Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
4v tulee joka yö viereen, olen ihan tiltissä väsymyksestä...
19.09.2017 |
Alkoi vähän yli kuukausi sitten kun oli tosi kipeänä, nyt jo terve useamman viikon. Sitä ennen ei tullut juuri koskaan vaan nukkui omassa sängyssä aamuun asti. Meillä vieressä 'varasänky', jossa saa nukkua kipeänä, muuten toive olisi että nukkuisi omassa sängyssä. Ongelma on se, etten saa unta herättyäni vaan pyörin jopa 2h hereillä ja sitten heräilen pienimpiinkin ähinöihin pitkin yötä. Aamulla lapsi herää aikaisin ja vaatii minuakin nousemaan vaikka aikataulujen puolesta voisi nukkua esim. klo 07 asti.
Olen aivan kuitti enkä oikein jaksa arkea enkä töitä. Pinna kireällä koko ajan. Jos vien takaisin lastenhuoneeseen yöllä, pitää odottaa matolla kunnes nukahtaa ja voi mennä puoli tuntia tai yli ennen kuin sieltä voi lähteä. Alkaa huutaa jos lähtee kun on hereillä ja herättää pikkusiskonkin (joka ei tule ikinä viereen vaan nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssä aamuun). Mitä täs tässä voisi tehdä? Mennä alakerran sohvalle ja jättää mies hoitamaan esikoinen? Suuri toive olisi ettei tästä tulisi tapaa kun on aiemmin sujunut niin hyvin yöt omassa sängyssä. Ollaan yritetty lahjoa tarroilla sun muulla, ei tehoa. Ja pari kertaa on tullut suuttuakin aamulla kun herättää taas ja en vaan jaksaisi nousta... Kaikki vinkit tervetulleita!
Kommentit (14)
Anna tankata läheisyyttä. Ei hän enää kymmenen vuoden päästä häiritse samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nukahtaako lapsi iltaisin, että olette paikalla? Mietin tuota, miksi pitää jäädä matolle odottamaan, että lapsi nukahtaa?
Jos näin on, niin ihan ensiksi opetatte lapsen nukahtamaan itsekseen, ilman että olette paikalla.
Jos illlalla nukahtaa ilman paikalla oloa, niin älä välitä yöllisistä huudoista. Ei niitä montaa yötä kestä, enkä usko, että pikkusisko niihin herää, lapset nukkuvat niin sikeästi.
Sitten, määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, ihan joka kerta kun tulee viereen, palautus omaan sänkyyn. "Nyt nukutaan, hyvää yötä" ja palaa saman tien itse omaan sänkyyn.
Ei mitään sohvallanukkumis-temppuiluja, se ei ratkaise itse ongelmaa.
Ei se huudattaminenkaan mitään ratkaise. Ärsyttää niin naapurit, mökkiseuralaiset ym. jotka huudattavat lasta harva se yö ja sitten retostelevat miten itsenäisesti tämä nukkuu. Nukkuu joo, mutta siinä häiritään toisia ja rääkätään lasta.
Ja joo, omakin nelivuotiaani tulee välillä mun sänkyyn. Nukahtaa omaansa ja sanoo jo illalla: "jot minä helään niin hiivin ihan hiljaa teidän tänkyyn". Ja hiipii niin hiljaa, etten edes herää.
Ne on pieniä vain hetken. Tulpat korviin ja lapselle lupa tulla lähelle.
Pahinta lapselle on yrittää pitää häntä pyristellen ja ärtyneenä pienen matkan päässä niin että lapselle on selvää että hänen tarpeensa aiheuttaa sinulle kärsimystä mutta et kuitenkaan uskalla olla se kallio joka vakuuttaa että oma huone ja oma sänky on hyvä ja että olette kaikki turvassa ja nukutte parhaiten näin. Eli jos et pysty hyväksymään lapsen tarvetta (jos aikuisten uni ei niillä korvatulpilla tai vuodejärjestelyillä hoidu) niin ole sit ainakin lempeä kallio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukahtaako lapsi iltaisin, että olette paikalla? Mietin tuota, miksi pitää jäädä matolle odottamaan, että lapsi nukahtaa?
Jos näin on, niin ihan ensiksi opetatte lapsen nukahtamaan itsekseen, ilman että olette paikalla.
Jos illlalla nukahtaa ilman paikalla oloa, niin älä välitä yöllisistä huudoista. Ei niitä montaa yötä kestä, enkä usko, että pikkusisko niihin herää, lapset nukkuvat niin sikeästi.
Sitten, määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, ihan joka kerta kun tulee viereen, palautus omaan sänkyyn. "Nyt nukutaan, hyvää yötä" ja palaa saman tien itse omaan sänkyyn.
Ei mitään sohvallanukkumis-temppuiluja, se ei ratkaise itse ongelmaa.
Ei se huudattaminenkaan mitään ratkaise. Ärsyttää niin naapurit, mökkiseuralaiset ym. jotka huudattavat lasta harva se yö ja sitten retostelevat miten itsenäisesti tämä nukkuu. Nukkuu joo, mutta siinä häiritään toisia ja rääkätään lasta.
Ja joo, omakin nelivuotiaani tulee välillä mun sänkyyn. Nukahtaa omaansa ja sanoo jo illalla: "jot minä helään niin hiivin ihan hiljaa teidän tänkyyn". Ja hiipii niin hiljaa, etten edes herää.
Miksi nelivuotiaasi ei osaa puhua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukahtaako lapsi iltaisin, että olette paikalla? Mietin tuota, miksi pitää jäädä matolle odottamaan, että lapsi nukahtaa?
Jos näin on, niin ihan ensiksi opetatte lapsen nukahtamaan itsekseen, ilman että olette paikalla.
Jos illlalla nukahtaa ilman paikalla oloa, niin älä välitä yöllisistä huudoista. Ei niitä montaa yötä kestä, enkä usko, että pikkusisko niihin herää, lapset nukkuvat niin sikeästi.
Sitten, määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, ihan joka kerta kun tulee viereen, palautus omaan sänkyyn. "Nyt nukutaan, hyvää yötä" ja palaa saman tien itse omaan sänkyyn.
Ei mitään sohvallanukkumis-temppuiluja, se ei ratkaise itse ongelmaa.
Ei se huudattaminenkaan mitään ratkaise. Ärsyttää niin naapurit, mökkiseuralaiset ym. jotka huudattavat lasta harva se yö ja sitten retostelevat miten itsenäisesti tämä nukkuu. Nukkuu joo, mutta siinä häiritään toisia ja rääkätään lasta.
Ja joo, omakin nelivuotiaani tulee välillä mun sänkyyn. Nukahtaa omaansa ja sanoo jo illalla: "jot minä helään niin hiivin ihan hiljaa teidän tänkyyn". Ja hiipii niin hiljaa, etten edes herää.
Niin. Eihän se ole sinulle sitten mikään ongelma, jos et edes herää. Ap:lla tuntui olevan.
Enkä tarkoita sellaista tuntikausien itkuhuudattamista. Mutta tarkoitin, että tärkeää tässä tapauksessa olisi opettaa lapsi nukahtamaan itsekseen, illalla, jotta osaisi tehdä sen myös yöllä.
Ja nelivuotias kyllä osaa jo huutaa ihan sen takia, että saisi tahtonsa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites jos annatte esikoisen tulla siihen sängylle suoraan illalla? Nukkuuko tuolloin koko yön läpi?
Meillä on hieman vaihdelle lapset nukkuneet milloin missäkin. Kun lapset olivat ihan pieniä, nukuimme perhepedissä. Nyt ovat alakouikäisiä, mutta vieläkin haluavat välillä nukkua vanhemman vieressä. Ja tämä on meille ok. Eipähän ne kauaa siinä enää suostu olemaan. Ja selvyyden vuoksi sanottakoon, että emme nuku vaimon kanssa samassa sängyssä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukahtaako lapsi iltaisin, että olette paikalla? Mietin tuota, miksi pitää jäädä matolle odottamaan, että lapsi nukahtaa?
Jos näin on, niin ihan ensiksi opetatte lapsen nukahtamaan itsekseen, ilman että olette paikalla.
Jos illlalla nukahtaa ilman paikalla oloa, niin älä välitä yöllisistä huudoista. Ei niitä montaa yötä kestä, enkä usko, että pikkusisko niihin herää, lapset nukkuvat niin sikeästi.
Sitten, määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, ihan joka kerta kun tulee viereen, palautus omaan sänkyyn. "Nyt nukutaan, hyvää yötä" ja palaa saman tien itse omaan sänkyyn.
Ei mitään sohvallanukkumis-temppuiluja, se ei ratkaise itse ongelmaa.
Ei se huudattaminenkaan mitään ratkaise. Ärsyttää niin naapurit, mökkiseuralaiset ym. jotka huudattavat lasta harva se yö ja sitten retostelevat miten itsenäisesti tämä nukkuu. Nukkuu joo, mutta siinä häiritään toisia ja rääkätään lasta.
Ja joo, omakin nelivuotiaani tulee välillä mun sänkyyn. Nukahtaa omaansa ja sanoo jo illalla: "jot minä helään niin hiivin ihan hiljaa teidän tänkyyn". Ja hiipii niin hiljaa, etten edes herää.
Miksi nelivuotiaasi ei osaa puhua?
Varmaan sukurasitetta, koska itsellänikin oli pienenä äännevirheitä. Lapsi on puheterapiassa ja tekee kovasti töitä. Aika hassua, jos et aikuisuuteen mennessä ole lasten puhevikoihin törmännyt, mutta nytpä tiedät :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nukahtaako lapsi iltaisin, että olette paikalla? Mietin tuota, miksi pitää jäädä matolle odottamaan, että lapsi nukahtaa?
Jos näin on, niin ihan ensiksi opetatte lapsen nukahtamaan itsekseen, ilman että olette paikalla.
Jos illlalla nukahtaa ilman paikalla oloa, niin älä välitä yöllisistä huudoista. Ei niitä montaa yötä kestä, enkä usko, että pikkusisko niihin herää, lapset nukkuvat niin sikeästi.
Sitten, määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, ihan joka kerta kun tulee viereen, palautus omaan sänkyyn. "Nyt nukutaan, hyvää yötä" ja palaa saman tien itse omaan sänkyyn.
Ei mitään sohvallanukkumis-temppuiluja, se ei ratkaise itse ongelmaa.
Ei se huudattaminenkaan mitään ratkaise. Ärsyttää niin naapurit, mökkiseuralaiset ym. jotka huudattavat lasta harva se yö ja sitten retostelevat miten itsenäisesti tämä nukkuu. Nukkuu joo, mutta siinä häiritään toisia ja rääkätään lasta.
Ja joo, omakin nelivuotiaani tulee välillä mun sänkyyn. Nukahtaa omaansa ja sanoo jo illalla: "jot minä helään niin hiivin ihan hiljaa teidän tänkyyn". Ja hiipii niin hiljaa, etten edes herää.
Niin. Eihän se ole sinulle sitten mikään ongelma, jos et edes herää. Ap:lla tuntui olevan.
Enkä tarkoita sellaista tuntikausien itkuhuudattamista. Mutta tarkoitin, että tärkeää tässä tapauksessa olisi opettaa lapsi nukahtamaan itsekseen, illalla, jotta osaisi tehdä sen myös yöllä.
Ja nelivuotias kyllä osaa jo huutaa ihan sen takia, että saisi tahtonsa läpi.
Niin, itse lähtisin hakemaan ratkaisua esim. leveämmästä sängystä. Meillä on kuitenkin kaksi muutakin lasta enkä halua että he joutuvat kuuntelemaan nelivuotiaan huutoa siksi, että 35-vuotias saa tahtonsa läpi...
Leveämpi sänky, anna tulla viereen. Seksiä voi harrastaa jo illalla kun lapset on vielä sängyissään, ei se sitäkään estä.
Meillä ongelmaa ei olisi ollut ellei mies olisi ollut niin ärtyisä siitä että lapsi tulee viereen. Miehen mielestä olisi pitänyt pakolla opettaa siitä pois. Hän käytti liikaa alkoholia joten hän nukkuikin huonosti sen takia.
Onkin nykyään entinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne pitkään viereen tule. Nyt ne tulee siksi kun ne tarvii vanhemman turvaa. Ei kukaan huvikseen muuten lähde yöllä omasta lämpimästä sängystä ellei siihen ole joku todellinen tarve.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne pitkään viereen tule. Nyt ne tulee siksi kun ne tarvii vanhemman turvaa. Ei kukaan huvikseen muuten lähde yöllä omasta lämpimästä sängystä ellei siihen ole joku todellinen tarve.
Meillä tammikuussa 16v täyttävä nukkui meidän välissä viime yön. Teinikin tarvitsee läheisyyttä, kun tuntuu, että koko maailma potkii päähän ja mikään ei onnistu. Mutta oli kyllä eka kerta varmaan kolmeen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi saisipa takaisin ne ajat, kun sai nukkua sen pienen tuhisijan vieressä. Me nukuttiin koko perhe yhdessä ja erikseen erilaisissa kokoonpanoissa, kunnes lapsi oli reilusti toisella kymmenellä. En siitä mitenkään kärsinyt. Pieni tarvitsee turvaa. Miksi että heti mene samaan sänkyyn nukkumaan? Ihan oikeasti mulla tulee tippa linssiin, kun tulee niin ikävä sitä, kun saatiin koko perhe nukkua yhdessä. Ne ajat eivät jatku ikuisesti! Nauti siitä, että saat olla se suurin lohdun ja turvan lähde lapselle. Se on ihanaa aikaa.
Kiitos vastauksista, ap täällä. Tuohon viimeisimpään viestiin liittyen sanoisin, että ei se vaan ole mitenkään ihanaa nukkua lapsen lähellä jos ei siinä saa nukuttua. Oikeasti. MInulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos nukahtaisin itse samantien kun hän tulee enkä heräisi hänen yöllisiin ääntelyihinsä. Mutta jos ja kun herään ja samaa jatkunut nyt yli kuukauden, niin en jaksa enää. Jotkut meistä aikuisista ovat hyviä nukkujia ja jotkut huonoja, tai herkkäunisiä. KUulun jälkimmäisiin.
Mitä joku sanoi siitä, että nukahtaako lapsi itse omaan huoneeseen illalla niin ei nukahda ilman että vanhemmista jompikumpi on matolla. Nukahti ennen pikkusisaruksen syntymää mutta sen jälkeen ei. Pikkusisaren kanssa ei olla saatu tähän opetettua ja esikoinenkin valui takaisin siihen systeemiin, ettei nukahda yksin huoneeseen. Illat ei sikäli ole ongelmia, koska nukahtava vartissa tai alle molemmat mutta on varmaan totta, että yöllisen heräämisen jälkeen olisi helpompi nukahtaa itse uudestan jos olisi illallakin onnistunut siinä.
Sitä en kyllä tajua että miten lapsi vaan palautetaan yöllä takaisin maan sänkyyn ja lähdetään pois, kun hän tulee tietenkin heti perääni. Ja ennen pitkää alkaa huutaa ja sitten herää pikkusisarkin ja nouseen hänkin vuoteesta. Sellaistakin on käynyt ja se onkin sitten hankalampi tilanne...
Nyt on kyllä sellainen tilanne, että väsymystilanne on niin valtava etten pysty mihinkään voimia vaativaan öisin ja pakko priorisoida oma uni, eli sohva kutsuu tänä yönä. Tai isä menee lastenhuoneeseen patjalle. Ja sen jälkeen sitten ehkä tähän palautusrumbaan tai jotain. On todella vaikea olla lempeä salliva kallio lapselleen jos on niin väsynyt ettei meinaa pystyssä pysyä... Kiitos vinkeistä kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
Nukahtaako lapsi iltaisin, että olette paikalla? Mietin tuota, miksi pitää jäädä matolle odottamaan, että lapsi nukahtaa?
Jos näin on, niin ihan ensiksi opetatte lapsen nukahtamaan itsekseen, ilman että olette paikalla.
Jos illlalla nukahtaa ilman paikalla oloa, niin älä välitä yöllisistä huudoista. Ei niitä montaa yötä kestä, enkä usko, että pikkusisko niihin herää, lapset nukkuvat niin sikeästi.
Sitten, määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, ihan joka kerta kun tulee viereen, palautus omaan sänkyyn. "Nyt nukutaan, hyvää yötä" ja palaa saman tien itse omaan sänkyyn.
Ei mitään sohvallanukkumis-temppuiluja, se ei ratkaise itse ongelmaa.