirjoittamassa, että jos koiran käytös on muita uhkaavaa, kannattaisi lenkkeily suunnata alueelle, jossa liikkuu mahdollisimman vähän muita ihmisiä. Taajama-alueella lenkkeilessäni tuli seeferi omistajansa kanssa vastaaa ja sain järkyttävän reaktion koiralta kohdallani. Miesomistaja vain hyssytteli koiraansa ja piti kaksin käsin hihnasta kiinni.

Miten sitä koiraa opettaa kohtaamaan ihmiset oikein, jos alkaa vältellä kohtaamisia?

Osa tuntuu kuvittelevan että koiraa voi opettaa keskustelemalla ja omaa näkemystään perustelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selvää ettei monikaan kestä itseään kohdistuvaa arvostelua tai osaa ottaa neuvoja vastaan. Varsinkin koiria koskevissa ryhmissä väännetään ties mistä kättä. Toinen on myös siitä omistajan halustakin kiinni haluaako ongelmaansa ratkaisua vai ei. Monesti huomannut myös sen että ensin kysytään jotain neuvoa ja kun moni antaa omat vinkkinsä ja neuvonsa, aloitetaan kamala vänkäys asioista ja aloitetaan tappelu välittömästi.

Toivon tosiaan sen labbiksen omistajan hakevan apua ennen kun jotain pääsee sattumaan. Sitä en toivo kenellekään koiran omistajalle. Koiran pito vaatii myös tiedon hakua ja ongelmien ratkaisukykyä. Moni vaan ei viitsi taikka halua tehdä asialle mitään vaan jatkavat samaan malliin. Moni myös syyttää muita jos jotain sattuu mutta eivät katso peiliin ikinä missä se vika onkaan. Jokainenhan on itse vastuussa koirastaan.

Monet luottaa ihan liikaa myös siihen rodun maineeseen, oli se rotu mikä tahansa sitten. Unohdetaan se että kukin koira on yksilö, oma persoonansa jne.

Saman rotuinen voi olla ihan eri luontoinen kuin toinen saman rodun edustaja. Ei yksikään koira samanlainen ole muuten kuin ulkonäöltään.

Sekä ennakkoluulot että kaikki ovat samanlaisia, erityisesti tiettyjä rotuja kohtaan, elää niin vahvoina ettei enää nähdä metsää puilta ja tässäkin unohdetaan yksilöllisyys ja luonne-erot. Sama rotu, eri luonne.

Kuten tämä ettei labbikset huonosti käyttäydy, eivät kaikki käyttäydykään huonosti, on vain niitä yksilöitä jotka käyttäytyvät puutteellisen koulutuksen seurauksena. Kaikki koirat pitää kouluttaa hyvin, rotuun ja kokoon katsomatta. En siis mustamaalaa ketään. Ihan näin yleisesti ottaen.

Ei pidä olla niin sinisilmäinen ja kulkea laput silmillä.

Puhuin siis yksilöistä koska yksilöitähän jokainen on eikä koko rotu ;)

Ap

Puhut asiaa. Minäkään en ymmärrä tässä ketjussa sitä, miksi tähän labbikseen koirarotuna tartuttiin hanakasti ja yleistävästi, siinä kyllä näkyy tietämättömyys. Toisaalta, sinä itse otit rodun esiin jo otsikossa, eli tulit itse viitanneeksi koirarotuun, vaikka kyse on sinunkin mielestä vain "koirasta", yksilöstä. Mutta tähän en ottanut alunperinkään kantaa, koska minäkin näen viimekädessä koiran koirana rotuun katsomatta, aivan kuten ihmisen ihmisenä ihonväriin katsomatta.

Mitä tuohon vastuuseen koiranomistajana tulee: olet oikeassa kertakaikkiaan. Ihan kuten jokainen on vastuussa elämästään, lapsien kasvatuksesta, opinnoista, koiransa koulutuksesta. Mutta eihän se saa tarkoittaa sitä, ettei hänelle voi tarjota apua, jos ei tajua itse sitä hakea, tai ei kertakaikkiaan tiedä tekevänsä väärin? Palstalla tätä vinkkien ja neuvojen jakamista tapahtuu koko ajan, kysymättä ja pyytämättäkin, kaikilla elämän alueilla? Oikeastaan missä tahansa asiassa on okei sanoa, ettei kaikesta asiaan paneutumisesta huolimattakaan tiedä tai ettei osaa, vaikka (nimenomaan sinisilmäisesti ajatellen) "pitäisi".

Miksei tämä toteudu koiran koulutuksessa, miksi se on poikkeus? Sitä minä en ymmärrä.

Niin, ja mitä tuohon neuvojen huonoon vastaanottamiseen tulee: olen huomannut saman. Sitä kritiikkiä on todella vaikea ottaa vastaan varsinkin sellaisessa asiassa jossa lujasti painii. Netissä nämä vänkääjät ovat tosiaan "vahingossa" pilanneet uusien koiranomistajien maineen sillä ylpeydellään. Mutta he eivät edusta koko porukkaa. Ne pahimmat kärsijät ovat itse asiassa tässä kuten monessa muussakin asiassa he, jotka kärsivät hiljaa, kun eivät vaan kertakaikkiaan tiedä mitä tekevät väärin ja miksi mikään ei riitä.

Tässä tuli ihan ahaa-elämys. Onhan se raskasta vastata kysymyksiin ja yrittää auttaa kun vastaanotto niin usein on se, että noustaan takajaloilleen. Asiassa kuin asiassa. Siellä on SILTI se porukka, joka ei kehtaa, vaan ottaa neuvoja hiljaa ja ongelmiaan häveten passiivisesti vastaan (taas, asiassa kuin asiassa). Tälle ryhmälle nämä koirakeskustelut olisivat siinä hieman erilaisessa muodossa se apu, jota he jopa tietämättäänkin tarvitsevat, ihan oikeasti parhaassa tapauksessa jopa se ratkaisu.

Nimenomaan. Monissa koiraryhmässä tulee vain niin iso kynnys kysyä mitään kun on porukkaa jotka aloittavat riitelyn asiasta kuin asiasta.

Yhdessä keskustelussa mainitsin käyttäväni kuonopantaa, minut leimattiin laiskaksi kouluttajaksi kun en seiso tuntitolkulla koiran kanssa paikallani niin kauan ettei enää vetäisi. Minusta kun nimenomaan koira lataa itsensä täyteen energiaa ja purkautuu vetämisenä kun vihdoinkin liikkeelle pääsee moisella paikallaan seisottamisella. Joillekin ehkä toimii muttei aktiiviselle koiralle joka turhautuu jos liian pitkään pitää paikallaan olla. Ainakin omalla kohdalla ja sitä ei edes haluttu ymmärtää millään tapaa, kun oli jo päättänyt että olen laiska jne vaikka perustelin romaanin verran esimerkkitilantein miksi minulla on koirallani kuonopanta käytössä ja miksi en sitä seisota tuntitolkulla paikallaan.

Ap

Minun yli 30kg koira oli tyttärellä hoidossa ja nuori koira innostuu toisinaan kiskomaan ja naisihmiselle kuonopanta on lähes välttämätön, jos haluaa pitää koiran aisoissa sen innostuessa. Pääsääntöisesti koira kuitenkin jo tuolloin osasi kulkea nätisti hihnassa, varsinkin jos se kuonopanta oli käytässä. Liikennevaloissa odottaessa jonku tädin puudeli oli rähissyt kahdella jalalla valjaissa remmi piukalla, kun taan meidän koira istui tyynenä tyttären vieressä. Niin tämä täti oli alkanut moittimaan että on säälittävää kuin koiria tuolla tavalla hallitaan remmeillä. Voi jeesus, oma koiransa perseili minkä kerkesi ja sitten on pokkaa alkaa arvostelemaan koiraa, joka käyttäytyy esimerkillisesti. Se on huvittavaa kun itse ei ole ostattu kouluttaa koiraansa, mutta arvostellaan kyllä sen tapoja joilla koira osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selvää ettei monikaan kestä itseään kohdistuvaa arvostelua tai osaa ottaa neuvoja vastaan. Varsinkin koiria koskevissa ryhmissä väännetään ties mistä kättä. Toinen on myös siitä omistajan halustakin kiinni haluaako ongelmaansa ratkaisua vai ei. Monesti huomannut myös sen että ensin kysytään jotain neuvoa ja kun moni antaa omat vinkkinsä ja neuvonsa, aloitetaan kamala vänkäys asioista ja aloitetaan tappelu välittömästi.

Toivon tosiaan sen labbiksen omistajan hakevan apua ennen kun jotain pääsee sattumaan. Sitä en toivo kenellekään koiran omistajalle. Koiran pito vaatii myös tiedon hakua ja ongelmien ratkaisukykyä. Moni vaan ei viitsi taikka halua tehdä asialle mitään vaan jatkavat samaan malliin. Moni myös syyttää muita jos jotain sattuu mutta eivät katso peiliin ikinä missä se vika onkaan. Jokainenhan on itse vastuussa koirastaan.

Monet luottaa ihan liikaa myös siihen rodun maineeseen, oli se rotu mikä tahansa sitten. Unohdetaan se että kukin koira on yksilö, oma persoonansa jne.

Saman rotuinen voi olla ihan eri luontoinen kuin toinen saman rodun edustaja. Ei yksikään koira samanlainen ole muuten kuin ulkonäöltään.

Sekä ennakkoluulot että kaikki ovat samanlaisia, erityisesti tiettyjä rotuja kohtaan, elää niin vahvoina ettei enää nähdä metsää puilta ja tässäkin unohdetaan yksilöllisyys ja luonne-erot. Sama rotu, eri luonne.

Kuten tämä ettei labbikset huonosti käyttäydy, eivät kaikki käyttäydykään huonosti, on vain niitä yksilöitä jotka käyttäytyvät puutteellisen koulutuksen seurauksena. Kaikki koirat pitää kouluttaa hyvin, rotuun ja kokoon katsomatta. En siis mustamaalaa ketään. Ihan näin yleisesti ottaen.

Ei pidä olla niin sinisilmäinen ja kulkea laput silmillä.

Puhuin siis yksilöistä koska yksilöitähän jokainen on eikä koko rotu ;)

Ap

Puhut asiaa. Minäkään en ymmärrä tässä ketjussa sitä, miksi tähän labbikseen koirarotuna tartuttiin hanakasti ja yleistävästi, siinä kyllä näkyy tietämättömyys. Toisaalta, sinä itse otit rodun esiin jo otsikossa, eli tulit itse viitanneeksi koirarotuun, vaikka kyse on sinunkin mielestä vain "koirasta", yksilöstä. Mutta tähän en ottanut alunperinkään kantaa, koska minäkin näen viimekädessä koiran koirana rotuun katsomatta, aivan kuten ihmisen ihmisenä ihonväriin katsomatta.

Mitä tuohon vastuuseen koiranomistajana tulee: olet oikeassa kertakaikkiaan. Ihan kuten jokainen on vastuussa elämästään, lapsien kasvatuksesta, opinnoista, koiransa koulutuksesta. Mutta eihän se saa tarkoittaa sitä, ettei hänelle voi tarjota apua, jos ei tajua itse sitä hakea, tai ei kertakaikkiaan tiedä tekevänsä väärin? Palstalla tätä vinkkien ja neuvojen jakamista tapahtuu koko ajan, kysymättä ja pyytämättäkin, kaikilla elämän alueilla? Oikeastaan missä tahansa asiassa on okei sanoa, ettei kaikesta asiaan paneutumisesta huolimattakaan tiedä tai ettei osaa, vaikka (nimenomaan sinisilmäisesti ajatellen) "pitäisi".

Miksei tämä toteudu koiran koulutuksessa, miksi se on poikkeus? Sitä minä en ymmärrä.

Niin, ja mitä tuohon neuvojen huonoon vastaanottamiseen tulee: olen huomannut saman. Sitä kritiikkiä on todella vaikea ottaa vastaan varsinkin sellaisessa asiassa jossa lujasti painii. Netissä nämä vänkääjät ovat tosiaan "vahingossa" pilanneet uusien koiranomistajien maineen sillä ylpeydellään. Mutta he eivät edusta koko porukkaa. Ne pahimmat kärsijät ovat itse asiassa tässä kuten monessa muussakin asiassa he, jotka kärsivät hiljaa, kun eivät vaan kertakaikkiaan tiedä mitä tekevät väärin ja miksi mikään ei riitä.

Tässä tuli ihan ahaa-elämys. Onhan se raskasta vastata kysymyksiin ja yrittää auttaa kun vastaanotto niin usein on se, että noustaan takajaloilleen. Asiassa kuin asiassa. Siellä on SILTI se porukka, joka ei kehtaa, vaan ottaa neuvoja hiljaa ja ongelmiaan häveten passiivisesti vastaan (taas, asiassa kuin asiassa). Tälle ryhmälle nämä koirakeskustelut olisivat siinä hieman erilaisessa muodossa se apu, jota he jopa tietämättäänkin tarvitsevat, ihan oikeasti parhaassa tapauksessa jopa se ratkaisu.

Nimenomaan. Monissa koiraryhmässä tulee vain niin iso kynnys kysyä mitään kun on porukkaa jotka aloittavat riitelyn asiasta kuin asiasta.

Yhdessä keskustelussa mainitsin käyttäväni kuonopantaa, minut leimattiin laiskaksi kouluttajaksi kun en seiso tuntitolkulla koiran kanssa paikallani niin kauan ettei enää vetäisi. Minusta kun nimenomaan koira lataa itsensä täyteen energiaa ja purkautuu vetämisenä kun vihdoinkin liikkeelle pääsee moisella paikallaan seisottamisella. Joillekin ehkä toimii muttei aktiiviselle koiralle joka turhautuu jos liian pitkään pitää paikallaan olla. Ainakin omalla kohdalla ja sitä ei edes haluttu ymmärtää millään tapaa, kun oli jo päättänyt että olen laiska jne vaikka perustelin romaanin verran esimerkkitilantein miksi minulla on koirallani kuonopanta käytössä ja miksi en sitä seisota tuntitolkulla paikallaan.

Ap

Minun yli 30kg koira oli tyttärellä hoidossa ja nuori koira innostuu toisinaan kiskomaan ja naisihmiselle kuonopanta on lähes välttämätön, jos haluaa pitää koiran aisoissa sen innostuessa. Pääsääntöisesti koira kuitenkin jo tuolloin osasi kulkea nätisti hihnassa, varsinkin jos se kuonopanta oli käytässä. Liikennevaloissa odottaessa jonku tädin puudeli oli rähissyt kahdella jalalla valjaissa remmi piukalla, kun taan meidän koira istui tyynenä tyttären vieressä. Niin tämä täti oli alkanut moittimaan että on säälittävää kuin koiria tuolla tavalla hallitaan remmeillä. Voi jeesus, oma koiransa perseili minkä kerkesi ja sitten on pokkaa alkaa arvostelemaan koiraa, joka käyttäytyy esimerkillisesti. Se on huvittavaa kun itse ei ole ostattu kouluttaa koiraansa, mutta arvostellaan kyllä sen tapoja joilla koira osaa käyttäytyä.

Hei mulle voisittekin suositella kokemusten perusteella hyvää kuonopantaa 30-kiloiselle koiralle?

Nimimerkillä Ohis-jonka-nuori-koira-vetää-ja-riehaantuu-ohituksissa-vedonestovaljaissakin-ja-sanoi-muut-mitä-sanoi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selvää ettei monikaan kestä itseään kohdistuvaa arvostelua tai osaa ottaa neuvoja vastaan. Varsinkin koiria koskevissa ryhmissä väännetään ties mistä kättä. Toinen on myös siitä omistajan halustakin kiinni haluaako ongelmaansa ratkaisua vai ei. Monesti huomannut myös sen että ensin kysytään jotain neuvoa ja kun moni antaa omat vinkkinsä ja neuvonsa, aloitetaan kamala vänkäys asioista ja aloitetaan tappelu välittömästi.

Toivon tosiaan sen labbiksen omistajan hakevan apua ennen kun jotain pääsee sattumaan. Sitä en toivo kenellekään koiran omistajalle. Koiran pito vaatii myös tiedon hakua ja ongelmien ratkaisukykyä. Moni vaan ei viitsi taikka halua tehdä asialle mitään vaan jatkavat samaan malliin. Moni myös syyttää muita jos jotain sattuu mutta eivät katso peiliin ikinä missä se vika onkaan. Jokainenhan on itse vastuussa koirastaan.

Monet luottaa ihan liikaa myös siihen rodun maineeseen, oli se rotu mikä tahansa sitten. Unohdetaan se että kukin koira on yksilö, oma persoonansa jne.

Saman rotuinen voi olla ihan eri luontoinen kuin toinen saman rodun edustaja. Ei yksikään koira samanlainen ole muuten kuin ulkonäöltään.

Sekä ennakkoluulot että kaikki ovat samanlaisia, erityisesti tiettyjä rotuja kohtaan, elää niin vahvoina ettei enää nähdä metsää puilta ja tässäkin unohdetaan yksilöllisyys ja luonne-erot. Sama rotu, eri luonne.

Kuten tämä ettei labbikset huonosti käyttäydy, eivät kaikki käyttäydykään huonosti, on vain niitä yksilöitä jotka käyttäytyvät puutteellisen koulutuksen seurauksena. Kaikki koirat pitää kouluttaa hyvin, rotuun ja kokoon katsomatta. En siis mustamaalaa ketään. Ihan näin yleisesti ottaen.

Ei pidä olla niin sinisilmäinen ja kulkea laput silmillä.

Puhuin siis yksilöistä koska yksilöitähän jokainen on eikä koko rotu ;)

Ap

Puhut asiaa. Minäkään en ymmärrä tässä ketjussa sitä, miksi tähän labbikseen koirarotuna tartuttiin hanakasti ja yleistävästi, siinä kyllä näkyy tietämättömyys. Toisaalta, sinä itse otit rodun esiin jo otsikossa, eli tulit itse viitanneeksi koirarotuun, vaikka kyse on sinunkin mielestä vain "koirasta", yksilöstä. Mutta tähän en ottanut alunperinkään kantaa, koska minäkin näen viimekädessä koiran koirana rotuun katsomatta, aivan kuten ihmisen ihmisenä ihonväriin katsomatta.

Mitä tuohon vastuuseen koiranomistajana tulee: olet oikeassa kertakaikkiaan. Ihan kuten jokainen on vastuussa elämästään, lapsien kasvatuksesta, opinnoista, koiransa koulutuksesta. Mutta eihän se saa tarkoittaa sitä, ettei hänelle voi tarjota apua, jos ei tajua itse sitä hakea, tai ei kertakaikkiaan tiedä tekevänsä väärin? Palstalla tätä vinkkien ja neuvojen jakamista tapahtuu koko ajan, kysymättä ja pyytämättäkin, kaikilla elämän alueilla? Oikeastaan missä tahansa asiassa on okei sanoa, ettei kaikesta asiaan paneutumisesta huolimattakaan tiedä tai ettei osaa, vaikka (nimenomaan sinisilmäisesti ajatellen) "pitäisi".

Miksei tämä toteudu koiran koulutuksessa, miksi se on poikkeus? Sitä minä en ymmärrä.

Niin, ja mitä tuohon neuvojen huonoon vastaanottamiseen tulee: olen huomannut saman. Sitä kritiikkiä on todella vaikea ottaa vastaan varsinkin sellaisessa asiassa jossa lujasti painii. Netissä nämä vänkääjät ovat tosiaan "vahingossa" pilanneet uusien koiranomistajien maineen sillä ylpeydellään. Mutta he eivät edusta koko porukkaa. Ne pahimmat kärsijät ovat itse asiassa tässä kuten monessa muussakin asiassa he, jotka kärsivät hiljaa, kun eivät vaan kertakaikkiaan tiedä mitä tekevät väärin ja miksi mikään ei riitä.

Tässä tuli ihan ahaa-elämys. Onhan se raskasta vastata kysymyksiin ja yrittää auttaa kun vastaanotto niin usein on se, että noustaan takajaloilleen. Asiassa kuin asiassa. Siellä on SILTI se porukka, joka ei kehtaa, vaan ottaa neuvoja hiljaa ja ongelmiaan häveten passiivisesti vastaan (taas, asiassa kuin asiassa). Tälle ryhmälle nämä koirakeskustelut olisivat siinä hieman erilaisessa muodossa se apu, jota he jopa tietämättäänkin tarvitsevat, ihan oikeasti parhaassa tapauksessa jopa se ratkaisu.

Nimenomaan. Monissa koiraryhmässä tulee vain niin iso kynnys kysyä mitään kun on porukkaa jotka aloittavat riitelyn asiasta kuin asiasta.

Yhdessä keskustelussa mainitsin käyttäväni kuonopantaa, minut leimattiin laiskaksi kouluttajaksi kun en seiso tuntitolkulla koiran kanssa paikallani niin kauan ettei enää vetäisi. Minusta kun nimenomaan koira lataa itsensä täyteen energiaa ja purkautuu vetämisenä kun vihdoinkin liikkeelle pääsee moisella paikallaan seisottamisella. Joillekin ehkä toimii muttei aktiiviselle koiralle joka turhautuu jos liian pitkään pitää paikallaan olla. Ainakin omalla kohdalla ja sitä ei edes haluttu ymmärtää millään tapaa, kun oli jo päättänyt että olen laiska jne vaikka perustelin romaanin verran esimerkkitilantein miksi minulla on koirallani kuonopanta käytössä ja miksi en sitä seisota tuntitolkulla paikallaan.

Ap

Minun yli 30kg koira oli tyttärellä hoidossa ja nuori koira innostuu toisinaan kiskomaan ja naisihmiselle kuonopanta on lähes välttämätön, jos haluaa pitää koiran aisoissa sen innostuessa. Pääsääntöisesti koira kuitenkin jo tuolloin osasi kulkea nätisti hihnassa, varsinkin jos se kuonopanta oli käytässä. Liikennevaloissa odottaessa jonku tädin puudeli oli rähissyt kahdella jalalla valjaissa remmi piukalla, kun taan meidän koira istui tyynenä tyttären vieressä. Niin tämä täti oli alkanut moittimaan että on säälittävää kuin koiria tuolla tavalla hallitaan remmeillä. Voi jeesus, oma koiransa perseili minkä kerkesi ja sitten on pokkaa alkaa arvostelemaan koiraa, joka käyttäytyy esimerkillisesti. Se on huvittavaa kun itse ei ole ostattu kouluttaa koiraansa, mutta arvostellaan kyllä sen tapoja joilla koira osaa käyttäytyä.

Aivan. Ja useimmiten sitten ovat tarjoamassa isoille koirille kuonokoppaa jos näkee perseilyä -.-

Meidän narttu on 20 kg ja todellakin on kuonopanta rauhoittanut sitä. Ostettiin xxl:stä. Merkkiä en enää muista kylläkään. Meillä kun pääsääntöisesti minä ulkoilen koiramme kanssa niin olen kokenut pannan hyväksi ratkaisuksi. Myös lapset välillä taluttelevat sitä mielellään :)

Eivät tietenkään ilman aikuisen valvontaa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh, miksi poistui? Olin kirjoittamassa, että jos koiran käytös on muita uhkaavaa, kannattaisi lenkkeily suunnata alueelle, jossa liikkuu mahdollisimman vähän muita ihmisiä. Taajama-alueella lenkkeilessäni tuli seeferi omistajansa kanssa vastaaa ja sain järkyttävän reaktion koiralta kohdallani. Miesomistaja vain hyssytteli koiraansa ja piti kaksin käsin hihnasta kiinni.

Miten sitä koiraa opettaa kohtaamaan ihmiset oikein, jos alkaa vältellä kohtaamisia?

Osa tuntuu kuvittelevan että koiraa voi opettaa keskustelemalla ja omaa näkemystään perustelemalla.

No ei ainakaan paikoilleen jähmettymällä ja lässyttämällä. Reippaalla otteella ja selkeä viesti koiralle että nyt mennään ohi eikä perseillä yhtään. Koiralla pitää olla selvät sävelet. Elekielenkin pitää olla päättäväistä ja itsevarmaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selvää ettei monikaan kestä itseään kohdistuvaa arvostelua tai osaa ottaa neuvoja vastaan. Varsinkin koiria koskevissa ryhmissä väännetään ties mistä kättä. Toinen on myös siitä omistajan halustakin kiinni haluaako ongelmaansa ratkaisua vai ei. Monesti huomannut myös sen että ensin kysytään jotain neuvoa ja kun moni antaa omat vinkkinsä ja neuvonsa, aloitetaan kamala vänkäys asioista ja aloitetaan tappelu välittömästi.

Toivon tosiaan sen labbiksen omistajan hakevan apua ennen kun jotain pääsee sattumaan. Sitä en toivo kenellekään koiran omistajalle. Koiran pito vaatii myös tiedon hakua ja ongelmien ratkaisukykyä. Moni vaan ei viitsi taikka halua tehdä asialle mitään vaan jatkavat samaan malliin. Moni myös syyttää muita jos jotain sattuu mutta eivät katso peiliin ikinä missä se vika onkaan. Jokainenhan on itse vastuussa koirastaan.

Monet luottaa ihan liikaa myös siihen rodun maineeseen, oli se rotu mikä tahansa sitten. Unohdetaan se että kukin koira on yksilö, oma persoonansa jne.

Saman rotuinen voi olla ihan eri luontoinen kuin toinen saman rodun edustaja. Ei yksikään koira samanlainen ole muuten kuin ulkonäöltään.

Sekä ennakkoluulot että kaikki ovat samanlaisia, erityisesti tiettyjä rotuja kohtaan, elää niin vahvoina ettei enää nähdä metsää puilta ja tässäkin unohdetaan yksilöllisyys ja luonne-erot. Sama rotu, eri luonne.

Kuten tämä ettei labbikset huonosti käyttäydy, eivät kaikki käyttäydykään huonosti, on vain niitä yksilöitä jotka käyttäytyvät puutteellisen koulutuksen seurauksena. Kaikki koirat pitää kouluttaa hyvin, rotuun ja kokoon katsomatta. En siis mustamaalaa ketään. Ihan näin yleisesti ottaen.

Ei pidä olla niin sinisilmäinen ja kulkea laput silmillä.

Puhuin siis yksilöistä koska yksilöitähän jokainen on eikä koko rotu ;)

Ap

Puhut asiaa. Minäkään en ymmärrä tässä ketjussa sitä, miksi tähän labbikseen koirarotuna tartuttiin hanakasti ja yleistävästi, siinä kyllä näkyy tietämättömyys. Toisaalta, sinä itse otit rodun esiin jo otsikossa, eli tulit itse viitanneeksi koirarotuun, vaikka kyse on sinunkin mielestä vain "koirasta", yksilöstä. Mutta tähän en ottanut alunperinkään kantaa, koska minäkin näen viimekädessä koiran koirana rotuun katsomatta, aivan kuten ihmisen ihmisenä ihonväriin katsomatta.

Mitä tuohon vastuuseen koiranomistajana tulee: olet oikeassa kertakaikkiaan. Ihan kuten jokainen on vastuussa elämästään, lapsien kasvatuksesta, opinnoista, koiransa koulutuksesta. Mutta eihän se saa tarkoittaa sitä, ettei hänelle voi tarjota apua, jos ei tajua itse sitä hakea, tai ei kertakaikkiaan tiedä tekevänsä väärin? Palstalla tätä vinkkien ja neuvojen jakamista tapahtuu koko ajan, kysymättä ja pyytämättäkin, kaikilla elämän alueilla? Oikeastaan missä tahansa asiassa on okei sanoa, ettei kaikesta asiaan paneutumisesta huolimattakaan tiedä tai ettei osaa, vaikka (nimenomaan sinisilmäisesti ajatellen) "pitäisi".

Miksei tämä toteudu koiran koulutuksessa, miksi se on poikkeus? Sitä minä en ymmärrä.

Niin, ja mitä tuohon neuvojen huonoon vastaanottamiseen tulee: olen huomannut saman. Sitä kritiikkiä on todella vaikea ottaa vastaan varsinkin sellaisessa asiassa jossa lujasti painii. Netissä nämä vänkääjät ovat tosiaan "vahingossa" pilanneet uusien koiranomistajien maineen sillä ylpeydellään. Mutta he eivät edusta koko porukkaa. Ne pahimmat kärsijät ovat itse asiassa tässä kuten monessa muussakin asiassa he, jotka kärsivät hiljaa, kun eivät vaan kertakaikkiaan tiedä mitä tekevät väärin ja miksi mikään ei riitä.

Tässä tuli ihan ahaa-elämys. Onhan se raskasta vastata kysymyksiin ja yrittää auttaa kun vastaanotto niin usein on se, että noustaan takajaloilleen. Asiassa kuin asiassa. Siellä on SILTI se porukka, joka ei kehtaa, vaan ottaa neuvoja hiljaa ja ongelmiaan häveten passiivisesti vastaan (taas, asiassa kuin asiassa). Tälle ryhmälle nämä koirakeskustelut olisivat siinä hieman erilaisessa muodossa se apu, jota he jopa tietämättäänkin tarvitsevat, ihan oikeasti parhaassa tapauksessa jopa se ratkaisu.

Nimenomaan. Monissa koiraryhmässä tulee vain niin iso kynnys kysyä mitään kun on porukkaa jotka aloittavat riitelyn asiasta kuin asiasta.

Yhdessä keskustelussa mainitsin käyttäväni kuonopantaa, minut leimattiin laiskaksi kouluttajaksi kun en seiso tuntitolkulla koiran kanssa paikallani niin kauan ettei enää vetäisi. Minusta kun nimenomaan koira lataa itsensä täyteen energiaa ja purkautuu vetämisenä kun vihdoinkin liikkeelle pääsee moisella paikallaan seisottamisella. Joillekin ehkä toimii muttei aktiiviselle koiralle joka turhautuu jos liian pitkään pitää paikallaan olla. Ainakin omalla kohdalla ja sitä ei edes haluttu ymmärtää millään tapaa, kun oli jo päättänyt että olen laiska jne vaikka perustelin romaanin verran esimerkkitilantein miksi minulla on koirallani kuonopanta käytössä ja miksi en sitä seisota tuntitolkulla paikallaan.

Ap

Juurikin näin. Usein tuntuukin pahalta avoimesti apua pyytävien puolesta, tai sellaisten kuten sinun tapauksessasi eli ihan viattomien omista ratkaisuistaan kertovien puolesta. Vastaus kuten "miten voit ottaa koiran (kun et osaa)!?" tai "sulle ei ois koskaan pitäny antaa koiraa!" sijoittuu lähes aina vähintään sinne kymmenen ensimmäisen kommentin joukkoon, josta sitten eskaloituu, fb-ryhmissä ja palstoillakin. Ja tästähän ei ole kellekään yhtään mitään apua, vaan luonnollisesti aivan päin vastoin: viimeisetkin itseluottamuksen rippeet riisutaan, epävarmuus kasvaa ja uskallus hakea apua putoaa kohti nollaa ja sen ali. Tämä tuntuu suurelta osalta vannoutuneista ja kokeneemmista koiraihmisistä unohtuvan, vaikka luulisi että kaikkien yhteisenä tavoitteena on avoimuus ja yhteinen hyvä.

Noihin kommentteihin olen itsekin törmännyt useastikin. Ihan sama se mitä kysyitkään niin vastaus on kaikkea muuta kuin siihen kysymykseen liittyvää. Aika yleinen riidan aihe on myös koiran ruokinta. Siitäkin jaksetaan taistella loputtomasti :D

Ap