Lletteko valmiita todellakin raatamaan 40 tuntia töissä jollain parin tonnin kkpalkalla?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohan se on kun ei pää riittänyt yliopistoon ja tässä sitä ollaan siivoomassa porraskäytäviä. Kyllä risoo, mutta kukas ne penikat sitten ruokkii?

Ei yliopisto vaadi älliä

Paljon perselihasta ja hölypölykursseja joista pääsee läpi maalaisjärjellä.

Kaikkihan me olisimme ydinfyysikoita, jos pelkkä maalaisjärki riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Pienessä palkassa varsinkin perheellisillä ongelma on se, että ei juurikaan voi säästää esim tulevaisuutta varten eikä pysty hankkia asuntoa. Ja tietysti, jos elää yksin ja on iso vuokra niin eihän siinäkään juhlita. Työssäkäynti aiheuttaa kustannuksiakin paljon, jos tarvitsee autoa. Joku 1700 e käteen on ihan yks ja sama.

Peruseläminen sujuu ja onnistuu, mutta kun olen itse kuusikymppinen niin minulla menee just tasan yhtä hyvin kuin sillä joka on ollut työtön vuosikausia. Perintökään ei tule.

Tämä on asia, joka ei lakkaa ihmetyttämästä. Jos joku saa käteen 1700€/kk palkkaa, miten ihmeessä se voi olla sama asia, kuin jos joku työtön saa asuinkustannuksien päälle noin 485€, eli toimeentulotuen perusosan.

Eli se tarkoittaisi sitä, että yksinasuvalla ihmisellä vuokrat + muut asuinkustannukset olisivat noin 1200€/kk. Veikkaan, että hyvin harvalla näin on.

On ihan eri asia saada palkka 1700€/kk käteen, kuin toimeentulotuki + asumistuki. Siinä on iso ero, jääkö asuinkustannusten jälkeen käteen alle 500€ vai noin 1000€. Työmatkakulutkin huomioiden tuollaista palkkaa nauttivan tilanne on aivan eri kuin pitkäaikaistyöttömän. Tämä on puhdasta matematiikkaa.

Lisäksi täytyy muistaa se, että työssäkäyvällä on AINA mahdollisuus säästää. Se tapahtuu omia menoja pienentämällä. Jos elatusvelvollisuutta tai ulosottoa ei ole päällä, työtuloista voi AINA säästää, olkoot keinot sitten miten epätoivoisia tahansa. Pääasiallisesti toimeentulotuesta elantonsa saava ei sen sijaan voi säästää, vaan hänen on pakko kuluttaa kaikki saamansa rahat aina viimeistä penniä myöten, ja anottava toimeentulotukea aina uudelleen, vailla minkäänlaista taloudellisen autonomian mahdollisuutta.

Itsekin todella, todella tiukoilla olleena en yksinkertaisesti jaksa marmatusta siitä, miten 1700€:n kuukausipalkka on "ihan yks ja sama".

EI SE OLE.

Vierailija kirjoitti:

Miksette arvosta sen vertaa elämäänne ja itseänne?

Perheelliset, yksinhuoltajat ym. Ei voi kuin ihmetellä.

90-luvun puolivälissä it-alan dippi inssin aloituspalkka oli 10t markkaa eli n. 1700e. Kaverit oikein kerskuivat kun olivat Nokialla töissä tuolla palkalla.  

Työttömyys oli jotain 15-20% luokkaa joten sai kyllä olla iloinen jos ollenkaan löytyi töitä.  

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tekevät 40-tuntista työviikkoa kelan päivärahalla plus 9/€ vrk ilman eläkekertymiä, lomakertymiä jne. Sitä kutsutaan työkokeiluksi tai kuntouttavaksi työtoiminnaksi.

Lisään tähän että jos ap ihmettelee miksi he alentuvat siihen: siksi että vaihtoehtona on nollatulot.

Jos ihmisille ei ole sillä 500 eurolla tai tonnilla väliä niin tuskin haittaisi vaikka palkkoja laskettaisi kun se 500- 1000 ero palkassa on ihan yks ja sama. Samalla pienenee verotkin. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Ja tämän huvin lisäksi saa kuulla jatkuvaa pienituloisten marmatusta ja kateutta palkasta.  

Enemmän täällä marmattavat kaltaisesti ihmiset.

Pyydä vähemmän palkkaa, niin veroprosenttisikin laskee. Helpommin sitä huonoa palkkaa saa kuin hyvää.

Kerro nyt ihmeessä, miksi et hommaa itsellesi työtä, josta saa vain esim. 1500 eur/kk? Olisiko kuitenkin niin, että elämäsi on parempaa isommalla palkalla, kaikesta valituksestasi huolimatta?

Mukavaa kun on töitä!

Mä ainakin arvostan tuhannesti jokaista, joka tekee töitä, on osana yhteiskuntaa, ansaitsee elantonsa ja kantaa vastuun elämästään oli sitten siivooja tai mikä tahansa.

Työttömiä sossupummeja en arvosta pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

No, olen aikuiskoulutuksessa ja koulutukseen on kuulunut työssäoppimista nyt yhteensä 19 viikkoa eli melkein 5 kuukautta. Täysin samaa duunia teen kuin vakityöläiset, mutta ihan ilman palkkaa.

Aikuiskoulutuksessa olen sen vuoksi, että entiseltä alaltani on enää täysin mahdotonta löytää työtä. Valmistun alalle, jossa keskipalkka vähän päälle 2000 euroa/kk.

Tämä palkatta (9 € kulukorvaus) täyden työpäivän 8 h/pv tekeminen on kyllä niin syvältä. Pakko kuitenkin jaksaa, että saa näytöt läpi ja hyvät arvioinnit, jotta saisi sitten valmistuttua töitä.

Tämä "työssäoppiminen" on keksitty, että saataisiin ilmaista työvoimaa. Ennen mestari opetti kisälliä, jolle maksettiin kuitenkin pientä kisällinpalkkaakin. Nyt ei makseta mitään.

Tätä samaa on työttömille järjestettävä "työkokeilu". Täysin koulutettu, osaava ihminen tulee tekemään töitä ilmaiseksi. Ainoana motiivinaan epämääräinen lupailu "saatat ehkä työllistyä tänne, kun näytät, että sinua tarvitaan." Ja paskat! uusi kokeilija on jo jonossa.

Sitten ihmetellään, miksi talous sakkaa, kun ihmiset eivät kuluta?

Haloo, se on se palkka, joka ihmistä motivoi! Ei pelkkä työn ilo tai kuuluminen työyhteisöön tai mahdollisuus oppia tämäkin järjestelmä tai kehittää uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette arvosta sen vertaa elämäänne ja itseänne?

Perheelliset, yksinhuoltajat ym. Ei voi kuin ihmetellä.

90-luvun puolivälissä it-alan dippi inssin aloituspalkka oli 10t markkaa eli n. 1700e. Kaverit oikein kerskuivat kun olivat Nokialla töissä tuolla palkalla.  

Työttömyys oli jotain 15-20% luokkaa joten sai kyllä olla iloinen jos ollenkaan löytyi töitä.  

Ei voi verrata tuon ajan markka-palkkoja nykyaikaan euroissa, koska elinkustannusten ja ruuan hintakin oli eri. Silloin ennen 10 000 mk palkka oli iso palkka. Vähän kuin nykyään joku 8000 €.

Teen 105-120 tuntia / kk ja olen unelmatyössäni, tilille tulee kuukaudesta riippuen 1600-2200 e. Bruttotulot ovat tuosta jopa pienemmät, sillä tuohon summaan sisältyy työmatkoista maksettua verotonta päivärahaa 300-600 e. Hyvin pärjää, eikä pienehkö palkka haittaa, kun rakastan työtäni.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin arvostan tuhannesti jokaista, joka tekee töitä, on osana yhteiskuntaa, ansaitsee elantonsa ja kantaa vastuun elämästään oli sitten siivooja tai mikä tahansa.

Työttömiä sossupummeja en arvosta pätkääkään.

Kaikki työttömät eivät ole sossupummeja ja valtaosa työttömistä ei ole työtön omasta halustaan.

Alle kaksi tonnia tulee kuussa tilille. Työ on rakennusalan raskasta fyysistä työtä 40 tuntia viikossa. En silti ajattele sen olevan raatamista, hyvänen aika, ihan itsehän olen koulupolkuni ja sitä myöten alani valinnut. Tässä maassa opinnot lähes hommiin kuin hommiin ovat mahdolliset kenelle vain, mutta työtä ne vaativat sitten nekin. Valintakysymyksiä.

Olen hommassani hyvä ja se mitä teen on tärkeää. Työkaverit on mainioita. Työ on pitkälti myös itseisarvo, olen toimiva, itseni elättävä yhteiskunnan jäsen. Palkkani riittää sellaiseen elämään joka tekee minut onnelliseksi ja en olisi yhtään onnellisempi vaikka saman summan saisin tekemättä mitään. Pidemmän päälle varmaan ihan päin vastoin.

Sehän olis nykyisen tonnin palkkaan palkan tuplaus.

Satuin löytämään alan ja työpaikan, jossa työ on mielenkiintoista eikä tunnu raatamiselta vaan harrastukselta. Jos tuntuisi vastenmieliseltä ja kokisin menettäväni jotakin menemällä töihin, vaihtaisin työpaikkaa tai jättäytyisin työttömyyspäivärahalle. Sen verran paljon arvostan omaa elämääni ja vapautta.

En tietenkään ole. Siksi saikutankin aina kun voin ja vien töistä kaiken, mikä irti lähtee.

Onhan tämä perseestä kun palkaa on sellainen 1400 ja  viikossa työtunteja voi tulla lähemmäs viisikymmentä. Olen pph. Ei arvosteta ei. Mutta kun en oikein muutakaan osaa ajatella tekeväni vaikkei tämä mitään helppoa eikä luksusta ole. Tykkään olla kotona omassa rauhassa muilta aikuisilta. Sikisi tämä työ sopii mulle.. tai ainakin uskottelen niin..

Keksikää mulle jotain muuta sitten..

Kyllä olen tehnyt huonommallakin palkalla. Vuorotyöstä tullut vielä lisät päälle. Tällä hetkellä tosin tuntuu, etten 3-vuoroa enää jaksa. Elämä pelkkää unirytmin siirtoa ja korjaamista, kaikki muu elämä jää kokematta ja elämättä.

Kun muut viettää pyhiä ja laatuaikaa läheistensä seurassa, saa itse raataa töissä v-mäisten työkavereiden seurassa. Ei kiitos, mulle riitti! Mukavien ihmisten kans vielä jotenki menettelis, mut pari joulua menny pieleen ikävien työkavereiden takia. Ei ole sen arvoista!

Nyt teen keikkatöitä ja mietin samalla mitä haluaisin tulevaisuudessa. Mielenterveys on mulle tärkeämpää kuin raha.

No en, mutta teen 30h viikossa 2000e bruttopalkalla. Ihan vapaasta halusta.

Kun edessä häämöttää työmarkkinatuki 800€/kk joka loppuvuodesta tippuu tasolle 700€/kk ja muihin tukiin ei ole mahdollisuutta, niin kyllä, työ parin tonnin kuukausipalkalla kuulostaa ihan mahtavalta!