Seurustelisitko helposti kuormittuvan miehen kanssa?

Kyllä, koska olen tuollainen itsekin. Olisi vaikeaa jos mies ei ymmärtäisi kuormittumistani ja herkkyyttäni yhtään. En kuitenkaan ymmärrä lainkaan tuota viimeistä lausettasi. Tarkoitit varmaan että hän elää jaksamisensa ehdoilla? Ihmeen negatiivinen sävy. Miten siitä voisi seurata mitään hyvää, että elää raskaammin kuin jaksaa? Jos miehesi on alusta asti ollut rehellisesti oma itsensä niin omapahan on valintasi. Ei kannata ottaa liian erilaista kumppania jos ei ymmärrä toisen erilaisia tarpeita ja rajoja. Meillä helpommin kuormittuvilla on erilaiset vahvuudet myös.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, koska olen tuollainen itsekin. Olisi vaikeaa jos mies ei ymmärtäisi kuormittumistani ja herkkyyttäni yhtään. En kuitenkaan ymmärrä lainkaan tuota viimeistä lausettasi. Tarkoitit varmaan että hän elää jaksamisensa ehdoilla? Ihmeen negatiivinen sävy. Miten siitä voisi seurata mitään hyvää, että elää raskaammin kuin jaksaa? Jos miehesi on alusta asti ollut rehellisesti oma itsensä niin omapahan on valintasi. Ei kannata ottaa liian erilaista kumppania jos ei ymmärrä toisen erilaisia tarpeita ja rajoja. Meillä helpommin kuormittuvilla on erilaiset vahvuudet myös.

"Miehesi"?

Haluan omakotitalon, lapsiperheen ja liikunnallisen puolison, joten tuo kuulostaa aika huonolta.

Mikä tuon aiheuttaa? Vitamiinien puutos?

En enää. Mulla on lapset sellaisen kanssa. Pystyy työttömänä hoitamaan isäviikonloput jotenkuten kunnialla, mutta jaksaa aina valittaa, miten kaikki on hänelle vaikeampaa, esim. matka päiväkotiin on hänen kotoaan pidempi (ihan 3 km, järkyttävä ongelma, kun kahtena iltapäivänä kuussa joutuu sieltä hakemaan lapset).

Mut on kasvatettu kiltiksi tossuksi ja omat vanhemmatkin aina kehotti vaan ymmärtämään miestä (heistä oli ihan ok, että elätin perheen ja tein kaikki kotityöt ja hoidin lapset ilman omaa vapaa-aikaa). Eropäätöksen tehtyänikin surkuttelivat vain miesparan pärjäämistä ilman mun tukea.

Onneksi lopulta ymmärsin, että saan ihan itse päättää elämästäni. Kaikki on helpompaa ilman kuormittuvaa puolisoa, ihan se tavallinen arkikin lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuon aiheuttaa? Vitamiinien puutos?

Elämä.

Vierailija kirjoitti:

En enää. Mulla on lapset sellaisen kanssa. Pystyy työttömänä hoitamaan isäviikonloput jotenkuten kunnialla, mutta jaksaa aina valittaa, miten kaikki on hänelle vaikeampaa, esim. matka päiväkotiin on hänen kotoaan pidempi (ihan 3 km, järkyttävä ongelma, kun kahtena iltapäivänä kuussa joutuu sieltä hakemaan lapset).

Mut on kasvatettu kiltiksi tossuksi ja omat vanhemmatkin aina kehotti vaan ymmärtämään miestä (heistä oli ihan ok, että elätin perheen ja tein kaikki kotityöt ja hoidin lapset ilman omaa vapaa-aikaa). Eropäätöksen tehtyänikin surkuttelivat vain miesparan pärjäämistä ilman mun tukea.

Onneksi lopulta ymmärsin, että saan ihan itse päättää elämästäni. Kaikki on helpompaa ilman kuormittuvaa puolisoa, ihan se tavallinen arkikin lasten kanssa.

No sinun (ja ulkopuolisen) näkökulmastahan hän olikin kuormittava puoliso. Ihme, että vanhempasi eivät tätä nähneet, mutta hyvä, että itse näit.  

Jos normaali arki on raskasta, miten sitten lapsiperhearki? Taitaa käydä aika usein niin kuin vitosen viestissä. Kun ei jaksa, ei jaksa.

Kuormittuneilla ja mt-ongelmaisilla naisilla aina mies tai miehiä jonossa odottamassa elämää naisen ehdoilla. Kuormittuneella miehellä nainen kyselemässä av-mammoilta pitäisikö jättää se sika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää. Mulla on lapset sellaisen kanssa. Pystyy työttömänä hoitamaan isäviikonloput jotenkuten kunnialla, mutta jaksaa aina valittaa, miten kaikki on hänelle vaikeampaa, esim. matka päiväkotiin on hänen kotoaan pidempi (ihan 3 km, järkyttävä ongelma, kun kahtena iltapäivänä kuussa joutuu sieltä hakemaan lapset).

Mut on kasvatettu kiltiksi tossuksi ja omat vanhemmatkin aina kehotti vaan ymmärtämään miestä (heistä oli ihan ok, että elätin perheen ja tein kaikki kotityöt ja hoidin lapset ilman omaa vapaa-aikaa). Eropäätöksen tehtyänikin surkuttelivat vain miesparan pärjäämistä ilman mun tukea.

Onneksi lopulta ymmärsin, että saan ihan itse päättää elämästäni. Kaikki on helpompaa ilman kuormittuvaa puolisoa, ihan se tavallinen arkikin lasten kanssa.

No sinun (ja ulkopuolisen) näkökulmastahan hän olikin kuormittava puoliso. Ihme, että vanhempasi eivät tätä nähneet, mutta hyvä, että itse näit.  

Kyllä mun vanhemmatkin sen kuormittavuuden suhteen loppuvaiheessa näkivät. Heidän mielestään en vain olisi saanut jättää tätä miesressua selviämään yksin, koska minä en olisi saanut laittaa itseäni etusijalla, koska se on itsekästä ja tuomittavaa.

Voisin seurustella. Olen itse samantyyppinen ja duracell miehen kanssa seurustelu ahdisti. Hän kyllä osittain ymmärsi minua, mutta olihan se hankalaa kun toinen olisi haluta touhuta ja mennä paljon enemmän. Itse koin syyllisyyttä ja alemmuuden tuntoa.

Oman näkemykseni on se, että on hyvä tuntea omat rajansa ja yhtälailla pysyä aktiivisena ja toimeliaana niiden rajoissa.

Tiedättekö te laiskat ihmiset, ettei teillä ole energiaa? Vai oletteko erehtyneet hankkimaan lapsia tai parisuhteen?

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö te laiskat ihmiset, ettei teillä ole energiaa? Vai oletteko erehtyneet hankkimaan lapsia tai parisuhteen?

Miten luulet, että sellainen asia jäisi kuormittuvalta itseltä huomaamatta? Taidat olla aika yksinkertainen tapaus?

Olen itse tällainen "laiska" eli energiaa ei ole kaikkeen ja kuormitun stressistä helposti. Lapsia en tule tekemään koska en jaksaisi pyörittää sellaista arkea enkä lapsista edes pidä, mutta parisuhde kyllä löytyy. Tiedostan ominaisuuteni oikein hyvin ja ihan tiedoksesi, kärsin siitä kovasti. Silloin kun sitä energiaa on, olen kuitenkin päinvastoin erittäin tunnollinen, tehokas ja tarkka. Olen varmasti keskimääräistä paljon tiedostavampi ja herkempi, mutta myös ahdistuneempi ja neuroottisempi ihminen. Ongelmani on siis se vaihtelevuus, välillä jaksaa ja välillä kuormittuu niin paljon että se suorastaan lamauttaa mikä näkyy ulospäin laiskuutena. Tässä suorittamisen kulttuurissa tällainen aiheuttaa sitten mm. riittämättömyyden ja alemmuuden tunnetta, huonontaa itsetuntoa ja muutenkin syö elämänlaatua. Korjaisin asian jos osaisin, mutta et taida itsekään osata antaa mitään vinkkiä.

Et epäempaattisena ihmisenä varmaankaan edes ymmärrä, kuinka loukkaavaa on sanoa kaltaiselleni tyypille ettei "sitten kannata mitään perhettä tai suhdetta hankkia". Tietenkin on selvää, ettei kannata haalia elämäänsä liikaa stressitekijöitä tai kuormituksen aiheuttajia kuten pikkulapsiarkea. Mutta tuo, että sanot, etten ansaitsisi edes parisuhdetta eli rakkautta on vain julmaa. Kyllä herkemmät seurustelevat ihan yhtä lailla, mutta helpointa on seurustella toisen samanlaisen tai tällaisia ominaisuuksia ymmärtävän kanssa. Sinunlaistesi kanssa en tietenkään voisi seurustella, mutta ei ole tarvettakaan. Et myöskään varmastikaan tiedä (tai ole vaivautunut asiaa koskaan edes pohtimaan), että kahden herkemmän ihmisen suhteissa on sellaisia positiivisia asioita ja syvällisyyden tasoja joita ekstrovertit suorittajat eivät varmasti osaa edes kuvitella. Ainakaan minulle ne tärkeimmät asiat rakkaudessa ja parisuhteessa eivät nimittäin koske sitä kuinka paljon saa kaikkea konkreettista aikaan, kuinka aktiivinen on, kuinka paljon tekee rahaa, kuinka paljon on sosiaalista elämää jne. Tärkein asia on läsnäolo ja yhteys toiseen ja se on usein pois siltä kaikelta suorittamiselta.

Siis heikon miehen eli pikkupojan kanssa?

Miksi ihmeessä?

Olisko ketään entistä helposti kuormittunutta? Auttasko reippaan liikunnan aloittaminen? Ite oon kauheen stressaantunut kaikesta ja kunto on laskenut,kun en ole jaksanut liikkua töiden lisäksi yhtään.

Voisin seurustella, mutta yrittäisin auttaa häntä toisenlaiseen elämänasenteeseen edes jossain määrin (mitään täyskäännöstä en "vaatisi"). Toisaalta jos miehellä olisi lisäksi sellainen ennakkoasenne, että stressaamisesta hän ei suostu luopumaan, niin sitten ehkä en.

Olen itsekin helposti kuormittuva, mutta en ihan noin pahasti kuitenkaan. Aloin seurustelemaan "duracell-miehen" kanssa ja yllättäen sovimme toisillemme täydellisesti. Minä sain hänestä energiaa ja hän rauhottui seurassani. Nyt elämme mukavassa harmoniassa, hän energisenä tekee ylimääräistä joten minä en kuormitu niin ja jaksan enemmän. Ja kun minä väsyn, hän saa mennä miten haluaa ja minä saan tarvitsemaani rauhaa ja yksinoloa. Kumpikin pohdimme mitä elämältä haluamme ja teemme työtä sen eteen. Itse haluan tehdä enemmän asioita ja minun kohdallani se tarkoittaa sitä että en käytä tietokonetta, katso telkkua, pelaa jne. koska ne väsyttävät minua vain enemmän. Mitä nyt satunnaisesti pyörin somessa ja av:lla. :D

Mielelläni, kiitos. Minä väsähdän jo pelkästään kuuntelemalla, mitä touhottajat ovat saaneet viikonloppuna aikaiseksi.

Moni helposti kuormittuvat on erityisherkkä, joka ei ole koskaan saanut mahdollisuutta oppia stressinhallintaa, koska elämä on jatkuvasti ollut liian stressaavaa. Eikä erityisherkkyyttä ole vielä ymmärretty kunnes viimeaikoina. Hankala sitä on käsitellä elämän tuomaa stressiä, jos sitä on jatkuvasti liikaa. Samoin ärsykkeitä. Sitten on tietenkin introverttius missä liika sosiaalisuus johtaa samaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni helposti kuormittuvat on erityisherkkä, joka ei ole koskaan saanut mahdollisuutta oppia stressinhallintaa, koska elämä on jatkuvasti ollut liian stressaavaa. Eikä erityisherkkyyttä ole vielä ymmärretty kunnes viimeaikoina. Hankala sitä on käsitellä elämän tuomaa stressiä, jos sitä on jatkuvasti liikaa. Samoin ärsykkeitä. Sitten on tietenkin introverttius missä liika sosiaalisuus johtaa samaan.

Mistä erityisherkkä voisi oppia stressinhallintaa? Itse olisin valmis kokeilemaan melkein mitä vain. Olen jo kolmen vuoden psykoterapian käynyt, enkä saanut käytännön vinkkejä vaikka tulinkin toki paremmin tietoiseksi siitä kuka olen ja mitkä on nämä omat rajoitteet ja vahvuudet. Paljon kohtaa tuollaista ap:n kaltaista syyllistämistä mutta missään ei ole neuvoja, mitä asialle kannattaisi oikeasti tehdä. Tai voiko sille mitään tehdä edes, jos on tällaiseen kulttuuriin "vääränlaisena" syntynyt ja kasvatuskin on painostanut olemaan ihan toisenlainen kuin mihin pystyy.