Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi melkein pakkomielteiseen ihastumiseen?
18.09.2017 |
En pysty ajattelemaan juurikaan mitään muuta kuin ihastustani. Ikävä on aivan kamalan raastava. Olen tosi itkuinen välillä ja on todella vaikeaa keskittyä arjen velvollisuuksiin. Mikä tähän auttaisi ihan oikeasti? Kehtaanko mennä lääkärille näin kiusallisen/nolon asian vuoksi ja voisiko lääkäri edes auttaa?
Kommentit (67)
Rupeen vaan miettiin negatiivista siitä ihmisestä. Miksi et saa vastakaikua siksi tulee tuo pakkomielle. Pakkomielle ei ole sairaus vaan asia mikä on johtanut. Tosiaan nyt mietit mitä muuta joku toinen antaa ja se miten nyt sinua ei huomioitu on unohdettava. Se satuttaa sinua. Negatiivista löytyy kun mietit. Sit ku tajuat niin oletkin ollut tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tämä sama aloitus! Tee vaikka kotiisi alttari, jossa palvot ihastustasi ja liimaile hänen kuviaan seinille.
Laita minihame ja polvenylisukat ja hurmaa ihastuksesi! Paitsi tieten jos olet mies tai no jos molemmat vasureita niin mikä ettei🙂
Vierailija kirjoitti:
Rupeen vaan miettiin negatiivista siitä ihmisestä. Miksi et saa vastakaikua siksi tulee tuo pakkomielle. Pakkomielle ei ole sairaus vaan asia mikä on johtanut. Tosiaan nyt mietit mitä muuta joku toinen antaa ja se miten nyt sinua ei huomioitu on unohdettava. Se satuttaa sinua. Negatiivista löytyy kun mietit. Sit ku tajuat niin oletkin ollut tyhmä.
Mitäs sitten kun tietää toisesta kaikkea kamalaa ja silti vaan tykkää toisesta enemmän ja enemmän, yksipuolisesti rakastaa monta vuotta. Millä sellasesta pakkomielteestä pääsee?
Ei ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupeen vaan miettiin negatiivista siitä ihmisestä. Miksi et saa vastakaikua siksi tulee tuo pakkomielle. Pakkomielle ei ole sairaus vaan asia mikä on johtanut. Tosiaan nyt mietit mitä muuta joku toinen antaa ja se miten nyt sinua ei huomioitu on unohdettava. Se satuttaa sinua. Negatiivista löytyy kun mietit. Sit ku tajuat niin oletkin ollut tyhmä.
Mitäs sitten kun tietää toisesta kaikkea kamalaa ja silti vaan tykkää toisesta enemmän ja enemmän, yksipuolisesti rakastaa monta vuotta. Millä sellasesta pakkomielteestä pääsee?
Ei ap
Onko tämä miehen kirjoittama?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tämä sama aloitus! Tee vaikka kotiisi alttari, jossa palvot ihastustasi ja liimaile hänen kuviaan seinille.
Hah, tekisi mieli tehdä tuollainen ainakin ajatuksen tasolla (just joking). :) Mutta auttaisiko se ongelmaani?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? 14 v?
Aikuinen. En kehtaa kertoa ikääni edes. Mutta siis ajattelen häntä _todella_ paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupeen vaan miettiin negatiivista siitä ihmisestä. Miksi et saa vastakaikua siksi tulee tuo pakkomielle. Pakkomielle ei ole sairaus vaan asia mikä on johtanut. Tosiaan nyt mietit mitä muuta joku toinen antaa ja se miten nyt sinua ei huomioitu on unohdettava. Se satuttaa sinua. Negatiivista löytyy kun mietit. Sit ku tajuat niin oletkin ollut tyhmä.
Mitäs sitten kun tietää toisesta kaikkea kamalaa ja silti vaan tykkää toisesta enemmän ja enemmän, yksipuolisesti rakastaa monta vuotta. Millä sellasesta pakkomielteestä pääsee?
Ei ap
Samaa mietin. Ja siis mä en edes tiedä hänestä kovinkaan paljoa (en sinänsä kyllä mitään pahaa/negatiivista ja todella vähän muutenkin). Tunnen tosi vahvaa fyysistä halua häntä kohtaan (hän on mielestäni todella hyvännäköinen ja pidän hänen tyylistään), enkä ole edes juurikaan paljastanut tunteitani hänelle, sillä hän on tiettävästi varattu. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Laita minihame ja polvenylisukat ja hurmaa ihastuksesi! Paitsi tieten jos olet mies tai no jos molemmat vasureita niin mikä ettei🙂
Ei ole ihan tyyliäni, mutta teoriassa voisin koettaa jotain tuollaista ihan "pilke silmäkulmassa". :) t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo helpottaa kunhan lopettaa todellsuuspaon ja tajuaa että on ihastunut saavuttamattomaan vain siksi että se on turvallista kun ei voi toteutua. Suomeksi: hanki elämä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo helpottaa kunhan lopettaa todellsuuspaon ja tajuaa että on ihastunut saavuttamattomaan vain siksi että se on turvallista kun ei voi toteutua. Suomeksi: hanki elämä.
Jollain tasolla tiedostan asiat, mutta saan jotain tosi voimakasta hetkellistä hyvänolontunnetta, kun mietin häntä. Siis oon jotenkin addiktoitunut siihen hyvänolontunteeseen, jonka hän herättää minussa. Mutta seuraavassa hetkessä tulee ahdistunut olo, kun tajuan, etten tule näkemään häntä pitkiin aikoihin missään ja ettei mulla todennäköisesti ole ns. mahiksia häneen, sillä hän ei ole vapaa (+muitakin potentiaalisia syitä). T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihastus ja rakkaus koetaan ulkopuolisten silmissä pakkomielteeksi?
No jos se on varattu on myöhäistä. Odota kun eroaa tai jos eroaa. Tai sitten oikeasti unohdat jos liian rankaksi käy. Miksi yleensä ihmiset edes ihastuu varattuihin. Ei ikipäivänä tulisi mieleenkään sotkea tunteita varattuun ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ollut aina taipumusta pakkomielteisyyteen? Vai mistä syystä aikoinaan aloitit sen terapiasi?
Aika paradoksaalista kyllä, että terapia on saanut aikaan ainoastaan (uuden) pakkomielteen.
Olen lukenut näitä ketjujasi paljon ja ennenkin miettinyt, kuinka lapsesi mahtaavat pärjätä. Kykenetkö olemaan heille läsnä?
Sekoitat minut johonkin toiseen. En käy missään terapiassa, enkä syö mitään lääkkeitäkään tms. Ei minulla ole muuten taipumusta pakkomielteisyyteen (olen absolutisti/raitis -- en kuitenkaan pakkomielteisesti -- enkä tupakoi tms.). Olen vain todella ihastunut ja olen alkanut itse miettiä, että se on jotenkin niin kuluttavaa itselleni, että haluaisin tavallaan vain kyetä irroittautumaan siitä. Ulkoisesti ajatellen käyttäydyn ihan asiallisesti, mutta sisälläni on jonkinlainen tunteiden myllerrys jatkuvasti päällä. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
No jos se on varattu on myöhäistä. Odota kun eroaa tai jos eroaa. Tai sitten oikeasti unohdat jos liian rankaksi käy. Miksi yleensä ihmiset edes ihastuu varattuihin. Ei ikipäivänä tulisi mieleenkään sotkea tunteita varattuun ihmiseen.
En aluksi tajunnut, että hän olisi varattu. Olin niin pyörryksissä hänestä, etten huomannut mitään sormuksia ym. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
No jos se on varattu on myöhäistä. Odota kun eroaa tai jos eroaa. Tai sitten oikeasti unohdat jos liian rankaksi käy. Miksi yleensä ihmiset edes ihastuu varattuihin. Ei ikipäivänä tulisi mieleenkään sotkea tunteita varattuun ihmiseen.
Ja siis en mä edes haluaisi, että hän eroaisi. Haluaisin hänen olevan mahdollisimman onnellinen (=pysyisi onnellisena yhdessä mahdollisen kumppaninsa kanssa) ja haluaisin silti, että hän olisi läsnä elämässäni jotenkin. Rakastan häntä jotenkin ovelan ambivalentisti. T. Ap
Ei sille oikeasti mitään voi. Vaikka saisi pakit ei se lopu ennen kuin uusi löytyy. Voit koittaa jotain nlp mielikuvaharjoituksia, en muista. Paskapuhettahan se on.
Voit koittaa harrastella paljon, mutta sitten kun olet yksin sama ihastus pyörii mielessä kahta kauheammin.
Viha ja rakkaus lähellä toisiaan. Sinun kohdalla se pitää paikkansa. Koita kitua pari vuotta niin kuin minäkin. Katotaan välitätkö sitten enään. Epäilen. Jään kuitenkin nyt kelkasta kun kaksi vuottakin on mun elämässä kultaaaaaaaaaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ollut aina taipumusta pakkomielteisyyteen? Vai mistä syystä aikoinaan aloitit sen terapiasi?
Aika paradoksaalista kyllä, että terapia on saanut aikaan ainoastaan (uuden) pakkomielteen.
Olen lukenut näitä ketjujasi paljon ja ennenkin miettinyt, kuinka lapsesi mahtaavat pärjätä. Kykenetkö olemaan heille läsnä?
Tuli sellainen mieleeni, että tunnenkohan mä sinut. :) Mistä päin Suomea olet? Yksi tuttavani kirjoittaa samantyylisesti ja käyttää vastaavia sanavalintoja. Mutta ei, en mä ole käynyt terapiassa. Ehkä mun pitäisi mennä sellaiseen. :/
T. Just wondering...
Minkä ikäinen olet? 14 v?