Tuore suhde, mies kuulee kaiken nalkuttamisena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette seurustelleet riittävän pitkään ennen yhteen muuttamista, jotta toisen tavat ja kommunikaatio olisivat tulleet tutuksi?

No, miestä et joka tapauksessa voi muuttaa, joten voit vain miettiä omaa suhtautumistasi tai muutostasi.

Emme asu yhdessä, mutta vietämme paljon aikaa toistemme luona. Ap.

Sittenhän asia on yksinkertainen: kenen koti, sen säännöt. Omassa kotonaan mies juokoon mehutölkistä kuten haluaa ja jättäköön partakarvansa lavuaariin, sinun luonasi taas ollaan sinun säännöilläsi koki mies sen nalkutukseksi tai ei.

En minä hänen luonaan koskaan ole sanonutkaan mistään. Ainoastaan minun luona olen pyytänyt että siivoaa jälkensä. Se kuulemma on kamalaa nalkuttamista, ja kuulemma naiset aina nalkuttaa, mies on miettinyt ääneen mistä voisi löytää naisen joka ei nalkuta. No minä olen hiljaa mielessäni miettinyt että ehkä tervemenoa. Kirjoitin tämän aloituksen nyt vain siksi, että ihmettelen miksi joku voi kuulla kaiken sanomisen nalkuttamisena. Ap.

Ihminen on sokea omalle käytökselleen. Voit huomaamattasi nalkuttaa enemmän kuin luuletkaan. Parisuhde kuintekin on kahden kauppaa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.

Olen minä sitä tietenkin valmis miettimään, että mikä on minun vikani. Joten kommentoikaa. Onko mielestänne väärin tai pahaa nalkuttamista sanoa omassa kodissaan kertaalleen, että "jos viet astioita olohuoneen sivupöydille, niin voisitko sitten käytön jälkeen palauttaa ne keittiöön"? Ap.

Enhän minä ole väärässä, enhän?! Annatko miehelle mahdollisuuden viedä ne astiat ennen kuin huomautat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta, mieheni teki tuota minulle jossain vaiheessa. Istuin alas, ja kysyin, että jos minua häiritsee jokin hänen toimintansa, miten hän haluaisi minun ilmaisevan sen hänelle, jos asiasta ei saa sanoa? Haluaisiko hän jonkin joulukuvaelman tyyppisen näytöksen? Sähköpostia tai tekstiviestin? Haluaisiko hän ne partakarvat tyynylleen? Miten minun ihan konkreettisesti pitäisi toimia, että saisin asian selväksi mainitsematta siitä? Sen jälkeen loppui valitus nalkuttamisesta, ja homma alkoi toimia.

Minäkin kysyin mieheltä, että miten toivoo minun toimivan, jos en saisi sanoa mistään asiasta, joka häiritsee minua. Mies sanoi, että hän haluaa, että en yritä muuttaa häntä vaan annan hänen olla sellainen kuin hän on. Koska on edellisissä suhteissaan kärsinyt siitä että naiset yrittävät kauheasti muuttaa häntä ja sellainen ahdistaa häntä kovin. Ap.

Sano hänelle, että parisuhteeseen kuuluu toisen ihmisen huomioon ottaminen. Siihen taas kuuluu se, että korjaa omat jälkensä, eikä pidä toista piikana. Jos tätä asiaa ei ole halukas oppimaan, ei kannata olla parisuhteessa lainkaan.

Ja muista kertoa tämä tyylillä "kun toimit noin, minusta tuntuu ettet arvosta ja kunnioita, vaan pidät vain piikana". Tuo minusta tuntuu on parisuhdeterapeuttien suosittelema tapa puhua asioista. Se ei ole suora hyökkäys että kun sä et koskaan ja mikset sä nyt joskus ees.. Se vain kertoo miltä hänen toimintansa sinusta tuntuu. On sitten miehen asia haluaako ottaa sen huomioon vai ei, mikä tietenkin kertoo siitä, kannattaako hänen kanssaan jatkaa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö herran vuona 2017 naiset nielette tuon. "Nalkutus" on miehen keksimä termi sille kun vastakkainen sukupuoli huomauttaa miehen tehneen väärin. Mutta mies ei ole kykenevä /halukas ottamaan vastuuta teoistaan/halukas korjaamaan tilannetta. Vai on sua oikein kehuttu kun et nalkuta. Et siis saa sanoa aiheesta? Ompa kovin tasavertaista. No itse ihminen arvonsa ja asemansa toki määrittää.

Om om

Minä saan sotkea + sinä et saa huomauttaa siitä vaan sinun pitää siivota perässäni = kaksoisstandardit.

Eli eri säännöt minulle kuin sinulle.

Arvaa vaan mihin kaikkiin muihin elämässä vastaantuleviin asioihin tällainen mies soveltaa kaksoisstandardeja.

Helpompi sinun erota nyt kuin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette seurustelleet riittävän pitkään ennen yhteen muuttamista, jotta toisen tavat ja kommunikaatio olisivat tulleet tutuksi?

No, miestä et joka tapauksessa voi muuttaa, joten voit vain miettiä omaa suhtautumistasi tai muutostasi.

Emme asu yhdessä, mutta vietämme paljon aikaa toistemme luona. Ap.

Sittenhän asia on yksinkertainen: kenen koti, sen säännöt. Omassa kotonaan mies juokoon mehutölkistä kuten haluaa ja jättäköön partakarvansa lavuaariin, sinun luonasi taas ollaan sinun säännöilläsi koki mies sen nalkutukseksi tai ei.

En minä hänen luonaan koskaan ole sanonutkaan mistään. Ainoastaan minun luona olen pyytänyt että siivoaa jälkensä. Se kuulemma on kamalaa nalkuttamista, ja kuulemma naiset aina nalkuttaa, mies on miettinyt ääneen mistä voisi löytää naisen joka ei nalkuta. No minä olen hiljaa mielessäni miettinyt että ehkä tervemenoa. Kirjoitin tämän aloituksen nyt vain siksi, että ihmettelen miksi joku voi kuulla kaiken sanomisen nalkuttamisena. Ap.

Ihminen on sokea omalle käytökselleen. Voit huomaamattasi nalkuttaa enemmän kuin luuletkaan. Parisuhde kuintekin on kahden kauppaa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.

Olen minä sitä tietenkin valmis miettimään, että mikä on minun vikani. Joten kommentoikaa. Onko mielestänne väärin tai pahaa nalkuttamista sanoa omassa kodissaan kertaalleen, että "jos viet astioita olohuoneen sivupöydille, niin voisitko sitten käytön jälkeen palauttaa ne keittiöön"? Ap.

Enhän minä ole väärässä, enhän?! Annatko miehelle mahdollisuuden viedä ne astiat ennen kuin huomautat?

Joo kuten kirjoitin, niin ennen pyytämistä olin odottanut useamman päivän, että veisi ne itse.  Kuinka monta päivää mielestäsi pitäisi odottaa, jos kolmisen päivää ei ole riittävästi? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko suoran kieltämisen sijaan muotoilla lauseesi vaikka "Minusta olisi tosi kiva, jos huuhtoisit partakarvat pois lavuaarista" sen sijaan, että sanot "Ethän enää jätä partakarvoja lavuaariin". Huomaatko itse sävyeron noissa?

Toinen on pyyntö, toinen on käsky, lopputulos toivottavasti sama.

Jos teidän siisteyskäsitykset eroaa paljon eikä mies paranna omiaan, voitte harkita omia asuntoja tai eroa, jos asia on ylitsepääsemätön.

Juuri näin, olen samaa mieltä, toinen nalkuttamista, toinen kaunis pyyntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen miehen olisi parasta asua yksin niin ei tarvitsisi ottaa huomioon toisen ihmisen näkemyksiä.

Hetkinen nyt. Ne partakarvat ei häiritse miestä vaan aloittajaa, joten miksi se on juuri mies jonka pitäisi ottaa huomioon toisen ihmisen näkemys asiasta? 

Koska naisen koti.

Tämä tosiaan tuli ilmi myöhemmin keskustelussa. Alkuaseltelma oli olettamus, että he asuvat jo yhdessä.

Tämä on taas sellainen jatkotarina, jossa aloittaja lisää itselleen myönteisiä yksityiskohtia, kun häntä kyseenalaistetaan.

Epäilen tuotakin, kuinka hän sopeutuu miehen kotona päiväkausia lojuneisiin olohuoneen astioihin ja lavuaarin partakarvoihin.

Miten ne alkavatkaan kotona ärsyttää, mutta miehen luona ovat ok.

Naisistalöytyy ne äärimmäisimmät ainekset.

Karppaajat, hevoshullut, siisteysintoilijat, vegaanit, vihreät jne. Pankaapa merkille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette seurustelleet riittävän pitkään ennen yhteen muuttamista, jotta toisen tavat ja kommunikaatio olisivat tulleet tutuksi?

No, miestä et joka tapauksessa voi muuttaa, joten voit vain miettiä omaa suhtautumistasi tai muutostasi.

Emme asu yhdessä, mutta vietämme paljon aikaa toistemme luona. Ap.

Sittenhän asia on yksinkertainen: kenen koti, sen säännöt. Omassa kotonaan mies juokoon mehutölkistä kuten haluaa ja jättäköön partakarvansa lavuaariin, sinun luonasi taas ollaan sinun säännöilläsi koki mies sen nalkutukseksi tai ei.

En minä hänen luonaan koskaan ole sanonutkaan mistään. Ainoastaan minun luona olen pyytänyt että siivoaa jälkensä. Se kuulemma on kamalaa nalkuttamista, ja kuulemma naiset aina nalkuttaa, mies on miettinyt ääneen mistä voisi löytää naisen joka ei nalkuta. No minä olen hiljaa mielessäni miettinyt että ehkä tervemenoa. Kirjoitin tämän aloituksen nyt vain siksi, että ihmettelen miksi joku voi kuulla kaiken sanomisen nalkuttamisena. Ap.

Ihminen on sokea omalle käytökselleen. Voit huomaamattasi nalkuttaa enemmän kuin luuletkaan. Parisuhde kuintekin on kahden kauppaa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.

Olen minä sitä tietenkin valmis miettimään, että mikä on minun vikani. Joten kommentoikaa. Onko mielestänne väärin tai pahaa nalkuttamista sanoa omassa kodissaan kertaalleen, että "jos viet astioita olohuoneen sivupöydille, niin voisitko sitten käytön jälkeen palauttaa ne keittiöön"? Ap.

Enhän minä ole väärässä, enhän?! Annatko miehelle mahdollisuuden viedä ne astiat ennen kuin huomautat?

Luetunynmärtäminen. Ap kertoi, että oli ollut pari päivää aikaa viedä astiat ennenkuin mainitsi asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko suoran kieltämisen sijaan muotoilla lauseesi vaikka "Minusta olisi tosi kiva, jos huuhtoisit partakarvat pois lavuaarista" sen sijaan, että sanot "Ethän enää jätä partakarvoja lavuaariin". Huomaatko itse sävyeron noissa?

Toinen on pyyntö, toinen on käsky, lopputulos toivottavasti sama.

Jos teidän siisteyskäsitykset eroaa paljon eikä mies paranna omiaan, voitte harkita omia asuntoja tai eroa, jos asia on ylitsepääsemätön.

Juuri näin, olen samaa mieltä. Toinen, kuin puhuisi lapselle, toinen halu synnyttää kahden aikuisen välistä keskustelua asiasta.

Kysy mieheltä että aikooko hän ruveta säilyttämään niitä astioita olohuoneen pöydällä likaisina ja jos niin, niin kuinka kauan.

Sano että hei voitko huuhdella lavuaarin kun olet ajanut parran, kun mä tykkään että se on puhdas.

Tosta mun miehet ei ole loukkaantuneet, mutta jos olisin sanonut kuten sinä niin varmaan olisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette seurustelleet riittävän pitkään ennen yhteen muuttamista, jotta toisen tavat ja kommunikaatio olisivat tulleet tutuksi?

No, miestä et joka tapauksessa voi muuttaa, joten voit vain miettiä omaa suhtautumistasi tai muutostasi.

Emme asu yhdessä, mutta vietämme paljon aikaa toistemme luona. Ap.

Sittenhän asia on yksinkertainen: kenen koti, sen säännöt. Omassa kotonaan mies juokoon mehutölkistä kuten haluaa ja jättäköön partakarvansa lavuaariin, sinun luonasi taas ollaan sinun säännöilläsi koki mies sen nalkutukseksi tai ei.

En minä hänen luonaan koskaan ole sanonutkaan mistään. Ainoastaan minun luona olen pyytänyt että siivoaa jälkensä. Se kuulemma on kamalaa nalkuttamista, ja kuulemma naiset aina nalkuttaa, mies on miettinyt ääneen mistä voisi löytää naisen joka ei nalkuta. No minä olen hiljaa mielessäni miettinyt että ehkä tervemenoa. Kirjoitin tämän aloituksen nyt vain siksi, että ihmettelen miksi joku voi kuulla kaiken sanomisen nalkuttamisena. Ap.

Ihminen on sokea omalle käytökselleen. Voit huomaamattasi nalkuttaa enemmän kuin luuletkaan. Parisuhde kuintekin on kahden kauppaa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.

Olen minä sitä tietenkin valmis miettimään, että mikä on minun vikani. Joten kommentoikaa. Onko mielestänne väärin tai pahaa nalkuttamista sanoa omassa kodissaan kertaalleen, että "jos viet astioita olohuoneen sivupöydille, niin voisitko sitten käytön jälkeen palauttaa ne keittiöön"? Ap.

Enhän minä ole väärässä, enhän?! Annatko miehelle mahdollisuuden viedä ne astiat ennen kuin huomautat?

Luetunynmärtäminen. Ap kertoi, että oli ollut pari päivää aikaa viedä astiat ennenkuin mainitsi asiasta.

Missä kohtaa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas sellainen jatkotarina, jossa aloittaja lisää itselleen myönteisiä yksityiskohtia, kun häntä kyseenalaistetaan.

Epäilen tuotakin, kuinka hän sopeutuu miehen kotona päiväkausia lojuneisiin olohuoneen astioihin ja lavuaarin partakarvoihin.

Miten ne alkavatkaan kotona ärsyttää, mutta miehen luona ovat ok.

Naisistalöytyy ne äärimmäisimmät ainekset.

Karppaajat, hevoshullut, siisteysintoilijat, vegaanit, vihreät jne. Pankaapa merkille!

En minä niihin hänen kotona oleviin sotkuihin välttämättä sopeudukaan, en vain sano niistä mitään koska se on hänen koti. Kyllä minua silti voi ärsyttää mennä aamupesulle lavuaarille, joka on täynnä miehen eilisiä karvoja. Ja nyt kun sanoit, niin minä olen hevoshullu, siisteysintoilija, vihreä ja karppaaja, vegaani en sentään. Hui. Olen selvästi äärimmäistä ainesta, varokaa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En mielestäni nalkuta, ja eksäni ovat kehuneet minua siitä että nalkutan harvinaisen vähän.Saatan kuitenkin välillä pyytää, että "ethän enää uudelleen jätä lavuaaria täyteen partakarvoja parranajon jälkeen, ne voi vaikka huuhtoa siitä pois" tms"

Tuo on nalkuttamista, ja noin ohjeistetaan lasta. Käytä mieluummin väkivallatonta minäviestintää, joka kuuluu tasavertaiseen parisuhteeseen. Kannattaa myös miettiä, mistä asioista sanoo ja mistä on hiljaa.

No se mieshän on ihan kuin lapsi, jos täyttää karvoillaan lavuaarin eikä tee elettäkään poistaakseen niitä sieltä. Odottaa vissiin, että äiti kulkee perässä ja siivoaa lapsen jäljet.

Kaikkia eivät haittaa partakarvat (tai meikkitahrat) lavuaarissa. Joku voisi jopa todeta, että parempi säästää vettä ja antaa niiden huuhtoutua viemäriin seuraavan käytön yhteydessä. Näissä asioissa on aina kaksi puolta, ja hyvä, kunnioittava vuorovaikutus lähtee aina siitä, että toisella on todennäköisesti syynsä tehdä asiat jollakin tapaa. Se syy voi olla pelkkä hajamielisyyskin, mutta toisen agenssia tulisi silti kunnioittaa, olettaa toisesta hyvää.

"Mieshän on aivan kuin lapsi, kun tekee asian toisin" on huono asenne.

Tämä partakarvakysymys on juuri sopiva suhteen alkuvaiheessa. Sen ratkaisu kertoo, mihin suuntaan parisuhde lähtee. Se kertoo, miten hyvin tai huonosti parisuhteen kommunikaatio pelaa. Se kertoo, missä määrin kumpikin osaa huomioida toista. Juuri tällaiset ongelmatilanteet ovat tarpeen kehittyvälle parisuhteelle. Huonoin vaihtoehto on jättää tällaiset asiat käsittelemättä, jos ei halua alkaa siivota toisen jälkiä parisuhteen keston ajan, joka voi olla loppuelämän mittainen. Menestystä ongelman ratkaisuun!

Vierailija kirjoitti:

Sano että hei voitko huuhdella lavuaarin kun olet ajanut parran, kun mä tykkään että se on puhdas.

Tosta mun miehet ei ole loukkaantuneet, mutta jos olisin sanonut kuten sinä niin varmaan olisivat.

Katsos sinulla on erilaisia miehiä.

Minun mieheni väittää nalkuttamiseksi ihan mitä tahansa pyyntöä tai huomautusta. Esim pyyntöä, että hän siivoaisi kotona edes kerrannkuukaudessa kun minä siivoan monta kertaa viikossa. Tai pyyntöä sammuttaa valot kotoa ennen kuin lähtee ulos. Minä tienaankin enemmän ja silti joudun tekemään kotityöt. Kyse on ihan puhtaasti miehen taholta vallankäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette seurustelleet riittävän pitkään ennen yhteen muuttamista, jotta toisen tavat ja kommunikaatio olisivat tulleet tutuksi?

No, miestä et joka tapauksessa voi muuttaa, joten voit vain miettiä omaa suhtautumistasi tai muutostasi.

Emme asu yhdessä, mutta vietämme paljon aikaa toistemme luona. Ap.

Sittenhän asia on yksinkertainen: kenen koti, sen säännöt. Omassa kotonaan mies juokoon mehutölkistä kuten haluaa ja jättäköön partakarvansa lavuaariin, sinun luonasi taas ollaan sinun säännöilläsi koki mies sen nalkutukseksi tai ei.

En minä hänen luonaan koskaan ole sanonutkaan mistään. Ainoastaan minun luona olen pyytänyt että siivoaa jälkensä. Se kuulemma on kamalaa nalkuttamista, ja kuulemma naiset aina nalkuttaa, mies on miettinyt ääneen mistä voisi löytää naisen joka ei nalkuta. No minä olen hiljaa mielessäni miettinyt että ehkä tervemenoa. Kirjoitin tämän aloituksen nyt vain siksi, että ihmettelen miksi joku voi kuulla kaiken sanomisen nalkuttamisena. Ap.

Ihminen on sokea omalle käytökselleen. Voit huomaamattasi nalkuttaa enemmän kuin luuletkaan. Parisuhde kuintekin on kahden kauppaa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.

Olen minä sitä tietenkin valmis miettimään, että mikä on minun vikani. Joten kommentoikaa. Onko mielestänne väärin tai pahaa nalkuttamista sanoa omassa kodissaan kertaalleen, että "jos viet astioita olohuoneen sivupöydille, niin voisitko sitten käytön jälkeen palauttaa ne keittiöön"? Ap.

Enhän minä ole väärässä, enhän?! Annatko miehelle mahdollisuuden viedä ne astiat ennen kuin huomautat?

Luetunynmärtäminen. Ap kertoi, että oli ollut pari päivää aikaa viedä astiat ennenkuin mainitsi asiasta.

Se, että ap kodissa tälläinen sääntö on ettei astioita jätetä moneksi päiväksi ei auttamatta tarkoita, että miehellelle on annettu ne pari päivää korjata jälkensä ennen huomauttamista.

Mies meni parvekkeelleni tupakalle, ja jätti oven auki ja savu tuli sisälle. Huikkasin hänelle, että "hei voisitko laittaa oven kiinni että savu ei tule sisälle". Tämäkin oli kuulemma nalkuttamista. En tiedä miten hienosti pitäisi muka muotoilla lauseensa, että ne ei olisi nalkuttamista? Pitäisikö sanoa, että "hei kulta ihanaa kun menit parvekkeelle etkä polta sisällä, olet kulta kun huomioit minut menemällä ulos, mutta tykkäisin kuitenkin jos vetäisit sen oven ainakin välillä kiinni kun haju käy nenääni". Ap.

Vierailija kirjoitti:

Tämä partakarvakysymys on juuri sopiva suhteen alkuvaiheessa. Sen ratkaisu kertoo, mihin suuntaan parisuhde lähtee. Se kertoo, miten hyvin tai huonosti parisuhteen kommunikaatio pelaa. Se kertoo, missä määrin kumpikin osaa huomioida toista. Juuri tällaiset ongelmatilanteet ovat tarpeen kehittyvälle parisuhteelle. Huonoin vaihtoehto on jättää tällaiset asiat käsittelemättä, jos ei halua alkaa siivota toisen jälkiä parisuhteen keston ajan, joka voi olla loppuelämän mittainen. Menestystä ongelman ratkaisuun!

Sä oot ihan väärässä. Ilman minua meidän parisuhteen kommunikointi olisi todella heikolla tolalla, vaikka yhdessä sitä tehdään, niin minä sitä aktiivisemmin ylläpidän ja teen korjaustoimenpiteitä kun siihen tulee häikkää.

SILTI olen yksi sotkupossu. Melko siisti sotkupossu, koska jos aktiivisesti tsemppaan niin saan pidettyä jonkinlaista järjestystä yllä, mutta luonnostaan se ei tule, koska sotkuisuus ei haittaa minua. Siivousintoilijaa taas luonnostaan häiritsee asiat joita minua ei häiritse, muki olkkarin pöydällä, housut nojatuolin selkänojalla... Enkä todellakaan tee sitä siksi etten välittäisi puolisostani.