Lue keskustelun säännöt.
Lletteko valmiita todellakin raatamaan 40 tuntia töissä jollain parin tonnin kkpalkalla?!
18.09.2017 |
Miksette arvosta sen vertaa elämäänne ja itseänne?
Perheelliset, yksinhuoltajat ym. Ei voi kuin ihmetellä.
Kommentit (106)
Eipä ole vaihtoehtoja, enää/vielä n.27v eläkepäiviin. Jos elossa olen tai ei kroppa muuten, esim.pää, prakaa.
T. Varhaiskasvatusalalta ja bruttoliksa n.2300€/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmilla, sekä minulla että puolisolla on ylempi korkeakoulututkinto. Meillä ovat bruttopalkat noin 2400€/kk. Oikein hyvin menee. Omakotitalo, jonka lainasta puolet maksettu, tehty myös mittavia remontteja. Kaksi sijoitusasuntoa, joista toinen hankittu tänä vuonna, omarahoitusosuus 40%. Toinen sijoitusasunto onkin jo velaton.
Mikäli emme sairastu vakavasti, joudu onnettomuuteen tms., niin kymmenen vuoden kuluttua kaikki talolainat on maksettu, ostettu kaksi sijoitusasuntoa lisää (tai vaihtoehtoisesti muita sijoituksia).
Eikä tee tiukkaakaan. Kasvatamme tässä sivussa vielä kahta lasta, omat menot heistäkin on.
Tulisimme todennäköisesti toimeen koko perhe noin 1.000€ nettona kuussa, mikäli asuisimme velattomassa omistusasunnossa.
Elämä tuntuu paljon mielekkäämmältä, kun käy töissä, eli sitä ei tehdä vain rahan takia vaan myös psyykkisen (ja fyysisen) hyvinvoinnin takia. Tuntee olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa, tekevänsä jotain rahojensa eteen ja ansaitsevansa ne. Päivissä on rutiinia ja tulee tehtyä asioita aamusta iltaan. Työkavereiden (ja asiakkaiden) kanssa saa harrastaa sosiaalista kanssakäymistä, vaikka ei arjessa olisi ystäviä. Lisäksi vapaa-aika tuntuu ihanalta, kun sitä ei ole koko ajan. Mun mielenterveys on ihan toista luokkaa, kun käyn töissä vaikka en paljoa tienaakaan.
Tienaan reilusti alle tuon, mutta pidän työstäni.
En oikein osaa arvostaa ihmisiä, jotka eivät elätä itseään.
En tunne kyllä raatavani töissä. Joskus on kiirehuippuja ja painetaan mutta vastaavasti taas sitten löysempää.
Sairauslomia en ole pitänyt muutamaan vuoteen päivääkään. Töissä vaan on ihan yhtä kivaa kuin kotona :) tuntee saavansa jotain aikaiseksi. Voin tosin tehdä töitä kotonakin ja joskus teenkin.
Mulla on kiva työ, työkaverit, pomokin. Voisin ottaa nytkin heti vaikka koko loppuviikon vapaata jos huvittaisi, sen verran on kellokortilla tunteja ja lomapäiviäkin vielä kanissa. Ensi viikolla to-pe lomaa, lähdetään puolison kanssa reissuun, pidennetty vkl Eurooppaan. Joulu ja vuodenvaihde ollaan aina Lapissa ja kevääksi on nyt jo varattu reissu. On ihan mukava kun voi toteuttaa haaveita. Olen kohta 60 v mutta tuskin lopetan työntekoa edes siihen henkilökohtaiseen eläkeikään, jos terveyttä riittää. Meillä on useampi yli 68 v vielä töissä :) vaikkei eläkekään enää kartu.
En keksi mitä tekisin kaiket päivät ellen olisi töissä. Ehdin vkl, iltaisin ja lomilla kaiken sen mitä haluankin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin firman koulutuspäivässä, johon oli palkattu konsultti luomaan meihin intoa.
Hän usutti meistä jokaista ottamaan osansa firman tuloksesta, pyytämään lisää palkkaa. Jäi vaan vähän avoimeksi, pitikö sitä palkkaa vastaan myös tuottaa jotain. Ja oma toimenkuva on istua toimistossa ja palvella niitä tulosta tekeviä myyntimiehiä, järjestellä se mikä jonkun pitää hoitaa kuntoon, jopa se kahvinkeitto.
Mietin, miten pomo-osasto repeäisi nauruun, jos menisin vaatimaan omaa osuuttani firman tuloksesta. Se olisi ovi tuossa ja joku halvempi (ja varmaan nätimpi) tilalle.
Toimenkuvani on varmasti ihan korvaamaton, minä itse en ole.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan se on kun ei pää riittänyt yliopistoon ja tässä sitä ollaan siivoomassa porraskäytäviä. Kyllä risoo, mutta kukas ne penikat sitten ruokkii?
Seuraava ryhmä, jota odottaa rajut palkanalennukset, ovat juuri yliopistolaiset. Tästä oli juttua Ylellä melko äskettäin.
"– Meidän on muutettava ajatteluamme globalisaatiosta. Yleensä ajatellaan, että se tarkoittaa tavaroiden tekemistä entistä halvemmalla. Nyt on menossa iso murros, virtuaaliglobalisaatio, joka tulee romahduttamaan korkeasti koulutettujen palkat. Se muuttaa täysin käsityksemme globalisaatiosta ja vieläpä erittäin nopeasti, Baldwin sanoo Ylen haastattelussa ennen seminaaria."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan se on kun ei pää riittänyt yliopistoon ja tässä sitä ollaan siivoomassa porraskäytäviä. Kyllä risoo, mutta kukas ne penikat sitten ruokkii?
Seuraava ryhmä, jota odottaa rajut palkanalennukset, ovat juuri yliopistolaiset. Tästä oli juttua Ylellä melko äskettäin.
"– Meidän on muutettava ajatteluamme globalisaatiosta. Yleensä ajatellaan, että se tarkoittaa tavaroiden tekemistä entistä halvemmalla. Nyt on menossa iso murros, virtuaaliglobalisaatio, joka tulee romahduttamaan korkeasti koulutettujen palkat. Se muuttaa täysin käsityksemme globalisaatiosta ja vieläpä erittäin nopeasti, Baldwin sanoo Ylen haastattelussa ennen seminaaria."
No sitten pääsee nauttimaan alemmista veroista. Käteen kun jää lähes sama sai 1500 tai 3000, kirjoittavat monet. Pääasia että on pieni veroprosentti.
Vierailija kirjoitti:
Palkka on 3100 ja Käteen jää 2100. Kiva tämä keskituloiselle elämä kun helvetinmoinen summa menee veroihin. Niillä rajoille ne kakarat tekee kakaroita ja kaivaa persettään kotona. Huoh.
Palkka 4000 ja käteen jää sinua vain viitisen sataa enemmän. Eli melkein puolet palkkaerostamme uppoaa veroihin ja koko liksasta yli kolmasosa. Tähän vielä lisätään hulvattomat elinkustannukset Suomessa joihin keskituloiset eivät saa helpotuksia. Ei täällä kyllä töitä tekemällä rikastu, tukien varassa asuva perhe saattaa systeemiä oikein pelaamalla saada tukirahoista kokoon täysin saman summan tai korkeamman mitä itse palkasta verojen jälkeen.
Ja tämän huvin lisäksi saa kuulla jatkuvaa pienituloisten marmatusta ja kateutta palkasta. Sitä reilua kahta tonnia nostavat tosissaan luulevat että palkallani on varaa ostaa sitä sun tätä ja elää luksuselämää. No ei ole, siitä Suomen verotus pitää huolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parilla tonnilla nyt tekee mitä tahansa työtä jos vaihtoehtona on 600€ työttömyyskorvaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan se on kun ei pää riittänyt yliopistoon ja tässä sitä ollaan siivoomassa porraskäytäviä. Kyllä risoo, mutta kukas ne penikat sitten ruokkii?
Seuraava ryhmä, jota odottaa rajut palkanalennukset, ovat juuri yliopistolaiset. Tästä oli juttua Ylellä melko äskettäin.
"– Meidän on muutettava ajatteluamme globalisaatiosta. Yleensä ajatellaan, että se tarkoittaa tavaroiden tekemistä entistä halvemmalla. Nyt on menossa iso murros, virtuaaliglobalisaatio, joka tulee romahduttamaan korkeasti koulutettujen palkat. Se muuttaa täysin käsityksemme globalisaatiosta ja vieläpä erittäin nopeasti, Baldwin sanoo Ylen haastattelussa ennen seminaaria."
Aika monessa ammatissa luultavasti joutuu kilpailemaan yksittäisistä projekteista freelancer-tyyppisesti samaan aikaan kun "perinteiset" työsuhteet vähenevät. USA:ssa on jo paljon sivustoja joissa firmat ja yksityiset voivat tarjota lakimiehille, kirjanpitäjille, jne. tehtäviä joista sitten palveluntarjoajat kilpailevat. Tämä tulee varmasti yleistymään.
Itsekin teen IT-alalla samaa, eli työsuhteeni on projektikohtainen ja sitten kun yksi projekti päättyy niin katsotaan onko uutta projektia vai hakeudunko muihin hommiin. Projektit ovat kuitenkin pitkiä, hyvinkin yli 12kk per projekti, mutta "tuntitaksaisissa" hommissa tuo kilpailu tulee varmasti olemaan intensiivisempää. Jos ei ole hyvin spesifiä erikoisosaamista niin odotettavissa on aika huima pudotus tulotasoon kun kilpailusta tulee globaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä teen kolmen tonnin palkalla 40-60 tuntisia työviikkoja. On yliopistotutkinto, olen täsmälleen koulutustani vastaavassa työssä ja omalla alallani lähes huipulla.
Joillakin aloilla palkat vain ovat matalampi kuin toisilla. Ja joo, olen minäkin miettinyt vaihtamista ja etenkin asioita sen eteen, mutta se on nukykoulutussysteemissä tehty aika vaikeaksi...
PK-seutua lukuun ottamatta parin tonnin bruttopalkalla pitäisi tulla ihan kohtuullisesti toimeen. Kaikki riippuu tietenkin siitä, miten asiansa järjestelee. Millä aikataululla hankkii lapset, miten raha-asiat järjestellään, säästääkö omistusasuntoa varten vai elääkö vuokralla, onko terveys hyvä, pysyvätkö liikkumisen kustannukset kurissa, mitä harrastaa, osaako & pystyykö hyödyntämään edullisia tarjouksia ja kierrättämään, pystyykö ennakoimaan pakollisia isompia menoja. Ennen kaikkea: tyytyykö vaatimattomaan elämäntapaan, vai haluaako ilmaista itseään kuluttamalla?
Monessa pienessä kaupungissa - ja jopa osassa keskikokoisia kaupunkeja - on mahdollista hankkia esimerkiksi kerrostalokolmio alle 65.000€:n hintaan. Tiedän toki, ettei sillä saa mitään hehkeää asumusta, mutta peruslähiökolmion kyllä saa, aivan jokaisen maakunnan alueelta. Tiedän myös, että ostohinnan lisäksi on (toki tapauskohtaisesti) varauduttava taloyhtiön remontteihin, jotka joko nostavat rahoitusvastiketta tai maksetaan pois suurehkona kertasummana. Mutta huomionarvoista on, että alle 65.000€:llä löytää monestakin kaupungista asunnon, jossa esimerkiksi putkiremontti tai julkisivuremontti on jo tehty, kunhan ei valkkaa sijaintia.
Paras tilanne on, jos pystyy töiden puolesta asumaan suomalaisittain keskikokoisessa tai pienehkössä kaupungissa, jossa on halvat asuntojen hinnat. Perheasunnon pystyy hankkimaan tuolloin kohtuullisin ponnistuksin, ja riittävä kaupungin koko tarjoaa myös mahdollisuudet kohtalaiseen julkiseen liikenteeseen ja monipuolisiin kaupallisiin palveluihin. Työpaikan / asuinpaikan sijainnilla on valtava vaikutus. Ihmettelen montaa pienipalkkaisella alalla työskentelevää, jotka yrittävät väkisin muuttaa PK-seudulle, Turkuun tai Tampereelle. Pienipalkkaisilla aloilla, esimerkiksi lähihoitajilla, metallimiehillä, siivoojilla, myyjillä ja päiväkotien työntekijöillä on usein tarjolla töitä pienemmissäkin kaupungeissa. On ymmärrettävää, että maaseutukunnasta pyritään muuttamaan kaupunkiin, mutta onko mitään järkeä kaikissa tapauksissa yrittää aina sinne, missä asuminen on kalleinta ja liikkuminen vaivalloisinta = PK-seudulle? Eikö sieltä Joutsasta, Valtimolta, Asikkalasta tai Merikarvialta kannattaisi yrittää muuttaa johonkin maakuntakaupunkiin, mahdollisesti muuhunkin kuin siihen lähimpään, jos sieltä ei sillä hetkellä töitä löydy?
Pienessä palkassa varsinkin perheellisillä ongelma on se, että ei juurikaan voi säästää esim tulevaisuutta varten eikä pysty hankkia asuntoa. Ja tietysti, jos elää yksin ja on iso vuokra niin eihän siinäkään juhlita. Työssäkäynti aiheuttaa kustannuksiakin paljon, jos tarvitsee autoa. Joku 1700 e käteen on ihan yks ja sama.
Peruseläminen sujuu ja onnistuu, mutta kun olen itse kuusikymppinen niin minulla menee just tasan yhtä hyvin kuin sillä joka on ollut työtön vuosikausia. Perintökään ei tule.
No en ole enkä ollut. Mies maksaa minulle paremmin :D
Olen sitä ikäluokkaa että katson asiakseni elättää itse itseni sekä perheeni. Olen tehnyt aivan pazkahommia surkealla palkalla useastikin, viimeksi vuonna 1997. Sen jälkeen olen hiljalleen kivunnut kovalla puurtamisella ja harkituilla työpaikan vaihdoksilla nykyiseen asemaan ja palkkani on kohtalainen, noin 5.200e/kk.
Vastaukseni on siis, olen ja olen työskennellytkin.
Jotkut tekevät 40-tuntista työviikkoa kelan päivärahalla plus 9/€ vrk ilman eläkekertymiä, lomakertymiä jne. Sitä kutsutaan työkokeiluksi tai kuntouttavaksi työtoiminnaksi.
Miksette te jää pois töistä, jotka saisitte saman rahan kotonakin, loppuelämän? Voisitte sillä rahalla kouluttautua vaikka kivempaan ammattiin, tai aikaahan jää kaikkeen muuhunkin jos saatte yli kaksi tonnia kuussa loppuelämän ajan.